Puhuvatko teidän muiden 8-vuotiaat näin?

Kiitos teille asiallisista vastauksista. Niin, meilläkin on avioerotilanne taustalla, mikä varmasti vaikuttaa lapsen tunne-elämään. Sen vuoksi olenkin kiinnittänyt erityistä huomiota omaan käytökseeni ja puhetyyliini. Kärsivällisyyteni lasten kanssa on mielestäni jopa lisääntynyt nyt, kun hoidan kaiken yksin arjessa. Lisäksi pyrin viettämään lasten kanssa paljon aikaa ja olemaan läsnä, kuuntelemaan, juttelemaan - luetaan kirjoja, käydään retkellä ja uimassa, missä milloinkin.. mutta silti tulee tätä "palautetta". Välillä olen vain todella väsynyt ja turhautunut, ja kärsivällisyys loppuu. 8-vuotiaan lisäksi minulla on toinen nuorempi lapsi. Lapset tapaavat isäänsä n. joka toinen viikonloppu. 

Lapsi on ollut aina hiukan dramaattinen ja tulistuva, mutta nyt isompana osaa käyttää myös tätä viiltävää verbaliikkaa. Lapset kyllä pelailevat jonkun verran nettipelejä (lähinnä sellaisia "motoriikkapelejä" tyyliin angry birds), ja katsovat piirrettyjä, sellaisia mitä nyt telkasta tulee. Meillä ei ole muita kuin peruskanavat. Salkkareita ei katsota. En usko, että sanavarasto noista juurikaan karttuu. 

Kuten sanottu, perheessämme ei ole miestä, joka puhuisi noin. Lasten isä aikanaan ehkä puhui tylysti, mutta ei  käyttänyt varsinaisesti rumaa kieltä. Oli vain tyly ja kylmä. 

Kuten joku edellä kehottikin, olen nyt tilanteen rauhoituttua kysellyt, että harmittiko joku, kun sanoit noin. Yleensä lapsi myöntää että joo. Tänäänkin sitten sanoin, että äidille tulee paha mieli tuollaisesta puheesta, eikä se ole hyvää käytöstä. Olen myös houkutellut lasta mukaan ruuan laittoon, joskus hän innostuu, joskus ei. 

Joku mainitsi, että lapsi voisi olla masentunut. Voihan jotain sellaistakin olla. Hän herkästi mollaa itseään, eikä ota vastaan positiivista palautetta. Siihenkin olen kiinnittänyt huomiota, että luontevissa yhteyksissä muistan myös kehua. Ei siis päälleliimatusti, vaan aina kun hän toimii reippaasti ja on oma iloinen itsensä. Koulussa menee kuitenkin hyvin, ja kavereita on. Ehkä erotilanteen ikävät tunteet sitten vain purkautuu äidille. 

ap

pari vuotta sitten oli tuollaista nyt poika on 13 ja käyttäytyy "paremmin". Pari vuotta eteenpäin, niin tilanne voi olla taas toinen...

öö? Naisethan puhuu noin vielä aikuisinakin.

Kasvatusneuvolasta tms paikasta voisi olla apua.

Meillä 7 v poika myös temperamenttinen ja joskus suuttuessaan saattaa huutaa vihaavansa mua tai sanovansa ettei rakasta mua. Hänellä oli myös vaihe, jolloin hän jatkuvasti toisti, miten tyhmä on, kun joku ei onnistunut. Selvisi, että koulussa kiusattiin. Kun kiusaus helpotti, hän jätti itsensä sättimisen vähemmälle.

Okei.. voisiko olla kyse kiusaamisesta kuitenkin? Lapsi tuntee helposti itsensä ulkopuoliseksi, ja on kyllä sanonutkin, että jotkut kiusaa - tai tuntee, että häntä syrjitään. Mutta pahin kiusaaja on kaveri, jota näkee vain harvoin, ja siten häntä on helppo välttää. 

ap

Sun pitäisi toimia eikä kehottaa 50 kertaa. Jos muutama kehotus ei riitä, sitten seuraamus. Lapsesi tietää, ettei tartte 50 kertaan totella.

Mulla yks tyttö oli usein vihainen tullessaan koulusta eka luokalla. Sit selvisi, että koko syksyn ne muka kaverit jo eskarista olivatkin leikkineet välitunnilla aina seuraa johtajaa sillä tavoin, että vain 3 viidestä sai olla johtajana ja 2 vain seurata. Tyttö sanoi, että hänestä oli ihan kiva seurata. Tiedän, että kotioloissa ei tosiaan haluaisi vain seurata. Ennen joulua nämä kaksi sitten kyllästyivät eivätkö enää osallistuneet. En tiennyt yhtään mitään tästä ennen kuin vähän ennen joulua. Tuokin on kiusaamista, röyhkeää itsensä korostamista ja täydellistä välinpitämättömyyttä kavereita kohtaan. Ei ole enää pitkään aikaan ollut noitten kaveri.  Ei siis mikään ihme, että oli niin ärtyisä kun tuli kotiin koulusta.

Lapsia on tempperamentiltaan erilaisia.

Ero on lapsille valtavan kova paikka, vaikka olisi hyvin hoidettukin. Ainakin tuttavapiirissäni isättömät ja erolapset oireilevat eniten.

Itselläni lapset 5 ja 7, eivät koskaan puhu noin, vaikka ovatkin välillä tottelemattomia. On mielestäni aivan eri asia uhmata vanhemman käskyä kuin kyseenalaistaa koko auktoriteetti.

Lähtisin purkamaan keskusteluilla, miltä lapsesta tuntuu, kun näkee isää niin harvoin ja miksi ette asu yhdessä jne. Kannattaa myös selvittää, onko koulukiusaamista tai muuta taustalla. Ei ton ikäisillä enää mitään uhmaikää ole, vaan jo oikeita murheita.

Ero on lapsille valtavan kova paikka, vaikka olisi hyvin hoidettukin. Ainakin tuttavapiirissäni isättömät ja erolapset oireilevat eniten.

Itselläni lapset 5 ja 7, eivät koskaan puhu noin, vaikka ovatkin välillä tottelemattomia. On mielestäni aivan eri asia uhmata vanhemman käskyä kuin kyseenalaistaa koko auktoriteetti.

Lähtisin purkamaan keskusteluilla, miltä lapsesta tuntuu, kun näkee isää niin harvoin ja miksi ette asu yhdessä jne. Kannattaa myös selvittää, onko koulukiusaamista tai muuta taustalla. Ei ton ikäisillä enää mitään uhmaikää ole, vaan jo oikeita murheita.

Kiitos, täytyy keskustella vielä lisää. Kyllä lapsi sitten hyvällä tuulella ollessaan on oikein hauska ja sydämellinen, halaa ja pussaa jne. Tulee viereen nukkumaan ja haluaa hellyyttä, ja osoittaa myös lämpimiä tunteita. 

Ap

Meillä myös 8-v puhuu tuohon tyyliin. Ihan normaali perhe ollaan, enkä usko, että puhe on tarttunut esim. minun ja mieheni puheista. Ei myöskään katso tv:stä kuin lastenohjelmia, ja sitten joitakin perheen yhteisiä ohjelmia. Kurjan kuuloistahan se on, ja vaatii itseltä tosi paljon säilyttää maltti ja puuttua siihen asiallisesti.

Lapset on erilaisia, meidän 8-v on aina ollut voimakastahtoinen ja myös helposti "negatiivinen", näkee siis asioiden kurjimmat puolet. Toisaalta on myös todella herkkätunteinen, ja pohtii asioita monelta kantilta. Hänen uhmakkuus liittyy myös mielestäni ikään, kokee olevansa jo iso, mutta on kuitenkin vielä lapsi, ja tämä ristiriita selvästikin aiheuttaa hänelle välillä tällaista murkkumaista käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 19:30"]

öö? Naisethan puhuu noin vielä aikuisinakin.

[/quote]

Huh huh! Onneksi omassa perhepiirissäni, sukulaisissa tai tuttavissa ei ole naisia, jotka puhuvat noin. Vai yrititkö olla sarkastinen ???!!!

No ei puhu. Koskaan. Tyttö minulla.

Ei koskaan. Meillä 9 v. poika.

Ikävää kyllä molemmat puhuvat, tyttö ja poika, 6 ja 8

Meillä miehen 5v puhuu vähän noin. Ei mitään tapan itseni -juttuja vaan just noita "älä huuda mulle" "älä komenna" "en totteleee lällällää". Erolapsi siis, äidin luona levotonta (vaihtuvat asunnot ja miesystävät), jatkuva Pokemonin tuijotus telkkarista sun muut varmasti aiheuttavat tätä levotonta käytöstä. Tosi rasittavaa kun ei voi itse vaikuttaa.

Eivät puhu, lapset 14, 12, 8 ja 7.

Onkohan lapsesi masentunut? Puhutko lapsellesi epäkunnioittavasti? 

Teini yrittää joskus jotakin uhota, mutta ei ihmeempiä. 10 vuotias joskus yrittää jäkättää teiniä matkien, mutta ei mene valitettavasti läpi. 7 vuotias pihisee välillä jotakin isompiaan matkien, sekään ei mene läpi. Mitään sen kummoisempaa ei meillä ole, lapset tietävät kyllä, että asiallisesti käyttäytymällä tulee nopeammin ja parempaa tulosta kuin räkättämällä, rääkymällä ja turhan uhoamisella. Enimmäkseen meillä ollaan hyvällä tuulella.

Minulle 4-v sanoo kun suuttuu, että:

"Oot kamala äiti."

"En tykkää olla olemassa."

En ole ollut huolestunut noista jutuista, pitäisköhän olla?