Puhuvatko teidän muiden 8-vuotiaat näin?
"Olet maailman kamalin äiti", "älä huuda mulle", "En todellakaan tottele jos puhut mulle tuohon sävyyn", "tämä on hirveä koti, tapan itseni". Jne.
Tätä lähes päivittäin, jos ei mene asiat oman mielen mukaan. Kyse on arkisista tilanteista, kuten siitä että pyydän syömään tekemäni ruuan tai pukemaan vaatteet. En huuda, mutta en pidä siitä että ruualle nyrpistellään ja yökkäillään tai vaatevaihtoehdot (esim. säänmukainen vaatetus) ei onnistu pukea edes 50 kehotuksen jälkeen. Ajoittain menee hermo, myönnän kyllä. Mutta jo pienikin tiukempi kehotus johtaa tuohon "älä komentele minua" -huutamiseen. Kyllä sen kestän, mutta se on väsyttävää. Olisi mukava kuulla jotain positiivistakin välillä. Teemme yhdessä asioita, leivotaan, luetaan, pelataan.. En ole mielestäni ihan kamala äiti. Onko tuo joku ikävaihe ja mitä voisin tehdä? En halua kuunnella tuollaista kieltä, ja usein se huuto vain yltyy, jos siitä seuraa rangaistus.
Kommentit (27)
Mistä 8-vuotias on oppinut tuollaista kieltä? Millaista kieltä teillä aikuiset käyttävät. Lapsethan ovat kuin pesusieniä ja imevät kaiken itseensä ja lataavat ne takaisin vanhempien silmille testatakseen, mitä vanhemmat kestävät ja sietävät. Jos siedätte tuota puuttumatta siihen, niin sehän jatkuu ja jatkuu. Telkkari ja videot ovat hyviä "kasvattajia". Poika vakavaan puhutteluun ja jokin rangaistuskin tarpeen mukaan, sellainen, joka voidaan toteuttaa eikä vain uhkailla, että jos et nyt heti lopeta, niin ... Jos ette puutu, niin aina vaan sakeampaa tulee silmillenne, kota tulee murkkuikä. Ja vanhemmatkin siivoavat suunsa sekä kontrolloivat tarkemmin, mitä poika telkast, videoilta tai tietsikalta katselee. Puuttukaa asiaa ennen kuin on myöhäistä!
Poika räyhää silloin kun hänen mielellään on joku asia mikä painaa mieltä.Lapsi purkaa pahanolon räyhäämällä.
Yritä rauhallisessa tilanteessa jutella painaako lapsen mieltä joku asia. Jos ei niin hyvä juttu. Sen jälken voisit jutella nätisti asian läpi.Sano että tuollainen vihainen puhetapa ei ole asiallista vaan loukkaa sinua ja saa aikaan pahan mielen.
Joskus yhdessä tekeminen sulattaa kiukun.
Jos yhdessä tekisitte ruokaa niin lapsi näkee kunka iso vaiva siitä on ja ei kehtaa räyhätä kun itsekin on mukana ruuan laitossa.
Meillä oli koulukiusaamista taustala kun lapsi oikein mellasti kotona. Ihmettelin kun mikän ei mene hyvin ja lapsi koko ajan räyhäs ja huusi. Loppujen lopuksi tunnusti että on vihainen kun koulussa haukutaan vaatteita. Kun uskalsi kertoa asian suurimmat raivot hellitivät!
Mun 8v poika puhui/puhuu just noin. joutui elämänsä ensimmäiset 7v kuuntelemaan sitä kun mies räyhäsi mulle (ja myöhemmin lapsille) tohon sävyyn. Nyt on 1,5v erosta ja lapsen muu käytös on todella paljon parempaa (kuten myös nuorempien lasten); riitelevät vähemmän, huutavat vähemmän jne. Yleisesti käytös siis on parantunut, tottelemattomuutta ja satunnaista haistattelua esiintyy edelleen. Mutta suunta on oikea ja nuoremmat sisarukset eivät onneks näin käyttäydy.
Voi olla joku vaihe..paha olo jostakin tms..kuunteleminen ja huomaaminen voisivat auttaa.Rangaistus ja anteeksipyyntö,jos puhuu rumasti,esim.jäähyllä istuminen,puhelin pois,vko kaveriarestia tms...
Uskon vakaasti että kyseessä on vain ns. uhmaikä :) Mulla ja sisaruksillanikin on samankaltaista käytöstä ollut, samoin tuttujen penskoilla :D En siis usko että kyse on mistään sen vakavemmasta, kunhan pidätte huolen että huono kielenkäyttö lähtee ajan mukana ja käytöstavat muistetaan esim vierailla! Telkkaria ei pidä syyttää kaikesta, vaikka tietenkin on hyvä rajoittaa katsottavat ohjelmat lapsille sopiviksi. Lapset kuulevat huonoa kielenkäyttöä kaikkialla, koulussa ehkäpä eniten.
Missä lapsi kuulee tuommoista puhetta? Puhuuko sun mies sulle tohon sävyyn? Vai katsooko lapsi esim salkkareita?