Onko oikeasti puolisoita jotka eivät synnytyksen jälkeen muista vaimoaan?

Ihmiset on kyllä erilaisia...Ihmeellistä että sen rakkaimman huomioimista pidetään yleisesti näinkin paheksuttavana asiana.

Tota noin: minä en kaivannut mieheltä synnytyksen jälkeen kukkia tai koruja tai mitään muutakaan ostettua asiaa. Hän oli yhteisen lapsemme kanssa, minun kanssani jne. Se oli tuossa kohtaa oleellinen asia, eivät kukat tai joku muu "muistaminen'" kaupasta haettuna. Mä en muutenkaan ole mikään pikkuvaimo, jota miehen kuuluu "palkita", en todellakaan.

Kotona tosin odottivat sitten kotiin saavuttuamme siivottu koti, valmis ruoka ja kukkakimppu :-)

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:08"]

Ihmiset on kyllä erilaisia...Ihmeellistä että sen rakkaimman huomioimista pidetään yleisesti näinkin paheksuttavana asiana.

[/quote]

Minua (87) aloituksessa nyppi ajatus siitä, että huomioiminen = ostetaan kaupasta kukkia tai koruja tms. Läheistä ihmistä voi huomioida muullakin tavalla.

Mulla mies tuo toki välillä kukkia ihan oma-aloitteisesti :-), kotona ne ovatkin kivoja. Synnytyssairaalassa kukkapuska ei ole just se, mitä sängyn vierelle kaipaa. Ennemminkin miehen itsensä :-).

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:08"]

Ihmiset on kyllä erilaisia...Ihmeellistä että sen rakkaimman huomioimista pidetään yleisesti näinkin paheksuttavana asiana.

[/quote]

Peesi. Ihmettelen myös sitä että huomioimisen pitää olla tietynlaista, tai se ei ole "oikeanlaista" huomioimista. Täytyy olla kukkia tai koruja...

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:20"]

Ei meillä mies mitään tuonut, vaan oli kanssani synnytyksessä mukana ja perhehuoneessa oltiin yhdessä koko perhe se sairaalassaoloaika. Kanttiinista kyllä haki mulle mitä halusin, mutta ei poistunut sairaalasta koko aikana.

[/quote]

Jos se vauva ei nyt aivan yllätyksenä tullut, niin olisihan miehelläsi ollut 9 kuukautta aikaa hankkia sinulle jotain.

Mutta ainahan näitä kaltaisiasi, miesten toilailuja parhain päin selitetteleviä naisia riittää...

[/quote]

Anteeksi, mutta mitä ihmettä tuolla toilailulla tarkoitat? Sitä, ettei mokomakin juntti ymmärtänyt 9 kuukauden aika ostaa minkäänlaista synnytyslahjaa? Jospa tuo ylläoleva - kuten aika moni muukin kirjoittaja täällä - arvostaa enemmän sitä miehen läsnäoloa ja ihailee miehen kanssa mieluummin vastasyntynyttä vauvaa mieluummin kuin jotain ostettua juttua.

Kukkakimppu on vain esimerkki siitä huomioimisesta, jonka nainen saa jaksettuaan raskaankin raskausajan pelkoineen ja huolineen, vaikeuksineen, synnytyksen pahoinekin kipuineen. Kyllä moni ketjussa tarkoittaa tuolla kukkakimpulla jotain muuta kuin krääsän tarvetta. Mikäli mies ei mitenkään erityishuomioi naistaan raskauden aikana, synnytyksessä tai sen jälkeen ei lahjoin, kukkasin, hellin sanoin, kauniin teoin mitenkään, jotta nainen kokisi olevansa RAKASTETTU niin ei se ole mielestäni oikein. TÄTÄ TÄSSÄ MONI YRITTÄÄ SANOA, kYSE EI OLE LAHJOISTA EIKÄ KUKKAKIMPUSTA VAAN AIDOSTA RAKKAUDESTA JA TOISEN HUOMIOIMISESTA.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:09"]

Tota noin: minä en kaivannut mieheltä synnytyksen jälkeen kukkia tai koruja tai mitään muutakaan ostettua asiaa. Hän oli yhteisen lapsemme kanssa, minun kanssani jne. Se oli tuossa kohtaa oleellinen asia, eivät kukat tai joku muu "muistaminen'" kaupasta haettuna. Mä en muutenkaan ole mikään pikkuvaimo, jota miehen kuuluu "palkita", en todellakaan.

Kotona tosin odottivat sitten kotiin saavuttuamme siivottu koti, valmis ruoka ja kukkakimppu :-)

[/quote]

Eli jos mies tuo kukkia vastasynnyttäneelle vaimolleen, niin vaimo on joku typerä pikkuvaimo? 

Olet kyllä yksinkertainen.

90: miksi ihmeessä raskaus ja synnytys pitää glorifoida uroteoksi ja suoritukseksi?

Mua tökkii ylipäänsä ajatus siitä, että joku katsosisi oikeudekseen "palkita" mua raskaudesta ja synnytyksestä.

Täysiin eri asia on se, että lapsi on mieheni ja minun yhteinen lapsi, jota molemmat odotimme innolla ja rakastamme. Ei minua tuosta pidä palkita. Rakastettu koen olevani ihan ilman erillisiä "voi kiitos kulta tuosta uroteosta" ilmaisuja.

Mainittakoon, että mies kyllä huomioi minua. Minuna. Ei synnytyskoneena tai raskausinkubaattorina. Näin kärjistetysti.

Lapsia muuten 5, eli muutamakin kerta on tullut "kärsittyä".

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:14"]

Lääkärimieheni toi kukkia ja helmikorvakorut. Olin niistä todella otettu, enkä ymmärrä näitä arvonkieltäjiä "en edes välitä krääsästä". No, en minäkään KRÄÄSÄSTÄ välitä, en todellakaan. Mutta nythän ei ollut siitä edes kyse.

[/quote]

Minäkin sain mieheltä ihanat helmikorvakorut, enkä tosiaan osannut odottaa yhtään mitään. Oli ihana yllätys, mutta en pitäisi miestäni idioottina vaikka ei olisi noita koruja antanutkaan.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:19"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:09"]

Tota noin: minä en kaivannut mieheltä synnytyksen jälkeen kukkia tai koruja tai mitään muutakaan ostettua asiaa. Hän oli yhteisen lapsemme kanssa, minun kanssani jne. Se oli tuossa kohtaa oleellinen asia, eivät kukat tai joku muu "muistaminen'" kaupasta haettuna. Mä en muutenkaan ole mikään pikkuvaimo, jota miehen kuuluu "palkita", en todellakaan.

Kotona tosin odottivat sitten kotiin saavuttuamme siivottu koti, valmis ruoka ja kukkakimppu :-)

[/quote]

Eli jos mies tuo kukkia vastasynnyttäneelle vaimolleen, niin vaimo on joku typerä pikkuvaimo? 

Olet kyllä yksinkertainen.

[/quote]

Luepa uudestaan: sanoinko tuossa, että "jos mies tuo kukkia vaimolleen, on vaimo typerä pikkuvaimo". En. Sanoin, etten ole itse sitä naistyyppiä, joka kaipaa "palkkiona" kukkia tai koruja milloin mistäkin.

Sitä vastoin en oleta, että kukkia tuomaton mies on täysi moukka :-).

P.S. Omille lapsilleni olen yrittänyt opettaa, ettei keskustelussa ole tapana nimitellä muita, vaikka olisikin eri mieltä. "Olet kyllä yksinkertainen." menee nimittelyn puolelle. Sen olisit voinut jättää varmaankin vastauksestasi pois, eikös juu?

Minun mieheni ei tuonut kummankaan lapsen kohdalla mitään. No kukista ja suklaasta viis, mutta kotiin päästyä olisi ruoka tai kahvit ollut iloinen yllätys. No wolttasin itse meille kaikille ruokaa, vaikka mies vähän pohdiskeli ääneen kotiinkuljetuksen kalleutta.

Seuraavana päivänä sanoin itse suoraan, että jotkut leivokset kahvin kanssa olisi kivat, kun oon kuitenkin kotiutunut juuri sairaalasta ja synnyttänyt. Mies tuumi, että läheiseen leipomoon ei sentään viitsi lähteä, mutta tuo kaupasta jotkut. Kyseli sitten hyvin tarkkaan, minkälaisen haluaisin, jolloin sanoin, että yllätä minut.

Joo, kyllähän sitä kaipaisin tuollaisia miehestä itsestä lähtöisin olevia romanttisia eleitä ja yllätyksiä. Jotain kiitosta ja edes kauniita sanoja: "Kiitos, kun olet kantanut ja synnyttänyt meidän kaksi ihanaa lasta! Arvostan sitä todella!" Sanatkin lämmittäisi, kun leipomossa käyminen on liian vaivalloista.

Mutta kaikkea ei voi kuitenkaan saada. On sentään välittävä ja lämmin isä lapsilleen <3