Lue keskustelun säännöt.
Olen ruvennut valehtelemaan miehelleni kaikesta pienestä.
01.11.2013 |
Olen ollut koko elämäni ja varsinkin jokasuhteessa avioliitossani yltiö rehellinen aina kaikki nämä 12v.
Minulla on nyt ollut muutama vapaapäivä ja valehtelin ihan pokkana, että menen myöhemmin töihin.
Olen myös jättänyt kertomatta, kun seurasin moraalitonta bb:tä. Katsoin vain tallenteita aina kun mies tai lapset ei kotona tai ovat nukkumassa.
Joitain muitakin pienempiä valheita olen päästellyt. Mietin vaan mielessäni että hups lipsahti, enkä ole jaksanut korjata.
Olen ollut aika väsynyt ja mieheni käyttääytyy kotona kuin työnjohtaja ja pitää jatkuvaa listaa kaikesta mitä itse tekee arjessa. Eilen esimerkiksi kertoi kuinka olisi ihan sama jos olisi yksinhuoltaja, hoitaisi iltarutiinit samalla tavalla. (minä olin illalla lasten koulun halloveenissa)
Totta on, että mieheni osallistuuarkeen kiitettävästi (niin kuin kuuluukin), mutta ylpeydeltäään ei taida tajuta mitä kaikkea minä teenkään. Olen kyllä puhunut asioista ja sanonut suoraankiin ja hetkellisesti miehen tajunta virkoaa, mutta sitten ollaan jo pian ihan samassa ylpeyden umpinaisuudessa määräilemässä ja mitätöimässä minua. Ja arvostelemassa milloin mistäkin esim. bb katsomisesta.
Nyt olen väsynyt pitkästi perustelemaan ja todistelemaan omaa kantaani ja ruvennut vaan valehtelemaan.
Pienet valheet tipahtelevat suustani, niillä vältän aika monta syytöstä ja arvostelua.
Kommentit (65)
Niin totta, ei meillä hyvin mene. Erota en halua, lasten takia, vanhuuden ja tulevien häiden ym. yhdessä kokemisen takia. Onhan meillä sellaista kiintymys rakkautta kuitenkin ja luotan mieheeni kaikessa. Meillä arkipyörii ihan hyvin. Jos itse pystyisin elämään tyynenä ja ilman suurempia tunteita meillä olis ihan ok. suhde. Kiva ystäväpiiri, toimivaa arkea, harrastuksia. Lapsille kuitenkin ydinperhe. Kunhan vaan itse voimistuisin paljon ja nopeasti!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaakin valehdella. Säästää parisuhdetta. Mun mies on armoton muille lapsille ja sosiaalisesti vaikea. En siis kerro kaikkia lasten asioita miehelleni. On vaan pakko olla kertomatta.
23 jatkaa.. Psykologisia on oikeassa. Miehet ei halua edes kuulla kaikkea ja mitä vähemmän ne kuulee niin sitä tyytyväisempiä ne on. Olen sentään ollut 20v. Mieheni kanssa. Täällä neuvoo mammanT joilla ei ole pitkää kokemusta parisuhteesta. Jos totuus aiheuttaa riitaa niin silloin ne lapset kärsii.
Et sinä sillä vahvistu, että kehität kuoren.
(seiskan alta kirjoittelun aloittanut, eronnut valehtelija)
Miehesi pitäisi alkaa nyt katsomaan peiliin ja kasvamaan! Eihän tuollaisesta mitään tule, että naisen pittää valhetella ja lasten oppia piilottelemaan isältiin asioita.
Teidän perhe-elämä kuulostaa painostavalta. Ap mieti tarkkaan haluatko kasvattaa tulevaa sukupolvea tuollaisessa ilmapiirissä?! Onko tuollaisen hyväksyminen sen arvoista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi valehtelija tai siis entinen valehtelija. En uskalla enää valehdellakaan mistään, koska mieheni on kauhea stalkkeri ja koska olen jäänyt kiinni niin hän myös kohtelee minua sen mukaan ja kyttää ja määräilee entistä enemmän. Oirehdin tästä kun joskus tulee oikeasti sellainen olo että asunnossamme on kamera tai autossa tutka tai puhelimessa joku seurantalaite. Todella ahdistavaa. Minun on myös ilmoitettava miehelleni koska poistun asunnosta ja ilmoittaa kun olen perillä määränpäässä.
Et sinä sillä vahvistu, että kehität kuoren.
(seiskan alta kirjoittelun aloittanut, eronnut valehtelija)
Totta, haluasinkin vahvistua niin, että en missään valehtelisi, vaan pystyisin olemaan lujaja kerättyä henkisiä voimavaroja riittävästi laittamalla miehellenikampoihin. Että mieheni ylpeyden ja kaikkivoipaisuuden olisi pakko ruveta murtumaan tai hänen itse hakeutumaan eroon, jos ei murtuakkaan aijo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi valehtelija tai siis entinen valehtelija. En uskalla enää valehdellakaan mistään, koska mieheni on kauhea stalkkeri ja koska olen jäänyt kiinni niin hän myös kohtelee minua sen mukaan ja kyttää ja määräilee entistä enemmän. Oirehdin tästä kun joskus tulee oikeasti sellainen olo että asunnossamme on kamera tai autossa tutka tai puhelimessa joku seurantalaite. Todella ahdistavaa. Minun on myös ilmoitettava miehelleni koska poistun asunnosta ja ilmoittaa kun olen perillä määränpäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sama juttu. Mies oli hallitseva ja kontrolloiva. Antoi kyllä minun tehdä mitä halusin, mutta ilmaisi samalla, että ajatukseni ja tunteeni olivat tyhmiä. Siksi sitä kaunisteli (siis valehteli) asioita, jottei tule tyrmätyksi.
Ero tuli 20 vuoden jälkeen.
Niin, huomaan lapseni olevan samanlainen isälleen. Jos ei ole täyttä turvallisuutta kertoa mielipiteitään, niin sitä kertoo sellaisen version, joka hyväksytään.
Vitsit miten surullisia juttuja täällä! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä perinteiseltä kuviolta: kun nainen tekee kotitöitä, se on ihan normaalia ja odotettavaa. Kun mies tekee kotitöitä, niin joka kerta pitäisi suunnilleen antaa aplodit ja läiskiä selkään, että wau miten hienoa ja ainutlaatuista! Oooh, laitotit tiskikoneen pyörimään! Vau, pesit pyykkiä! Ei ole totta, petasit sängyn! Uskomaton suoritus!
Miehesi tarvitsisi herätyksen todellisuuteen. Jos puoliso on väsynyt ja uupunut, niin silloin kumppanin tulisi pitää hänestä huolta ja ottaa kontolleen vähän enemmän ilman marmatusta tai itsensä ylistämistä. Jossain vaiheessa tilanne saattaa olla toisin päin. Ei mikään ihme, että olet väsynyt, eihän kukaan jaksa tuollaista itsensä piilottelua ja häpeilyä. On hirvittävän raskasta ja surullista, että joudut päivästä toiseen elämään jonkun toisen ihmisen elämää.
Voimia sinulle, AP.
Ymmärsinkö oikein, että teillä on vielä hääjuhla tulossa?
Voi ihminen... sulla menee oma elämä tuossa, että yrität esittää sellaista, joka kelpaisi miehellesi.
Kerron kokemuksesta, että kun energia menee siihen että yrittää olla jotain muuta mitä ei ole, niin se on myös pois lapsilta. Tavallaan ymmärrän "lasten takia" kommentin, mutta yritä katsoa tilannetta ulkopuolelta.
Jos seuraisit rakkaan ystäväsi perhe-elämää, minkä neuvon antaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan naimisissa oltu 12v. Vaikka sitten en olisikaan sellainen, enkä edes yrittäisi olla. Eilenkin menin makaamaan sohvalle lasten koulun halloveen juhlien jälkeen. En siis yrittänyt olla kone. niin sitä mies halveksuu, kun itse on niin hyvä. Teki ilta askareita ja puhui kuinka ei olisi mitään merkitystä minun osuudellani perhe-elämässä vaan voisi yhtä hyvin olla yh.
Ennen jaksoin perustella puoltani, toisinaan vaan lannistuin ja nyt en enään jaksa muuta kuin valehdella tarvittaessa.
ap
Jos ystäväni olisi samassa tilanteessa, en osaisi antaa yhtäkään neuvoa.
ap
Minäkin olen yhdessä suhteessa päätynyt valehtelemaan ihan kaikesta. Lopulta valehteluni alkoi kohdistua ystäviinikin ja siinä vaiheessa päätin laittaa kehiin viimeisen valheen. Valehtelin että olin löytänyt toisen. No, eipä tuo pitkään valheena pysynyt sillä pian minulla olikin toinen kainalossa, mutta valehtelun tarpeeni loppui eroon. Ei se seuraava suhde pitkään kestänyt mutta tarpeeksi että exäni tajusi ettei hänellä ole enää mitään valtaa minuun.
Oletko ap koskaan lukenut läheisriippuvuudesta? En väitä, että olisit läheisriippuvainen, mutta asiaan tutustuminen voisi kuitenkin avata silmiä.
Jos läheisriippuvainen lopettaa "toisen kautta elämisen" ja itsenäistyy, toinen osapuoli joko tuntee itsensä tarpeettomaksi (ja suuttuu ja vaikka eroaa) tai sitten hän alkaa nähdä puolisonsa taas itsenäisenä, omanlaisena ja kenties kiinnostavana persoonallisuutena, jolta hän voi itsekin saada jotain.
En ole lukenet läheisriippuvuudesta, ei vaan ole ollut voimia. Uskon kyllä,että minulla saattaa hyvinkin olla sellainen.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 12:05"]
Otan osaa työkaverisi kuoleman johdosta <3
Alku kirjoituksesi sai minut nauramaan ääneen, oska valheesi kuulostavat koomisilta. Toisaalta tuntuu kamalalta olla näin heikko, että annan miehen kovuuden ja kylmyyden viedeä itsekunnioitukseni rehellisenä ihmisenä ja rupean muutttumaan valehtelijaksi. Tätä mallia en tietenkään halua lapsilleni, mutta mistä saisin riittävästi voimia vastustaa jatkuvia vaatimuksia, syytöksiä ja mitätöintiö (tai erota). Erota en halua, sillä kait meillä suhthyvin muuten menee.
ap
[/quote]
Voi hyvä ap. Ei teillä todellakaan hyvin mene jos sinä koet olevasi miehesi täyden määräysvallan alla ja joudut valehtelemaan saadaksesi edes hetken rauhan. Erota et halua koska ajattelet ettet ehkä jaksaisi arkea yksin, taloudellinen tilanne heikkenisi huomattavasti jne.