Sitten jos siihen oikeaan törmää

Kyllä se tuntuu varmalta ja helpolta. Ei ole sitä arviuttelya, tykkäätkö toinen musta, vaan yhteiselo on alusta asti kotoisaa ja avointa.

Näin olen itse kokenut.

Törmäsin vuosia sitten siihen ainoaan oikeaan mutta ei huolinut minua. Jatkan siis sinkkuna kun oikea meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuu varmalta ja helpolta. Ei ole sitä arviuttelya, tykkäätkö toinen musta, vaan yhteiselo on alusta asti kotoisaa ja avointa.

Näin olen itse kokenut.

Ehkä olisikin vain parempi sivuuttaa saman tien kaikki nämä joiden kanssa menee "pelaamiseksi" ja pähkäilyksi ja odotella sitä jonka kanssa kaikki on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuu varmalta ja helpolta. Ei ole sitä arviuttelya, tykkäätkö toinen musta, vaan yhteiselo on alusta asti kotoisaa ja avointa.

Näin olen itse kokenut.

Ehkä olisikin vain parempi sivuuttaa saman tien kaikki nämä joiden kanssa menee "pelaamiseksi" ja pähkäilyksi ja odotella sitä jonka kanssa kaikki on helppoa.

Kyllä, näin tekisin,jos itse olisin sinkku eikä se oikea olisi kohdalle tullut. Turhaan tuli pelattua ja oltua suhteissa,jotka ei alun alkaen perustunut täydelliseen,hyväksymään rakkauteen.. ihastumisistakin voi syntyä ajan saatossa varmaan ok suhteita, mutta kyllä oikean rakkauden tunnistaa heti.

Sanoisin näin.

Mieluummin se yksi helppo oikea tai ei ketään, kuin lukematon määrä hiuksia harventavia "ihastuksia" jotka aiheuttaa epävarmuutta.

Se Oikea on harha. Kumma miten aikuisetkin ihmiset uskovat tuohon. Yksi esimerkki  älyllisestä epärehellisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Se Oikea on harha. Kumma miten aikuisetkin ihmiset uskovat tuohon. Yksi esimerkki  älyllisestä epärehellisyydestä.

Meinaat, ettei ole vääriäkään? Oikea tarkoittaa sopivaa.

Mulla ja nykyisellä tuntui heti siltä että oltaisiin tunnettu aina.

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin vuosia sitten siihen ainoaan oikeaan mutta ei huolinut minua. Jatkan siis sinkkuna kun oikea meni jo.

Ei hän ollut mikään "oikea', jos et saanut vastakaikua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin vuosia sitten siihen ainoaan oikeaan mutta ei huolinut minua. Jatkan siis sinkkuna kun oikea meni jo.

Ei hän ollut mikään "oikea', jos et saanut vastakaikua.

Tämähän se. Olennaista on tunteiden molemminpuolisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se Oikea on harha. Kumma miten aikuisetkin ihmiset uskovat tuohon. Yksi esimerkki  älyllisestä epärehellisyydestä.

Meinaat, ettei ole vääriäkään? Oikea tarkoittaa sopivaa.

Ja voi olla monia oikeita elämän aikana. Hölmöjä ne jotka luulee oikean tarkoittavan jotain yhtä ainoaa koko elämässä.

Elokuvista ja kirjoista saa sen käsityksen, että riittää kun rakastuu johonkuhun ja se joku rakastuu sinuun takaisin. Siitä sitten vain elämään onnellista loppuelämää.

...Ei se oikeassa elämässä ole noin yksinkertaista. Sen molemminpuolisen rakastumisen lisäksi pitää olla yhteensopivuutta, samat arvot, tavoitteet, jne. Joku sanoi että tuntui kuin olisin tullut kotiin. No niin minustakin tuntui kun tapasin eksän, rakastuttiin samantien toisiimme, mutta sovimme yhteen yhtä hyvin kuin kala ja apina. Nyksän kanssa ei tullut sitä "kuin olisin tullut kotiin" fiilistä, rakastuin enemmänkin pikku hiljaa, koska en uskaltanut hypätä suhteeseen varmistumatta yhteensopivuudesta ensin. Sitten kun totesin että suhde voisi onnistua, uskalsin heittäytyä suhteeseen. Nyksän kanssa ollaankin nykyään todella rakastuneita ja lisäksi vielä yhteensopivia. Elämä on nyt paljon helpompaa, onnellisempaa ja vähemmän ahdistavaa kuin eksän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvista ja kirjoista saa sen käsityksen, että riittää kun rakastuu johonkuhun ja se joku rakastuu sinuun takaisin. Siitä sitten vain elämään onnellista loppuelämää.

...Ei se oikeassa elämässä ole noin yksinkertaista. Sen molemminpuolisen rakastumisen lisäksi pitää olla yhteensopivuutta, samat arvot, tavoitteet, jne. Joku sanoi että tuntui kuin olisin tullut kotiin. No niin minustakin tuntui kun tapasin eksän, rakastuttiin samantien toisiimme, mutta sovimme yhteen yhtä hyvin kuin kala ja apina. Nyksän kanssa ei tullut sitä "kuin olisin tullut kotiin" fiilistä, rakastuin enemmänkin pikku hiljaa, koska en uskaltanut hypätä suhteeseen varmistumatta yhteensopivuudesta ensin. Sitten kun totesin että suhde voisi onnistua, uskalsin heittäytyä suhteeseen. Nyksän kanssa ollaankin nykyään todella rakastuneita ja lisäksi vielä yhteensopivia. Elämä on nyt paljon helpompaa, onnellisempaa ja vähemmän ahdistavaa kuin eksän kanssa.

Perustuiko kalan ja apinan suhde siihen, että ihastuttiin päätä pahkaa toisen ulkonäköön ja fyysiseen olemukseen, tuntematta tätä sen enempää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvista ja kirjoista saa sen käsityksen, että riittää kun rakastuu johonkuhun ja se joku rakastuu sinuun takaisin. Siitä sitten vain elämään onnellista loppuelämää.

...Ei se oikeassa elämässä ole noin yksinkertaista. Sen molemminpuolisen rakastumisen lisäksi pitää olla yhteensopivuutta, samat arvot, tavoitteet, jne. Joku sanoi että tuntui kuin olisin tullut kotiin. No niin minustakin tuntui kun tapasin eksän, rakastuttiin samantien toisiimme, mutta sovimme yhteen yhtä hyvin kuin kala ja apina. Nyksän kanssa ei tullut sitä "kuin olisin tullut kotiin" fiilistä, rakastuin enemmänkin pikku hiljaa, koska en uskaltanut hypätä suhteeseen varmistumatta yhteensopivuudesta ensin. Sitten kun totesin että suhde voisi onnistua, uskalsin heittäytyä suhteeseen. Nyksän kanssa ollaankin nykyään todella rakastuneita ja lisäksi vielä yhteensopivia. Elämä on nyt paljon helpompaa, onnellisempaa ja vähemmän ahdistavaa kuin eksän kanssa.

Perustuiko kalan ja apinan suhde siihen, että ihastuttiin päätä pahkaa toisen ulkonäköön ja fyysiseen olemukseen, tuntematta tätä sen enempää?

Sitähän tässä kysyttiin. "Kaikki tapahtui automaattisesti, ilman empimistä" eksän kanssa. Olin korviani myöten rakastunut häneen viisi vuotta, vaikka emme sopineetkaan yhteen. Empimistä oli nyksän kanssa, koska olin oppinut jotain ensimmäisestä yrityksestä.

Sain myös sen käsityksen muista kommenteista, että monet uskovat tietävänsä heti alussa että nyt tuli oikea vastaan. Niin minäkin luulin tietäväni, yritettiin lastakin eksän kanssa. Pointti oli, että ratkaisevaa on lopulta yhteensopivuus eikä pelkkä molemminpuolinen rakastuminen.

Harmillisesti tuo kotiin tulemisen tunne voi olla yksipuolinen. Mulla oli sellainen, mutta mies alkoi empiä. Enkä yrittänyt kiirehtiä suhdetta tai mitään sellaista. Hän ei vain tuntenutkaan samoin.

Se pelaileva osapuoli on se, jota ei kiinnosta riittävästi. Näin yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvista ja kirjoista saa sen käsityksen, että riittää kun rakastuu johonkuhun ja se joku rakastuu sinuun takaisin. Siitä sitten vain elämään onnellista loppuelämää.

...Ei se oikeassa elämässä ole noin yksinkertaista. Sen molemminpuolisen rakastumisen lisäksi pitää olla yhteensopivuutta, samat arvot, tavoitteet, jne. Joku sanoi että tuntui kuin olisin tullut kotiin. No niin minustakin tuntui kun tapasin eksän, rakastuttiin samantien toisiimme, mutta sovimme yhteen yhtä hyvin kuin kala ja apina. Nyksän kanssa ei tullut sitä "kuin olisin tullut kotiin" fiilistä, rakastuin enemmänkin pikku hiljaa, koska en uskaltanut hypätä suhteeseen varmistumatta yhteensopivuudesta ensin. Sitten kun totesin että suhde voisi onnistua, uskalsin heittäytyä suhteeseen. Nyksän kanssa ollaankin nykyään todella rakastuneita ja lisäksi vielä yhteensopivia. Elämä on nyt paljon helpompaa, onnellisempaa ja vähemmän ahdistavaa kuin eksän kanssa.

Perustuiko kalan ja apinan suhde siihen, että ihastuttiin päätä pahkaa toisen ulkonäköön ja fyysiseen olemukseen, tuntematta tätä sen enempää?

Sitähän tässä kysyttiin. "Kaikki tapahtui automaattisesti, ilman empimistä" eksän kanssa. Olin korviani myöten rakastunut häneen viisi vuotta, vaikka emme sopineetkaan yhteen. Empimistä oli nyksän kanssa, koska olin oppinut jotain ensimmäisestä yrityksestä.

Sain myös sen käsityksen muista kommenteista, että monet uskovat tietävänsä heti alussa että nyt tuli oikea vastaan. Niin minäkin luulin tietäväni, yritettiin lastakin eksän kanssa. Pointti oli, että ratkaisevaa on lopulta yhteensopivuus eikä pelkkä molemminpuolinen rakastuminen.

Minä ajattelen että oikean kanssa ollaan yhteensopivia ja rakastutaan molemminpuolisesti. Pelkästään jompi kumpi ei riitä. Myös yhteensopivuus on yhtä tyhjän kanssa jos oikeanlaatuiset tunteet uupuvat.

Vierailija kirjoitti:

Harmillisesti tuo kotiin tulemisen tunne voi olla yksipuolinen. Mulla oli sellainen, mutta mies alkoi empiä. Enkä yrittänyt kiirehtiä suhdetta tai mitään sellaista. Hän ei vain tuntenutkaan samoin.

Mullakin on yksi tällainen kokemus. Yritimme suhdetta, mutta mies ei lopulta tuntenut samoin. Toisaalta aavistelinkin sellaista, vaikka jollain tasolla itse olinkin varma. Joskus tunne voi siis huijata. Ehkä oikean kanssa mitään epäilystäkään molemminpuolisuudesta ei ole.

Luulen että tämä on paljon ihmisestä kiinni. Siitä, miten avoimesti pystyy heittäytymään rakkausteen. Se ei ole kaikille yhtä helppoa. Vanhat huonot kokemukset, omat estot, psyykkiset asiat vaikuttavat. Vaikka toinen tuntuisi hyvältä. Mutta sanoisin, että jos sulla on hyvä olla toisen ihmisen kanssa, niin katso se kortti.

Nauran teille.