Tytär meinaa hakea opiskelemaan humanistista ainetta, mitä teen?

Humanismiin kuuluu kielet, joka on ihan OK. Historianopeja ja sen sellaisia lukion ja peruskoulun opeja tulee myös. Tarpeellisia niin kauan kuin koulujen on pakko opettaa näitä aineita.

Sosiologia ja muu hömppä on sitten oma lukunsa. Näitä aineita luonnehtii poliittisuus ja yhteiskunnallisen tarpeen vähäisyys.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 19:13"]

Humanismiin kuuluu kielet, joka on ihan OK. Historianopeja ja sen sellaisia lukion ja peruskoulun opeja tulee myös. Tarpeellisia niin kauan kuin koulujen on pakko opettaa näitä aineita.

Sosiologia ja muu hömppä on sitten oma lukunsa. Näitä aineita luonnehtii poliittisuus ja yhteiskunnallisen tarpeen vähäisyys.

[/quote]

Sosiologia ei ole humanistisessa vaan yhteiskuntatieteellisessä. Etpä tosin työllistymismahdollisuuksistakaan tiennyt mitään. :D

Ei kukaan tiedä, millaisia töitä on tarjolla 15 vuoden päästä. Tuskin tietää sitäkään, mitä on viiden vuoden päästä.

Joten arpomiseksi se kuitenkin menisi.

Ja sitten lopuksi: et voi olla tosissasi, ap. Tyttäresi elämä on hänen eikä sinun. Jos pakotat hänet alalle, joka häntä ei kiinnosta, hän syyttää sinua siitä lopun ikänsä. Haluatko olla syntipukki?

T: eräs humanisti

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 21:07"]

Lasten uravalintoihin vaikuttaminen pitää aloittaa viimeistään ala-asteiässä. Lasta kannustetaan kovien tieteiden pariin, tsempataan mm. matematiikan opiskelua. Taidealat esitellään vain harrastuksina ja korostetaan ettei niistä kannata haaveilla työurana (ellei lapsella aivan poikkeuksellista lahjakkuutta). Lapsen kanssa puhutaan myös taloudesta ja raha-asioista. Tällä reseptillä minun äitini sai kasvatettua lapsistaan lääkärin, juristin ja DI:n

[/quote]

Tarkoitat siis, että lapset perivät vanhemmiltaan/isovanhemmiltaan/isoisovanhemmiltaan erityislahjoja, joita näissä ammateissa tarvitaan? 

terv. kielenope, jonka lukion lyhyt matikka oli 7

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 15:34"]

Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Tyttärestä tulee intellektuelli, mutta rikasta hänestä ei helposti tule. Kehota ystävystymään alansa ihmisten kanssa mutta valitsemaan puoliso huolellisesti tekniseltä alalta (muttei sellaista, joka halveksii tyttäresi alavalintaa). Humanisti-insinööripareja on paljon, osa niistä toimii. Sofi Oksanenkin on ottanut puolisokseen suomalaisen insinörtin, muistakaa se. (Sofilla tosin on pätäkkää riittävästi omastakin takaa, mutta kuitenkin.) Töitä akateeminen tyttäresi kyllä saa. Hän vie paikat vastaavilta amk-linjaisilta, siis esim. humanistisesta ammattikorkeakoulusta valmistuneilta. Ei kai kukaan oikeasti voi olla pahoillaan, jos tyttärestä tulee arkeologi tai valmistuu yleisestä kirjallisuustieteestä. Terveisin alle kolme tonnia tienaava humanisti-yh

[/quote]

Tutustupa vaikkapa kieltenopiskeiljoihin, niin et enää halua puhua hum. koulutuksesta ja intellektuelleista samassa virkkeessä. Uskomaton suppeeta sakkia ja suuri osa heistä eivät opi hallitsemaan edes omaa oppiainettaan.. 

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 21:07"]

Lasten uravalintoihin vaikuttaminen pitää aloittaa viimeistään ala-asteiässä. Lasta kannustetaan kovien tieteiden pariin, tsempataan mm. matematiikan opiskelua. Taidealat esitellään vain harrastuksina ja korostetaan ettei niistä kannata haaveilla työurana (ellei lapsella aivan poikkeuksellista lahjakkuutta). Lapsen kanssa puhutaan myös taloudesta ja raha-asioista. Tällä reseptillä minun äitini sai kasvatettua lapsistaan lääkärin, juristin ja DI:n

[/quote]

Tätä on yritetty soveltaa minuunkin, ilmeisesti onnistui sisaruksien kohdalla. Olen ollut aina luova ja halunnut tehdä taiteisiin liittyviä asioita, soittaa musiikkia. Sitä on vanhempien puolelta kritisoitu, kielletty, yritetty estää ja uhkailla yms.

Olen kuitenkin yrittänyt toimia vanhempien vaatimusten mukaan.

Nykyään olen lähemmäs kolmikymppinen, olen sairastanut keskivaikeaa masennusta jo yli 10v. Olen kouluttautunut alalla, joka ei kiinnosta, tehnyt töitä jotka ei kiinnosta. Edelleen vanhempani yrittävät saada minua pois musiikin parista, vaikka se on ainoita asioita elämässäni jotka tuottavat minulle iloa.

Olen työttömyyden ja masennuksen kautta perheemme epäonnistuja, luuseri, jolla tuskin ikinä on kuuden tonnin kuukausipalkkaa ja statusta jolla kehuskella Espoossa. Olen hyödytön enkä tule koskaan olemaan sellainen "menestyjä", jota yhteiskunta, markkinatalous tai vanhempani arvostavat. Haudon itsemurhaa säännöllisesti, koska elämä tuntuu niin turhalta ja pelkkää paskaa tiedossa seuraavat 40-50 vuotta.

Että onnea vaan siihen lasten aivopesemiseen. Ehkä saatte sitten lapsenne haudatakin.

Vinkkejä ädille:

Ole ahkera ja säästäväinen ja koita saada kerättyä mahdollisimman paljon rahaa säästöön että voit jättää tyttärellesi riittävän perinnön: asunnon ja ehkä noin 1500e/kk käyttörahaa noin 40v kulutukseen.

Koita ymmärtää että tyttäresi haluaa toteuttaa itseään ja ole sinä aikuinen: turvaa omilla järkevillä toimillasi hänen elantonsa.

Aina kun tämä tuntuu vaikealta niin voit ristiä kätesi ja kiittää taivaan isää ettei tytär halunnut ryhtyä lakinaiseksi tai muuksi roistoksi.

  Opiskelin mahdollisimman taivaanrantaamaalaavaa ja hyödytöntä humanistiainetta. Kaveri opiskeli ainetta jolla ammatinvalinnanohjaajan mukaan sai varmasti töitä, vaikka vihasikin sitä. Olen töissä ja ollut koko aikuisikäni (joskaan en aina oman alan) ja elämääni tyytyväinen; kaverin ala meni IT-kuplan myötä ja hän on ollut pitkään työttömänä koska on, ihmisrassu, niin masentunut. Ainakin oman kokemukseni mukaan työmarkkinat muuttuvat ja nopeasti -paras on opetella mitä tahansa millä kiinnostus elämään ja joustavuus pysyvät yllä. Statuksella "olen humanisti, teen töitä kuin pieni eläin ja olen kiinnostunut kaikesta" saa helpommin duunia kuin "olen insinööri ja vihaan sitä, kaikkea muuta myös" -ja se että elämässä on jotain sisältöä ja opiskeluaikoja muistaa hymyillen on myös ihan pop...

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 20:51"]

Tietysti jos on ala, joka ei oikeasti työllistä, taidehistoria, arkeologia jne, niin voisi vähän epäilyttää, mutta on humanistisissa paljon työllistävääkin.

[/quote]

Tällä aineyhdistelmällä menin konsulttifirmaan duuniin, kippis vain sinulle! Rahaa tulee, ja samalla voi halutessaan repiä huumoria siitä, miten usein miehen insinöörikaverit ihailevat mun "Indiana Jonesin ja Da Vinci -koodin koulutusta". Joo, ei ollut ihan tuollaista mystiikkaa se koulutus. Opin liikkumaan nopeasti tosi spesifistä tiedosta laajoihin kokonaisuuksiin, ja sellainen taito näkyy palkassa, olen tehnyt vaikka mitä juttuja.

Jos jotain kadun, niin sitä, etten ehdi tehdä alan perustutkimusta kovinkaan paljon. Väikkärissä toki jotakin. Rakastan alojani yhä ihan sillä samalla tavalla kuin abinakin. Onneksi mun mutsi antoi mun tehdä oman kiinnostukseni mukaan.

Eri alojen "työllistävyyden" sijasta kannustan miettimään elämäntapaa ja luonteenpiirteitä. Humanistisessa tentitään törkeitä määriä, mutta sitä ei ole tarkoitus päntätä kuten oikiksessa, lääkiksessä jne., ts. ei riitä, että vastaa vain sen, mitä kirjassa luki. Jos luonteeseen ei kerta kaikkiaan kuulu tulkintojen tekeminen, yhteenvedot ja oma analyysi, sitten lienee parempi mennä koulumaisempaan kouluun. Humanistisen tiedekunnan sisällä koulumaisinta on tällä hetkellä kääntäjä- ja tulkkikoulutus eri kielissä - nämä tosin ovat niitä suuren yleisön "varmoina" pitämiä ammatteja, joissa käytännössä kuitenkin pitää olla aika markkinointihenkinen, että tienaa elantonsa, ja voipa käydä niinkin, että joutuu sitten lopulta kuitenkin omaksumaan sen laaja-alaisen yhteiskunnallisen uteliaisuuden, että tietää, mitä on kääntämässä ja tulkkaamassa.

Täytyy aina muistaa, ettei mikään ala valmista työttömyyteen. Perheen riittämätön tuki taas saattaa johtaa siihen: lapsen valitsemaa alaa väheksytään, ja niinpä lapsi syrjäytyy alaltaan. Katsokaa jotakin kuvataidealaa Suomessa. Kotona haukutut jäävät taivaanrantaa maalaamaan. Kotoa tuetut oppivat pitämään puolensa, oppivat painamaan duunia ja verkostoitumaan, saavat näyttelyitä, myyvät.

Kaikista lääkiksen 1/5:lläkin läpäisseistä tulee lääkäreitä, samoin jostain maalaiskunnan oikiksen sivupisteestäkin valmistuu "juristiksi", jos vain pänttää. Ei tarvitse olla kiinnostunut eikä ahkera, ja silti työpaikka löytynee. Varma tasainen työ. Mutta toivoako jotakin tuollaista lapselleen. Valitettavan moni vanhempi ei itse tunne noiden "varmojen" alojen koulutusta ja työolosuhteita, työllistymisprosentit ja keskipalkat vain on käyty googlaamassa ja kenties mietitty, miten ihanaa olisi sanoa tutuille, että tyttö meni lääkikseen...

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 15:17"]

Pesunkestävä humanisti olen.  Vaituisessa virassa opettajana olen ollut jo iät ajat ja joka kuukausi palkka juoksee tilille.  Mukavat lomat ja lyhyehköt työpäivä, vaikka työ onkin raskasta ajoittain.  Kirjoittaja ei varmaan tiedä, mitkä alat sinne humanistiseen tiedekuntaan kuuluu.  Mutta miten lähäri voisikaan tietää.

[/quote]

Mikset sitten osaa esim. yhdyssanoja? Tsot tsot. Yksi humanistin tunnusmerkki (tarkoitan yliopistosta valmistunutta) on oikeinkirjoituksen hallinta - myös sen rajan yli, että sääntöjä voidaan tarkoituksella rikkoa. Mutta sinun tekstisi rikkeet eivät olleet harkittuja.

Terveisin toinen pesunkestävä humanisti

[/quote]

Tsot tsot itsellesi. Yhdyssanat menivät oikein, mutta välimerkkejä oli jätetty pois ja kongruenssikin hiukan horjui [AJATUSVIIVA] loppuvirke toisaalta paljasti, että puhekieltä oli jäljitelty aivan tietoisesti. Ei meidän humanistien kannattaisi alentua pilkkaamaan toistemme tekstejä. Sarkaa on niin paljon kynnettävänä toisaalla. Karu totuus myös on, että iPhonen kaltaisten laitteiden kanssa tulee helposti typoja. Vanhalla läppärillään kirjoitteleva ei-humanisti saa merkit paikoilleen varmemmin. :D

Kolmas, linkoamisenkin kestävä humanisti

Mitä väliä sillä on mitä opiskelee kunhan opiskelee.

Ehkä vielä parempi ettei äiti tai isi pääse toteuttaa itseään lapsen kautta.

Antaa hänen tehdä omat päätökset ja elää niiden mukaan.

Anna lapsesi opiskella mitä tahtoo. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin vanhemmat jotka kuvittelevat että heillä on oikeus päättää toisen, aikuisen ihmisen elämänpolusta. Vain itse voi tehdä itselleen oikeat ratkaisut. Väärällä uralla oleminen ei tuo onnellisuutta kenellekään rahoista huolimatta.

Myös mielikuvasi humanisteista on melkoisen väärä. Meitä on moneen junaan, ja loppupeleissä muut kyvyt ratkaisevat kuin se koulutus. Tärkeintä on että saa jotkut paperit jostakin ulos ja sen jälkeen mieleiseensä työhön. Jos työtään pitää, siinä myös menestyy. Nimim: humanisti, mutta rakastan työtäni, ja kaupanppäällisinä tienaan tällä hetkellä paremmin kuin juristi- / lääkäriystäväni.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 21:30"]

Lääkäri = so last season. Nykyään tarvii olla vähän poikkitieteellisempi erikoisala, että pärjää ja saa mukavan elämän, esim biotekniikkaa tai hiukkasfysiikkaa yhdistettynä laskennalliseen biologiaan.

Juujuu. Ite lekuriopiskelijana tienaan n. 7000€ / kk brutto, ja toki puolet paremmin sais jos jaksais tehdä enemmän tunteja. 

Totuus on, että alalla kuin alalla voi tehdä älyttömiä summia rahaa mikäli on riittävän hyvä alallaan. Jos sen sijaan on fiilis, että kersa on peruspaska turjake, niin kannattaa työntää oikikseen tai kauppikseen, niistä tyhmimmätkin pääsee neljän tonnin liksoille valmistuttuaan vaikka ei ois mitään hajua mistään mitä kouluaikana tuli luettua...

Juristi = saako lopettaa nauramisen? Ehkä stressaavin työ ikinä. Olen itse asianajaja ja en nauti työstäni yhtään. Suorittaja hakeutui suorittavaan aineeseen, vaikka vain taivas olisi ollut rajana. Typerä valinta, töitä aamuvarhaisesta yömyöhään ja työkseni yritän saada asiansa sotkuun saaneiden ihmisten älyttömiä kahakoita. Harkitsen uranvaihtoa.

Idioottien tai muuhun kelpaamattomien valinta. Duuni on aivotonta "kaupan kassa" hommaa, eikä edes erityisen hyvin palkattua suhteutettuna opintoihin. 

Insinööri = mieheni on D.I. ja puolet kavereistaan tällä hetkellä työttöminä, irtisanomisuhan alla tai vuokrafirman kautta hanttihommissa. Ei mitään ruusuisia näkymiä näillä. Mieheni onneksi teki väitöksen ja pääsi asiantuntijatehtäviin ennen kuin potti Noksulla räjähti.

Kihlattu (emäntä siis) on DI, ja tekee tietotekniikan alalla noin 500k vuodessa oman firman nimissä, ja duunia on kaiketi enemmän kun firma pystyy tekemään.

Eli syteen tai saveen voi mennä, teki niin tai näin. Humanistisen alan työllistymisnäkymä on varmaan aika pitkälti aineyhdistelmästä ja omasta osaamisesta kiinni.

Kuule, yritykset ovat lähteneet Suomesta aika pitkälti. Jäljellä on vain virkamiehiä ja työttömiä. Virkamiehet ovat 90% humanisteja joilla on selkeästi paremmat liksat kuin minkään firman työntekijällä. Tyttäresi on tehnyt erittäin viisaan valinnan. 

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 21:08"]

Muita kommentteja lukematta täytyy sanoa, että toivoisin itse olleeni järkevämpi valinnoissani. Menin lukemaan englantia, koska se tuntui kivalta. En kuitenkaan halunnut opettajaksi tai kääntäjäksi. Valmistuin, ja nyt teen toimistohommia ilman mitään ideaa siitä, miten tutkintoani oikeasti hyödyntää. Toisin sanoen valmistuin vähän kaikkeen ja oikeastaan en yhtään mihinkään. Toivottavasti saat tyttäresi miettimään ihan tosissaan realistisesti -toisaalta tuskin olisin itsekään ketään siinä iässä kuunnellut.

[/quote]

Sama tarina, paitsi että minulla oli eri pääaine, ja olen lisäksi työtön. Hyvän yleissivistyksen sain, mutta eipä sillä laskuja maksella.

Tällä hetkellä työllisyystilanne ei ole hyvä juuri millään alalla. Nyt aloittava opiskelija valmistuu joskus 5-10 vuoden kuluttua ja tilanne voi olla aivan toinen. Yliopistolla vallitsee myös tietty akateeminen vapaus, mitä monet ei-akateemiset kommentoijat eivät tiedä. Voi aivan hyvin tehdä kandintutkintoa humanistisessa ja samalla miettiä, mitä haluaa isona tehdä / hankkia työkokemusta / valita sivuaineita ym. tilanteen mukaan.  

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 20:43"]

Onnea tyttärellesi valinnastaan. Puolisoni pääsi jo ennen valmistumistaan työelämään ja tienaa nyt vastavalmistuneena filosofian maisterina mukavat 3500-4000 e kuussa.

[/quote]

Mun mies, mun mies, munmiesmunmiesmunmies.

entä sinä itse?

Kehota tytärtäsi hankkiutumaan rikkaisiin naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vaan! Enpä ole tiennytkään, että olen opiskellut apukoulussa. Mutta parempi myöhään jos silloinkaan. Humanistisia aineita opiskelin ja hankin pätevyyden kahden kielen opetukseen. Ja vakinaisessa virassa olin suurimman osan 35 vuotta kestäneestä urastani. En hankkinut sataatuhatta vuodessa, mutta riittävästi, että pystyin maksamaan opintolainani ja hankkimaan oman asunnon. Autokin on ollut varsin kauan ja vaihdettu muutaman vuoden välein. Yhteiskunnalta ei ole tarvinnut anella apuja eikä tukia. En ole nauttinut ap:n veromarkkoja enkä euroja, vaan olen tullut omillani toimeen. Terveisin apukoulussa maisterin tutkinnon suorittanut eläkeläinen

Niin no mutta kun tämä alavalinta on tehty silloin vuosikymmeniä sitten, jolloin millä tahansa yliopistotutkinnolla on vielä saanut töitä. Onhan tästä aiheesta ollut puhetta vaikka miten paljon.