Miten maalla jaksaa pimeän vuodenajan?

Vierailija kirjoitti:

Syksy on ihmisen parasta aikaa. Rakastan sadetta joka nostaa sienet maanpinnalle, rakastan metsää josta niitä voi poimia. Itikoista ja hirvikärpäsistä huolimatta. Rakastan sitä, kun menen metsään ja havaitsen sammaleella tuoreita karhun jälkiä, sitä ikiaikaista tunnetta, että näin minä elän sovussa itseni ja luonnon kanssa, minä kunnioitan karhua ja hän minua -ts. väistää kun tulen paikalle. Rakastan kirpeää ja raikasta ilmaa, ruskan kauneutta. Ja vaikka tulee pimeeä loka-marraskuu, sekin on minulle ihan parasta aikaa. Se olisi täydellistä, jos ei tarvitsisi käydä työelämässä, mutta niin, kaikkea ei voi saada. Rakastan sitä, kun voi laittaa tulen joko nuotiopaikalle laavulle, sisälle takkaan tai saunan kiukaaseen. Ympärillä rauhoittava pimeys ja hiljaisuus, kasvojen edessä tulen loimu. On parasta, kun saa nukahtaa täyteen pimeyteen ilman mitään valosaastetta. Nukun parhaiten pimeänä vuodenaikana.

Ja ne varhaisaamujen hetket kesällä kun ilma on viileää ja raikasta, istua rappusilla aamukahvista ja raikkaasta ilmasta nauttien, kuunnella lintujen laulua, ihan parhaita hetkiä kesällä ja keväällä.

Miten en koskaan ole ajatellut, että täällä olisi pimeää. 🤔 Tulee kuitenkin vietettyä kahdeksan tuntia päivästä valaistulla työpaikalla (ihmisten seassa ja hälinässä, ihana vain päästä kodin rauhallisempaan äänimaailmaan), ja kotonakin valot toimii, sisällä ja ulkona. 😉

Ja sitten kun sitä tekemistä on enemmän kuin ehtisi tehdä: lapset, eläimet, koti, piha, tila ja kaikki näihin liittyvät toimet. Niin, ja se päivätyö.

Minä kaipaan loppusyksystä päivänvaloa, ei mulla keinovalot päivänvaloa korvaa. Kaupungissakin siis olen asunut ja se päivänvalon kaipuu oli siellä ihan samanlaista kuin maallakin.

Kerran olen maalla liikkunut niin pimeässä, ettei siihen silmä tottunut, eikä ollut lamppua mukana. Piti katsoa puiden latvoja, ja päätellä niistä, missä tie ja polku on. Polulla piti nostella jalkoja tavallista korkeammalle, kun ei nähnyt, missä on puiden juuria yms kohoumia, joihin voisi kompastua. Eli joka askel piti ottaa kuin astuisi juuren tai kiven yli. Oli tuttu polku, joten tiesin, minkä kokoisia "esteitä" sillä polulla on.

Mutta nykyisinhän jokaisella on mukanaan vähintään se puhelin, jossa on jonkinlainen taskulamppu.

Vierailija kirjoitti:

Miten en koskaan ole ajatellut, että täällä olisi pimeää. 🤔 Tulee kuitenkin vietettyä kahdeksan tuntia päivästä valaistulla työpaikalla (ihmisten seassa ja hälinässä, ihana vain päästä kodin rauhallisempaan äänimaailmaan), ja kotonakin valot toimii, sisällä ja ulkona. 😉

Ja sitten kun sitä tekemistä on enemmän kuin ehtisi tehdä: lapset, eläimet, koti, piha, tila ja kaikki näihin liittyvät toimet. Niin, ja se päivätyö.

Minä kaipaan loppusyksystä päivänvaloa, ei mulla keinovalot päivänvaloa korvaa. Kaupungissakin siis olen asunut ja se päivänvalon kaipuu oli siellä ihan samanlaista kuin maallakin.

Ensimmäiseen lauseeseen piti kirjoittamani PIMEÄMPÄÄ. En siis koskaa ole ajatellut että maalla olisi pimeämpää kuin kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Aino mikä itsensä mietityttää on se helvetin moinen rahanmeno, auto on välttämätön, välimatkat pitkiä, työnsaanti hankalaa, asunnon ylläpito maksaa, siksipä en muuttanutkaan...

Pöh. Olen itse nyt maalla ja säästän valtavasti rahaa . Ei hsl:n lippuja, teen edullista ruokaa enkä käy kaupassa usein.

Kerran mulla meni 60 euroa kolmessa viikossa.

Yhtä pimeää se on joka paikassa.

Menen tänään katsomaan sieniä jos sade loppuu.

Muuten aion tiskata ja leipoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole välttämättä edes katu/tievaloja. Lähin naapuri voi olla kilometrien päässä. Näin ollen ikkunasta uloskatsottaessa näyttää kuin katsoisi syvänmerensyvänteeseen. En suosittele harhailemaan syyspimeillä kauaksi talosta. Aivan kujin kävelisi keskellä mustelampea. Harva kaupungin valosaasteessa kasvanut oikeasti ymmärtää, mitä on t ä y d e l l i n e n pimeys.

Meillä ei ole katuvaloja, mutta taskulampun valossa pystyy lenkillä käymään myös. Joskus kirkkaalla kelillä pärjää ilman valoakin tähtitaivaan alla, joka on muuten hieno. Kaupungissa siitä ei saa mitään käsitystä. Revontuletkin ovat kauniita ihan täällä keskisessä Suomessa, ei tarvi pohjoiseen saakka mennä, vaikka varmasti siellä ovat vielä komeammat.

Rakastan pimeässä syksyssä juuri tuota kotipesään käpertymistä niinä iltoina kun ei ole harrastuksia tms. Kynttilät palamaan, hyvä leffa, kirja tai lehti niin ai että.

Minä,joka lapsena olen pelännyt pimeää ja muuttanut maalle suoraan kaupungista kerrostalosta, olen oppinut rakastamaan pimeyttä ja nautin esim. joulu ajasta paljon enemmän nyt kuin kaupungissa ollessa, vaikka aina jouluihminen olenkin ollut.

Toki, jos epäilet vahvasti ettet tule viihtymään, niin ei kannata muuttaa. Mulle ei edes tullut mieleen koko pimeys muuttoa estävänä asiana.