Syömishäiriöiset, mikä on säälittävintä mitä olet tehnyt ruuan eteen?

Syönyt lapsen kaikki vanukkaat.

Kokannut jotain ihan hirveetä pastaa tekemällä kastike mantelimaidosta, valkosipulista ja suolasta.

Syönyt aikuisiällä kaakaojauhetta suoraan purkista lusikalla...

Polkenut vesisateessa keskellä yötä lähes 10 kilometriä lähimmälle 24/7 huoltoasemalle ostamaan suklaata.

Olin lastenhoito keikalla kun lapsi oli vielä pottakoulu-iässä. Lapselle oli varattuna suklaata palkintona onnistuneesta suorituksesta. Vedin koko levyn ja valehtelin että levy tippui foliokääreestä lattialle koira karvoihin kun olin lapselle antamassa palaa palkinnoksi ja että heitin levyn roskikseen.

Huh mä olen parantunut, mutta muistoja...

Ainakin olen juonut niin paljon vettä että meinasi vatsa haljeta ja kuset tuli housuun. Ja sen jälkeen ahmin kuitenkin.

Muistan kuinka olin ostanut pakastekakun tupareihini ensimmäiseen asuntoon. Olin tottakai paastonnut pari päivää. Kukaan vieraista ei juuri syönyt sitä ja sitä oli ainakin 3/4 jäljellä. Kun vieraat lähtivät ahmin koko kakun varmaan minuutissa. Yksi vieraista palasi hakemaan laukkuaan ja minulla oli naama aivan murusissa ja kermassa, röyh...

Olen syönyt monesti roskiin heittämääni ruokaa.

Kun keksin ohutsuolessa vaikuttavat ulostuslääkkeet ahmin usein. Kerran lääkkeet oli loppu ja lähdin ahmittuani hakemaan lääkkeitä kahden tunnin matkan päästä isän autolla. Ahdistuksissani vedin nappulat naamaani heti ja varmuuden vuoksi överit. Kotimatkalla paskansin siihen autoon. Paskansin siihen autoon monet kerrat muutenkin kun suoli alkoi falskata ja litkua oli vaikea pidätellä.

Tuon pahemmaksi ei sitten mennyt onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Syönyt aikuisiällä kaakaojauhetta suoraan purkista lusikalla...

Adhd?

Vierailija kirjoitti:

Huh mä olen parantunut, mutta muistoja...

Ainakin olen juonut niin paljon vettä että meinasi vatsa haljeta ja kuset tuli housuun. Ja sen jälkeen ahmin kuitenkin.

Muistan kuinka olin ostanut pakastekakun tupareihini ensimmäiseen asuntoon. Olin tottakai paastonnut pari päivää. Kukaan vieraista ei juuri syönyt sitä ja sitä oli ainakin 3/4 jäljellä. Kun vieraat lähtivät ahmin koko kakun varmaan minuutissa. Yksi vieraista palasi hakemaan laukkuaan ja minulla oli naama aivan murusissa ja kermassa, röyh...

Olen syönyt monesti roskiin heittämääni ruokaa.

Kun keksin ohutsuolessa vaikuttavat ulostuslääkkeet ahmin usein. Kerran lääkkeet oli loppu ja lähdin ahmittuani hakemaan lääkkeitä kahden tunnin matkan päästä isän autolla. Ahdistuksissani vedin nappulat naamaani heti ja varmuuden vuoksi överit. Kotimatkalla paskansin siihen autoon. Paskansin siihen autoon monet kerrat muutenkin kun suoli alkoi falskata ja litkua oli vaikea pidätellä.

Tuon pahemmaksi ei sitten mennyt onneksi.

:( onneksi olet kuitenkin parantunut? Mikä auttoi parantumisessa? Toivon, että itsekin joskus parantuisin.. alkoi 12-vuotiaana ja täytän ihan just 27v

Join omenaviinietikkaa, kun kuulin, että se laihduttaa.

Hain samana päivänä kahdesta eri pikaruokapaikasta mättöannokset, kun en kehdannut mennä toista kertaa samaan paikkaan.

Otin kahteen ateriaan eri juomat, että olisi luultu, että ne tulevat eri henkilöille. 

Lopetin suklaan syömisen, koska sen oksentaminen oli epämiellyttävää. 

Tilasin pizzan. Ja sitten tilasin uuden. Hävetti aivan saatanasti kun sama kuski oli tunnin päästä uudelleen ovella.

Oon heittänyt ruokaa ja herkkuja roskiin ja sit kaivanut ne sieltä syötäväksi..

Vaikka olen kutakuinkin parantunut, enkä nykyään juurikaan oireile, niin vedän kaiken ylimääräisen vessanpöntöstä tai tuhoan muuten varmasti syyömökelvottomaksi varmistaakseni ettei tapahdu enää.

Söin purkillisen jäätelöä jonka jälkeen kävin hakemassa toisen samanlaisen. Ei ollut kylläkään kuin kilometrin kävelymatka.

Myös näitä ihmeellisiä ruokaviritelmiä on tullut kokeiltua jotka näin tervehdyttyä aiheuttaa puistatusta: puuroa, makeutusjauhetta, juustoa jne...

Kaloreita olen osannut laskea jo teinistä lähtien ja yhtenä päivänä tuli vedettyä päälle 4000 kcal.

Sitten nämä tilaisuudet, joissa on tarjolla ruokaa valmiina olivat ongelmallisia ja niitä murehti ja suunnitteli jo pitkälle etukäteen. Usein oli helpointa olla syömättä mitään ja syödä mieluummin joku kaupan eines, siinä kun kerta oli ravintoarvot nähtävillä. Toisaalta silloin kun syötiin buffetista niin sehän lähti ihan laukalle sitten. En muista että mikään määrä olisi luontaisesti tuntunut riittävältä, vaan syömisen lopetti oikeasti vaan siksi koska ei yksinkertaisesti kehdannut syödä enempää muiden nähden. Jälkiruokabuffetin santsausta katsellessa kavereita huvitti ja itsekin osasin naamioida koko homman vaan hauskaksi sokerihiireilyksi. Painohan pysyi normaaleissa lukemissa paastoamisen ja hullun liikunnan vuoksi.

Hirveästi ei näistä ajoista kyllä muista edes. Varmaan olisi paljon enemmänkin kerrottavaa. Onneksi on mennyttä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh mä olen parantunut, mutta muistoja...

Ainakin olen juonut niin paljon vettä että meinasi vatsa haljeta ja kuset tuli housuun. Ja sen jälkeen ahmin kuitenkin.

Muistan kuinka olin ostanut pakastekakun tupareihini ensimmäiseen asuntoon. Olin tottakai paastonnut pari päivää. Kukaan vieraista ei juuri syönyt sitä ja sitä oli ainakin 3/4 jäljellä. Kun vieraat lähtivät ahmin koko kakun varmaan minuutissa. Yksi vieraista palasi hakemaan laukkuaan ja minulla oli naama aivan murusissa ja kermassa, röyh...

Olen syönyt monesti roskiin heittämääni ruokaa.

Kun keksin ohutsuolessa vaikuttavat ulostuslääkkeet ahmin usein. Kerran lääkkeet oli loppu ja lähdin ahmittuani hakemaan lääkkeitä kahden tunnin matkan päästä isän autolla. Ahdistuksissani vedin nappulat naamaani heti ja varmuuden vuoksi överit. Kotimatkalla paskansin siihen autoon. Paskansin siihen autoon monet kerrat muutenkin kun suoli alkoi falskata ja litkua oli vaikea pidätellä.

Tuon pahemmaksi ei sitten mennyt onneksi.

:( onneksi olet kuitenkin parantunut? Mikä auttoi parantumisessa? Toivon, että itsekin joskus parantuisin.. alkoi 12-vuotiaana ja täytän ihan just 27v

Minullakin ensimmäiset oireet tulivat jo 10-vuotiaana, silloin laihdutin alipainoiseksi ensimmäisen kerran. Parantuminen on ollut oikeastaan monen asian summa ja sattuma.

Eniten parantumista tuki hyvä parisuhde mieheen, jonka kanssa olen tuntenut itseni aina hyväksytyksi ja rakastetuksi omana sellaisena kuin olen vaikka joskus riitelemmekin. Aiemman poikaystävän kanssa en niin todellakaan tuntenut vaikka olinkin rakastunut.

Pyrin myös muuttamaan ihanteitani pitkään eri tavoin ja sisäistämään sen, että ajatusmallini olivat ainoastaan haitallisia vaikka kuinka tuttuja ja turvallisia olivatkin, yritin pitää sen aina mielessä. Yritin olla avoimempi ajatukselle, ettei vartaloni eikä syömisteni pitäisi olla "täydellisiä". Aiemmin en osannut enkä myöhemmin halunnut ajatella niin.

Vieläkin minulla voi olla epävarma olo itsestäni esimerkiksi uimarannalla, mutta silti mieluummin olen mitä olen kuin annan syömishäiriön hallita elämääni. Lievää kehodysforiaa kai on sillä yllätyn aina valokuvia nähdessäni, että olen pienempi kuin kuvittelen.

Itsensä arvostamisesta se alkoi, itsensä arvostamisesta ilman että yritin hallita itseäni. Omat vanhempani olivat autoritäärisiä ja ankaria ja ovat vieläkin ja luulen, että sillä oli isompi vaikutus itsetuntooni kuin osasin sairastaessani nähdä. Vaikka he eivät ole pahoja ihmisiä. Halusin, että minusta oltaisiin ylpeitä, jotta saisin rakkautta ja miellyttävää läheisyyttä.

Tsemppiä sinulle! Toivottavasti olosi paranee!

Te syömishäriöstä parantuneet, miten olette siitä selvinneet? Itse kärsin ahmimishäiriöstä. Saatan vetää käsittämättömiä määriä herkkuja kerralla, eikä tunnu missään. Olen aina ollut kuitenkin normaalipainoinen, ihme kyllä. En sentään joka päivä ahmi. Mutta haluaisin päästä tästä lopultakin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Te syömishäriöstä parantuneet, miten olette siitä selvinneet? Itse kärsin ahmimishäiriöstä. Saatan vetää käsittämättömiä määriä herkkuja kerralla, eikä tunnu missään. Olen aina ollut kuitenkin normaalipainoinen, ihme kyllä. En sentään joka päivä ahmi. Mutta haluaisin päästä tästä lopultakin eroon.

Sama paitsi 25kg ylipainoa. Ei enää naurata..

Vierailija kirjoitti:

Te syömishäriöstä parantuneet, miten olette siitä selvinneet? Itse kärsin ahmimishäiriöstä. Saatan vetää käsittämättömiä määriä herkkuja kerralla, eikä tunnu missään. Olen aina ollut kuitenkin normaalipainoinen, ihme kyllä. En sentään joka päivä ahmi. Mutta haluaisin päästä tästä lopultakin eroon.

Itselläni syömishäiriö alkoi huonon seurustelusuhteen myötä ja loppui kun sain suhteen vihdoin monien mutkien jälkeen lopetettua. Oma neuvoni olisi siten pyrkiä selvittämään elämää kuormittavat asiat ja ongelmat.

Yksi säälittävimmistä on varmaan kun olin kavereiden kanssa eräillä pienillä festareilla. Muut jäivät anniskelualueelle ja itse sanoin muistaakseni lähteväni etsimään kauempaa vessaa, jossa olisi vähemmän jonoa. Ahmin sitten yhdessä ruokateltassa kebab-annoksen ihan pöydän ääressä ja sitten siirryin kauempana olevalle kojulle ja tilasin sieltä jonkun megalihiksen ja menin ahmimaan sitä sen kojun taakse, ettei kukaan vaan näkisi että olen heti perään syömässä. Siellä kopin takana kökkiessäni ja lihistä mahdollisimman nopeasti naamaan tunkiessani häpesin kyllä ihan älyttömästi sitä missä jamassa olen. Lopulta palasin turpeana kavereiden luokse "vessareissultani."

Selvin päin en kyllä ikinä ahmisi julkisella paikalla mutta jotenkin tuolloin humala vaikutti niin etten voinut estää itseäni. Eiköhän minut sieltä kopinkin takaa ole joku nähnyt.

Halusin kaksi pizzaa. Menin pizzapaikkaan, teeskentelin olevani kaverin kanssa puhelimessa ja tilasin "hänelle" pizzan. Sitten kerroin tarjoilijalle, että suunnitelmat vaihtuivat, saisinko molemmat pizzat mukaan niin syödään sitten kotona. Tarjoilija oli hyvin kohtelias, mutta en uskaltanut katosa häntä silmiin kun pelkäsin ettei hän uskoisi... En tiedä miksi piti tehdä se niin monimutkaiseksi, olisin voinut hakea vaan take-awayna ne pizzat ja ottaa pokkana kaksi.

Ostin noin 20 eurolla karkkia 3 eri kaupasta. En halunnut latoa yhden myyjän eteen sitä kaikkea, kun ajattelin että se kuitenkin tuomitsee. NIin kuin ehkä olisi tehnytkin, vaikka eihän mun ostokset sille kuulu.

Ja kyllä, meni kaikki samana päivänä.

Pohjanoteeraus oli varmaan 15 vuotta sitten se, kun otin oksetuslääkettä ipecaa. Se sai mut niin sairaaksi, että oksensin olohuoneen lattialla vielä 5 tuntia myöhemmin ja paskoin samalla housuun, en jaksanut nousta enää vessaan kun oli niin hirveä olo. Ajattelin, että tästä täytyy olla suunta ainoastaan ylöspäin. Nykyään olen edelleen ahmimishäiriöinen ja painoindeksini on 45. Oikeastaan tuntuu että mulla menee huonommin nyt kuin tuolloin, vaikka sairasta olikin meno.