Lue keskustelun säännöt.
Genitaaliherpes
02.11.2013 |
Olen siis uusi herpeksen kantaja, 35- vuotias nainen. Kuukausi sitten tuli dg ja elämä tuntuu vieläkin olevan pysähdyksissä. Nyt mietin lähinnä, miten tauti vaikuttaa elämäänne. Miten tarkkoja olette, joudutte olemaan hygieniasta esim. te kenellä on lapsia? Sauna jne.? Miten kaveriporukan saunaillatt, paljuilut jne. Tuntuu että tämä vaikuttaa kaikkeen :/ . Kuten aiemmin monelta palstalta olen lukenut, ei tämä olisi yhtään shokki jos tällä ei olisi niin kamala leima. Itse sairaus minusta on varsin iisi, on maailmassa pahempaakin ja harvallahan se varmaan nyt päällä koko ajan on. Esim. uskon että itselläni olevat niska- ja hartiavaivat ovat arjen kannalta paljon kivuliaampia. Mutta kertokaa ihan kaikkea, miten tämä on teitä muuttanut.
Tuntuu ettei tästä selviä koskaan. Olo on kuin spitaalisella
Kommentit (133)
Nostanpa vanhaa ketjua, toivottavasti saadaan uutta asiallista keskustelua aikaiseksi.
Itse siis olen vasta saanut diagnoosin genitaaliherpeksestä ja aikamoisessa shokkitilassa elelen. Tuntuu että koko elämä muuttui siinä silmänräpäyksessä kun diagnoosin sain. Oireet todella lievät onneksi itselläni, mutta viljely ja veritesti kertoivat niiden silti herpestä olevan.
Koska virus on elimistössä koko loppuelämän ja voi tartuttaa milloin vain, on olo kuin kävelevällä ydinjätteellä. Kuvottaa. Tunnen itseni likaiseksi ja ällöttäväksi jämäpalaksi, enkä ymmärrä kuka haluaisi enää koskea minuun. Helvetti, en itsekään halua koskea itseäni alas, peseminenkin inhottaa :(. Olen aiemmin ollut erittäin seksuaalinen ihminen, mutta nyt tuntuu että se puoli on multa viety loppuelämäksi. Siispä voin keskittyä sanaristikoihin kunnes kuolema korjaa.Koko ajan vaan mietin, että voisipa aikaa kääntää taaksepäin, mutta eipä voi. Koko minäkuva on muuttunut. Aiemmin olen kokenut itseni kauniiksi ulkoisesti ja hyväksi tyypiksi sisäisesti. Nyt koen olevani vain tämä virus. Jos joku mies katsoo päin ja hymyilee tekisi mieli huutaa "älä turhaan minua katso, mulla on herpes"...
Niin ja tartunta tuli oireettomana partnerilta kondomin kanssa.
Mielelläni kuulisin kommentteja muilta taudin kanssa eläviltä. Miten on muuttanut elämää? Miten ja milloin olette päässeet alkushokista? Miten on muuttanut seksielämää? Hygieniaa? Oletteko kertoneet tartunnasta avoimesti lähipiirille? Miten vastakkainen sukupuoli on suhtautunut asiaan? Miten vaikuttanut itsetuntoon ja minäkuvaan?
....ylipäänsä jo kohtalotovereihin olemassaolo olisi helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla todettiin genitaaliherpes puolitoista vuotta sitten. En osaa sanoa keneltä se oli tullut, koska voi tarttua kuulemma kondominkin kanssa vaikka olisi kuinka varovainen. Takana oli silloin yksi pitkä suhde, muutama irtosuhde ja pari pidempää seksisuhdetta. Kolmen miehen kanssa olin harrastanut seksiä ilman kumia herpeksen alettua oireilla. Silloin olin seurustellut vähän yli puoli vuotta nykyisen mieheni kanssa ja lääkäri sanoi, että ei voi kyllä millään tietää, onko se ollut alunperin minulla vai miehellä.
Otin asian tosi raskaasti ja aloin syyttelemään mielessäni itseäni, mutta myös miestäni. Onneksi tajusin suht pian, että syyllisiä on ihan turha etsiä, koska tautia voi kantaa oireettomana vuosia. Mies oli ymmärtäväinen ja oltiin yhtä mieltä siitä, että ei voi olla mitenkään varma keneltä tauti on tullut.
Tauti oireili silloin ensimmäisenä kertana tosi kipeästi ja pahasti ja rakkuloita oli perseessä asti. Sain yhden lääkekuurin ja reseptiin jäi vielä toinen siltä varalta, että se uusii. Kertaakaan ei ole luojan kiitos uusinut! Nykyään en oikeastaan edes ajattele koko tautia, koska se ei oireile ja minulla on seksikumppanina vain mieheni.
^ oireileeko herpes miehelläsi myös, vai onko verikokeen selvitetty että hänellekin se on?
Minullakin tämä löytyy, tosin ei ole millään verikokeella ikinä selvitetty vaan diagnosoitu ihkaensimmäisen (ja viimeisen) oireilun aikana. Sain tämän jo teininä ja nyt olen iältäni 35+. Olen yhä yhdessä tartuttajani kanssa, joka kyllä tiesi tartunnastaan, mutta luuli, ettei se oireettomana tartu. Meillä on kaksi yhteistä lasta. En ole oireillut ensimmäisen rakkulaisen ja kuumeisen kerran jälkeen lainkaan, koskaan. Eikä ole kumppaninikaan. Emme syö mitään lääkkeitä. Miksi söisimmekään. Tästä taudista ei ole ollut minulle kerrassaan mitään haittaa. Emme hysterisoi kotona pyyhkeiden, saunanlauteiden tai muidenkaan asioiden kanssa. Kyseessä on sukupuolitauti, joka tarttuu sukupuolikontaktista, ei pinnoilta, tekstiileistä, vaatteista tms. Yritän siis sanoa, että olen elänyt aivan tavallisen perheenäidin elämän pitkässä avioliitossa vaikka tämä tauti löytyy. Elän 100% tavallista ja normaalia elämää, enkä edes muista koko asiaa.
^ mua pelottaa voiko kuitenkin tarttua normaalielämässä eteenpäin... Esim vessat, kylpyamme, sauna jne. Tiedän ettei pitäisi mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nyt ymmärrät kertoa jokaiselle seksikumppanille, että se tarttuu vaikkei olisi aktiivinenkaan. Eli ei enää ikinä yhtään kertaa seksiä ilman kumia, paitsi jos olet yhä yhdessä tartuttajan kanssa.
Eikö herpes voi tarttua kuminkin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nyt ymmärrät kertoa jokaiselle seksikumppanille, että se tarttuu vaikkei olisi aktiivinenkaan. Eli ei enää ikinä yhtään kertaa seksiä ilman kumia, paitsi jos olet yhä yhdessä tartuttajan kanssa.
Eikö herpes voi tarttua kuminkin kanssa?
Kyllä voi ja itsellenikin tarttui. Useammasta amerikkalaisesta lähteestä olen lukenut kondomin vähentävän tartuntariskiä vain noin 30%. Eli ei enää ikinä yhtään kertaa seksiä KERTOMATTA ensin tartunnasta. Näin se vaan valitettavasti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ei siis ihme että tarttuu hanakasti; tauti on 25%:lla suomalaisista, ja vain murto-osa tietää tartunnastaan. Suurimmalla osalla siis täysin oireeton. Kuitenkin tarttuu myös oireettomana ja kondomi ei suojaa juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
famvir kirjoitti:
Genitaaliherpeksen hoito - http://еuroclinix.net
Mikä lähde tämäkin on? Aikamoista pelottelua ja lääkkeiden kauppaamista. :(
"Voimakas infektio on erityisen tärkeää saada hoidettua ajoissa, sillä vakavimmissa tapauksissa herpes saattaa johtaa tulehdukseen aivoissa. Herpesviruksen aiheuttamaan aivotulehdukseen voi liittyä pysyviä neurologisia vammoja sekä huomattava määrä potilaskuolleisuutta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linkki gherpes tukiryhmään
Mulla on ollut herpes 15 v. enkä ole ikinä sitä noin ajatellut. Ei vaivana kummoinen enkä kyllä mitenkään ole sen antanut rajoittaa tai sitä pohtinut noin syvällisesti kuin sinä. Miten se nyt saunassa käyntiin tai paljussa lillumiseen vaikuttaisi...