yle fem adoptio dokkari, mitä mieltä?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 00:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 23:29"]

Ja sitten vaan heitetään lapsi pihalle kun ei ollutkaan mitä tilattiin.

tietääkö joku mitä tästä dokkarista seurasi? Sen faceen tai muun mukaan.

toivottavati nuo tanskalaiset vanhemmat saivat ansionsa mukaan. 

[/quote]

32 vielä vähän jatkaa...

Yhden artikkelin mukaan adoptiovanhemmat joutuivat muutamaan talostaan ja hakemaan poliisin suojelua sen jälkeen kun dokkari esitettiin ensi kerran Tanskassa (ihmiset kun ei oikein tykänneet näkemästään sielläkään...).

Muutama päivä dokkarin esityksen jälkeen adoptiovanhemmat olivat tv-ohjelmassa jossa adoptioäiti itki ja pahoitteli sanavalintojaan sekä sitä millaisena hänet näytettiin dokkarissa. Adoptiovanhemmat kritisoivat kuntaa ja sitä, kuinka kunta ei voinut auttaa heitä tytön kanssa sekä painottivat sitä, että ovat saaneet huonoa neuvontaa.

[/quote]

Okei, eli siinä meni monta asiaa täysin persiilleen. Vähän jäi kyllä jotenkin sellainen olo että tuo dokumentti oli aika sensaatiohakuisella tavalla kuvattu. Tai siis leikattu. Että haluttiin herättää keskustelua ja tavallaan uhreiksi joutuiva ihan nuo kaikki, biovanhemmat, lapset ja eräässä mielessä nuo adoptiovanhemmatkin koska heillä ei ollut valmiuksia hoitaa tota tilannetta fiksusti ja heitä ei ollut perehdytetty etukäteen riittävästi.

Huh, miten tulikin ahdistava olo tuosta ohjelmasta, ihan fyysisestikin paha olo :( Voi pientä tyttörassua, teki mieli ottaa se pois siitä ruokapöydästä, halia, sanoa että nuo ihmiset ovat hirveitä. Lapsihan silmin nähden yritti syödä niin nätisti kuin vain pystyi. Mitä siinä muka tapahtui?!

Eikö tytölle ja pikkuveljelle olisi löytynyt hyvää kotia, johon molemmat olisivat päässeet. Kamala maailma. Ei olisi pitänyt katsoa tuota ollenkaan :(

Tyttöparka, jäi niin paha mieli tuosta dokumentista. Selkeästi temperamenttinen lapsi, joka lopussa oli ihan apaattinen ja nujerrettu. :( Täytyy toivoa, että dokumentin johdosta pikku-Masho kuitenkin tulee löytämään rakastavan, osaavan perheen ja saa ansaitsemaansa huolenpitoa. Veljen osalta tilanne on ongelmallisempi, kun on jo ehtinyt sopeutua osaksi tuota (epätervettä) perheyhteisöä. Toivottavasti kuitenkin yhteys siskosten välillä säilyy.

Dokumentti avasi kyllä silmiä myös kansainvälisen adoption suhteen - osa adoptoijista varmasti kuvittelee pelastavansa kehitysmaiden lapsia tuomalla heidät "parempiin oloihin" pehmotiikereiden ym. keskelle. Vaikka oikeasti lapsille riittää vain se, että heitä kuunnellaan, rakastetaan, kasvatetaan ja kunnioitetaan.   

Uskomatonta, mutta tuo tanskalainen adoptiojärjestö on googletukseni perusteella edelleen olemassa. Heillä pitäisi mielestäni olla täysi vastuu a) biovanhempien huijaamisesta b) siitä, että tämä pariskunta on hyväksytty adoptiovanhemmiksi.

En viitsi kopioida pitkiä viestejä, mutta olen samaa mieltä 45:n kanssa siitä, että Mosha ja kaikki muutkin lapset vaikuttavat köyhyydestä ja kurjuudesta huolimatta onnellisilta. 

Sitten lapsi revitään länsimaiseen yltäkylläisyyteen, "kotiin",  joka on täynnä tavaraa, johon ei saa koskea. 

"Okei, eli siinä meni monta asiaa täysin persiilleen. Vähän jäi kyllä jotenkin sellainen olo että tuo dokumentti oli aika sensaatiohakuisella tavalla kuvattu. Tai siis leikattu. Että haluttiin herättää keskustelua ja tavallaan uhreiksi joutuiva ihan nuo kaikki, biovanhemmat, lapset ja eräässä mielessä nuo adoptiovanhemmatkin koska heillä ei ollut valmiuksia hoitaa tota tilannetta fiksusti ja heitä ei ollut perehdytetty etukäteen riittävästi."

Mielestäni dokkari ei ollut sensaatiohakuinen, vaan tekee näkyväksi kuinka vaikeasta asiasta on kyse. Miksi adoptiovanhemmat eivät hankkineet riittävästi tietoa ennen adoptiota? Mikä esti pitämästä edes muodollista yhteyttä biologisiin vanhempiin?

Äidin asenne oli, että lapset minulle, äkkiä pois ja lasten olisi tullut sopeutua sillä sekunnilla tanskalaiseen elämänmuotoon "suukotteluineen". 

Tuo äiti on psykopaatti,

Minuakin kiinnostaisi, voisiko sama tapahtua Suomessa.

Eikö muka adoptiovanhemmiksi haluaville pitänyt olla hyvin tiukka seula? Eikö heidän persoonallisuuttaan selvitetä prosessissa mitenkään? Miten noin suurissa vaikeuksissa itsensä kanssa oleva ihminen ei jää kiinni prosessin aikana?

Näihin kysymyksiin haluaisin vastauksen. Vaikka dokumentti olisikin tehty tarkoitushakuisesti, siitä kuitenkin näkyy, että vanhemmat eivät osaa lukea lapsen tunteita tämän elekielestä, tai sitten eivät ota niitä mitenkään huomioon, eivätkä he myöskään osaa kohdella pientä lasta ikätasoisesti. Näiden tulisi olla adoptiovanhemmuuden perusedellytyksiä! Luulisi, ettei niiden hallintaa olisi myöskään hirmuisen vaikeaa testata.

Dokkari edelleen nähtävissä http://yle.fi/ohjelmat/2384498

Oli kyllä pohjattoman surullinen, mutta myös ihan uusia ajatuksia herättävä. Tässä sen jotenkin näki tosi konkreettisesti, että ei se köyhyys välttämättä ole pahinta lapselle. Lasten Etiopiaan jääneet sisarukset vaikutti dokkarin lopussa ihan iloisilta ja hyvin voivilta, mutta samaa ei todellakaan voi sanoa adoptoidusta tytöstä. 

Tuli myös mieleen että eikö se adoptiolapsi sitten kuitenkaan, kaikista kauniista puheista huolimatta, tulekaan omaksi. En voi ymmärtää tuota, että kun lapsen kanssa tulee vaikeuksia, se vaan lykätään lastenkotiin. Ei niin tehdä omalle lapselle. Ei biologisiakaan lapsia voi pistää palautukseen kun alkaa nyppimään.

Saiko vanhemmat hyvästellä lapsensa etenkin kun toivoivat sitä?

Kamalaa miten vanhempia painostettiin luopumaan lapsista "he voivat aikuisena tulla takaisin ja olla hyödyksi tälle maalle"

Miksi vanhemmat eivät saaneet heille luvattuja raportteja?

Tähän asti olen pitänyt adoptiota hyvänä asiana, mutta tuo kyllä avasi silmäni. Kuinkahan paljon lapsia on tuolleen ryöstetty biologisilta vanhemmilta? Dokumentin lopussa kerrottiin, että tuona vuonna tuli Etiopiasta Tanskaan 77 lasta ja vain 3 oli heistä orpoja. Mikä lienee Suomen tilanne?

Masho olisi tarvinnut suurta syliä ja rakkautta ja ne olisi saanut ihan varmasti syntymäkodissaan. Ei mikään ihme että hänellä on nyt diagnoosi jonka mukaan ei pysty luomaan kiintymyssuhteita.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 09:44"]

Minuakin kiinnostaisi, voisiko sama tapahtua Suomessa.

Eikö muka adoptiovanhemmiksi haluaville pitänyt olla hyvin tiukka seula? Eikö heidän persoonallisuuttaan selvitetä prosessissa mitenkään? Miten noin suurissa vaikeuksissa itsensä kanssa oleva ihminen ei jää kiinni prosessin aikana?

Näihin kysymyksiin haluaisin vastauksen.

[/quote]

Sama. Kv-adoptiovanhempia paikalla? Juuri vähän aikaa sittenhän se yksi adoptioäiti sai tuomion pahoinpitelystä, oli taaperolta käden murtanut tms. Millaiset tukiverkostot adoptioperheillä on, millaista valvontaa?

 HS kirjoitti suomen tilanteesta aikoinaan näin:

Tar­kas­ti tes­tat­tu­jen ai­kuis­ten har­taas­ti odo­tet­tu ja huo­lel­li­ses­ti val­mis­tel­tu van­hem­muus voi myös epäon­nis­tua.

Huos­taan otet­tu­jen las­ten taus­to­ja ei re­kis­te­röi­dä. Ku­kaan ei tie­dä tar­kas­ti, kuin­ka ta­val­lis­ta on, et­tä ul­ko­mail­ta adop­toi­tu lap­si ote­taan huos­taan. Pe­las­ta­kaa lap­set ry on al­ka­mas­sa tut­kia ai­het­ta.

"Ha­luam­me tie­toa, jot­ta voim­me adop­tio­neu­von­nas­sa val­men­taa van­hem­pia tu­le­vaan pa­rem­min", alue­joh­ta­ja Kristiina Mattinen ker­too.

Hän us­koo, et­tä huos­taan­ot­to­ja eh­käis­tään par­hai­ten var­mis­ta­mal­la ha­ki­joi­den val­miu­det. "Pi­tää löy­tää van­hem­mat, joil­la on sen­si­tii­vis­tä ky­kyä koh­da­ta lap­si."

Adop­tio­per­heet ry:n toi­min­nan­joh­ta­jan Anu Uhtion mie­les­tä täy­sin pi­tä­vää seu­laa ei ole mah­dol­lis­ta ra­ken­taa.

"Myös adop­tio­van­hem­pi voi sai­ras­tua va­ka­vas­ti, ero­ta, ma­sen­tua tai al­ko­ho­li­soi­tua. Apua pi­tää ol­la saa­ta­vil­la, kun si­tä tar­vi­taan."

Ul­ko­mail­ta adop­toi­dut lap­set ovat ol­leet las­ten­suo­je­lun asiak­kai­ta ko­ti­maas­saan. He ovat ko­ke­neet hyl­kää­mi­siä, hoi­van puu­tet­ta ja mui­ta vau­rioit­ta­via asioi­ta.

Kun lap­si al­kaa tun­tea olon­sa tur­val­li­sek­si, hän al­kaa oi­reil­la.

"Ha­luam­me tie­toa, jot­ta voim­me adop­tio­neu­von­nas­sa val­men­taa van­hem­pia tu­le­vaan pa­rem­min", alue­joh­ta­ja Kristiina Mattinen ker­too.

Hän us­koo, et­tä huos­taan­ot­to­ja eh­käis­tään par­hai­ten var­mis­ta­mal­la ha­ki­joi­den val­miu­det. "Pi­tää löy­tää van­hem­mat, joil­la on sen­si­tii­vis­tä ky­kyä koh­da­ta lap­si."

Adop­tio­per­heet ry:n toi­min­nan­joh­ta­jan Anu Uhtion mie­les­tä täy­sin pi­tä­vää seu­laa ei ole mah­dol­lis­ta ra­ken­taa.

"Myös adop­tio­van­hem­pi voi sai­ras­tua va­ka­vas­ti, ero­ta, ma­sen­tua tai al­ko­ho­li­soi­tua. Apua pi­tää ol­la saa­ta­vil­la, kun si­tä tar­vi­taan."

Ul­ko­mail­ta adop­toi­dut lap­set ovat ol­leet las­ten­suo­je­lun asiak­kai­ta ko­ti­maas­saan. He ovat ko­ke­neet hyl­kää­mi­siä, hoi­van puu­tet­ta ja mui­ta vau­rioit­ta­via asioi­ta.

Kun lap­si al­kaa tun­tea olon­sa tur­val­li­sek­si, hän al­kaa oi­reil­la.

Mat­ti­sen mu­kaan hir­mui­nen agg­res­sio, pu­re­mi­nen, pot­ki­mi­nen ja lyö­mi­nen ovat ylei­siä. Jot­kut lap­set sul­keu­tu­vat, mut­ta oi­rei­lu hä­viää, jos van­hem­mat pys­ty­vät oh­jaa­maan lap­siaan oi­kein.

"A­dop­tio­lap­set tar­vit­se­vat ai­kui­sia, jot­ka ym­mär­tä­vät las­ten eri­tyis­tar­peet, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti kai­kil­la van­hem­mil­la ei ole riit­tä­väs­ti voi­ma­va­ro­ja vas­ta­ta oi­rei­siin."

Uh­tio sa­noo, et­tä osa ul­ko­mail­ta adop­toi­ta­vis­ta lap­sis­ta on niin trau­ma­ti­soi­tu­nei­ta, et­tei­vät he ase­tu uu­teen per­hee­seen. Han­ka­la ti­lan­ne saat­taa syn­tyä myös, jos lap­si on eh­ti­nyt ol­la Suo­mes­sa liian vä­hän ai­kaa en­nen mur­ro­si­kää.

"Jos­kus ly­hyes­sä ajas­sa ei eh­di ra­ken­tua vah­vo­ja si­tei­tä."

"U­sein per­heet jou­tu­vat pe­rus­te­le­maan mon­ta vuot­ta eri ins­tans­seil­le, et­tä lap­si tar­vit­si­si esi­mer­kik­si te­ra­piaa. Jos lap­sel­la ei ole diag­noo­sia tai hän­tä ei ole otet­tu huos­taan, te­ra­piaa on vai­kea saa­da."

Uh­tio muis­tut­taa, et­tä huos­taan­ot­to ei ai­na ole epäon­nis­tu­mi­nen. "Se voi ol­la het­ki, jol­loin per­he huo­kai­see saa­des­saan lap­sen­sa vih­doin tur­vaan."

Hollywood-julkkisten adoptiokatraat voivat antaa väärän kuvan homman helppoudesta tavallisille tallaajille..

Aaargh, katsoin tuosta Areena linkistä vain alun (luettuani nämä tekstit) ja sydän tuntuu olevan ihan pirstaleina... :( Kuinka pikkuinen ennen eron hetkeä itki "äidin" sylissä, joka inttää tehneensä parhaansa. Se on tallennuksessa, ehkä pystyn katsomaan sen joku päivä. Voi pientä... :'(

Uppista

Järjetöntä että noin tunnekylmä nainen päästetään äidiksi. Pitäisi ilkeästi sanoa, että ei varmaan omia lapsia ole saanut kun munasarjat on ikijäässä.

Selvästi oletti että se lapsi kun tulee, se on ikuisesti kiitollinen ja nöyrä kun saa Paremman Kodin muualla. Oksettavaa.

Minulla on tainnut olla aivan liian ruusuinen kuva adoptiosta. Olen jotenkin ajatellut, että adoptiovanhemmiksi haluavat pääasiassa vain sellaiset ihmiset, jotka ovat poikkeuksellisen hyviä vanhempia - siis epäitsekkäät, muiden näkökulman aidosti tavoittavat ja vastikkeettomaan rakastamiseen kykenevät ihmiset. Luulin, että itsekkäät tyypit haluavat nimenomaan omia biologisia lapsia, eivätkä voi ajatellakaan ottavansa vieraan kakaraa huollettavakseen. Mutta ilmeisesti onkin niin, että tällainenkin ihminen voi haluta adoptiolasta ja jopa saada sellaisen.

En vain ymmärrä, mitä tuo pariskunta oikein odotti ja toivoi adoptiolapsestaan. Eikö heille selitetty kansainvälisen adoption erityispiirteitä ja siihen liittyviä psykologisia haasteita? En nähnyt dokumentin alkua, mutta joku täällä mainitsi että adoptiovanhempia oli jotenkin johdettu harhaan tai heille oli luotu vääränlaisia odotuksia. Sehän on aivan hirvittävä virhe adoptioita järjestävältä organisaatiolta!

Adoption järjestäjien pitäisi olla valtionyhtiöitä, joiden toimintaa säädellään tiukin säädöksin, ja ne eivät missään tapauksessa saisi tavoitella toiminnallaan taloudellista voittoa. Muutenhan kysymys on vain ihmiskaupasta! Adoptoitavan lapsen edun tulisi olla etusijalla aina ja ehdottomasti, ilman poikkeuksia. Adoptioprosessiin pitäisi kuulua parin observointia tilanteissa, joissa heidät laitetaan yhdessä ja erikseen vastuuseen pienistä, huonosti käyttäytyvistä lapsista, ja psykologisia testejä. Pelkät haastattelut ja ulkoisten puitteiden arvioinnit eivät missään tapauksessa riitä. Tämä kaikki tulee tietenkin maksamaan paljon, mutta adoptiota haluavien ihmisten asia on maksaa ne kustannukset, jotka aiheutuvat siitä että asia hoidetaan kunnolla.

Adoptio on ihmiskauppaa. Jotenkin kotimaan sisäiset adoptiot ymmärtää, mutta että lapsia adoptoidaan muualta maailmassa länsimaihin, on väärin

Olen harkinnut itse adoptoivani, jos emme saa biologisia lapsia, mutta nyt tekee mieli harkita asiaa uudemman kerran. En haluaisi millään tavalla tukea tuollaista voitontavoittelua ihmiskohtaloiden kustannuksella. Voiko adoptiota mitenkään hoitaa ilman, että välittäjänä on tuollainen moraalittomasti toimiva yritys?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 14:21"]

Adoptio on ihmiskauppaa. Jotenkin kotimaan sisäiset adoptiot ymmärtää, mutta että lapsia adoptoidaan muualta maailmassa länsimaihin, on väärin

[/quote]

Aivan! Millä oikeudella länsimaalaiset adoptoivat lapsen, jolla on vanhemmat? Minkä vuoksi biologisia vanhempia ei autettu? Ei vastaus voi olla että lapset erotetaan vanhemmistaan. Itsekästä on. Todella itsekästä. Koska MINÄ haluan lapsen, niin MINÄhän sen myös hankin. Sairasta. Tää on kulunut fraasi mutta onnea ei saa rahalla. Todella ihan kuin tyttö ois ollut joku ostettava tavara ja sitten kun ei miellyttänytkään ja tehnyt niinkuin MINÄ haluan, niin pois vaan. Adoptioäiti näkyi muutenkin arvostavan materiaa aika pitkälle kun se joku patsas oli niin tärkeä, eikä se saanut missään nimessä rikkoa. Oikeesti missä on rakkaus?