Onko oikeasti puolisoita jotka eivät synnytyksen jälkeen muista vaimoaan?

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:04"]

No mun mies on DI eikä tuonut mitään kukkia tai muita sairaalaan. En pidä leikkokukista, minusta on silkkaa rahantuhlausta ostaa monen kympin rehut muutamaksi päiväksi maljakkoon. Kesällä keräilen itse ulkoa kukkia ja kasveja maljakkoon mutta kaupasta en ostaisi.

[/quote]

Sama täällä, tosin mun mies ei ole DI, mutta kuitenkin korkeasti koulutettu ja tienaa hyvin, normaalisti kohteliaasti käyttäytyvä jne. Mutta ei se silti millään tavoin muistanut synnytyksen jälkeen enkä sitä kyllä odottanutkaan. Enemmän arvostan sitä, että se on osallistunut synnytyksen jälkeenkin tasapuolisesti lastenhoitoon eli esim. pitänyt puolet vanhempainvapaista eikä ole koskaan tarvinnut mammapalstoilla tai missään muuallakaan tuskailla kuinka rankkaa on kun mies pitää omat menonsa ja harrastuksensa ja itse en pääse mihinkään... Että mieluummin otan tällaisen miehen, joka ei tuo sinänsä merkityksetöntä pikkulahjaa synnytyksen jälkeen, vaan joka osoittaa välittämisensä jokapäiväisellä läsnäololla sekä minun että lasten elämässä vielä monen vuoden jälkeenkin. Ja kyllähän tuo muuten esim. äitien- ja syntymäpäivinä lahjoo ihan kiitettävästi :)

Kaverini se jaksoi ihmetellä puuttuvaa lahjakulttuuria suhteessamme. Tulemme miehen kanssa molemmat lahjoja ostamattomista perheistä, emmekä mekään ole oppineet lahjojen ostoon, vaikka suhteemme alussa kokeilimme sitäkin tyyliä. Se lahjoja ihmettelevä kaverini osti sekä sai satojen, joskus tonnien arvosta joulu- ja synttärilahjoja toisilleen miehensä kanssa, eikä vaan voinut lopettaa päivittelemistä, miten kylmää touhua meillä on, kun emme osta lahjoja. Se pari erosi nyt hiljan, me taas olemme hyvin onnellisesti naimisissa.

Minusta se on tärkeintä, ei mitkään korut, kukat ym. Hellät sanat, kosketus, joka päivä tuntuva arvostus on minulle tärkeintä ja niitä saan ja niitä annan itsekin.

Ap:n avausviesti samoin kun ne kaverini ihmettelyt korostavat sitä, että joidenkin mielestä on vain yksi oikea tapa toimia, mutta toimiiko parisuhde automaattisesti tällaisten eleiden avulla, se onkin eri asia.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:54"]

Synnytyslaulava mies?

Toi ei ole mitään. Ei miehesi näemmä jaksanut tukea.

Meillä oli kuorosota synnytyssalissa avautumisvaiheessa.

[/quote]

Hmph, mokomat jollottelut. Meillä pidettiin kokkisota ja minä sain vasta synnyttäneenä toimia tuomarina.

Olisihan se kiva ollut, jos olisi muistanut. Itse maksoin sairaalamaksun ja hoidin pääasiassa lapsetkin kipeän sektiohaavan kanssa. Mieheni on torvelo, ei tuo yllättänyt. Mies tienaa 8000€/kk ja pitää huolta lähinnä itsestään.

Meillä on kolme lasta, mutta mieheni ei ole antanut minulle siitä hyvästä lahjoja tai tuonut kukkia. Minä en ole todellakaan kaivannut mitään sellaista ja mieheni minut hyvin tuntee, joten en ymmärrä miksi hänen olisi pitänyt jotain etikettiä noudattaa. Jos käymme katsomassa esim. kavereiden vauvoja niin viemme mukanamme aina jotain pientä, mutta olisi outoa jos meidän pitäisi kohteliaisuussyistä antaa toisillemme lahjoja vaikka tiedämme kumpikin omat ajatuksemme asiasta.

Me huomioimme toisiamme muilla tavoin. Minä hieron usein mieheni hartioita ja mieheni taas hieroo jalkojani. Jos hän näkee minun olevan väsynyt hän hoitaa lapset ja käskee lepäämään ja päinvastoin. Rakastamme toisiamme ja otamme toisemme huomioon ihan perusarjessa. On se nyt kumma, jos mieheni kunnollisuus on muka jostain kukista kiinni...

Meillä on pari muksua ja kummallakin kertaa olen ollut toki mukana, kun ne ovat syntyneet, mutta jostain syystä minulla ei ole mitään varmaa käsitystä siitä, että olenko vienyt jotain rehuja sinne synnärille vai en... joku hatara mielikuva on sairaalan kukkakioskin luukulta, mutta en jaksa muistaa liittyykö se edes synnytyksiin ja olikohan se edes auki koko kioski.

Jos mies on juuri tullut isäksi ensimmäistä kertaa, niin siinä pyörivät ajatukset sen verran iloisesti ja sekavasti sikinsokin, että on aika inhimillistä ajatella ennemminkin sitä vauvaa, joka siinä on se paras lahja - kuin jotain rehupuskaa.

Ja jos mies taas tulee isäksi jo toista tai useampaa kertaa, niin edelleen ne ajatukset pyörii sekä siinä uudessa tulokkaassa, että niissä vanhemmissa jälkeläisissä. Edelleen jotkut kukat tulee siinä kohtaa prioriteettilistalla aika alhaalla.

Helkkari naiset! Siinä on miehelläkin vähän muuta ajateltavaa, kun syntyy oma lapsi, kuin se että onkohan sillä vaimolla nyt paha mieli jos se ei saa jotain kukkia.

Varsinkin, kun sitä vaimoa on siinä jo kuukausitolkulla pitänyt hyysätä ennen synnytystä ja toteuttaa kaikenmaailman oikkuja.

Ja nyt kun ajattelen, niin minkä takia sinne sairaalahuoneeseen pitäisi jotain heinää kantaa? Ehtiikö niitä muka joku tuore äiti siellä tuijottamaan? Veikkaisin että katse on enemmänkin kiinnittynyt siihen uuteen, ihanaan tulokkaaseen.

Nämä kukkien vaatijat on niitä samoja, jotka muutenkin vaatii jotain lahjaa ja lahjusta koko ajan. Koulutustasosta riippumatta :)

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 12:09"]

Olisihan se kiva ollut, jos olisi muistanut. Itse maksoin sairaalamaksun ja hoidin pääasiassa lapsetkin kipeän sektiohaavan kanssa. Mieheni on torvelo, ei tuo yllättänyt. Mies tienaa 8000€/kk ja pitää huolta lähinnä itsestään.

[/quote]

No mutta hyvä mieshän se kuitenkin sulle on, kun olet useampia lapsiakin sen kanssa tehnyt. Miksi ihmeessä naiset tyytyy miehiin jotka on heidän mielestään torveloita? Riittääkö että voi sanoa tutuille "mun mies tienaa 8000 kuussa"? En vaan käsitä miksi ollaan yhdessä ja hankitaan vielä lapsiakin tyypin kanssa, josta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Onko se niin että mies pitää saada, vaikka vähän paskempikin?

En oikeastaan kaivannut tai odottanut mitään lahjaa kun meillä ei ole muutenkaan se ollut tapana. Olisin kaivannut halausta, kehuja, silitystä tai jotain sellaista. Olin aika hajalla synnytyksen jälkeen ja vaikka periaatteessa kaikki hyvin siis vauva ja äiti voivat hyvin niin henkisesti olisin halunnut huomioimista enemmän.

''Onhan näitä. Synnytin väärään aikaan ja vääränä päivänä. Kamala kiire oli synnytyksen jälkeen syömään, kun oli niin kova nälkä. Söi minunkin synnytyssaliin tuodut ruokani. Sanallakaan ei sanonut, miten kovan urakan tein. Sekin olisi jo riittänyt. Ystäväni toi sairaalaan yllätyksenä kukkakimpun. Ja tämä tarina on valitettavasti tosi.''

juu, minäkin olisin odottanut sanallista huomiointia, jotain hellyyttä ja kehuja kovasta urakasta (kun kaikki ei tosiaan mennyt oikein putkeen...). mutta ei. mun mies valitti nälän sijaan väsymystä, vaikka olin valvonut usemamman vuorokauden ja synnyttänytkin siinä ohimennen. voin sanoa että olen vieläkin katkera.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 12:09"]

Olisihan se kiva ollut, jos olisi muistanut. Itse maksoin sairaalamaksun ja hoidin pääasiassa lapsetkin kipeän sektiohaavan kanssa. Mieheni on torvelo, ei tuo yllättänyt. Mies tienaa 8000€/kk ja pitää huolta lähinnä itsestään.

[/quote]

Mulla vastaava tilanne. Mies oli jatkuvasti kännäämässä lasketun ajan tienoilla. Ajoi minut sairalaan varmaankin prosentteja vielä veressä. Oli pizzalla kun synnytin. Perhehuoneessa nukkui kun oli niin väsynyt. Kotona jatkoi omaa elämäänsä eikä millään tavalla huomioinut minua tai vauvaa (paitsi kun kävi karjumassa minulle josko voisin pitää vauvan hiljaisena kun hän haluaa hiljaisuutta).

Nykyisin ex.

On sosiaalisessa työssä, hyvä jätkä, iso palkka.

Minä en saanut kummankaan lapsen syntymän jälkeen mitään lahjaa. Enkä edes tiennyt ennen tätä AV:ta että sellainen on "tapana" tuoda. :o Kun alan miettimään niin en muista että yksikään kavereistani olisi koskaan sanonut että mies saapui sairaalaan kukkapuskan tms kanssa.

Sen sijaan sain halit ja pusut mieheltä synnytyksien jälkeen. Synttäri-, äitienpäivä, ja joululahjoiksi saan aina jotain arvokasta. Eli ilmeisesti mieskään ei tiedä että vaimolle on tapana kiikuttaa kukkia synnytyksen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:36"]

Isänä tuo on oikeasti loistava, mutta aviomiehenä ihan täys persereikä. Sillä ei tuu koskaan, missään tilanteessa, mieleenkään, että vois joskus jotenkin ilahduttaa minuakin. Eikä ole kyse siitä, etteikö tietäisi mun ilahtuvan ja tykkäävän kukkapuskista, suklaasta, hemmotteluhoidoista, koruista ja lahjoista. Kyllä tietää, ja tietää senkin, että ne pornokaupoista ostetut "alusvaatteet", joka on hänen käsityksensä hyvästä lahjasta, on sullottu muovipussiin vaatekaapin ylimmän hyllyn takaosassa, ja olen sanonutkin, että EN HALUA ainuttakaan sellaista, kun edellisetkin on käyttämättömiä. Kaikki tietää, että ne on oikeesti lahjoja hänelle itselleen,  myös mies, ja silti en ole koko tän 9 vuoden aikana saanut ainuttakaan lahjaa itselleni,  sellaista,  jonka mies olisi hankkinut ajatellen minua ja minun ilahduttamistani. Ja ihan on turha väittää,  ettenkö minä olisi koskaan ilahduttanut, tai edes yrittänyt ilahduttaa,  miestä. Olen yrittänyt, enää ei kiinnosta. 

[/quote]

Kuten esim. vetämällä nuo seksikaupan hepeneet päälle?

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:20"]

Ei meillä mies mitään tuonut, vaan oli kanssani synnytyksessä mukana ja perhehuoneessa oltiin yhdessä koko perhe se sairaalassaoloaika. Kanttiinista kyllä haki mulle mitä halusin, mutta ei poistunut sairaalasta koko aikana.

[/quote]

Jos se vauva ei nyt aivan yllätyksenä tullut, niin olisihan miehelläsi ollut 9 kuukautta aikaa hankkia sinulle jotain.

Mutta ainahan näitä kaltaisiasi, miesten toilailuja parhain päin selitetteleviä naisia riittää...

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 09:53"]

Veisin ystävällenikin kukkia sairaalaan jos hän olisi synnyttänyt, saati vaimolle joka olisi synnyttänyt yhteisen lapsemme...

Kiinnostaa näiden hitaalla kulkevien miesten koulutustaso?

[/quote]

No ei sitä pidä muistaa yhtään sen enempää kuin ennenkään. Lopeta tuo synnytyksen jalustalle nostaminen. Se ei ole sairaus eikä urotyö. Mies ei elä naisen palvelijana vaan itsenäisenä ihmisenä. Voi kysyä että miten nainen muistaa miestä kun nainen on synnyttänyt?

[/quote]

Miksi synnytys ei olisi urotyö? Miksi ei voisi muistaa ja kunnioittaa sitä, joka on yhteisessä projektissa tehnyt sen pelottavimman ja vaarallisimman osuuden? 

Kun meidän lapsi syntyi niin vietin lapsen kanssa kaksi päivää teho-osastolla ja vaimoni oli toipumassa synnytysosastolla. Ei tullut mieleen että pitäisi lähteä kukkia hakemaan..

yksi mies

Miehelle pitäisi myös antaa palkinto onnistuneen siitoksen jälkeen. Miehen täytyy työntää arvokas elimensä pelottavaan, pimeään reikään.

Perusduunarimieheni toi seuraavana päivänä mulle sairaalaan herkkuja ja lukemista

Ei ole ikinä tuonnut sairaalaan mitään tuomisia lapsen syntymän jälkeen. Synnytyssalissa ollaan aina oltu yöllä ja mies nukkui salissa sängyssä.

En välitä kukista, mutta olisi ollut kiva jos olisi vauvalle jotain ostanut.

On pihi insinööri. Esikoisen kohdallla kävi sentään sairaalassa katsomassa meitä, mutta muiden kohdalla on synnytyksen jälkeen häipynyt ja tullut vasta sitten kolmantena päivänä lääkärintarkastuksen jälkeen hakemaan meitä kotiin.

En saanut yhdenkään synnytyksen jälkeen mitään lahjaa mieheltäni en edes niitä kukkia (enkä muutenkaan lasten synnyttyä ole mitään koskaan saanut en lahjoja enkä kukkia kuten seurustellessamme). Mies oli synnytyksessä, mutta sivussa katsojana ei tsempannut mitenkään. Lapsien synnyttyä oli kuin vieras ei minkäänlaista onnea toivotuista lapsista. Koti oli sotkussa kun kotia saavuin eli edes sitä ei ollut pitänyt siinä kunnossa kun lähdin laitokselle. Ei auttanut myöskään lastenhoidossa. Nytkään ei osaa juuri mitään kun vetoaa siihen, ettei osaa. Valmiin ruoan osaa lämmittää, ei muuta. Kun kerran pyysin tekemään ruokaa naturel-kanasta oli laittanut pelkän kanan ilman mitään mausteita, edes, suolaa, uuniin ja keitti perunat. Sillä tasolla on ruoanlaittotaito. Muusta puhumattakaan. Sängynkin petaaminen oli kamalaa katsottavaa ja piti sekin opettaa armeijan käyneelle miehelle. Kaikessa mennään siitä missä aita on matalin.

Ei ole meni siitä muuttunut. Viime äitienpäivänä sain lahjan kun toinen lapsista on jo sen ikäinen, että olisi ihmetellyt miksi isi ei osta lahjaa. Mitä sain? tavallista vessapaperia, se kun on tarpeellista. Mitä ostan isäinpäivälahjaksi? En enää mitään henkilökohtaista vaan nyt muuttuu kaikki, ostan talouspaperia. Epärehellisyyttä myös parisuhdeasioissa. Hankin rakastajan itselleni sillä minulle tämä riittää. 

Mies hyvin palkattu keski-ikäinen keskitason koulutus johtotehtävissä ja oli jo tuolloin. Itse olen akateeminen ja seuraavan miehen otan duunarista, löytyy taitoa varmaan asiassa kuin asiassa niin sängyssä kuin vasaran varressa keittiöstä puhumattakaan. Toki akateeminenkin käy, jos löytyy käytännön fiksuttakin ja osaa huomioida myös naista, mutta mitään ikisinkkua en enää ota.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 12:23"]

En oikeastaan kaivannut tai odottanut mitään lahjaa kun meillä ei ole muutenkaan se ollut tapana. Olisin kaivannut halausta, kehuja, silitystä tai jotain sellaista. Olin aika hajalla synnytyksen jälkeen ja vaikka periaatteessa kaikki hyvin siis vauva ja äiti voivat hyvin niin henkisesti olisin halunnut huomioimista enemmän.

[/quote]

No näin minäkin ymmärsin tämän aloituksen; että huomioiminen tarkoittaa siis nimenomaa sitä erityishuomion antamista sille rakkaalleen, joka on suoriutunut aika isosta urakasta, ja tietenkin tämä huomioimisen tapa voi olla erilaista eri perheissä: krääsästä koruihin ja heiniin tai hierontaan. Tuntuu jotenkin tylyltä kun niin monessa viestissä vähätellään huomioimista. Mun mielestä maailmassa saisi olla paljon enemmän huomioimista. Osoitetaan jotenkin konkreettisesti välittävämme toisesta. Ja synnytyksen jälkeen sitä voi olla aika hajalla/ herkillä/ pihalla/ epävarma/ hurmioituneena/ etc, joten kiva saada muistutus siitä, että toi toinen on tässä mun puolella ja mun tukena ja jakamassa näitä tunteita sekä arvostaa minua.