Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?

Huhhuh. 

Mulle sanottiin kotona jatkuvasti että mua rakastetaan, sekä isä että äiti. Itse sanon saman lapsilleni joka ilta nukkumaanmenon yhteydessä.

Kyllä se äiti tunnusti kun painostin tarpeeksi.

Ei ole, mutta en epäile ettäkö eivät rakastaisi. Saman asian voi mielestäni näyttää niin monin tavoin. En silti ole myöskään sitä mieltä ettei sen sanomisestakin olisi hyötyä, olen joutunut opettelemaan tunteista puhumisen aikuisena terapiassa kun sitä ei kotona oppinut.

Äiti on sanonut, isän en muista sanoneen mutta näytti kyllä avoimesti ja piti meistä lapsistaan hyvää huolta. Täytyy sanoa että hän kertoi rakastavansa paljon vahvemmin kun sanonut äiti.

Ei ole sanoneet ja sen takia sanon sitä omille lapsilleni.

Teot puhuvat puolestaan. Oli äitini mantra tai sitten se joskus kännipäissään alkoi meitä rakastamaan. Itkiskeli, lipitti olutta ja rakasti niin keleesti.

Isältä en ole kuullut koskaan, kun ei se meidän elämässä ollut.

Tänään huomasin, etten itsekään tule kovin usein sanoneeksi lapsille rakastavani.

Huhuilin poikaa, kun oli asiaa. Poika tuli luokseni ja kysyi, että mitä asiaa. Tuumasin siihen, että kunhan huhuilin rakasta poikaani. Poika hymyili lämpimästi ja halasi. Ootsäkin rakas. Se sano.

Sitten siirryin itse asiaan. "tuos niitä tummia pyykkejä, pitäs laittaa pyykkäri töihin!"

Mulla on ollut vain äiti, ja joskus ollessani pienempi hän sanoi, että "äidin kulta" tms. Hän osoitti välittämisensä kyllä koko ajan elämässä, ja olimme isän puuttuessa sen verran tiivis kaksikko, että minulle olisi ollut melkeinpä vaivaannuttavaa, jos hän olisi vielä alkanut rakkaudesta lätistä. Ei hän myöskään halannut minua enkä sitä kaivannutkaan em. syystä. Siksi yllätyin, kun esikoiseni synnyttyä, synnärin sängyllä istuessani ja vauva vieressä äitini tuli halaamaan.

Äiti ei koskaan ole sanonut tähän päivään asti, olen 35. Isä on sanonut useamman kerran.

Ei kuulunut 30 -luvulla syntyneiden vanhempieni sanavarastoon. En kuitenkaan ole koskaan epäillyt asiaa. Me lapset olimme vanhemmillemme tärkeitä, joka ikinen.

En itsekään osaa viljellä 'rakastan sua' -itsestään selvyyttä amerikkalaiseen malliin, mut käytän 'rakas', 'muru', 'aarre', 'precious' -sanoja usein puolisolleni ja lapsilleni puhuessani.

Mulle ei sanottu ja vanhempani on jo kuolleet. Mun mielestä teot merkitsee enemmän sanat.

on pystyttävä tajuamaan (ei tajuta)

Varmaan ovat sanoneet, kun olin vauva.

Eipä ole. Olen ollut ennemmin taakka. Ei-toivottu. No minkäs sille teet.

Ei silloin kun olin lapsi. Sanoi minulle rakastavansa meitä lapsiaan, ja haluavansa olla meille isä. Olin tuolloin jo yli 20v ja isä 45, suunnilleen. Oli humalassa sanoissaan tuon ja kuoli pian sen jälkeen. Äiti kuoli ennen kouluvelvollisuuden alkamista, en muista että olisi sanonut.

On, ei vain ole vastannut tarkoitusta.

Ei kumpikaan eikä isovanhemmatkaan. Itse sanon omille lapsilleni.

Eivät.

Vanhempani ovat vuonna 1949 syntyneet ja kertoivat rakastavansa ja halasivat usein.

Äitini varmaan toi perinteen omasta kodistaan, isäni puolella ei tunteita näytetty, mutta niin vaan isäni siihen oppi.

Edelleen vanhempani halaavat toisiaan ja puhuvat toisilleen kauniisti.

Minun lasten isä ei ollut tuota kotonaan oppinut, mutta kun saimme lapsia kertoi hän lapsille rakastavansa ihan niinkuin minäkin.

Edelleen kerron jo teini-ikäisille lapsille että rakastan ja halaankin, vaikka vähän sitä kiemurtelevat. Mutta niin tein itsekin teininä ja silti tykkäsin salaa kun halattiin.

Minulle myös kerrottiin lapsena että pystyn kyllä mihin vaan mitä oikein haluan, ei kuitenkaan kasvatettu itsekkääksi, vaan että töitä on tehtävä,

Ja tänä päivänä pärjään töissä ja elämässä ja minulla on terve itsetunto, sen haluan vuorostani siirtää lapsilleni.

Kerron myös kavereilleni että he ovat tärkeitä ja miten suureksi avuksi he ovat minulle olleet.

Ei ole kumpikaan sanonut. Olen nainen 63v. Mutta se oli silloin tapana ettei sitä sanottu. Silti meillä oli rakastava perhe, josta saamme kiittää Jumalaa 🙏

Äiti kerran kun olin aikuisena kuolemankielissä. Aina torjuva ja etäinen. Isä kehui kerran humalapäissään. Surullinen olen ollut koko ikäni. Yritän katkaista kierrettä omien lasten kohdalla. Vaikeaa on.

Ei ole kumpikaan sanonut enkä sano myöskään heille. Äitiäni en edes rakasta. Omalle lapselleni kyllä sanon melko usein ja hänkin minulle. Osoitan myös rakkautta päivittäin lapselleni.