Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa minulle, että täällä on korkeintaan yksi tai kaksi ihmisistä tätä pettämistä puolustamassa, koska tämä ketju alkaa jo saamaan tragikoomisia piirteitä. Minä olen joskus itsekin pettänyt, samoin kumppanini. Myös osa tutuistani on olleet uskottomia. Kuitenkaan koskaan en ole kuullut kenenkään suusta niin naurettavia selittelyjä kuin täällä. Jokainen tuntemani pettäjä tajuaa tehneensä väärin ja olevansa teoistaan itse vastuussa. Yksikään ei yritä väittää, ettei olisi muka voinut toimia toisin, saati sitten naamioida uskottomuutta jotenkin kieroutuneeksi merkiksi sitoutumisesta kuten osa tässä ketjussa tuntuu tekevän. Haloo, aikuiset (?) ihmiset.

Kiinnostaisi tietää, että onko nämä kiihkeimmät puolustelijat edes itse pettäneitä, vai niitä anteeksi antaneita petettyjä joiden on vaan uskoteltava itselleen näitä vahinkopettämisteesejä pystyäkseen jatkamaan suhdetta? Vai kenties näitä rasittavia puolestaloukkaantujia, joiden mielestä mitään tai ketään ei saisi ikinä kritisoida kun se on niin kauhian "mustavalkoista"?

Oikeasti. Pettäminen on p*rseestä ja satuttaa syvältä. Se kertoo omasta kypsymättömyydestä, epärehellisyydestä, itsekkyydestä ja puutteellisesta kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan. Jotkut pettää silti ja se on elämää, mutta aikuinen ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa olla siitä pahoillaan. Sen sijaan, että selittelisi 28 sivua siitä miten se ei mitenkään ollut oma vika vaan kaikkien muiden.

Kauhea tunteellinen paatos, mutta edelleenkään kukaan ei ole puolustellut pettämistä eikä väittänyt ettei se olisi ihan oma vika ja virhe.

Ai täällä on sitten 28 sivua ihan turhaa vääntöä siitä, miten pettämään vaan "päädytään", "ajaudutaan" ja "erehdytään"? Selvä juttu, pettäminen on sitten väärin ja pettäjän omaa syytä. Koko keskustelua ei sitten tarvinne jatkaa kun kerran ollaan kaikki samaa mieltä. Hyvä juttu, saatiin tämäkin sitten vihdoin ratkaistua.

Ei se ole turhaa vääntöä, vaan keskustelua siitä, millaiset seikat ovat johtaneet pettämiseen.

On helppo todeta yhdessä että pettäminen on väärin ja pettäjän virheratkaisu. Yhtä lailla voidaan sanoa vaikkapa itsarista, mitä edellä sivuttiin. Se ei silti poista sitä elämän todellisuutta, että pettämiseen tai itsariin johtaa usein pitkä tapahtumaketju jossa on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, eli myös muut ihmiset omine enemmän tai vähemmän tuomittavine tekoineen ovat siinä osallisina. Ihmiset eivät kaiken onnen keskellä yhtäkkiä eräänä kirkkaana päivänä saa loistoideaa pettää puolisoaan harkitusti. Pääsääntöisesti. Taustalla on silloin jotain kipuja ja vaikea tilanne jota ei ole osattu ratkaista. Kyse keskustelussa on nostaa esiin ymmärtämisen inhimillinen näkökulma perinteisen halveksivan tuomitsemisen sijaan tai ainakin rinnalle. Pettämistä voi verrata itsariin jonkinlaisena henkilökohtaisena tragediana josssa läheiset kärsivät ja monesti pettäjäkin. Ymmärrys siitä, että näin voi käydä lähes kenelle tahansa saaattaa pelastaa jonkun tekemästä sitä virhettä. Se, että myöntää mahdollisuutensa sortua virheeseen, olla epätäydellinen, toimia vastoin arvojaan, on tärkeä asia hyväksyä ja voi auttaa reagoimaan ennen peruuttamattomia ratkaisuita.

Mutta kun nuo väitteet joita yrität saada ihmiset "ymmärtämään" ei pidä paikkaansa. Se ei voi käydä kenelle tahansa, tuo on ihan yksiselitteisesti vale. Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä suhteen ristiriitoja ja erilainen sietokyky niille. Siinä missä joku pettää, joku toinen on jo eronnut ja kolmas ei tee kumpaakaan. Neljäs ei ylipäänsä ole niin seksuaalinen ihminen, että petihommat kiinnostelisi vieraissa yhtään sen enempää kuin kotonakaan. Ihmisillä on erilaisia syitä pettää mutta myös erilaisia syitä olla pettämättä. Ei ne syyt kaikilla ole pelkkää "mutku mä olen niin hyvä ihminen" -höttöä, joka menee nurin heti kun suhteessa menee vähän huonosti ja joku vieras sopivasti lirkuttelee.

Ja tuokin, ettei hyvissä suhteissa petettäisi on vale. Osa pettäjistä on nimenomaan omatunnottomia tapapettäjiä, jotka pettävät pelkästä vaihtelun halusta eivätkä edes yritä pysyä uskollisena. Osa katsoo, että uskollisvaatimus on jo lähtökohtaisesti niin kohtuuton, ettei heiltä vois tätä vaatia (vaikka jostain syystä menevät uskollisuutta kuitenkin lupaamaan). Näitä on usein nämä uskottomuusketjut pullollaan, ihme ettei tänne ole vielä eksynyt. Toki netissä on trolleja mutta on näitä livenäkin riittämiin nähty.

Tietysti on hyvä, että ne ihmiset joilla on taipumusta ajatua olosuhteiden uhriksi ja menettää kontrolli ymmärtävät sen ajoissa. Ei tätä samaa saarnaa silti kaikille tarvitse kohdistaa. Henkilökohtaisesti en kyllä haluaisi seurustella ihmisen kanssa, jolle itsekontrolli on niin ylivoimaista kuin täällä maalaillaan. Miten sellaiseen ihmiseen voi jatkossakaan luottaa, jonka olosuhteet pistää pettämään? Yhtäkkiäkö se heikkous sitten sen ensimmäisen harha-askeleen jälkeen lakkaa?

Huvittavaa ja turhaa kyllä yrittää selittää mustavalkojengille sitä että todellisuus ei ole mustavalkoista. Jos ei muuta, niin mustavalko keksii omat olkinukkensa joita kumoamalla syyttää toista valehtelusta ja taas on moraalisesti ylivoimainen itse itseään selkään taputellen. Hohhoijaa.

Täytyy kyllä todeta, että sekä huvittuneisuus, turhautuneisuus että tahallaan väärinymmäretyksi tulemisen tunne on kyllä ihan molemminpuolinen. Samoin vaikutelma siitä, että keskustelun toinen osapuoli kokee itsensä jotenkin ylivertaiseksi ja oman näkökulmansa ainoaksi ja oikeaksi. Ja olkinukkea on kyllä siellä selittelypuolellakin hutkittu vähintään yhtä huolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy. 

Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?

Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.

Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.

Kyllä, mutta silti se päätös tehdään vaikka kuinka olisi harkintakyky alentunut. Miksi kaikki humalaiset eivät petä kumppaniaan, vaikka tilaisuus tulisi? Koska humalastaan huolimatta päättävät olla tekemättä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Eroaminen on siis vaikeaa, mutta pettäminen helppoa? Okkeeeeei...

Niin. Pelkkä paneminen on ihan eri suuruusluokan asia kuin alkaa purkaa parisuhdetta ellei peräti perhettä ja kotia.

Näinhän ne pettäjät ajattelee. Harmi vaan, ettei tätä tule kerrottua kumppanille jo suhteen alkumetreillä.

Itsestäänselvyyksiä ei tartte täysjärkisille kertoa.

Juuri tällaisista asioista pitäisi keskustella, joita joku pitää ylimielisesti itsestäänselvyytenä, mutta tosiasiassa jakaa tunnetusti mielipiteitä laidasta laitaan. On pelkästään idoottimaista vaan olettaa, että kumppanillekin uskottomuus on pikkujuttu vain siksi että se on itselle sellainen.

Mistä sait päähäsi että se on kellekään pikkujuttu?

No, esitetään asia sitten vaikka näin. Edellä todettiin, että pelkkä paneminen on eri suuruusluokan juttu kuin parisuhteen lopettaminen ja että jokainen täysjärkinen ymmärtää sen. Kuitenkin on tunnettu fakta, että usein se uskottomuus nimenomaan johtaa parisuhteen päättymiseen. Silloin on lähinnä typerää lähteä vaan siitä ajatuksesta, että kumppani olisi samaa mieltä tästä pelkän panemisen merkityksen vähäisyydestä pitkään parisuhteeseen verrattuna, tai saattaa erehtyä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jolle se "pelkkä paneminen" on varsin hyvä syy nostaa kytkintä. Parempi, että molemmat on samoilla linjoilla ettei se nyt niin paha ole jos vähän käy sutaisemassa. Kun monille, rohkenen väittää että useimmille se todellakin on juuri niin paha ettei sen jälkeen ole koko parisuhdetta enää ollenkaan.

Sinä puhut seurausten suuruusluokasta mutta keskustelu koski tekoon ryhtymisen helppoutta. Ero on aina tosi iso ja vakava päätös, elämän suurin ja ratkaiseva mullistus. Pettäminen on hyvin pieni hetkellinen päätös tai jopa suorastaan ajautuminen ilman varsinaista aktiivista toimintaa ja selkeää päätöstä mistään, se ei teon tasalla muuta yhtään mitään.

Ei muuta mitään? Sehän on käytännössä eron toteuttaminen paskamaisella tavalla, jos jää kiinni. Vaikkei jäisikään, vain psykopaatti voi elää suhteessaan sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei muuta mitään, huhhuh. Narsistista paskaa.

On suuri ero siinä, toteuttaako eron päätöksellä varmasti vai tekeekö tyhmyyksiä joista SAATTAA seurata ero JOS jää kiinni. Ehdoton varmuus vs. kahden ehdon takainen mahdollisuus. Jos olisi varma että haluaa eron, tietysti silloin päätös erota on helppo. Usein se on elämän vaikeimpia asioita päättää.

Kukaan ei ole väittänyt että suhde jatkuisi pettämisen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut jos siitä varsinkin jää kiinni. Se on omaa ylitulkintaasi.

Minkälainen ihminen voi jatkaa normaalia elämää, kunhan ei vain jää kiinni? Miksi se ihminen haluaisi olla siinä suhteessa, jos kokee tarvetta pettää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan? 

Itsemurha on yhtälailla yksilön oma valinta kuten pettäminenkin. Sitä on turha yrittää vyöryttää toisen niskoille tai toisen kokea siitä syyllisyyttä.

Tunnen itsemurhaan päätyneen ihmisen. Kyllä tämä teko pani hänen läheisensä miettimään omaa syyllisyyttään ja osuttaan tapahtuneeseen. Miksi hän päätyi tähän? Olisiko käynyt toisin jos minä olisin toiminut toisin? Jos olisin huomanut, puhunut ,tehnyt jotain toisin. Kyllä me toiset kannamma syyllisyytt. Miksi ei huomattu ongelmia ajoissa?

Varmasti siitä voi kokea syyllisyyttä, mutta lopulta pitää ymmärtää että se ei ole oma syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan? 

Itsemurha on yhtälailla yksilön oma valinta kuten pettäminenkin. Sitä on turha yrittää vyöryttää toisen niskoille tai toisen kokea siitä syyllisyyttä.

No siinä tapauksessa lienee turhaa selitellä myöskään, että "pakko oli pettää, kun toinen olisi tehnyt itsemurhan, jos olisin vain jättänyt". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.

VMP

Pettäjä on yksin vastuussa teostaan. Toinen saa olla miten ikävä tahansa, mutta silloinkaan ei petetä vaan erotaan. Miten pettäjä kuvittelee tilanteensa paranevan pettämällä? Tappajakaan ei saa anteeksi tekoaan , vaikka uhri olisi ollut kuinka ärsyttävä. Varkaus on varkaus, olipa syy varastamiseenm kä tahansa. Kyllä nykyaikana näyttää moni ihminen olevan moraalisesti täysin rappiolla eikä erota oikeaa ja väärää.

En itseasiassa sanonut, ettei pettäjä olisi vastuussa pettämisestään. Tottakai on. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kaikille ihmisille, että erotaan ensin. Jos kumppani käyttää väkivaltaa, ei henkilö uskalla sanoa mistään asioista hänelle. Tämä olisi helppoa jos ei olisi lapsia. Voisi vain häippäistä. Mutta kun on lapset niin vaikka puoliso olisi hirveä, on hän silti äiti/isä ja lapsia täytyy ajatella eroa suunnitellessa. Joskus se pettäjä hakee rohkaisua ja vertaistukea ulkopuolelta, jotta pystyisi tekemään sen teon, siis erota.

Lapset ja lapset, pelkkä tekosyy. Sairaassa suhteessahan lasten onkin hyvä olla ja kasvaa.

Lasten hyvinvoinnin ja edun huomioimisen pitäminen vain tekosyynä on aika näköalatonta ja mustavalkoista ajattelua. Silloin kun puhutaan perheen särkymisestä, se on enemmän kuin parisuhteen katkaiseminen. Perhe on laajempi ja monitahoisempi kokonaisuus. Joillekin perhe on tärkein arvo valintoja ohjaamassa. Se voi mennä yli oman hyvinvoinnin tai yli uskollisuusvaatimuksen.

No tässä voi toki olla harmaan sävyjä, ongelma on lähinnä siinä että lapset ovat herkkiä aistimaan kodin tunneilmapiirin. Jos kotona pystytään pitämään sellainen tilanne, jossa lapset eivät näe vanhempien jatkuvaa riitelyä, ahdistusta tai kylmyyttä toisiaan kohtaan, sen voi saada pidettyä kasassa jotenkin järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Kun te mustavalkot joilla ei itsellä ole sitä pettäjän näkökulman tuomaa kokemusta hoette että se on aina tietoinen valinta (niin kuin ihan joka ikinen hormoneihin ja tunteisiin liittyvä asia elämässä on) ja pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja ansaitsee kaiken paskaan niskaan.

Mitä te tarkoitatte sillä että tulee ottaa vastuu, mitä se on? Entä paljonko paskaa niskaan ansaitsee? Olisiko mielestänne hyvä että kaikki läheiset hylkäävät pettäjän ja koska syyllisyys kalvaa hän ajautuu vaikka itsem*rhaan?

Ihan omasta puolesta kysyn, harkitsen itsem*rhaa vähintään viikoittain. Koko elämä meni pask*ksi työelämää myöten kun eksän oli pakko kertoa kaikille kuinka kusipää olin. Tietysti ihan oikein minulle, mutta mikä riittää teidän mustavalkojen mielestä rangaistukseksi?

Minusta riittää sen ymmärtäminen, että toinen osapuoli ei todennäköisesti halua jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen ja se on pettäjän kontolla eikä sitä auta selitellä millään asianhaaroilla. Ei siinä minusta sen kummempia lisärangaistuksia tarvita. Petetyllä on toki täysi oikeus kertoa läheisilleen että miksi ero on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Jostain syystä maailmassa on paljon liittoja, jotka ovat päättyneet eroon ja vasta sitten on päädytty uuteen intiimiin suhteeseen. Mutta selkeästi pettäjä ei halua uutta suhdetta tai edes erota vanhasta, vaan lähinnä seksiä jonkun toisen kanssa, sitä tosiasiaa sitten selitellään ja oikeutetaan eri syillä.

En usko, että kukaan pettäjä uskoo sen oman kylmän suhteen muuttuvan lämpimäksi, mutta voidakseen pitää ne rusinat siellä pullassa kylläkin kelpaa heille. Monesti se ei vaan tunnu siitä puolisosta kivalta. Käytetään hyväksi kaikessa muussa, mutta (lisä)seksi haetaan ulkopuolelta ja sitten se vielä salataan.

Kyllähän noita kaikenlaisia parisuhteita on. Kertoo vain puolisolle millaisen haluaa. Vapaan, suljetun, moni, poly ja ties minkä suhteen ja puoliso sitten hyväksyy tai ei. Mutta muuttaa sopimusta kesken kaiken eikä kertoa siitä toiselle ei ole kovin reilua. Oli se toinen sitten millainen tahansa. Koska kuten sen toisenkin kohdalla, kun ja jos hän muuttuu millaiseksi tahansa, se toinenkin voi ottaa eron.

Ohjeesi on oikeastaan hyvä. Jos tiedät pettäväsi, kerro se etukäteen tai älä ryhdy. Toinen tekee sitten tietoisen päätöksen.

Mustavalkoisen satumaailman ulkopuolella on tietty harmin paikka, että sitä ei ennakkoon tiedä. Siksi ohje on yhtä hyödytön kuun eroamaan kehottavakin.

Olin itse uskollinen 18 vuotta ilman vähäisintäkään aietta, halua tai toivetta pettää. En ollut pettäjä. Halveksuin pettäjiä. Olin ja olen edelleen äärimmäisen lojaali ihminen. Mutta olin vuosia henkisen väkivallan uhri ja yritin yksin korjata parisuhdetta. Siihen pisteeseen, että se uhkasi jo mielenterveyttäni. Sitten yks kaks rakastuin tapaamaani uuteen ihmiseen ja ilman mitään suunnitelmia löysin itseni hänen kanssaan sängystä aivan yllättäen. Se siitä sitten. Maailmankuva meni kerrasta uusiksi. Tuolloin ymmärsin vasta, miten feikkiä pitkä suhteeni oli ja kuinka onneton siinä olin. Tarvitsin yhden ja vain ja ainoastaan yhden yön toisen kanssa ymmärtääkseni sen kaiken. Avatakseni silmäni. Ilman sitä voisi joku olla jo hengetön.

Yritys numero 12559 selittää pettämistä kauniilla tarinalla. Mutta silti sinäkin teit sen tietoisen päätöksen, että pistit genitaalisi yhteen jonkun kanssa, ei se "vain tapahdu" kuin jossain satumaailmassa. Säälittävää selittelyä.

Minusta säälittävää on lähinnä sinun maailmankuvasi, jossa koko elämä kaikkine piirteineen, parisuhde ynnä muu, supistuu irvokkaaksi genitaaliyhdynnäksi, ikään kuin ihmisyyteen ei sisältyisi mitään muuta. Sivusta.

Pointti onkin juuri siinä, että se pettäjä supistaa koko parisuhteen ja luottamuksen irvokkaaseen genitaaliyhdyntään, on valmis kaatamaan kaiken kaivosta alas sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy. 

Kyllä se nyt vaan on. Humala höllentää estoja ja heikentää harkintakykyä. Se on tieteellinen tosiasia. Väitätkö muka ettei kukaan ole kännissä tehnyt pahojakin asioita, joita katuu ja toivoo ettei olisi tehnyt eikä olisi selvänä koskaan tehnytkään?

Jopa humalassa sinä joudut sen päätöksen tekemään, eivät ne vehkeet ihan vahingossa mene sisäkkäin. Puolustusarvo tasan nolla.

Ymmärrätkö mitä tarkoittaa ”harkintakyky”? Niin juuri, kykyä tehdä päätöksiä.

Harkintakyky oli tallella vielä juomaan alkaessa. Kukaan ei pakottanut aloittaa juomista. Sehän on typerä ja harkitsematon teko jos siinä menee kontrolli.

Kukaan ei pakottanut lähtemään aamulla pyörällä töihin. Oma vika jos liukkaalla kaatui lyöden päänsä kuolettavasti. Tyhmä teko joo.

Voi luoja. Olen eri kirjoittaja, mutta nytkö täällä verrataan jo pettämistä onnettomuuteen joutumiseen? Tämä on jo harvinaisen paksua.

Sovitaanko niin, että te joiden mielestä ihmiseltä voi ihan vahingossa lähteä pöksyt ja ihan erehdyksessä luiskahtaa elin sisäkkäin toisen kanssa voisitte tästä lähtien seukata ihan vaan keskenänne. Me joilla on normaali terveen aikuisen itsekontrolli seukataan sitten keskenämme. Kiitos.

Et oikein ymmärrä kai lukemaasi hyvin. Tuossa verrattiin juomaan ryhtymistä syynä pettämiseen, liikenteeseen lähtemiseen syynä onnettomuuteen joutumiseen.

On totta että ihmiselämän voi nähdä tapahtumien ketjuna, jossa aikaisemmat valinnat johtavat uudenlaisiin valintatilanteisiin, mutta on järjetöntä vaatia ennaltanäkemisen kykyä pelkän jälkiviisauden perusteella esimerkiksi niin että olisi pitänyt ennalta tietää eräänä päivänä joutuvansa vakavaan onnettomuuteen lähtiessään totuttuun ja tavalliseen tapaan töihin, aivan kuten että olisi muka pitänyt osata arvata päätyvänsä kännissä pettämään lähtiessään juhlimaan samoin kuin tuhat kertaa aiemminkin on lähtenyt. Jonain päivänä asiat eivät menekään ennakoidusti kuten aiemmin, vaan tapahtuu jotain odottamatonta ja poikkeavaa. Odottamatonta ei voi odottaa eikä sen varalta muuttaa toimintaansa/päättää toisin.

Jaa, että pettäminen on joku luonnonvoima jolle ei mitään mahda, vehkeet menevät väkisin yhteen? Voi sattua kenelle tahansa eikä sille mitään mahda? Kertoo aika paljon sinusta, mutta voin kertoa että on olemassa myös paljon ihmisiä joilla on periaatteita näissä asioissa ja sitä seksiä nyt vaan ei tapahdu kenenkään vieraan kanssa jos ei itse sitä päätöstä tee.

Pettäjä on aina syyllinen, sillä hänen pitää erota ennen kuin alkaa harrastaa seksiä muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan? 

Itsemurha on yhtälailla yksilön oma valinta kuten pettäminenkin. Sitä on turha yrittää vyöryttää toisen niskoille tai toisen kokea siitä syyllisyyttä.

No siinä tapauksessa lienee turhaa selitellä myöskään, että "pakko oli pettää, kun toinen olisi tehnyt itsemurhan, jos olisin vain jättänyt". 

Kyllä, en minä ole selittelijöiden jengiä vaan "mustavalko". Yksilön vastuu omista tekemisistään pätee asiassa kuin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.

VMP

Pettäjä on yksin vastuussa teostaan. Toinen saa olla miten ikävä tahansa, mutta silloinkaan ei petetä vaan erotaan. Miten pettäjä kuvittelee tilanteensa paranevan pettämällä? Tappajakaan ei saa anteeksi tekoaan , vaikka uhri olisi ollut kuinka ärsyttävä. Varkaus on varkaus, olipa syy varastamiseenm kä tahansa. Kyllä nykyaikana näyttää moni ihminen olevan moraalisesti täysin rappiolla eikä erota oikeaa ja väärää.

En itseasiassa sanonut, ettei pettäjä olisi vastuussa pettämisestään. Tottakai on. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kaikille ihmisille, että erotaan ensin. Jos kumppani käyttää väkivaltaa, ei henkilö uskalla sanoa mistään asioista hänelle. Tämä olisi helppoa jos ei olisi lapsia. Voisi vain häippäistä. Mutta kun on lapset niin vaikka puoliso olisi hirveä, on hän silti äiti/isä ja lapsia täytyy ajatella eroa suunnitellessa. Joskus se pettäjä hakee rohkaisua ja vertaistukea ulkopuolelta, jotta pystyisi tekemään sen teon, siis erota.

Ai että se on lasten syy, että vanhempi pettää?

Että lapsille on hyväksi elää suhteessa, jossa toinen osapuoli kilahtaa, heittäytyy väkivaltaiseksi ja todennäköisesti on jo näitä, kuin että vanhemmat eroavat, koska lasten TURVAPAIKKA menee siinä?

Mikä vatun turvapaikka se on, jossa vanhemmista toinen pelkää toista ja toinen voi heittäytyä vakivaltaiseksi ja molemmat ovat henkisesti onnettomia?

Trust me, kasvoin tällaisessa perheessä. Kulissit kunnossa, vanhemmat paskana, mutta hammasta purren pidettiin perhe kasassa, koska lapset. Kyllä me lapset tiedettiin, missä mennään.

Tälleen nelikymppisenä kannan asiasta edelleen traumoja ja joudun miettimään näin ex-lapsena, että onko käytökseni minulle tilanteissa X luonteenpiirre vai opittu tapa, joka piti minut "turvassa" ja kulissit kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.

VMP

Pettäjä on yksin vastuussa teostaan. Toinen saa olla miten ikävä tahansa, mutta silloinkaan ei petetä vaan erotaan. Miten pettäjä kuvittelee tilanteensa paranevan pettämällä? Tappajakaan ei saa anteeksi tekoaan , vaikka uhri olisi ollut kuinka ärsyttävä. Varkaus on varkaus, olipa syy varastamiseenm kä tahansa. Kyllä nykyaikana näyttää moni ihminen olevan moraalisesti täysin rappiolla eikä erota oikeaa ja väärää.

En itseasiassa sanonut, ettei pettäjä olisi vastuussa pettämisestään. Tottakai on. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kaikille ihmisille, että erotaan ensin. Jos kumppani käyttää väkivaltaa, ei henkilö uskalla sanoa mistään asioista hänelle. Tämä olisi helppoa jos ei olisi lapsia. Voisi vain häippäistä. Mutta kun on lapset niin vaikka puoliso olisi hirveä, on hän silti äiti/isä ja lapsia täytyy ajatella eroa suunnitellessa. Joskus se pettäjä hakee rohkaisua ja vertaistukea ulkopuolelta, jotta pystyisi tekemään sen teon, siis erota.

Ai että se on lasten syy, että vanhempi pettää?

Että lapsille on hyväksi elää suhteessa, jossa toinen osapuoli kilahtaa, heittäytyy väkivaltaiseksi ja todennäköisesti on jo näitä, kuin että vanhemmat eroavat, koska lasten TURVAPAIKKA menee siinä?

Mikä vatun turvapaikka se on, jossa vanhemmista toinen pelkää toista ja toinen voi heittäytyä vakivaltaiseksi ja molemmat ovat henkisesti onnettomia?

Trust me, kasvoin tällaisessa perheessä. Kulissit kunnossa, vanhemmat paskana, mutta hammasta purren pidettiin perhe kasassa, koska lapset. Kyllä me lapset tiedettiin, missä mennään.

Tälleen nelikymppisenä kannan asiasta edelleen traumoja ja joudun miettimään näin ex-lapsena, että onko käytökseni minulle tilanteissa X luonteenpiirre vai opittu tapa, joka piti minut "turvassa" ja kulissit kunnossa.

Niin, jälkeenpäin on sen eron ottaneenkin helpompaa miettiä, että ei olisi itse asiassa pitänyt alun perinkään aloittaa suhdetta tuon ihmisen kanssa saatikka tehdä lapsia.

Päteekö mielestäsi tämä sama silloin, kun suhde on kulissi ilman väkivaltaa? Monen tilanne on tämä ja ajatellaan, että lasten on kuitenkin ihan hyvä olla perheessä, jossa ei ole mitään hellyyttä vanhempien välillä, vaan kodissa on murjotusta, vähättelyä ja kritisointia, etäisyyttä ja kylmyyttä. Mutta silti se on ydinperhe, lapselle turvapaikka.

Toinen hakee sitten sen läheisyyden ja rakkauden tunteen muualta. Kun puoliso ei vaikka suostu puhumaan ja kohtaamaan ongelmia.

Pitäisikö silloinkin vaan erota? Vai onko sittenkin parempi, että ollaan lasten kanssa yhdessä ja haetaan hellyydet muualta?

Mikä ihme blogi toi on, kun suoltaa katkeamattomalla virralla ihme höpötystä...

Koko kyseinen blogi on niin säälittävän huvittavaa eroamiseen kannustamista! Olen samanlaista havainnut muutamalta eronneelta tutulta. Kun itse on "epäonnistunut" jossain, on tyytyväinen vasta kun muutkin ovat. Kyseinen tyyppi ei tiedä rakastamisesta mitään, kulkee ihastumisien aallonharjalla. Hänelle asiat ovat todellakin mustavalkoisia, pitkät parisuhteet on automaattisesti onnettomia kulisseineen ja todellinen onni ja autuus löytyy kun tarpeeksi usein vaihtaa uuteen. Lapsetkin  oikein kukoistaa kun pääsevät kulkemaan eri kotien väliä, muistavat olla puhumatta toisesta vanhemmastaan väärässä kodissa ja yleensäkin vaikenemaan. Uudet suhteet kun on tärkeämpiä kuin ne edellisen elämän erehdykset ja lapsillehan riittää se että yksi vanhemmista on onnellinen, muuta ei tarvita. Lapsen tunteet ja suru perheen hajoamisesta ja ikävä toista vanhempaa kohtaan toisella olleessaan ovat vain sivuutettavia sivuseikkoja, tärkeintä on näyttää että lapsen tuleekin kärsiä jotta huoltaja voi olla onnellinen.

Vierailija wrote:

Siis onko se taas käynyt Ikeassa vai mikä tuo vuodatus nyt oli?

Tosin eikö tuo mies ole uudestaan ja uudestaan selittänyt meille, että hän kyllä teki parhaansa, mutta kun tuli se alennusmyynti ja halutti uutta pöytää, niin pitihän se saada, kun vanhassa oli jo käytöstä tulleita naarmuja. Ei siis mitään muuta välinpitämättömyyttä kuin se, mikä hänen omassa päässään on. Syyllinen on aina joku toinen, vähintään se, jolla on toisenlainen mielipide kuin hänellä.

Yhden Tiktokkilaisen ex-mies valisti exäänsä että kyllä naisen pitää sietää miehen mukana tulevia vaihtelevia kipukausia. Kuulemma miehet nyt vaan on tällasia tuppisuisia ongelmien pakenijoita. Et joo.. Älkää nostako miestä ylös suosta. Ei aio kiittää,vaan etsiä jossain vaiheessa uuden lähteen joka kestää ajoittaisia kiputiloja. #decentermen

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme blogi toi on, kun suoltaa katkeamattomalla virralla ihme höpötystä...

En jaksa enää mennä katsoon Annan sivuille mitään, kun siellä on tämä tosi outo blogi, josta tykittää uutta tekstiä sarjatulena. Onks tää joku vitsi vai miten ihmeessä lehdessä voi olla tämän tason blogi....?

Yleensä se pettäjä on se joka ei puhu, sulkee toisen ulkopuolelle, ei kosketa ja seksiä ei tietenkään ole koska hän saa seksiä ja hellyyttä muualta, puhetta ei ole koska hän puhuu sen kanssa jonka kanssa hänellä on seksiä ja kotona haukkuu mitä hirveimmillä nimillä puolisoaan ja epäilee pettämisestä, kontrolloi ja uhkailee. Joten tuo teksti on täysin absurdi koska oma kokemukseni on aivan muuta.  Joten mitä minun pitäisi ymmärtää kun luen asioita mitä minun todellisuudessa ei ole ikinä ollut?

Pettäjä pettää koska nauttii tuskan tuottamisesta, se on vallankäyttöä ja kontrollointia. Siihen voi yhdistää kaasuvalottamisen, joukkokiusaamisen ja manipuloinnin. Pettäjä ei ole ikinä mikään ilman jäänyt raukka.

Alkukantainen vietti eli geenien sekoittaminen mahdollisimman monen eri lajipartnerin kanssa on senverran vahva, yhtä vahva kuin lisääntymisviettikin että mahdotonta on ns "pettämistä" väistää.

Ei tuo ihan täysillä käy.