Lue keskustelun säännöt.
Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Grillaaminen. Samat ruoat tekee vähemmällä vaivalla paustinpannulla ja uunissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Futismatsi stadionilla. Pelaajat ovat pieniä muurahaisia jossakin kaukana, varsinkaan maalinedustilanteita ei näe kunnolla. Tai jos näkee mitä toisella maalilla tapahtuu, toisesta ei taatusti yhtään mitään. Kotona telkusta paljon mukavampi seurata, eikä mahdollinen huono sääkään haittaa.
Sama on jonkun huippuartistin konsertti jossain stadionilla. Seisomapaikalla joko kylmässä hytisten tai paahteessa kärsien, vessa kilometrin päässä ja sinne on hirveä jono, joka paikassa tungos (siis ennen koronaa) ja sen artistin näkee korkeintaan valkokankaalla, lavalla sadan metrin päässä se on hyttysen pierun kokoinen ja jos oma paikka on lähempänä lavaa, niin isokokoiset känniörveltäjät estää näkymän. Parempi on tosiana kotisohvalla katsella konserttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä oli niin osuva. Minulla on ystävä, jolla on paljon nuoremmat lapset kuin minulla. Vanha lapsuudenystävä. Itselläni lapset ovat yläasteella ja lukiossa, hänellä 4-ja 2-vuotiaat. En oikein jaksaisi käydä kylässä kun lapset pyörivät siinä koko ajan kun yritetään jutella. Kaverin miehellä ei sen vertaa pelisilmää, että viihdyttäisi lapsia edes vartin että saataisiin jutella. Ei, Jenna-Eerika esittelee prinsessa-asuaan ja Jonne-Ilmari vetää kilarit kun ei saa enää keksiä. En vaan jaksa sitä säheltämistä ja sitä, että jutut ja koko tilanne pyörii niiden lasten ympärillä. En ole niiden lasten takia siellä ja ne on nähty jo. Haluaisin viettää aikaa ystäväni kanssa.
Hyvä pointti tuosta miehestä. "Jutelkaa te tytöt rauhassa, mä menen käymään kaverilla", eikä tietenkään ota lapsia mukaan. Saa siitä itselleen kivan lepopäivän, kyllähän naiset lapsia katsoo.
Leffassa käynti on kyllä juuri se ykkönen näitä miettiessä. Ensin helvetin kauan mainoksia, sitten kun leffa ehtii alkamaan on limussa jäät sulaneet ja litku muuttunut huoneenlämpöiseksi. Ei uskalla syödä karkkia kun ei kehtaa rapistella pussia koko ajan. Ei voi pausettaa leffaa ja hakea lisää juotavaa tai käydä välillä vessassa. Ei hitto että on muuten epämukavat istuimet. Selkä kramppaa. Voi v*ttu, takana istuu supatteleva ja tirskuva pariskunta. Tää leffa on muuten ihan surkea eikä voi lähteä pois kesken kun kaverit ovat innoissaan eikä kännykkääkään pysty selaamaan. Au, mun selkäparkani. Hitto kun hiostaa, haisen varmaan kamalalta. Juoma loppui ja leffaa tunti jäljellä. Toivottavasti ehdin junaan kotiin lähtiessä, kello on varmaan ties mitä kun tää on ohi. Olisinpa jäänyt kotiin katsomaan jotain streamauspalvelua, täähän on ihan perseestä. Voispa venytellä selkää hetken. Mitähän kello on. Karsea vessahätä.
Joo, inhoan leffassa käyntiä. Ajatuksena aina mukava irtiotto, todellisuudessa hyväkin leffa käy v*tuttamaan tuon kokemuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijabileet opiskeluaikana. Aina sain itseni etukäteen innostumaan, kun oli jotkut isommat bileet tulossa. Laittauduin ja ajattelin, että tällä kertaa olen oikein sosiaalinen ja tutustun uusiin ihmisiin.
Totuus yleensä oli, että istuimme sohvalla sen ainoan oikeasti tutun tyypin kanssa. Emme pystyneet puhumaan, koska musiikki pauhasi. Kaikki olivat omissa porukoissaan, joten uusien tuttavuuksien tekeminen ei onnistunut. Ne, jotka olisivat olleet sosiaalisella päällä olivat ympäripäissään. Sauna-illoissa he usein kaatuilivat alasti pitkin oleskeluhuonetta.
Kaikista pahimpia kuitenkin olivat sitsit. Istutaan ruokapöydässä, mutta ruokaan ei saa koskea ennen laulunjohtajan lupaa, joten se on aina kylmää, kun sitä vihdoin saa syödä. Vessaan ei saa mennä, vaikka juomalaulujen takia on kokoajan hirveä k*sihätä. Sääntöjen rikkomisesta seuraa muiden edessä laulamaan joutuminen. Suostua on pakko, koska muuten vaikutat huumorintajuttomalta tosikolta. Ainoat, joilla on kivaa on ne toisia höykyttämään päässeet, sekä ympärikännissä olevat.Aina oli paras hetki, kun pääsin kotiin, kaivoin mässyt esiin ja laitoin Netflixin päälle.
Tämän takia en opiskeluaikana osallistunut mihinkään "rientoihin", aina ne olivat yhtä perseestä juuri tuolla kuvailemallasi tavalla. En pysty ymmärtämään niitä jotka oikeasti nauttivat osallistumisesta mutta kai he ovat juuri niitä jotka konttaavat ympärikännissä örveltäen ja muut joutuvat käyttämään "hauskan" illan heidän peräänsä katsomiseen ja/tai törkykäytöksen sietämiseen. Kyllähän sille nyrpisteltiin kun ilmoitti että ei ole tulossa, mutta en kadu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenkutsut.
Se järjestelyn ja siivoamisen määrä ennen ja jälkeen. 10 lasta sokerihumalassa riehumassa.
Lapsi ei osaa vielä olla kohtelias, jos ei tykkää lahjasta niin näyttää sen, "ihan tyhmä lahja". Yritä siinä sitten hymyillä väkinäisesti ja kiitellä vierasta lahjasta. Ja tämä toistuu monen lahjan kohdalla, kun lapsi sattuu olemaan vähän nirso. Todella noloa. Vieraille jää selvästi paha mieli. Perheenjäsenille olen sanonut, että tuokaa X tai Y, sitä se toivoo. Joku lapsen kaveri saattaa innostua lahjasta ja lapsi sanoo heti auliisti: "saat sen".
Tädit ja sedät, isotädeistä ja -sedistä puhumattakaan, eivät ole nähneet lasta vuoteen tai jopa vuosiin, mutta odottavat että lapsi muistaa heidät ja iloitsee heidän näkemisestään. SItten ollaan naama norsunv-lla kun lapsi ei haluakaan jutella, vaan leikkii mieluummin kaveriensa kanssa. Tulisitte edes joskus muulloinkin käymään, tekee mieli sanoa, mutta en kehtaa kuitenkaan.
Toivottavasti näistä juhlista jää edes lapselle kiva muisto.
Vierailija kirjoitti:
Lastenkutsut.
Se järjestelyn ja siivoamisen määrä ennen ja jälkeen. 10 lasta sokerihumalassa riehumassa.
Lapsi ei osaa vielä olla kohtelias, jos ei tykkää lahjasta niin näyttää sen, "ihan tyhmä lahja". Yritä siinä sitten hymyillä väkinäisesti ja kiitellä vierasta lahjasta. Ja tämä toistuu monen lahjan kohdalla, kun lapsi sattuu olemaan vähän nirso. Todella noloa. Vieraille jää selvästi paha mieli. Perheenjäsenille olen sanonut, että tuokaa X tai Y, sitä se toivoo. Joku lapsen kaveri saattaa innostua lahjasta ja lapsi sanoo heti auliisti: "saat sen".
Tädit ja sedät, isotädeistä ja -sedistä puhumattakaan, eivät ole nähneet lasta vuoteen tai jopa vuosiin, mutta odottavat että lapsi muistaa heidät ja iloitsee heidän näkemisestään. SItten ollaan naama norsunv-lla kun lapsi ei haluakaan jutella, vaan leikkii mieluummin kaveriensa kanssa. Tulisitte edes joskus muulloinkin käymään, tekee mieli sanoa, mutta en kehtaa kuitenkaan.
Toivottavasti näistä juhlista jää edes lapselle kiva muisto.
Pahinta on kun nuo tädit ja sedät haluavat väkisin halata lasta. Ei lapsella voi olla tunnesidettä ihmiseen, jota on nähnyt elämänsä aikana ehkä kaksi kertaa.
Halien pitäisi olla aina aidot, eikä ole terveellistä pakottaa lasta halaamaan ketään. Mutta kun tädille tulee paha mieli muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenkutsut.
Se järjestelyn ja siivoamisen määrä ennen ja jälkeen. 10 lasta sokerihumalassa riehumassa.
Lapsi ei osaa vielä olla kohtelias, jos ei tykkää lahjasta niin näyttää sen, "ihan tyhmä lahja". Yritä siinä sitten hymyillä väkinäisesti ja kiitellä vierasta lahjasta. Ja tämä toistuu monen lahjan kohdalla, kun lapsi sattuu olemaan vähän nirso. Todella noloa. Vieraille jää selvästi paha mieli. Perheenjäsenille olen sanonut, että tuokaa X tai Y, sitä se toivoo. Joku lapsen kaveri saattaa innostua lahjasta ja lapsi sanoo heti auliisti: "saat sen".
Tädit ja sedät, isotädeistä ja -sedistä puhumattakaan, eivät ole nähneet lasta vuoteen tai jopa vuosiin, mutta odottavat että lapsi muistaa heidät ja iloitsee heidän näkemisestään. SItten ollaan naama norsunv-lla kun lapsi ei haluakaan jutella, vaan leikkii mieluummin kaveriensa kanssa. Tulisitte edes joskus muulloinkin käymään, tekee mieli sanoa, mutta en kehtaa kuitenkaan.
Toivottavasti näistä juhlista jää edes lapselle kiva muisto.
Kylläpä sun lapsella on harvinaisen huonot käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenkutsut.
Se järjestelyn ja siivoamisen määrä ennen ja jälkeen. 10 lasta sokerihumalassa riehumassa.
Lapsi ei osaa vielä olla kohtelias, jos ei tykkää lahjasta niin näyttää sen, "ihan tyhmä lahja". Yritä siinä sitten hymyillä väkinäisesti ja kiitellä vierasta lahjasta. Ja tämä toistuu monen lahjan kohdalla, kun lapsi sattuu olemaan vähän nirso. Todella noloa. Vieraille jää selvästi paha mieli. Perheenjäsenille olen sanonut, että tuokaa X tai Y, sitä se toivoo. Joku lapsen kaveri saattaa innostua lahjasta ja lapsi sanoo heti auliisti: "saat sen".
Tädit ja sedät, isotädeistä ja -sedistä puhumattakaan, eivät ole nähneet lasta vuoteen tai jopa vuosiin, mutta odottavat että lapsi muistaa heidät ja iloitsee heidän näkemisestään. SItten ollaan naama norsunv-lla kun lapsi ei haluakaan jutella, vaan leikkii mieluummin kaveriensa kanssa. Tulisitte edes joskus muulloinkin käymään, tekee mieli sanoa, mutta en kehtaa kuitenkaan.
Toivottavasti näistä juhlista jää edes lapselle kiva muisto.
Kylläpä sun lapsella on harvinaisen huonot käytöstavat.
Olen yrittänyt parhaani mukaan opettaa, että pitää sanoa kiitos eikä saa haukkua lahjaa, mutta kun kyseessä on 4-vuotias, niin tuskin on kovin harvinaista. Ei tuon ikäisellä ole kovin kummoista empatiaa vielä.
Tosin se riippuu varmaan lapsen luonteestakin, olen käynyt joskus 11-vuotiaankin synttäreillä joka käyttäytyi ihan samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenkutsut.
Se järjestelyn ja siivoamisen määrä ennen ja jälkeen. 10 lasta sokerihumalassa riehumassa.
Lapsi ei osaa vielä olla kohtelias, jos ei tykkää lahjasta niin näyttää sen, "ihan tyhmä lahja". Yritä siinä sitten hymyillä väkinäisesti ja kiitellä vierasta lahjasta. Ja tämä toistuu monen lahjan kohdalla, kun lapsi sattuu olemaan vähän nirso. Todella noloa. Vieraille jää selvästi paha mieli. Perheenjäsenille olen sanonut, että tuokaa X tai Y, sitä se toivoo. Joku lapsen kaveri saattaa innostua lahjasta ja lapsi sanoo heti auliisti: "saat sen".
Tädit ja sedät, isotädeistä ja -sedistä puhumattakaan, eivät ole nähneet lasta vuoteen tai jopa vuosiin, mutta odottavat että lapsi muistaa heidät ja iloitsee heidän näkemisestään. SItten ollaan naama norsunv-lla kun lapsi ei haluakaan jutella, vaan leikkii mieluummin kaveriensa kanssa. Tulisitte edes joskus muulloinkin käymään, tekee mieli sanoa, mutta en kehtaa kuitenkaan.
Toivottavasti näistä juhlista jää edes lapselle kiva muisto.
Mitä hittoa, millaisen muksun olet kasvattanut jos alkaa kiukuttelemaan lahjasta kaikkien nähden? Kyllä jo yli 3-vuotias osaa kiittää ja olla haukkumatta.
Hotellissa yöpyminen yleensäkin. Etukäteen ajateltuna kivaa luksusta, mutta jos ei ole varaa ihan viiden tähden hotelliin, ei siellä niin jännää ole. Mitä useammin joutuu työmatkoilla käymään, sitä enemmän kyllästyy kaikkeen.
Ja työmatkat muutenkin. Kivaa päästä käymään jossain Amsterdamissa, 3 tuntia aikaa käydä kaupungilla ja 10 tuntia toimistolla kokouksissa. Se on vain työtä eri paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiekkarannalla oleilu helteellä. Liikaa ihmisiä, liian kuuma, epämukavaa, ahdistavaa, veteen ei mahdu kun se on täynnä riekkuvia mukuloita ja uimareita.
Paitsi poikkeuksena Egyptin Hurghadassa muutama vuosi sitten; kaikki turistit olivat ängenneet hotellin altaalle ja me mieheni kanssa saimme koko rannan itsellemme kun vesi oli kuulemma "liian kylmää". Se oli 21 asteista. Eli suomalaiselle just hyvä vedenlämpötila. :)
Meillekin on käynyt näin. Dubaissa oli "talvi" ja ne saatiin olla tyhjällä uimarannalla ihan keskenämme. 25 astetta lämmintä ja vesi 21.
Italiassa kesäkuun alussa "ei ollut vielä sesonki". Jälleen ilma 25 ja vesi 21.
Askartelu. Mitä hittoa niillä räpellyksillä oikeasti edes tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylpylät.
Oi, mitä "luxusta"... ei ainakaan Suomessa.
Ankeita uimahallimaisia pukeutumistiloja, jotka kuitenkin joku sotkee muiden iloksi hiustupoilla ja siteiden tarransuojilla. Mieluummin nautin omasta siististä kylppäristäni tai vain omista sotkuistani.
Vesi on kylmää muualla kuin porealtaassa. Ah, miten ihanaa onkin kellua ventovieraiden kanssa samassa eriteliemessä ja ihan lähekkäin.
Voit vain lellua, koska uidahan altaissa ei oikeasti pysty kukaan. Yrität pysyä kaukana huutavista muista piittaamattomista lapsista, jotka tietenkin raahattu aikuisten kylpylään.
Ns. kauneushoidot on naurettavan hintaista paskaa eikä täysjärkinen nainen voi enää 2020-luvulla niihin haksahtaa.
Hieronnat ylihintaisia eikä puitteisiin viitsitty panostaa. Kiinalaista krääsää kulisseina ja vmäistä panhuminaa.
No neuvokaa sitten, paremmat äidit, miten saa lapsen olemaan kohtelias ja kiitollinen lahjoista, vaikka ei tykkäisi niistä? Pitäisikö pitää jotkut harjoitukset, joissa lapsi avaa lahjoja, vai?
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä on niin totta! Kuvailit juuri minun yökyläilyn lapsuudenkaverin luona. Tosin sillä erotuksella, että jo saapumisiltana täytyy hölkätä ympäri taloa joku lapsista repparissa, koska he haluavat leikkiä hevosta.
Ihan mukavia muksuja kyllä, mutta odotan aina kovasti iltaa kun saadaan jutella kaverin kanssa ilman häiriötekijöitä. Samalla toki takaraivossa se ajatus, että huomenna väsyttää...
Vierailija kirjoitti:
No neuvokaa sitten, paremmat äidit, miten saa lapsen olemaan kohtelias ja kiitollinen lahjoista, vaikka ei tykkäisi niistä? Pitäisikö pitää jotkut harjoitukset, joissa lapsi avaa lahjoja, vai?
Ehkä kannattaisi käväistä neurologilla, jos se lapsi on vaikka aspergeri?
Tämä menee nyt vähän aiheen ohi, jätettäiskö siskseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko hotelliaamiaiset jo mainittu? Hotellista ja ajankohdasta riippumatta aina joko todellinen ryysis ja jonotus joka paikkaan tai sitten hiljaisena aikana taktisesti useamman paikan jumittavat ihmiset, jotka siis esimerkiksi ottavat mehua kahvikoneen edessä seisten. Kaikilla sellainen ”ihanaa, hotelliaamiainen”- lammasmainen ilme ja eteerisen unelias olemus, joka näkyy juuri siinä että saadaan tehtyä ruuhka ja ryysis vaikka sitten yhden ihmisen voimin. Se saatanan aamupala pitää lisäksi kuvata, joten kerätään puoli tusinaa kippoa täyteen kaikkea mahdollista ja jätetään puolet syömättä, koska otettiin liikaa ja lämpimät ovat ehtineet jäähtyä. Lisäksi ei pekonissa ja pakasteesta paistetuissa croisanteissa ole mitään niin ihmeellistä, että niistä jaksaisi lumoutua loputtomiin.
Se on kato ilmaista ruokaa, siksi se on jännää. Vaikka se olisi joka hotellissa sama, ja ihmiset söisivät samaa kananmunaa ja puuroa mitä kotonakin.
Häät.
Kuvitelma: romanttinen juhla, jossa pidetään hauskaa.
Todellisuus lähes aina: tylsiä "leikkejä", loputtomia puheita, ohjelma jatkuu ja jatkuu, vaikka kaikkia alkaa jo väsyttää. Joku vetää aina kännit ja tulee vihaiseksi. Vanhoja kaunoja vedetään esiin ja riidellään niistä.
Myös hääpari itse saattaa vetää niin kovat kännit, että morsian joudutaan kantamaan hotellihuoneeseen sammuneena.
Mutta olisiko se sitten kivempaa ilman viinaa? SItten niitä pönötysleikkejä joutuisi kestämään selvinpäin. Molempi pahempi.
Isotädin luona käynti, voi olla viimeinen kerta kun se on jo 90, kyllä vanhuksia pitää muistaa jne.
Heti kun tullaan sisään, täti ilmoittaa että olen taas lihonut tai hiukset näyttävät huonolta tai vaatteet eivät sovi minulle ollenkaan. Tuliaisiin suhtaudutaan nihkeästi, "ei nyt olis tarvinnut", ja äänensävystä kuulee ettei todellakaan olisi kannattanut. Kerran hän haukkui kukkapuskaamme mauttomaksi ja valitti, ettei sellaista voi esille laittaa, ette nyt olisi tuhlanneet rahojanne tällaiseen.
SItten syödään perunoita ja läskisoossia, joka kerta. Isotäti on laittanut valtavan annoksen, vaikka tietää että tulemme aina vain kahdestaan. Soossi on valtavan rasvaista ja suolaista, kotona syömme paljon kevyemmin. Kaikki pitäisi syödä, "en minä tätä itse saa syötyä, ottakaa nyt kunnolla, eikö kelpaa". Kysellään perheen kuulumiset, sitten täti kertoo omien lastensa, lapsenlastensa ja lapsenlapsenlapsensa kuulumiset. Lapset ovat täydellisiä hienoja ihmisiä, mutta ne vävyt ja miniät... Puheeseen hiipii jatkuvasti joku negatiivinen kommentti, "se Ninnikin on niin nätti tyttö, vaikka äitinsä on ihan..."
Lounaan jälkeen teemme pihatöitä, ja täti posottaa puhua koko ajan ja valittaa kaikesta. Kunnan hoitajat ovat tyhmiä ja laiskoja, ei niistä tiedä mitä varastavat häneltä. Ja voitteko kuvitella, hänelle lähetettiin kerran hoitajaksi "yönmusta n--", eikä edes varoitettu etukäteen. "Ei mulla mitään sitä vastaan, mutta olisivat nyt varoittaneet, etten olisi pelästynyt. Pitäisikö semmoisia edes ottaa töihin, eihän niistä tiedä." Ja kaiken maailman vähemmistöjä pitääkin nykyään hyysätä, toista se oli hänen nuoruudessaan. Miehet oli miehiä ja naiset naisia.
Sitten kahvitellaan, syödään seisonutta pullaa ja monta muuta eri lajia leivonnaisia. Kaikkea on pakko ottaa. Tässä vaiheessa alkaa valitus, miksi emme käy useammin kun asumme niin lähelläkin (80 km). On se tämä aika, kun kaikki istuu koneella eikä kukaan käy katsomassa vanhuksia, ei hän pitkään enää elä. Lopuksi ehkä katsellaan vanhoja valokuvia ja täti kertoo oikeasti mielenkiintoisia tarinoita lapsuudestaan. Se on sitä, mitä toivoisimme vierailulta, mutta sitä ei kauan kestä, täti keksii jotain muuta puheenaihetta joka on tietysti taas negatiivista.
Kun lopulta pääsemme kotiin, kumpikin huokaisee helpotuksesta. Vaikea tuollaisesta ihmisestä on pitää. Toivottavasti olen itse vanhana vähän mukavampi.