Syömishäiriöiset, mikä on säälittävintä mitä olet tehnyt ruuan eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt tule ruokaan liittyviä muistoja. Niitäkin varmasti olisi. Nolointa koskaan oli jonottaa ulostuslääkkeiden kanssa apteekissa useita kertoja viikossa. Kerran kassalla sanottiin, että nämä eivät ole pitkäaikaiseen käyttöön ilman reseptiä. Nolotti ihan tarpeeksi kyllä.... en uskaltanut tilata netistä koska pelkäsin, että joutuisin noutamaan paketin jostain postista ja kalliiksi tuli jo ilman toimituskuluja. Onneksi tulin raskaaksi ja sitten oli aivan pakko lopettaa. Yllättäen en tarvinnutkaan niitä enää ja terveellinen elämä alkoi sujua ihan itsestään. Terapiaan olen hakenut julkiselta, mutta olivat sitä mieltä, etten tarvitse sitä?

Juuri sen takia ulostuskääkkeitä ei saa ostaa usein, koska syömihäiriöiset vetää niitä muuten hurjia määriä. Veikkaisin että apteekin työntekijä epäili sinua syömishäiriöiseksi.

Tottakai epäili, myivät lääkkeitä kyllä pitkään. Kerta-annos oli 1-2 tablettia, purkki sisälsi 100 ja kesti minulla max 5 päivää kun olin taas jonossa. Yhdessä vaiheessa tuote piilotettiin pois myyntihyllyltä näkyvistä sinne vetolaatikkoon, mutta minäpä löysin ne. Karmean hajuista kakkasuolilimaa saattoi lirahtaa housuihin aivan koska tahansa. Opin ajoittamaan lääkkeiden oton niin, että olin noin puolet vuorokaudesta ns. normaali ja toiminkykyinen, mutta vahinkojakin sattui. Joskus luulin kuolevani vatsakipuihin.

up

Ex syömishäiriöisenä tuli tehtyä vaikka mitä todella pimeetä näin jälkeenpäin ajteltuna. Onneksi elin sen pahimmat 5 vuotta niin sumussa, että muistot on kadonneet. Olin mm. 100% varma, että ihminen ei kaipaa ruokaa ollenkaan ja muilla on joku toinen suu, että vaan näyttää siltä että ne syö..

Kerran teininä kotiin tuli sähkökatko eikä saatu ruokaa lämmitettyä ja sitten kun vihdoin saatiin, kieltytyin syömästä. Söin illasta hapankorpun ja lukkiuduin vessaan oksentamaan sen välittämättä muista. Tämä johti yhteen osastoreissuun.

Yhteen väliin söin päivän ainoan ateria eli "ahmin" 5dl jugurttia ja leivän, jonka jälkeen oksensin sen aina suihkussa. Toisinaan söin ennen lähtöä ja oon oksentanut tän setin mm. kirkon vessassa messun aikana.

Kerran osastolta päästessä oli välipalana vielä nutridrinkit. Päädyin juomaan tämän salaa luokassa muiden lähdettyä ja oksentamaan sen vessassa.

Onneksi nykyään suhde ruokaan suhteellisen normaali. Menihän tossa yli 10 vuotta ja hampaat. Ja eipä lapsiakaan näy pitkän yrityksen tuloksena...

Up

Joku kysyi aiemmin ketjussa, mikä on auttanut. Itseäni auttoi kaikkein eniten vertaistuki. Oli tosi tärkeää löytää paikka, jossa omaa syömishäiriökäytöstä (minulla ahmintaa) ei tarvinnut hävetä. 

Voin lämpimästi suositella Syömishäiriöliiton toimintaa, löytyy monilta paikkakunnilta ja sitten netin kauttakin. Sivut ovat osoitteessa syomishairioliitto.fi

Vierailija kirjoitti:

Miten kehtaatte avata oksettavan ahmimiskehonne reikiä miehille kuin naudat? En ole edes lihava ja silti tajuan että niitä jalkoja ei avata. Ahmitte varmaan munaakin suupieliinne kuin säälittävät halvimmat patjat. Ette riitä miehille, siellä ne haluaa poikalapsia ja katselee teitä kauniimpia naisia. Ei naiset vedä käteen muille miehille.

Noloa olla miehen kanssa varsinkin tuossa tilanteessa. Ja raukkikset luulette että mies parantaa häiriönne. Miehistä se inho naisia ja naisen kehoa kohtaan lähtee. He teitä esineellistää ja inhoaa. Pelkkiä panoja olette.

Hohhoijaa. Toivottavasti vielä jonakin päivänä löydät sopivan lääkityksen.

Kun on ruokailtu isomman seurueen kanssa, olen jäänyt pöytään "viimeistelemään töitä tietokoneella tai vastaamaan sähköposteihin". Sitten olen saanut syödä muiden ruoantähteet.

Olen syönyt useammassa paikassa. Kouluaikana söin ruokalassa. Siellä oli tarjolla myös iltaruoka. Kun ruoan määrää ei ollut rajoitettu, niin monesti jäin viimeisenä santsaamaan. Keittolan tätien mielestä oli vaan hyvä että jollekin maistuu.

Tämän jälkeen saatoin mennä kylään. Kun sinne meni heti kouluruoan jälkeen, niin pääsi syömään. Ilmoitin vaan etten ole syönyt vielä mitään.

Kyläreissun jälkeen iltapalalle sukulaiselle. Taas sanoin etten ole syönyt iltapäivällä mitään. Saatoin viedä kaupasta jotain mukanani, mutta sain usein syödä kaikki mukana viemäni itse. Jouduin ostamaan todella ison flanellipaidan tämän vuoksi, ettei mahani olisi erottunut ja näkynyt edellisten ruokailujen saavutukset.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tosi paljon ollut kirjoituksia, joista tunnistan itseni. Minulla on ahmimishäiriö, johon kuuluu myös kaudet, jolloin en syö juuri mitään. Niitä on tosin ollut aika vähän oviime kuukausina, ja olen lihonut yli satakiloiseksi. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Syömishäiriöinen ei saisi laihduttaa, mutta tässä koossa liikunnan lisääminen on aika hankalaa sekin (plus korona sulki ainakin omalla paikkakunnallani mm. uimahallin kokonaan). Kun syön vähemmän, kärsin nälästä, ja se on tunne jota en voi sietää. Minua pidettiin lapsena nälässä systemaattisesti, joten näläntunteeseen liittyy todella voimakas tarve syödä välittömästi. 

Mäkään en voi sietää näläntunnetta. Vaikka nään että maha täyttyy, niin silti haluan sinne enemmän.

Up

Voin samaistua suurimpaan osaan tarinoista. Eniten hävettää rahanmeno. Olen hyvätuloinen ja kun mietin, mitkä säästöt minulla olisi, jos en olisi ostanut ja oksentanut sitä määrää ruokaa. Toisaalta yritän olla itselleni armollinen, syömishäiriöön on syynsä. Joitain vuosia sitten elämässäni tapahtui jotain, joka rikkoi psyykkeeni ja (hataran, mutta kovalla työllä rakentamani) minäkuvan täysin. Syöminen oli ainoa coping mekanismi, johon turvauduin. Siksi kiinnostaakin tietää, että millaisia syitä teillä on sömishäiriöönne? Miten koette sen liittyvän minä kuvaanne? entä itsetuntoon? 

Join kokista  ruuan korvikkeena, vaikka koski kauheasti mahaan. Kokiksen lipitys myös tuhosi hampaani yhtä tehokkaasti kuin jos olisin oksennellut!

Minulla oli kolmekymppiset jotka vietin raskauden vuoksi niin että pyysin lähimmät ystävät kahville. Olin illalla tehnyt kakun, oikein kauniin.Keskellä yötä menin jääkaapille ja söin lähes koko kakun, istuin lattialla  hämärässä ja  ahmin kakkua ensin lusikalla, sitten sormin. Aamulla hirveällä kiireellä leipomaan uusi!

Vierailija kirjoitti:

Ostin noin 20 eurolla karkkia 3 eri kaupasta. En halunnut latoa yhden myyjän eteen sitä kaikkea, kun ajattelin että se kuitenkin tuomitsee. NIin kuin ehkä olisi tehnytkin, vaikka eihän mun ostokset sille kuulu.

Ja kyllä, meni kaikki samana päivänä.

Ööö, mihin tuo hinta on liittyvinään? XDDDDDDD Ihan hyvin joku hienompi suklaa voi maksaa vaikka 5 euroa per rasia/pakkaus, ja siinä voi olla vaikka 150 grammaa. Ja jos tällaisia jotain mitä lie hienoja suklaita ostaa 20 eurolla, se tekee 4 pakkausta ja 600 grammaa.

Huoh.

Eli se hinta ei kerro yhtään mitään.

Monesti teen niin että käyn parissa eri kaupassa kun en kehtaa ostaa kaikkea mättöä yhdestä paikasta. 

Pikaruokaa mukaan tilatessani teeskentelen olevani puhelimessa kaverin/puolison kanssa ja kysyväni mitä hän haluaa, koska olisi liian noloa paljastaa että ostan useamman aterian itselleni.

Sit tää klassinen että tekee jotain ihan ihme kokkauksia kun kauppa on jo kiinni ja pitää syödä sitä mitä kaapista sattuu löytymään. 

Miksi otsikoit syömishäiriöiset kun tarkoitat vain ahmimishäiriötä? Minulla ei koskaan ole ollut abmimishäiriötä, nuorena kyllä välttelin kaikkea ruokaa. Join light colaa ja söin vain vihanneksia jos sain syödä yksin, muiden näkemättä. Yhteisillä aterioilla yritin syödä mahdollisimman vähän ja kevyesti.

Vierailija kirjoitti:

14km kävely mättöjen takia.

Mutta toisaalta, sait liikuntaa ja aineenvaihduntasi vilkastui kävelyn ansiosta. Mielestäni on hieman erikoista, että jonkun mielestä pitkän matkan käveleminen herkkujen takia on jotenkin sairasta. Sehän on hyvä motivaattori liikuntaan.

Olen pilannut kehoni syömällä pitkiä aikoja todella vähän ja vähäravinteista ruokaa sekä kittaamalla kuppikaupalla teetä ja kahvia, jotta ei olisi nälkä. Mm. hiukset ohentuneet rumaksi hiirenhännäksi ja päänahka paistaa joistain kohtaa. Välillä olen ahminut kaikenlaista roskaruokaa ja sitten paastonnut, jotta saadut kalorit kuluisivat.

Voikohan mahan venymistä pitää haittana tässä kohtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14km kävely mättöjen takia.

Mutta toisaalta, sait liikuntaa ja aineenvaihduntasi vilkastui kävelyn ansiosta. Mielestäni on hieman erikoista, että jonkun mielestä pitkän matkan käveleminen herkkujen takia on jotenkin sairasta. Sehän on hyvä motivaattori liikuntaan.

Noilla verukkeillahan AHMIMISHÄIRIÖ piilotetaan ja hyväksytetään. Se että kävelin 14km ja söin itseni ähkyyn, ja jatkoin vielä syömistä senkinjälkeen ei ole tervettä.