Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pilasin työharjoittelussa, työpaikan pikkujouluissa, mahdollisuuteni työpaikkaan
12.09.2020 |
Olin viime syksynä työharjoittelussa työpaikassa, jossa viihdyin erinomaisesti. Tein työni todella hyvin ja pärjäsin hienosti, olin oikeastaan esimerkillinen harjoittelija. Sain todella hyvää suullista palautetta ja kaikki meni siis hienosti, paremmin kuin hyvin. Osoitinkin viihtyväni. Nappisuoritus.
Minut kutsuttiin mukaan työpaikan pikkujouluihin, kun harjoittelu oli juuri loppumassa. Menin mielelläni. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, paljon juomaa.
Ja sitten lähti lapasesta.
Olin niin kännissä, etten ole koskaan ollut. En tiedä mitä oikeastaan tapahtui, mutta ei jäänyt epäselväksi, että join aivan liikaa.
Muisti meni, ja hataran muistikuvani perusteella eräs työntekijä talutti minut taksiin kun juhlat vielä jatkuivat. En voi sanoin kuvailla, millaista p**seilyä se ilta oli. Katastrofi.
Nolasin siis itseni ja pilasin kaiken. Seuraavalla viikolla töissä osa työntekijöistä ei edes tervehtiessään katsonut silmiin, ja sitten harjoittelu jo loppuikin. Arviointi oli neutraali ja niukka. Hyvä, muttei erinomainen.
Nyt olen valmistunut ja olisin pätevä menemään töihin. Paikka on auki. En voi hakea sitä.
Ja jos hakisin, en pääsisi.
Haluan korostaa, etten puhu mistään höpsänkeikkaa-humalahulluttelusta, vaan totaalisesta känniörveltämisestä. En kehtaa kertoa yksityiskohtia, mutta se oli totaalinen munaus.
Tunne siis on, etten edes voi hakea paikkaa. Jos kuitenkin hakisin, niin voisiko olla niin, että työnantaja ajattelisi että on tytöllä ainakin asennetta kun kehtaa! Vai onko tuhoontuomittua ja täydellisen noloa yrittää? Jättääkö suosiolla hakematta, kun tilanne näyttää toivottomalta?
Mitä te tekisitte?
Kommentit (75)
Millä paikkakunnalla ja millä alalla harjoittelijat pyydetään yhtään mihinkään työporukan sisäisiin juttuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkujoulumokailun takia ei kannata jättää hakematta, se on ihan älytöntä, kun et edes ole tehnyt mitään kovin ihmeellistä. Sattui sellainen vahinko, joka sattuu kaikille ihmisille jossain vaiheessa elämää eli joit liikaa.
Jos et saa paikkaa, niin siellä on sitten joku kokeneempi ja ansioituneempi edellä, ei johdu pikkujouluista. Ja vaikka johtuisikin, niin en edes haluaisi töihin mihinkään, missä tuollaista viatonta mokailua paheksutaan niin syvästi. Eri asia, jos olisi vetänyt pomoa turpaan ja haukkunut kaikki.
Päätin että en mene enää ikinä työpaikan juhliin, joissa nautitaan alkoholia! Kävi vähän kuin AP:lle ja nyt haluaisin vajota maan alle. Sentään työpaikka pysyi.
Aina kannattaa hakemus laittaa. Jos olet heillä "mustalla listalla" osaavat kyllä olla kutsumatta haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Millä paikkakunnalla ja millä alalla harjoittelijat pyydetään yhtään mihinkään työporukan sisäisiin juttuihin?
Firmoilla on omat tapansa. Olen ollut kesätyöntekijänä firman kesäpäivillä vaikka kesätyö loppui edellisellä viikolla. Yhden firman pikkujouluihin sain kutsun vaikka työsuhteeni alkoi vasta seuraavalla viikolla. Ja nämä tapaukset eri aloilta ja eri maakunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä paikkakunnalla ja millä alalla harjoittelijat pyydetään yhtään mihinkään työporukan sisäisiin juttuihin?
Ainakin EP:llä teollisuuden piirissä.
Ai kamalaa, voin kuvitella mikä häpeä. Joo, itsekin olen kännipäissään käyttäytynyt nolosti, mutta luojan kiitos ei työpaikan juhlissa. Luulen, että moni muukin on ja ovat siksi kyllä ihan ymmärtäväisiä. Jos ei ole ollut väkivaltainen, haukkunut kaikkia tai jotakuta ihan lyttyyn tai harrastanut seksiä jonkun varatun/muuten ei-sopivan kanssa niin ei siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kerron ja naureskelen tiimini kanssa pahimmille kännimokailuilleni firman juhlissa, samoin tekevät muut.
Aika kultaa muistot ja parhaimmissa työporukoissa kaikki osaa nauraa lämpimästi sekä itselleen, että muiden toilailuille.
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen ja nähnyt aika monet pikkujoulut. Myönnän, että mua välillä tympii ihmiset, jotka örveltävät firman juhlissa, MUTTA se ei silti vaikuta siihen, miten näen heidät työkavereina ja ammatillisesti. Jotkut kännissä rasittavimmat ovat olleet erinomaisia työssään ja hyviä työkavereina.
Tähän on kaksi poikkeusta, joihin erityisesti esimiehenä kiinnittävät huomiota:
- Örvellys on jatkuvaa, herättää epäilyksen alkoholiongelmasta.
- Henkilöstä tulee humalassa aggressiivinen, pahantahtoinen tms.Rintsikoissa pöydällä tanssiminen olisi noloa, mutta "hyväntahtoista" ja harmitonta örvellystä, joten yksittäistä kertaa tuskin edes muistaisin kovin pitkään.
Mä olen myös nähnyt pikkujouluja jo muutaman kymmenen vuotta, ja pikkutuhmissa vaatteissa sinne tulee jopa kunnan palkkasihteerit, se on se päivä vuodesta, jolloin ei tarvitse olla ihan niin justiin siveä. Rintsikoiden vilahdus tanssilattialla on ihan normia ja viatonta. Loppuillasta vielä jäljellä on vain muutkin humaltuneet, joiden omatkin muistikuvat on hiukan hämäriä siitä, miten sinne kotiin on päästy. Todennäköisesti ne vaisut katseet maanantaina johtui siitä, että ne mietti, mitähän itse tuli tehtyä, ja kuka oli näkemässä.
Siitä se viikossa taas unohtuu, ja seuraavissa pikkujouluissa muistetaan vaan, miten hauskaa edellisissä oli.
Olen itsekin tanssinut pomon kanssa pöydillä ja kärrännyt toisen pomoni kotirappusilleen umpikännissä. Molemmat olivat lopun aikaa vuodesta ihan tosi asiallisia tyyppejä, kyllähän heilläkin on edes kerran vuodessa oikeus ottaa vähän rennommin.
Siitä vain hakemaan, ja tule sitten kertomaan, kun sait paikan.
N55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan haet paikkaa! Ei oo mikään paha moka ja ihmiset unohtaa. Olet jo sisällä tehtävissä. Itse aikanaan mokailin paljon pahemmin ja eräälläkin työpaikan risteilyllä tuli sekoiltua ihan urakalla. Ei oo haitannut yhtään ja olen edennyt uralla hyvin..
Pää pystyyn ja rohkeasti hakemaan!
Vierailija kirjoitti:
Nokka pystyyn ja hakemus sisään! Pikkujoulut on iso asia vain sinun mielessäsi koska koet sen omaksi häpeäksesi. Kukaan muu ei takuulla muista tapahtunutta.
Hakemuksessa ja haastattelussa painotat vain osaamistasi ja että sinulla on jo kokemusta kyseisestä työstä ja tunnet talon ja tavat. Et nöyristele etkä häpeile.
Nuorena naisena sitä häpesi ja jännitti kaikkea. Meidät on niin häpeällä kasvatettu. Mieti, olisiko joku nuori miesharjoittelija ollut tästä moksiskaan? Ei olisi. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin vanhemman sukupolven perspektiivistä sanoisin, että jos meillä olisi ollut asiallinen harjoittelija, jonka olisin kutsunut pikkujouluihin ja hän olisi päätynyt siellä räkäkänniin ja vilauttelemaan ja olisi aiheesta selvästi morkkiksissa seuraavalla viikolla, niin miettisin kyllä takuulla, että menikö homma ihan putkeen.
Siis meidän työyhteisön puolesta. Sehän on aika hiton kehno tulos meidän tekemisestä, jos virkistystoiminnan seurauksena skarppi ja aikaisemmin selvänä työvuoroihin ilmestynyt nuori päätyy täysin kontrolloimattomaan tilaan. Jos on yhtään valoja päällä, tuollainen aiheuttaa kyllä itsetutkiskelua työpaikan johtoportaassa. Ehkä mietitään, että juomat olisi syytä pistää drinkkilipun taakse ja niitä jaetaan korkeintaan 2-3 per osallistuja. Ehkä mietitään, pitäisikö pämppäyskarkelot oikeastaan korvata jollain vähäriskisemmällä toiminnalla, vaikka ulkoilupäivällä. Tällaiset pohdinnat ottavat varmasti päähän montaa niistä, joille se juominen on ihmiselon korkein muoto, mikä voi joitain reaktioita selittää.
Joka tapauksessa, päättävän porukan näkökulmasta sinä tuskin olet se ongelma.
Minäkin esimiehenä voisin ajatella, että ruokaa on ollut liian vähän, tai sitä on joutunut odottamaan liian kauan, alkoholittomia juomia ei ole kukaan edes harkinnut, ja sitten on tyhjään mahaan otettu pari drinkkiä tottumatta, kun on oltu sekä nälässä että janossa. Olen muutamassakin tällaisessa ollut, jossa järjestäjä itse on ollut vähän liian fokusoitunut siihen alkoholipuoleen, että muu järjestely on kompuroinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat kaikkein julmimpia ja ankarimpia itselleen. Märehditään jotain joutavia menneitä asioita ja annetaan niiden rajoittaa omaa lyhyttä elämää. Miksi ihmeessä?
Alue: Aihe vapaa
No en mä nyt tiedä, onko tommonen rintaliivien vilauttelu (etenkin jos se tapahtui vahingossa, eikä tarkoituksella) niin vakavaa, ettei työtä voisi hakea vuoden jälkeen. Varmaan se on joidenkin mielessä ja vie aikansa, että kaikki unohtavat sellaisen, mutta mun mielestä se ei kerro mitään sun pätevyydestä työhön.
Jos taas olisit lähennellyt työkaveria, haastanut riitaa, itkenyt yksityisasioitasi tai sanonut jollekin pahasti, niin sitten miettisin kahdesti.
Voihan ne vaikka pitää sua tosi hauskana ja osallistuvanakin, että no se Mari ainakin tulee pikkujouluihin sitten ja on taatusti hauskaa! Se voi olla etukin, jossain määrin. :D
Meidän tiimiin on parhaillaan hakemassa eräs tyyppi, joka on hakenut ennenkin meille ja viimeksi haastattelussa hän kävi itkemään (en tiedä syytä), niin HR sanoi nyt että "en pyytäisi tätä haastatteluun tällä kertaa.." Eli mielestäni se on paljon leimaavampaa, kuin hauskanpito ja joku vahinko.