Syömishäiriöiset, mikä on säälittävintä mitä olet tehnyt ruuan eteen?

Tämä on säälittävää varmaankin. Olen alkanut ajattelemaan että mahani haluaa enemmän. Kun se haluaa enemmän, koitan järjestää asian.

Lapsen kaveri (molemmat tokaluokkalaisia) oli eilen yökylässä, ja kyllä säälittää. Kaverilla ylipainoa ainakin 10-15kg, järjetön herkkuhimo. Söivät aikaisin aamulla tuhdin aamupalan, ja tämä kaveri oli jo ennen kahdeksaa kärkkymässä jotain makeaa syötävää. :/ Tein töitä olohuoneessa koneella, ja kuulin kun lapseni kieltää kaveria jatkuvasti syömästä jotain: yritti ensin lapsen säästämää keksipakettia, sitten minun kurkkupastillejani, sitten jotain muuta. Lopulta homma meni siihen, että kaveri lähti pois jo ennen lounasta, koska oli niin kova tarve päästä kiskalle namiostoksille (omaani ei olisi voinut vähempää kiinnostaa). 8-vuotias lapsi. 

Miten tämmöiseen voi puuttua, näin ns. vieraana aikuisena? Vai kannattaako puuttua mitenkään? 

Ahmismishäiriö ilman oksentamista puhksi yläasteella koulukiusaamisn seurauksena.  Söin kerran koulusta tultua kokonaisen ranskanleivän ja kokonaisen maksamakkapötkön, olen ainoa lapsi ja äiti oli vihainen sekä ihmeissään että kuka meillä syö näin paljon? Pari kertaa tiirikoin isän säästölippaan auki jotta pääsin ostamaan sipsejä ja jäätelöä. Kun valmistuin ammattikoulusta, ei rippijuhlissa pitämäni mekko mahtunut päälle mitenkään päin.

25vuotiaana ahmiminen vaihtui anoreksiaan. Aloin tupakoida toiveessa että pitäisi nälkää (ei pitänyt) ja join ruuan korvkkeena kokista, päivän ateria  saattoi olla lusikallinen muroja tai juustosiivu.  Monesti oli järkyttävä päänsärky ja mahakipu, kerran kaverilla oli bileet ja sammuin yhden boolilasillisen jälkeen kun olin sen tyhjään mahaan vetänyt.

Kun täytin 40, ahmismishäiriö palasi. Olen matkalla kaupasta kotiin istunut puskassa syömässä sipsejä ja juomassa kokista, alusvaatelaatikossani ja pyykkiainekorissa on muulta perheelta piilossa suklaata keksejä ja karkkeja jotka eivät kyllä kauan piilossaan vanhene. Olen myös keittnyt kattilallisen spagettia, kaatanut sekaan purkin kermaa ja pussin juustoraastetta ja syönyt kaiken seisten minkä jälkeen tiskannut kattilan ja tehnyt perheelle nakkikastiketta. 

Olin vielä muutama vuosi sitten töissä päiväkodin keittiöllä. Ahmimishäiriöisenä maistelin kaikkea mahdollista ja tein itselleni voileipiä ja muuta välipalaa päivittäin.

Kerran iltavuorossa olin ahminut itseni aivan täyteen ja alkoi tekemään mieli hampurilaisateriaa. Kävin sitten roskakatoksessa salaa oksentamassa ja ajoin työvuoron jälkeen suoraan Heseen. Onneksi olen päässyt jo eroon oksentelusta ja ahmiminenkin on vähentynyt. Aikuisiällä todettu Asperger + ADD selittää ongelmiani mm. syömisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä säälittävin oli, kun olin osastolla ja oksensin huoneessa muovipussiin (koska vessassa en saanut käydä yksin) ja sitten kuskailin lomalla oksennuspussit kotiin ja heitin roskiin. Joskus huonekaveri oli viillellyt ja tämän takia meidän huoneemme ratsattiin. Mitään terää ei löytynyt, mutta oksennuspussit löytyivät vaatekaapista. Ihan pikkusen hävetti...

Tarkemmin ajatellen tein tätä muuten vielä aikuisenakin, ettei mies saanut tietää oksentamisesta. Lähdin koiran kanssa ulos ja jossain syrjässä oksensin muovipussiin ja ihan muina naisina heitin oksupussin johonkin bussipysäkin roskikseen...

Sairastin sekamuotoista syömishäiriötä lähes 25 vuotta. Pahimpia juttuja en kehtaa edes täällä kertoa mutta edellisessä suhteessani lähdin koiran kanssa lenkille ja yrjösin jossakin pimeässä kohdassa suoraan jonnekin puskaan. Osasin oksentaa taiturimaisesti ja sen jälkeen vain purkka suuhun.

”Parannuin” kun vaihdoin syömisen alkoholiin sekä nikotiiniin.

Vanha kommentti mutta pakko kommentoida kun itsellä oli aika sama tilanne. Sairastin myös sekamuotoista syömishäiriötä ja kun mökkeiltiin perheen kanssa kävin mm. kaivamassa kuivuneeseen järvenpohjaan kuopan ja oksensin sinne.

Parannuin jotenkuten mutta sitten alkoholisoiduin.

Olin ahminut itseni 120 kiloiseksi ja päätin laihduttaa  korvaamalla ruuan sokerittomalla  jääteellä. Join kaksi 1,5 litran purkkia  päivän aikana , kusin housuun ja kärsin niin kovista vatsakivuista että kuljin kyykyssä. 

Söin sähkökatkon aikana jäisiä ranskanperunoita.

Voi niitä muistoja. Ja nykyisyyttä.

En tiedä kuinka sekaisin olen saanut kehoni jojoilulla, mutta paino on heittänyt hurjasti edestakaisin yli 16 vuotta. Nykyään 130kg ja ahdistaa.

Kaupan kassalle on täyttä räkäitkua menty ja ostettu litroittain jäätelöä ja sipsejä.

Lasten pilttipurkissa oli mukamas liikaa kaloreita ja piti oksentaa.

Yksi pizzan pala vaati monia tunteja liikuntaa ja itsevihaa.

Lenkille ollessa ajattelin, että ruoan tuoksu jo lihottaa ja kalorit tarttuvat minuun.

Punnitsin itseäni kymmeniä kertoja päivässä ja ahdistuin veden juomisesta. Voiko salaa vedessä sittenkin olla kaloreita? Pitääkö liikkua lisää?

Nyt vain olen ensimmäistä kertaa elämässä oikeasti lihava ja pitäisi laihduttaa. Miten tehdä se ilman että koko homma lähtee lapasesta?

Kuten joku jo sanoi, häpeästä, piilottelusta ja selittämisen pakosta (esim. kaupan kassalle tai pizzerian myyjälle, joita ei varmasti vähempää kiinnosta kenenkään syömiset) tunnistaa nämä bulimikot... Anorektikot taas tunnistaa ulkonäöstä usein.

Anorektikkona olen puutostiloissani syönyt mm.kissan tonnikalaa ja linnuille tarkoitettuja siemeniä.

Joskus söin pelkkää margariinia lusikalla suoraan rasiasta.

Olen myös yökylässä ollessani mennyt keskellä yötä syömään leikkelemakkaroita paketista, vaikka olen vegetaristi.

Söin yöllä paketillisen lasten suklaamuroja, kuivana napostelin. Onneksi oli ollut joku tarjous ja toinen muropaketti  kaapissa!