Muita jotka eivät ole koskaan olleet kodin ulkopuolella päivähoidossa tai esikoulussa?

En ollut päivähoidossa/eskarissa, eikä ollut siskonikaan. En varmaan laittaisi omiakaan lapsia. Jos olisi erityislapsi, sitten varmaan laittaisin eskariin.

Eskarin tarkoitus on nimenopaan auttaa niitä, joilla vaikeuksia oppia normaalisti. Samalla lapsista tehdään psykologinen profilointi.

Jos lapsi on hyvin kehittynyt, voi laittaa eskarin sijaan kouluun.

Vierailija kirjoitti:

...ja miten elämänne on mennyt? Eli mitä teistä tuli. Veikkaanpa, että työttömiä tai amiksia. Mutta olisi hauskaa saada todistusta siitä, että olen väärässä!

Kävin amk:n ja työskentelen isossa firmassa assistenttina. Olen ollut työhaastattelussa viimeisen 20 vuoden aikana 3 kertaa ja olen saanut näistä jokaisen työpaikan. Työttömänä en opiskelun jälkeen ole ollut päivääkään.

Siinä sinulle.

Mummon hoidossa oltiin. Siitä ihanaa, että minulla on käytännössä olleet kahdet ihanat vanhemmat, äiti ja isä, sekä mummo ja pappa<3 

Mutta koulun alkaessa oli ongelmia, koska en osannut olla muiden lasten kanssa. 

-FM, kohta myös KTM

Minä. Kun synnyin, äiti jäi pois töistä ja oli kotona siihen saakka kunnes menin yläasteelle. Isä elätti perheen. Kerran viikossa kävin seurakunnan kerhossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pääsi käymään. Siitä sitten ekalle suoraan. Enpä nyt kauheasti muista ensimmäisistä kuudesta vuodesta mitään. Mutta olin oppinut lukemaan ja osasin kellon, ennen kouluun menoa.

Samoin. Opin lukemaan nelivuotiaana ja osasin aika paljon peruslaskuja ja kellon yms. Tätä auttoi kouluikäiset isoveljet, joiden mukana opin. ap. 

Minäkin osasin kouluun mennessä sujuvasti lukea.

Äitini(käynyt kansa- ja kansalaiskoulun)opetti.

Vasta 70 luvulla alkoi pikkuhiljaa yleistyä päiväkodit. 80 luvulla oli vielä paljon lapsia perhepäivähoidossa.

Vasta ehkä 90 luvulla alkoi olla niin etä suurempi osa lapsista on päiväkodeissa.

Minä menin vasta kouluun ekalle. Vanhemmat maataloushommissa.

Olen nyt itse ope aikuiskoulutuksessa.

Seurakunnan jokin kerho oli missä hoilattiin jeesusta ja opeteltiin aakkosia. Muuten kotona koska maalla asuttiin ja lähimpiin hoitopaikkoihin oli n. 30km.

Oli pikkasen järkytys eka koulupäivä kun ihmisiä oli paljon :( en vieläkään tykkää ihmispaljoudesta

92-syntynyt

Meillä oli lastenhoitaja, oli vielä 1970-luvulla tavallista. Päiväkoteja oli tosi vähän eikä niihin päässyt kovin helposti, esikouluja ei ollut meillä päin.

Mä olisin halunnut päiväkotiin, kaipasin leikkikavereita. Lastenhoitajat vahti sen verran ettei auton alle jääty ja jotain ruokaa sai suuhun.

Olin kotona eskariin asti, ainut kodin ulkopuolinen juttu ennen sitä oli kerran viikossa oleva seurakunnan kerho. Olen FM luonnontieteelliseltä alalta.

N25

Kiva, kun vastailitte ja kerroitte opinnoistanne! Omat lapseni eivät pahemmin käyneet tarhassa vellihousuisen isänsä takia, joka halusi hoitaa lapset kotona, vaikka esikoiselle jopa suositeltiin päivähoitoa (sittemmin diagnosoitu lapsuusiän autismi). Mutta toivoisin, ettei kotihoito vaikuta ainakaan negatiivisesti.

Tosin joku sanoi toisessa ketjussa, että päiväkodissa olleet ovat useammin korkeastikoulutettujen lapsia. Voisiko siis heidän parempi menestymisensä elämässä sen ruotsalaistutkimuksen mukaan johtua siitä, ei hoitomallista?

Mitenkään siis matalammin koulutettuja ammatteja väheksymättä. Toivon ainoastaan, ettei kotihoito vaikuta lapseen negatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiva, kun vastailitte ja kerroitte opinnoistanne! Omat lapseni eivät pahemmin käyneet tarhassa vellihousuisen isänsä takia, joka halusi hoitaa lapset kotona, vaikka esikoiselle jopa suositeltiin päivähoitoa (sittemmin diagnosoitu lapsuusiän autismi). Mutta toivoisin, ettei kotihoito vaikuta ainakaan negatiivisesti.

Tosin joku sanoi toisessa ketjussa, että päiväkodissa olleet ovat useammin korkeastikoulutettujen lapsia. Voisiko siis heidän parempi menestymisensä elämässä sen ruotsalaistutkimuksen mukaan johtua siitä, ei hoitomallista?

Mitenkään siis matalammin koulutettuja ammatteja väheksymättä. Toivon ainoastaan, ettei kotihoito vaikuta lapseen negatiivisesti.

Ennen, siis ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta päiväkotipaikat sai sosiaalisin perustein, tällöin suosittiin työteliäitä pienituloisia.

Nyt päivähoitoa käyttävät korkeastikoulutetut ja kaupungeissa asuvat. Maalla lienee tavallisempaa olla käyttämättä. Tutkimustuloksista on niin, että korkeasti koulutettujen äitien lapset pärjäävät ylipäätään yleensä paremmin, niin koulussa kuin työelämässä. Päivähoidolla on positiivinen vaikutus, samoin sitten kodin mallilla geeneillä.

Ryhmä- ja toisten huomioonottamistaitoja pn kyllä hyvä opetella. Mun mielestä sen näkee hyvin nuorissa. Nuoret on monesti musta osaavampia, huomioonottavampia ja sosiaalisempia kuin me aikuiset. Hyvin mä olen elämässä pärjännyt, mutta omat nuoret on ihan eri tasolla näissä kuin minä aikanaan.

Seurakunnan päiväkerhoa kerran viikossa ikävuosina 5-6, sitten ekaluokalle pieneen kyläkouluun. Äiti palasi työelämään kun olin 10-vuotias. Asuimme maaseudulla.

Työskentelen vakituisessa työssä toimihenkilönä, minulla on amk-koulutus. Elän oikein hyvää elämää ja muistelen lämmöllä myös rauhallista ja turvallista lapsuuttani.

Syntymävuoteni on -90.

Omat lapseni olivat kotona eskariin asti. Ajattelen niin, että päiväkodeissa on eroja, eikä päivähoito automaattisesti tarkoita samaa kuin laadukas varhaiskasvatus. Toki siitä on hyötyä, mutta iso osa ajasta menee varsinkin pienillä ihan perushoitoon: riisuminen, pukeminen, pesut, nukuttaminen, nukkuminen. Yhteiset toimintatuokiot ja leikit ryhmässä ovat varmasti kehittävää toimintaa, mutta lapseni daivat ne käymällä aamupäivät kerhossa ja leikkipuistossa.

Myös minä, 70- luvun lapsi. Mummon hoidossa olin kun äitikin meni töihin. Korkeakoulutettu, päivääkään en ole ollut työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

...ja miten elämänne on mennyt? Eli mitä teistä tuli. Veikkaanpa, että työttömiä tai amiksia. Mutta olisi hauskaa saada todistusta siitä, että olen väärässä!

Tuli "amis"! Välillä työtönkin. Ja nyt eläkeläinen.

Eläke on rapiat 3000€. Asun maksamassani ok- talossa. Ei ole velkaa. Eikä juuri rahaakaan.

Lapset ovat maistereita. Pätkätöissä ja kipuilevat toimeentulonsa kanssa.

Sinun taustaasi en tunne. Vaikutat kuitenkin tyhmältä!

Minä olin kotona, ja hyvin olen elämässä pärjännyt. On maisterin paperit ja itselleni mielekäs työ, ja sehän että saa tehdä itselle miellyttävää asiaa on tärkeintä.

Minä kyllä nyt hieman poikkean otannasta ja sanon, että olisin tarvinnut vähintään esikoulun, sillä en lapsena hahmottanut hyvin mitä pitää tehdä ja minne mennä kouluiässä. Akateemiset taitoni olivat hyvät, mutta niiden perustana lienevätkin enemmän geenit kuin kasvatus. Sen sijaan sosiaaliset taitoni ja ihan sellainen ympäristön tarkkaavaisuus oli minulla tosi huonoa, ja kärsin siitä ensimmäisten luokkien aikana paljon. Mitä tulee ihmissuhteisiin, niin itsetuntoni on aika huono niiden suhteen.

Nyt kun mietin mitä omat lapseni saavat päiväkodissa, niin täytyy sanoa ihan rehellisesti, että olisin tarvinnut sitä samaa n. 4-6-vuotiaana. Ihan sitä että ohjataan kavereiden kanssa leikkiä, autettu miten voi ehdottaa yhteistä leikkiä yms. eikä olisi tarvinnut olla kuin kala heitettynä maalle, kun menin ensimmäisen kerran luokkahuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

...ja miten elämänne on mennyt? Eli mitä teistä tuli. Veikkaanpa, että työttömiä tai amiksia. Mutta olisi hauskaa saada todistusta siitä, että olen väärässä!

Äitini on aina hoitanut kotia ja lapsiaan. Onnellinen avioliitto heillä. Itse en onnistunut liitossani, ehkä olin liian itsenäinen nainen. Suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon ja työn ohessa pari pienempää tutkintoja. Itsellä vain yksi lapsi. Palkkani on ollut aina kohtuu hyvä ( lähempänä 5000 kuin 4000e/kk). Tulen toimeen erilaisten persoonien kanssa. Itse asiassa pidän heistä.