Pieni poikamme on syntynyt

Kiitos Kaisa kun halusit jakaa kokemukseksi meidän kanssa. Kertomustasi lukiessa herkistyin, vaikka olen lapseton enkä edes vauvakuumeile. Paljon onnea teille! Minä jatkan OO-projektiani ja toivottavasti saan konkreettista  hyötyä kokemuksitasi joskus myöhemmin.

Kiitos tästä kauniista ja ihanasta synnytys kertomuksesta.

Tuot toivoa monille naisille onnistuvasta synnytyksestä.

Kaikkea hyvää teille toivottattaen ja onnea!!

Paljon onnea pikkuisesta! Kävin itsekin Siljan vastaanotolla kokeilemassa synnytyksenkäynnistyshoitoa. Ihana nainen! Synnytin viime tammikuussa Taysissa kuten sinäkin ja vierihoidossa oltiin juurikin 2A:lla. Kova kaipuu takaisin osastolle tuli täälläkin aikanaan kun siellä pidettiin niin todella hyvää huolta :) Toivottavasti pääsisi kokemaan pian kaiken uudelleen! Hyvää jatkoa teidän perheelle!

Onko hätäsektio haava pystysuorassa vai vaakaan ? Olen kuullut että se on pystyyn, en tiedä miksi, kiinnostaisi tietää ? Äidiksi tulon jälkeen unenlaatu muuttuu, se on kai ihan biologinen juttu, että äiti vaistoaa vauvan liikkeet ja tarpeet, sitä herää pienempäänkin ääneen vaikka ennen saattoi nukkua kuin tukki eikä uni häiriintynyt mistään ! Itse syyllistyin samaan, olisi pitänyt levätä kun vauva nukkuu, en vain osaa. kyllä sitä kasvaa tuohon äitiyteen ja uuteen arkeen nopeasti , asiat sujuvat omalla painollaan. maltat vain olla treenaamatta, viimeistään jälkitarkastuksessa lääkäri sanoo mitä saa tehdä, itseltä kiellettiin kahvakuula, vasta 6kk synntytksen jälkeen sai sitä treenata, sivuttaisia liikkeita kun ei saa tehdä, eikä repiviä. ehdit treenata vielä pitkään, anna nyt itsellesi ja keholle aikaa toipua, n. 9 kk raskaudesta ei toivuta kuukaudessa tai parissa. 

Onnea hurjasti!

Mahtavaa lukea luonnollisesta synnytyksestä, jossa äidillä on ollut hyvä olla ja hätäsektiosta huolimatta synnytyksestä on jäänyt rauhallinen ja hyvä fiilis.

"....niin rakastuneita pikkuiseen kuin vain tuoreet vanhemmat voivat olla!"

Minä en rakastanut toivottua lastamme lainkaan, kun hän syntyi, enkä pitkään sen jälkeenkään. 

Mahtavaa, että synnytys oli sinulle juuri sellainen kokemus kuin sen kuuluukin olla <3

Jäin vaan miettimään tuota sydänäänten selittämätöntä laskua. Olisiko kuitenkin ollut oikeasti kyse siitä, että anturit eivät saaneet rekisteröityä, eikä siitä, että sydänäänet olisivat todellisuudessa laskeneet.

Joskushan käy myös niin, että ne rekisteröivätkin äidin sykkeen eikä vauvan ja kuulostaa, että tuossa olisi voinut käydä juuri niin: Vauvan normaali syke =130 muuttui yhtäkkiä äidin normaaliksi sykkeeksi = 70. 

Jotenkin veikkaan, että jos olisit synnyttänyt kotona, niin mokomaa "sydänäänten laskua" ei olisi koskaan huomattukaan ja olisit synnyttänyt alakautta täysin terveen pojan :)

22, kyllä sairaalassa osataan erottaa toisistaan vauvan ja äidin syke, älä huoli. Synnytys on aina arvaamaton tapahtuma. Vaikka kuinka olisi lukenut oppaita, käynyt joogassa ja valmennuksissa, kaikkea ei voi lopulta itse säädellä.

Menee ehkä vähän jo ohi aiheen, mutta samanlaisia kokemuksia kuin kommentoijalla #21, ei ollut tosiaankaan rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka kovin toivottu ja odotettu lapsi olikin. Ensimmäiset puoli vuotta oli melko synkkää aikaa, vaikka masennusta ei varsinaisesti diagnosoitukaan, joten kait se sopeutuminen elämänmuutokseen vaan kesti niin kauan. Ja näin jälkikäteenkin voin sanoa, että rakastan paljon enemmän tuota 4-vuotiasta uhmistani, kuin niitä vauvakääryleitä :)

Olen todella onnellinen teidän puolesta!

Mukava lukea synnytyskertomustasi, siinä oli hyvin paljon samanlaisia oivalluksia, joita itse sain kokea omissa synnytyksissäni. Synnytykset ovat olleet ainoita hetkiä elämässäni joissa olen päässyt ns. Zen-tilaan ;) Aivot narikkaan ja keskity pysymään rentona ovat minusta tärkeimmät neuvot synnyttäjälle :)

Onnea!

Tiedätkö, synnytyskertomuksesi lukeminen auttoi tätä myös tuoretta äitiä todella paljon. ajatukset synnytyksestä valmistautumista myöten oli todella samankaltaista, mutta kuten teilläkin, meidänkin synnytyksessä tuli draamaa sydänäänten takia. hätäleikkaus oli sekunneista kiinni, kun yhtäkkiä sydänäänet hetkeksi tasaantuivatkin. hätä- imukuppi ulosauttoon kuitenkin päädyttiin..niiden sydänääni laskujen takia vähän myöhemmin. itse traumatisoidun, jotenkin se hätä oli niin kamala. mutta nyt oli ihanaa lukea toisenlaistakin näkökulmaa hätäsektioon (tai hätätilanteeseen synnytyksessä) joutumisesta, vähän helpotti omaakin suhtautumista tapahtuneeseen! :)

Kiva lukea synnytyskokemuksesi ja hurjasti onnea pienokaisen johdosta! Itse toivoin kovasti alatiesynnytystä (ainut synnytystoiveeni) ja hätäsektioon kuitenkin lähdettiin kolmannesta pitkittyneestä sydänäänten laskusta. Tämä oli suuri pettymys vaikka tiedän että oli oikea ratkaisu kun saimme ihanan ja terveen vauvan! Ihana lukea kun kerrot kokemuksestasi noin positiivisesti. :) Itsekin sain kyllä hyvän kuvan siitä kuinka kaikki toimii akuuttitilanteessa hienosti aivan silmänräpäyksessä...

Minullakin sektiovauva mutta en ollut tainnoksissa, homma oli todella nopeasti ohi ja oli huikaisevaa kuulla vauvan itku kun se nostettiin kohdusta . sain pitää pientä nyyttiä rinnallani hetken ennenkuin hänet vietiin pois ja minut ommeltiin. Rakkauden tunne vauvaan oli välittömästi, saada vihdoin nähdä hänet, jota on koko odotusajan jo rakastanut . mieletön tunne nähdä se täydellisen kaunis vauva vihdoin rinnalla ! Hän tuntui heti omalta. Vauva-aika oli ihanaa vaikka väsyttävääkin. Minusta tuntuu surulliselta kuulla kuinka jotkut eivät rakasta vauvojaan ... 

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 07:08"]

Onnea! Aikamoinen synnytyskokemus teillä. Voimia vauva-arkeen, nuku aina kun voit. Tuli vain mieleen, että olipa hyvä, ettet halunnut synnyttää kotona, vaikka muuten pitkälle olikin kyse "luomusynnytyksestä". Aika yleisiä nuo hätäsektiotkin tuntuvat olevan.

[/quote]

Kotisynnytys on erittäin vaarallinen, itse olisin kuollut jo kaksi kertaa synnytykseen ja valtavaan verenvuotoon mikäli olisin kotona synnyttänyt. Tässäkin kyseinen synnyttäjä totesi, että kotisynnytyksessä ei akuuttia helpotusta kipuun ole. Ei, eikä välttämättä mahdollisuutta pelastaa äidin ja/tai vauvan henkeä. Olisi hyvä muistaa, että jokainen synnytys voi päättyä erittäin surullisesti, miten kukaan voi ottaa sellaista tietoista riskiä??