yle fem adoptio dokkari, mitä mieltä?

Kyllä tuosta pariskunnasta näki heti ettei kaikki ole niin kuin pitää.Molemmat,mutta etenkin "äiti",vaikuttivat niin kylmiltä ja elivät ihme sotilaselämää.

Sydän itkee noiden lasten vuoksi,ihan hirveää.

Itseäni kiinnostaisi nähdä millaista meininki on vielä kameroiden ulkopuolella. Etenkin etiopian adoptiotoimiston puolelta. Mitä ihmettä vanhemmille on uskoteltu? Uskoivat pitkään vielä että "uudet valkoiset perheenjäsenet" tulevat auttamaan rahallisesti myös etiopiaan jäänyttä perhettä. 

Tanskan päässä adoptoiva perhe luulee pelastavansa lapset jostain viimeisiä henkosiaan vetäviltä vanhemmilta.

Jo eka ilta tuntuu olevan henkilökohtainen reviiritaistelu Mashon ja Henrietan välillä.  En tiedä miten dokumenttia on leikattu ja liimattu, onko tässä pahimpia vai lievempiä hetkiä uuden äidin ja adoptiotyttären välillä. Hirveän kylmältä ja itsekkäältä Henrietta vaikutti. Pitää nöyryttämällä ja kieltämällä pitää tyttöä varpaillaan. "pitäisi unohtaa ärsyttävät pakkoliikkeet" vai miten se meni. lapsiparka on ihan varpaillaan ruokapöydässä. Mahtoiko tytöllä olla jo kotimaassa jotain henkistä ongelmaa, Tanskassa tämä ainakin eskaloitui ihan jumiin. 

Luulisi että adoptiovanhemmiksi haluavat kävisivät jonkun tarkan seulan läpi! Että joutui erilaisiin psykologisiin arvioihin. Ja tarkkailu jatkuisi lapsen tulon myötä. Dokumentissa vaan tuijotan noita-akkamaista äitiä, jonka elekieli on koko ajan niin niin negatiivista. Lapsien pitäisi alusta asti istua nukkena nätisti ja kiltisti ja puua kun puhutellaan? 

Ihan kamalaa. Näin koko yön painajaisia. Kotoa tanskanlaiseen lastenkotiin.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 00:27"]

Oli todella ahdistavaa katsottavaa. Vaikeaa uskoa, että tapahtui Tanskassa, joka on niin lähellä meitä. Mä jäin miettimään (en tunne suomalaista adoptiolainsäädäntöä ja siihen liittyviä seikkoja kovin hyvin), että oisko toi sama voinut tapahtua suomalaisen perheen kohdalla? Jotenkin haluaisin uskoa, että täällä Suomessa tuollaista pariskuntaa ei olisi edes kelpuutettu adoptiovanhemmiksi, onko näin? Ja kammottava mielikuva jäi siitä psykologistakin joka heidän luonaan kävi. Olen sekä työni puolesta, että läheiseni vuoksi kohdannut lukuisia suomalaisia psykologeja ja hyvin erilaisia ovat olleet näkemyksineen.

Jäikö tuossa sitten jotain todella oleellista näyttämättä? En ymmärtänyt ollenkaan mikä siinä pienessä tytössä oli niin kamalaa ja vastenmielistä ja häiriintynyttä, että hänet oli pakko sijoittaa lastenkotiin.

Surullisimpia juttuja oli se, että tyttö erotettiin biologisesta veljestään, joka ilmeisesti ei sitten ollut sellaien ei-toivottu "tyhjä arpa", kuten ällöttävä adoptioäiti tuota tyttöä julmasti kuvasi.

Surullinen olo jäi.

[/quote]

Miksi ihmeessä tuollaista ei voisi tapahtua Suomessa? Tietysti tapahtuu, ja enenevässä määrin. Afrikassa on paljon köyhiä vanhempia, ja Euroopassa on paljon lapsettomia pariskuntia, koska lapsia aletaan yrittää niin vanhana, että niitä ei enää saada (täällä alkaa olla normi, että alle kolmekymppisiä pidetään "nuorina" vanhempina).

Suomessa sosiaalihuolto sijoitti lapsen isälle ja äitipuolelle kidutusmurhattavaksi, ja oikealle äidille, tämän tehdessä hädissään lastensuojeluilmoitusta, kehotettiin hoitoon hakeutumista - olihan hänellä ollut ongelmia.

Elossa olevilta vanhemmilta, joilla on materiaalisesti kurjemmat olot, viedään paljon lapsia sekä ns. kolmannesta maailmasta että suomalaisilta vanhemmilta hyvin tienaaviin sijoitusperheisiin.

Mitettikään nyt vähän myöskin Etiopialaisen kulttuurin ja Pohjoismaalaisen kulttuurin eroja. Masho oli jo iso tyttö ja sisäistänyt omia kulttuurillisia tapoja ja koki ne omikseen. Lämminhenkisyys, kaikki isolla porukalla kokoajan yhdessä, erilainen läheisyys, kieli .. Sitten hänet erotetaan tästä kaikesta ja paikalle tuodaan kaksi täysin päinvastaista henkilöä. Nää adoptiovanhemmathan seisoivat jäykkinä, mielestäni järkyttyneen ja epäluonnollisen oloisina siellä lastenkodin pihassa. Meininki oli vaivaantunutta ja kiusallista, eivätkä he tienneet yhtään kuinka tilannetta johdatella. Lapsetkin oli ihan hämillään. Mietin jo siinä vaiheessa, olivatko he pettyneitä lapsiin?

Kun vertasi heidän käyttäytymistään sosiaalisissa tilanteissa, etiopialaisiin, niin täytyyhän kaikkien myöntää että ne olivat kuin yö ja päivä.

Voin kuvitella kuinka Mashoa ahdisti siellä tanskassa se jäykkyys. Mitään ei saanut tehdä, edes pehmolelua viedä ulos. Vaikka vielä viikkoja sitten Masho oli viettänyt lähes koko aikansa ulkona

Tämmöinen kulttuurin muutos pelkästään on tuon ikäiselle lapselle shokki. Nuorempihan sopeutui paremmin, koska ei ymmärtänyt niin hyvin mistä on kyse.

Kuitenkin kaiken tämän epäluonnollisuuden lisäksi uudet vanhemmat olivat psyykkisesti hyvin sairaita.

Toivon Jumalan siunausta Masholle ja hänen biologisille vanhemmilleen, toivon että he vielä kohtaavat. Jumala armahtakoon heitä kaikkia ja suojatkoon pahoilta ihmisiltä joita he ovat jo kohdanneet. Rukoilen Masholle siunausta, hänen tarinansa oli suuri ihmisoikeusrikos, jonka toteutti mm. Tanskalainen yritys, sekä Etiopian valtio. Jokaisen länsimaalaisen tulisi miettiä kaksinaismoralismia kaikessa "hyvässä toiminnassa" joka täältä käsin toteutetaan. Tässäkin tapauksessa oli kyse vain adoptio vanhempien halusta saada omia lapsia, he toteuttivat sen keinolla millä hyvänsä, saivat mitä halusivat ja lopulta ei kelvannutkaan. Onko asia hyvä jos se toteutetaan vääristä lähtökohdista? Ei ollut kyse lasten auttamisesta, vaan oman halun täyttämisestä.

Tiedän että on olemassa paljon hyviä ihmisiä, jotka adoptoivat ja ottavat sijaislapsia, heille kaikkea hyvää enkä puhu tässä kuin tämän dokkarin kaltaisista tapauksista. Tämä ei ole ainoa!