Lue keskustelun säännöt.
Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä on niin totta! Kuvailit juuri minun yökyläilyn lapsuudenkaverin luona. Tosin sillä erotuksella, että jo saapumisiltana täytyy hölkätä ympäri taloa joku lapsista repparissa, koska he haluavat leikkiä hevosta.
Ihan mukavia muksuja kyllä, mutta odotan aina kovasti iltaa kun saadaan jutella kaverin kanssa ilman häiriötekijöitä. Samalla toki takaraivossa se ajatus, että huomenna väsyttää...
Minulla on ongelmana se, että lapset suorastaan takertuvat minuun. Sitten pitää tietysti mennä lapsen huoneeseen leikkimään Barbeilla, samaan aikaan kun muut aikuiset sukulaiset juttelevat keskenään. Ajattelin jo, että se ruljanssi olisi ohi, kun kaikki serkut aikuistuivat. Mutta nyt on sitten heidän lapset vuorossa. Mennään käymään tädillä, kiva jutella pitkästä aikaa Ai siellä onkin sen ja sen serkun neljä lasta, jotka innostuvat leikkimään kanssani koko vierailun ajaksi. En ehdi nähdä sitä tätiä ollenkaan.
En inhoa lapsia, mutta väsyn nopeasti heidän viihdyttämiseensä. Mutta ei kehtaa kieltäytyä kun lapset niin tykkäävät. Miten lakata olemasta lapsimagneetti?
Minä olen kanssa tällanen lapsimagneetti. Ongelma on se, että lasten vanhemmat luulevat sen olevan molemminpuoleista. Siis pidän tosi paljon lapsista, mutta jos kaveriporukkaa nähdään, niin en välttämättä haluaisi olla se, joka lapsia hauskuuttaa, kun aikuiset juttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä on niin totta! Kuvailit juuri minun yökyläilyn lapsuudenkaverin luona. Tosin sillä erotuksella, että jo saapumisiltana täytyy hölkätä ympäri taloa joku lapsista repparissa, koska he haluavat leikkiä hevosta.
Ihan mukavia muksuja kyllä, mutta odotan aina kovasti iltaa kun saadaan jutella kaverin kanssa ilman häiriötekijöitä. Samalla toki takaraivossa se ajatus, että huomenna väsyttää...
Minulla on ongelmana se, että lapset suorastaan takertuvat minuun. Sitten pitää tietysti mennä lapsen huoneeseen leikkimään Barbeilla, samaan aikaan kun muut aikuiset sukulaiset juttelevat keskenään. Ajattelin jo, että se ruljanssi olisi ohi, kun kaikki serkut aikuistuivat. Mutta nyt on sitten heidän lapset vuorossa. Mennään käymään tädillä, kiva jutella pitkästä aikaa Ai siellä onkin sen ja sen serkun neljä lasta, jotka innostuvat leikkimään kanssani koko vierailun ajaksi. En ehdi nähdä sitä tätiä ollenkaan.
En inhoa lapsia, mutta väsyn nopeasti heidän viihdyttämiseensä. Mutta ei kehtaa kieltäytyä kun lapset niin tykkäävät. Miten lakata olemasta lapsimagneetti?
Minä olen kanssa tällanen lapsimagneetti. Ongelma on se, että lasten vanhemmat luulevat sen olevan molemminpuoleista. Siis pidän tosi paljon lapsista, mutta jos kaveriporukkaa nähdään, niin en välttämättä haluaisi olla se, joka lapsia hauskuuttaa, kun aikuiset juttelee.
Nimenomaan tämä! Minulle tarjoillaan kahvitkin lapsen huoneeseen, niin saamme kivasti olla yhdessä koko vierailun ajan. Ihan kuin en olisi aikuinen ollenkaan, vaan joku lapsen kaveri. -sama
Vierailija kirjoitti:
- Ihmisten kanssa oleminen yleisesti
- Sukujuhlat
- Spesifimpänä juttuna yleisön härnääminen keikoilla. "Noniin hei nyt kaikki laulaa mukana, eikö je! Sitten vähän käsiä yhteen ja tanssijalka vipattamaan! Laulakaa mukana nyt oikeesti! Kai nyt kaikki osaa Suklaasydämen sanat!? Rohkeesti vaan!" Laula itse, berkelettos sentään - sitä varten sinä siellä olet.
Voi pyhä jysäys sentään tuota viimeisintä. Mm. tuon takia en voi sietää livekeikkoja koska jossain vaiheessa yleensä alkaa se "HEI WUHUU MIKÄ MEININKI KAIKKI LAULAA OORRAIT JEE"-metskaaminen. Kerran olin kaverini seurava yhden poplaulajan konsertissa konserttisalissa missä siis kaikki napotimme paikallaan katsomassa tätä spektaakkelia. Yhtäkkiä tämä laulajatar imoittaa että haluaa kaikkien bailaavan kuin viimeistä päivää tms. Oli aika vaivaantunutta porukaa siellä ahtaiden penkkien välissä ottamassa pieniä sivuaskelia oikealle ja vasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Hotellissa yöpyminen yleensäkin. Etukäteen ajateltuna kivaa luksusta, mutta jos ei ole varaa ihan viiden tähden hotelliin, ei siellä niin jännää ole. Mitä useammin joutuu työmatkoilla käymään, sitä enemmän kyllästyy kaikkeen.
Ja työmatkat muutenkin. Kivaa päästä käymään jossain Amsterdamissa, 3 tuntia aikaa käydä kaupungilla ja 10 tuntia toimistolla kokouksissa. Se on vain työtä eri paikassa.
Minä viihdyn hotelleissa. Se on todellakin parasta, ettei tarvitse itse siivota. Otan aina aamiaisen, koska kotona korvaan aamiaisen liian usein kupillisella kahvia ja banaanilla.
Työmatkoilla viihdynkin parhaiten hotellissa. Työpäivän jälkeen käyn usein syömässä ja lähden sen jälkeen kävelylle tai jos hotellissa on kuntosali, niin salille ja jos on sauna, uima-allas tmv., käyn siellä ja loppuillan yleensä vietän hotellihuoneessa TV:n ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotellissa yöpyminen yleensäkin. Etukäteen ajateltuna kivaa luksusta, mutta jos ei ole varaa ihan viiden tähden hotelliin, ei siellä niin jännää ole. Mitä useammin joutuu työmatkoilla käymään, sitä enemmän kyllästyy kaikkeen.
Ja työmatkat muutenkin. Kivaa päästä käymään jossain Amsterdamissa, 3 tuntia aikaa käydä kaupungilla ja 10 tuntia toimistolla kokouksissa. Se on vain työtä eri paikassa.
Minä viihdyn hotelleissa. Se on todellakin parasta, ettei tarvitse itse siivota. Otan aina aamiaisen, koska kotona korvaan aamiaisen liian usein kupillisella kahvia ja banaanilla.
Työmatkoilla viihdynkin parhaiten hotellissa. Työpäivän jälkeen käyn usein syömässä ja lähden sen jälkeen kävelylle tai jos hotellissa on kuntosali, niin salille ja jos on sauna, uima-allas tmv., käyn siellä ja loppuillan yleensä vietän hotellihuoneessa TV:n ääressä.
Tässä on varmaan isoja eroja työnantajien välillä. Itse en ole koskaan päässyt niin hienoon hotelliin, että siellä olisi uima-allas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hotelliaamiaiset jo mainittu? Hotellista ja ajankohdasta riippumatta aina joko todellinen ryysis ja jonotus joka paikkaan tai sitten hiljaisena aikana taktisesti useamman paikan jumittavat ihmiset, jotka siis esimerkiksi ottavat mehua kahvikoneen edessä seisten. Kaikilla sellainen ”ihanaa, hotelliaamiainen”- lammasmainen ilme ja eteerisen unelias olemus, joka näkyy juuri siinä että saadaan tehtyä ruuhka ja ryysis vaikka sitten yhden ihmisen voimin. Se saatanan aamupala pitää lisäksi kuvata, joten kerätään
Se on kato ilmaista ruokaa, siksi se on jännää. Vaikka se olisi joka hotellissa sama, ja ihmiset söisivät samaa kananmunaa ja puuroa mitä kotonakin.
Kyllä siitä on maksettu siinä yöpymisen yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hotelliaamiaiset jo mainittu? Hotellista ja ajankohdasta riippumatta aina joko todellinen ryysis ja jonotus joka paikkaan tai sitten hiljaisena aikana taktisesti useamman paikan jumittavat ihmiset, jotka siis esimerkiksi ottavat mehua kahvikoneen edessä seisten. Kaikilla sellainen ”ihanaa, hotelliaamiainen”- lammasmainen ilme ja eteerisen unelias olemus, joka näkyy juuri siinä että saadaan tehtyä ruuhka ja ryysis vaikka sitten yhden ihmisen voimin. Se saatanan aamupala pitää lisäksi kuvata, joten kerätään
Se on kato ilmaista ruokaa, siksi se on jännää. Vaikka se olisi joka hotellissa sama, ja ihmiset söisivät samaa kananmunaa ja puuroa mitä kotonakin.
Kyllä siitä on maksettu siinä yöpymisen yhteydessä.
AIka monessa hotellissa se sisältyy hintaan. Eli maksat saman, vaikket haluaisi aamiaista. Siinä mielessä se on ilmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläfemman tai läpyn lyöminen. Paskasia käsiä lyödä yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotellissa yöpyminen yleensäkin. Etukäteen ajateltuna kivaa luksusta, mutta jos ei ole varaa ihan viiden tähden hotelliin, ei siellä niin jännää ole. Mitä useammin joutuu työmatkoilla käymään, sitä enemmän kyllästyy kaikkeen.
Ja työmatkat muutenkin. Kivaa päästä käymään jossain Amsterdamissa, 3 tuntia aikaa käydä kaupungilla ja 10 tuntia toimistolla kokouksissa. Se on vain työtä eri paikassa.
Minä viihdyn hotelleissa. Se on todellakin parasta, ettei tarvitse itse siivota. Otan aina aamiaisen, koska kotona korvaan aamiaisen liian usein kupillisella kahvia ja banaanilla.
Työmatkoilla viihdynkin parhaiten hotellissa. Työpäivän jälkeen käyn usein syömässä ja lähden sen jälkeen kävelylle tai jos hotellissa on kuntosali, niin salille ja jos on sauna, uima-allas tmv., käyn siellä ja loppuillan yleensä vietän hotellihuoneessa TV:n ääressä.
Tässä on varmaan isoja eroja työnantajien välillä. Itse en ole koskaan päässyt niin hienoon hotelliin, että siellä olisi uima-allas.
Taitaa riippua maasta. Suomessa harvemmin on uima-altaita, mutta joissain maissa melkein joka hotellissa. Kävin muutama vuosi sitten usein työmatkalla Kroatiassa. (työprojekti). Siellä uima-altaat on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pintaremontit, tyyliin tapetin poisto ja maalaus, uusi tapetti jne. Ohjelmissa ja videoissa se on niin helppoa ja kivaa, tapettikin lähtee yhdellä vedolla siististi pois. Maalipinnasta tulee tasainen heti kerralla jopa aloittelijoilla, vautsi vau ja bumtsi bum vaan! Maalikin löytyy heti kerrasta iloisen myyjän avustuksella paikallisesta rautakaupasta. Illaksi meillä onkin jo ihan uusi ilme makuuhuoneessa ja on kiva käydä yöpuulle tietäen kuinka kauniit seinät meitä ympäröivät.
Todellisuudessa kiskot ja raavit tapettia pois seinästä laittoman kauan sillä joku neropatti on laittanut sen jollain pikaliiman ja napalmin sekoituksella kiinni. Hermoja kiristää ja kohta lähdetäänkin hakemaan kaupasta toinen purkki poistoainetta koska sitä on läiskitty seiniin litratolkulla. Lopulta kolmen päivän päästä luovutat niiden kahden pirun tapetinpalan kanssa ja päätät että ei ne maalin alta näy. Painelet kauppaan ostamaan maalia ja myyjänä on joku vanha patu joka kyselee mitäs mieltä mies on tästä väristä. Painelet tuohduksissasi kotiin sutimaan maalia seiniin. Se ei v*ttu tietenkään onnistu heti ekalla kerralla, seinät ovat järkyttävän näköiset ja toteat että on pakko vetää ainakin kaksi kerrosta lisää. Se tietää toista reissua rautakauppaan ja toivot että se sama vanha kurttupalli ei ole kyselemässä että mitä mies sanoi väristä, reaktiosi voisi olla yliampuva ja siinä olisi suuri vaara joutua vankilaan.
Lopulta viikon päästä tyydyt kohtaloosi ja toteat että joo, tämmöset niistä nyt tuli. Ei enää ikinä.
Parasta hotelliaamiaisessa on se, että pääsee kerrankin valmiiseen pöytään heti aamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsominenkin esim. Instagramissa, kun pitää olla se pakollinen viini/skumppalasi ja on niin ihanaa ja ne mansikat. En näe siinä mitään hienoa enkä mukavaa, että on alkoholiongelma ja turhaa rahanmenoa tuollaiseen muka hauskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu:
"Pääsen kehittämään itseäni, opin paljon uutta ja mielenkiintoista jännillä kursseilla, nautin akateemisesta vapaudesta, jne"
--> väännän hikistä gradua jo ties kuinka monennetta vuotta
Oletkohan asettanut riman liian korkealle. Kannataa ajatella, että pääasia, että se menee läpi, vaikka vain approllakin.
Lisään tähän vielä, että itse en saanut aikoinaan nuorena gradua valmiiksi, kun kuvittelin että sen pitää olla jotenkin maailmaamullistava ja vähintään eximia piti saada. Sitten jouduinkin nelikymppisenä palaamaan yliopistolle tekemään sen, kun aina harmitti olla gradua vaille valmis. Tehtyäni sen ihmetytti, miten vähän työtä ja aikaa se loppujen lopuksi vaati, kun vaan ryhtyi kirjoittamaan.
Juu. Mulla otti kolme kuukautta ja tuloksena laudatur.
Hieno juttu, niinhän se pitää ollakin, että opinnäytettä valmistellaan jo kandissa ja sitä edeltävänä aikana. Silloin gradun voi "kirjoittaa" parhaimmillaan jopa parissa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi. Odotus on hellyyttä ja orkku. Usein vaan mies saa ja mä joudun siivota sotkut
Sinulla on väärä mies...Onhan hänellä kuitenkin penis?
Esim pulkkamäki. Jeejee onpa TODELLA hauskaa telmiä lumessa.
Mökillä olen alkanut viihtyä,kun ei enää tarvitse miettiä mitä ruokaa teineille laittaa. Vakeinta oli passata joitakin lasten kavereita , toiset eivät mitenkään sopineet joukkoon. Toivoin että oma lapsi pääsis heille joskus.Heillä oli isäntä niin pihi ettei sinne voinut omaansa pästää nälkää näkemään.
Laskettelu!! Hirveä vaiva ja härdelli. 99,9% ajasta menee kaikkeen muuhun kuin laskemiseen. Pukemiseen, riisumiseen, paikalle raahautumiseen, hissillä kulkuun, jonotteluun, ympäriinsä vaappumiseen. Vaatteiden kuivaus, vaihtaminen, säätäminen sään mukaan.
Lopulta sitä vaan valuu hetkessä rinteeltä alas, jalkoihin sattuu, nenä vuotaa, on kylmä ja nälkä ja haluaa vessaan. Sit vaappuu vessaan ja etsii suksia ja hohhoti hoijakkaa.
Mieluummin hiihdän murtomaata. Se on mutkattomampaa ja oikeaa urheilua, jota pystyy harrastamaan ilman erityisesti paikalle pääsemisen säätöä . Toki siinäkin saa säätää sielunsa kyllyydestä voiteista ja muusta, jos haluaa..
Vierailija kirjoitti:
Esim pulkkamäki. Jeejee onpa TODELLA hauskaa telmiä lumessa.
Se on hauskaa vain lapsille. Ja lasten takia aikuiset sitä harrastavat. En tunne ketään aikuista, joka menisi kaveriporukalla pulkkamäkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan negatiivista :D
Jollain tapaa terapeuttinen ketju. En olekaan ainoa, joka iän myötä huomaa että kaikista mieluiten vaan olisin rauhassa kotona yksin tai läheisteni kanssa.
Ei minua 40+ iässä saa innostunaan helpolla mistään. Ei kiinnosta aivan lähimpien ihmisteni lisäksi yhtään kenenkään asiat eivätkä mitkään juhlat eikä hyvänen aika työmaalla mikään tekopirteä ryhmäytyminen tai mukakiva yhdessäolo.
Hyi h..tti. Haluan vain olla. Tehdä työni hyvin mutta ei muuta.
Kampaamossa voisi olla ihanaa, mutta eihän se ole. Kun niin harvoin saa sen tukan minkä pyytää. Kyse ei ole minun ymmärtämättömyydestäni. Etten tajua hiuslaatuani jne. Osa kampaajista tekee sen leikkauksen, jonka pyydän ja se on kaunis minulla(kin). Mutta osa pilaa pääni moneksi kuukaudeksi koska eivät käsitä puhetta.
Hierojan kun löytää itselleen hyvän, sellaisen jonka otteet miellyttävät, siinä voi jo sitten nauttiakin. Kunhan uskaltaa sanoa suoraan, että anteeksi mutta en jaksaisi puhua.
Meillä on tulossa työpaikan virkistyspäivä. Joka toinen vuosi sitä mukakivaa on putkeen kaksi päivää eli pitää jopa nukkua työkaverien kanssa. Joku saatanallinen bussiretki hirveän kauas ja perillä joku kiinnostaa kiviäkin -kohde jossa ehditään juuri se yönseutu olla. Vihaan näitä yli kaiken.
Samoin työnantajan pikkujoulu joka meillä on työntekijöille perheineen työpaikalle oikeasti kuukautta ennen joulua katettu mauton joulueinesmössö ja lapset ja lapsenmieliset tanssivat kuusen ympärillä tonttulakit päässä jonkun suklaapukin toivossa...
Ja on kuulkaa enemmän aikuisia kuin lapsia pyörimässä kun pomo käskee mennä. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Jotkut kuulemma oikeasti nauttii. Itse vihaan joka sekuntia ja olen onnellinen että tämä marraskuinen joulushöy ei ole pakollinen enää.
Muuten ymmärrän hyvin, mutta mikset käy sillä hyvällä kampaajalla aina? Itse olen käynyt samalla jo yli 20 vuotta, aina tietää mitä tarkoitan...
Minulla on ongelmana se, että lapset suorastaan takertuvat minuun. Sitten pitää tietysti mennä lapsen huoneeseen leikkimään Barbeilla, samaan aikaan kun muut aikuiset sukulaiset juttelevat keskenään. Ajattelin jo, että se ruljanssi olisi ohi, kun kaikki serkut aikuistuivat. Mutta nyt on sitten heidän lapset vuorossa. Mennään käymään tädillä, kiva jutella pitkästä aikaa Ai siellä onkin sen ja sen serkun neljä lasta, jotka innostuvat leikkimään kanssani koko vierailun ajaksi. En ehdi nähdä sitä tätiä ollenkaan.
En inhoa lapsia, mutta väsyn nopeasti heidän viihdyttämiseensä. Mutta ei kehtaa kieltäytyä kun lapset niin tykkäävät. Miten lakata olemasta lapsimagneetti?