Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valkoinen luksuskoti vai rähjäinen huoramurju?
23.10.2013 |
Aluksi sanottakoon, että termin huoramurju käytön opin edesmenneeltä tädiltäni, eikä hän tarkoittanut sillä asuntoa, jossa asuu prostituoitu, vaan asuntoa, joka on samanlainen kuin entisaikojen huorien asunnot; huolimattomasti hoidettu, sekalaista tavaraa täynnä oleva, hämärä ja ahdas, oikea boheemin homssanduudelin koti.
Sitten asiaan. Miksi naistenlehtien kotiesittelyissä esiintyy aina rikkaita, akateemisesti sivistyneitä naisia, tai yrityksen johtotehtävissä olevia? Miksi heidän kotinsa ovat aina hohtavan valkoisia ja avaria kerrostalolukaaleja, sata vuotta vanhoja isoja maalaistaloja tai moderneja, 250 neliön omakotitaloja?
Kaikki heidän kodeissaan on niin valkoista, että valkoiset huonekalut eivät meinaa erottua valkoisista seinistä. Huonekalut, tietysti kuuluisien suunnittelijoiden designhuonekaluja tai muuten vain huippuluokkaa olevia, näyttävät siltä, kuin ne olisi eilen ostettu - ei käytön jälkiä missään. Huoneet ovat niin avaria, että kalusteiden välissä mahtuisi ajamaan pienellä autolla.
Omituista, sillä toisinaan näillä naisilla on myös mies ja lapsia. Silti näyttää, kuin naiset itse olisivat sisustaneet asuntonsa jonkin virallisen, standardin ylimystönaiskaavan mukaan.
Miehisiä elementtejä ei näy missään; ei kirjoja pursuavia hyllyjä, ei stereolaitteita, ei edes jakoavainta eteishallin lipaston päällä. Tietenkään lasten klähmäisiä kädenjälkiä ei löydy ovista, ja lastenhuonekin on kliininen ja tyylikäs.
Miksi naistenlehdet eivät koskaan kuvaile tavallisia duunarikansan huoramurjuja, vaikka puolet kansasta kuitenkin asuu vuokralla 50 - 80 neliön neuvostokuutoissa 70-luvulla rakennetuissa betonikolosseissa tai pienissä, vaatimattomissa omakotitaloissa?
Niissä asunnoissa on joka paikka parveketta myöten täynnä tavaraa, niin että kulkuväylät ovat ahtaita. Siellä on vanhoja lehtinippuja ja CD-levypinoja pöydillä ja hyllyissä, mitä erilaisimman värisiä ja eriparisia huonekaluja, mummolta peritty raanu seinällä, 60 watin kelmeää ja himmeää valoa antavia lamppuja, lasten kurasaappaita sikin sokin eteisessä ja tuulipukuja naulakossa jne.
Olemme jo vuosikymmeniä saaneet lukea, kuinka esim. toimitusjohtaja Gunilla esittelee valkoista luksuslukaaliaan ja kertoo, kuinka hän löysi sydämen sivistyksen työnsä ja hienojen harrastustensa kautta. Koska saamme lukea, kuinka perushoitaja Tiina esittelee vuokrakolmiotaan ja kertoo, kuinka hänellä ei riitä raha ylellisiin huonekaluihin eikä energia kodin sisustamiseen, kun pitää työkseen pestä mummojen peppuja laitoksessa ja hoitaa lapsikatrasta?
Kommentit (97)
Miksi niin usein sotkuisuutta perustellaan kodikkuudella? Millä logiikalla sotku on kodikasta, tai kodikkuus vaatii sotkua? En ole koskaan ymmärtänyt. Minusta sotku on luotaantyöntävää eli epäkodikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon koteja, jotka ovat jotain muuta kuin valkoisia ja ovat luxuskoteja. Aloittelijalla ei ole mitään tietoa tyylistä ja sisustuksesta.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 07:16"]
Ap. on rakastunut näihin alatyyliisiin ilmauksiinsa. Huorittelu on tässä ilmeisesti pääasia.
En jaksanut sitten lukea enempää. Ylipitkä vuodatus. Kiinnostusarvo 0.
[/quote]
Yh kamalaa, tosiaan! MInäkin elän sellaisten ihmisten keskellä, jotka eivät koskaan käytä rumia sanoja. Kun joudun käymään kaupungilla, laitan kuulosuojaimet päähän, etten kuulisi alatyylistä kielenkäyttöä. Telkkaria en tietenkään voi katsoa, kun sielläkin kuulee rumia sanoja ja voi jopa nähdä rumia kuvia. Olen puhdas.
Dekossa oli joskus kukkapurojen tyttären perheen koti. Se oli aivan ihana, vanhaa ja värikästä. Tosin sen mies taisi olla romutaiteilija tai jotain. :)
tosiaan sotku ei ole kodikasta. Mutta ns. sekava tai hallittu kaaos ei ole sotkua.
Mitäs jos edes joskus lukisitte jotain muuta sisustuslehteä kuin suomalaista? Harvemmin kv-lehdissä mitään älyttömiä valkoisia koteja on. Vain täällä umpimielisessä Suomessa kuvitellaan että valkoinen on jotenkin tyylikästä. No jos ei omaa tyyliä ja makua ole niin kai se on pakko jättää kaikki valkoiseksi. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän inhorealismista. Sotkuinen koti ei toisekseen ole edes inhorealismia, vain realismia. Ilmiö on sama kuin ihmismallienkin kanssa. Media on täynnä laihoja mutta lihaksikkaita vimpan päälle laitettuja ikinuoria ihmisen irvikuvia, koska tavallinen ihminen ei osaa arvostaa itseään ja ilmeisesti haluaa katsella kuvia minulle täysin tylsistä malleista ja muista julkisuustyrkyistä.
Autolehdet on täynnä jotain ferrareita, joita Suomessa on ehkä kolme. Sisustuslehdissä sama homma. Kaiken takana on huono itsetunto. Minua kiinnostaisi juuri huoramurjukuvat, jopa alibikotikuvat. Paskamutsin blogi naurattaa aina vaan, ihan siksi, että todellisuus on hauskaa ja siitä saa oikeita ja käytännöllisiä ideoita. Mitä järkeä on kuvata jonkun ökyilijän 20 neliön suihkullista kuraeteistä - paljon enemmän iloa olisi kuvista, joissa joku näyttää kuinka yhden neliön pimeä eteistila saadaan sisältämään kolmen ihmisen ulkovaatteet. Ei varmasti kaunista, mutta sellaisesta kuvasta olisi mahdollista saada joku kätevä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus oli hiton hauska ja asiallinen!
Vaikka mies olenkin, niin johonkin pisteeseen saakka silti kiinnostaa - jos ei nyt sisustaminen - niin kuitenkin se, miltä oma koti näyttää.
Siinä mielessä on joskus tullut katsottua sisustusohjelmia ja lueskeltua noita naistenlehtien artikkeleita, joissa esitellään juuri noita "sisustusunelmia".
Kyllähän niissä on viime vuosina ruvennut yhä enemmän oksettamaan tuo valkoisuus. Aivan järjetöntä, miten se vielä on vallannut alaa. Samoin kuin valkoiset puukirjaimet joka kodin seinällä: "home, love, jne".
Voisi jopa todeta, että tämmöinen nelikymppinen tollukka heteromieskin osaisi toimia telkkarin sisustusohjelmassa experttinä siinä missä Teuvo ja Markokin.
Eihän se ole edes vaikeaa:
- Ensin suditaan joka paikka valkoiseksi ja vaihdetaan vaan kaikkiin kosteisiin tiloihin valkoiset kaakelit. No, okei, ehkä johonkin keittiön välitilaan voi valita vaikka harmaan kaakelin ja sinne suihkunurkan liepeille muutamia laattoja, joissa on jotain sekavaa tuherrusta - ilmettä antamaan. Samoin kuin jollekin yksittäiselle seinällekin voi toki liisteröidä jonkin 70-luvusta muistuttavan ornamentti-tapetinrumiluksen ihan mainiosti. Se on sellainen kiva yksityiskohta ja katseenvangitsija.
- Sitten vaan varmistetaan että keittiön kaapinovetkin ovat korkeakiiltoista valkoista ja ripustellaan hirveimpiä (ja kalleimpia) lampunhökötyksiä ympäri taloa.
- Keittiön tasot pitää toki tarpeen mukaan vaihtaa sellaisiin, joissa näkyy jotain puukuviota, että tulee karua, mutta niin raikasta skandinaavista luonnollisuuttakin jonnekin.
- Kaiken tämän valkoisen vastapainoksi ikkunoille ripustetaan jotkut sekavat kirjavat verhot antamaan ilmettä ja sohva paiskotaan täyteen oransseja, violettejä ja harmaita pikkutyynyjä, niin ettei siinä varmasti mahdu istumaan, saati sitten makailemaan.
- Enää puuttuu joku valkoinen Lack-hylly seinältä, jonne isketään joku hemmetin kallis lasipurkki. Sinne pökätään metsästä löytyneitä omituisen muotoiseksi vääntyneitä kuivuneita risuja ja tungetaan vielä sekaan jouluvalot.
Tämän kaiken lisäksi sitten tietysti asukkaat saavat ihan itse ripustella niitä perhevalokuviaan valkoisiin puukehyksiin ja valkoisia puusta tehtyjä kirjainyhdistelmiään pitkin seiniä ja pikkuruisille hyllyille ympäri asuntoa.
Kirjahyllyjä ei tietenkään kuulu näkyä missään, korkeintaan jossain työhuoneessa, jos siihenkin saadaan kiva lasinen liukuovi eteen.
Onneksi ihan kaikkien ei ole vielä pakko sisustaa tällä valkoisella koko kämppäänsä täyteen.
Joidenkin tuttavien luona meinaa tulla lumisokeaksi, kun niin häikäisee se valkoisuus.
Koska silmiin sattuu katsella kuvia niistä aakealla laakealla savipellolla olevista tai synkän kuusimetsän kupeessa nyhjöttävistä kosteusvauriota huutavista taloista, joko lättänistä tiilitaloista tai lähes rintamamiesmökeistä. Olohuone näyttää saunakammarilta iänikuisten mäntypaneleiden koristamana ja mäntypuinen pirtinpöytä riitelee pyökin sävyisen lastulevyvitriinin kanssa. Laavalamppu, drinkki/viiniasit ja likööripullot on nostettu vitriiniin näytille. Kuten myös kasa sekalaisissa kehyksissä notkuvia kuvia. Koivuviiluinen tv-taso perittiin sukulaiselta muutossa ja ysäriverhot saatiin lapsuudenkodista mukaan. Jyskistä löytyi lipasto, tammijäljitelmää. Vähän erivärinen kuin muut kalusteet, mutta kun halvalla hei sai.
Sitten keksittiin, että hei, laitetaas vähän kotia! Ja marssittiin ikeaan, se kun on muodikasta ja nykypäivää. Ostettiin kaikkea ihanaa pikkutilpehööriä kynttiläosastolta ja sohvapöytä sen lasisen ja bambujalkaisen vanhan tilalle. Tämä uusi sohvapöytä on nyt valkoista Hemnes-sarjaa, valkoinen ja maalaisromanttinen kun on pinnalla nyt. Ja ikeasta tietysti vähän kehyksiä. Mutta mitä niitä valmiita mallikuvia niistä edes ottamaan pois, ne kivet ja kuvat lasten pullukoista sormista on niin nättejä.
Miksi näitä esiteltäisiin lehdissä? Varoittavana esimerkkinä miltä näyttää jos kaikki pitää olla perittyä ja krähnittyä? Vai meinaatko, että joku saisi tuollaisesta murjusta jotain inspiraatiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:07"]
Koska silmiin sattuu katsella kuvia niistä aakealla laakealla savipellolla olevista tai synkän kuusimetsän kupeessa nyhjöttävistä kosteusvauriota huutavista taloista, joko lättänistä tiilitaloista tai lähes rintamamiesmökeistä. Olohuone näyttää saunakammarilta iänikuisten mäntypaneleiden koristamana ja mäntypuinen pirtinpöytä riitelee pyökin sävyisen lastulevyvitriinin kanssa. Laavalamppu, drinkki/viiniasit ja likööripullot on nostettu vitriiniin näytille. Kuten myös kasa sekalaisissa kehyksissä notkuvia kuvia. Koivuviiluinen tv-taso perittiin sukulaiselta muutossa ja ysäriverhot saatiin lapsuudenkodista mukaan. Jyskistä löytyi lipasto, tammijäljitelmää. Vähän erivärinen kuin muut kalusteet, mutta kun halvalla hei sai.
Sitten keksittiin, että hei, laitetaas vähän kotia! Ja marssittiin ikeaan, se kun on muodikasta ja nykypäivää. Ostettiin kaikkea ihanaa pikkutilpehööriä kynttiläosastolta ja sohvapöytä sen lasisen ja bambujalkaisen vanhan tilalle. Tämä uusi sohvapöytä on nyt valkoista Hemnes-sarjaa, valkoinen ja maalaisromanttinen kun on pinnalla nyt. Ja ikeasta tietysti vähän kehyksiä. Mutta mitä niitä valmiita mallikuvia niistä edes ottamaan pois, ne kivet ja kuvat lasten pullukoista sormista on niin nättejä.
Miksi näitä esiteltäisiin lehdissä? Varoittavana esimerkkinä miltä näyttää jos kaikki pitää olla perittyä ja krähnittyä? Vai meinaatko, että joku saisi tuollaisesta murjusta jotain inspiraatiota?
[/quote]
Tyhmyys on aina tyhmää, mutta fiksusti toteutettuna tällaiset varoittavat esimerkit voisivat toimia erinomaisesti. Tarvitseeko kaikkea ottaa aina niin tosissaan? Sitä paitsi ehkä murjun asukkaat tykkäävät asunnostaan?
Ihmettelen aina miten näihin sisustusohjelmiin saadaan asukkaita, jotka kiljuvat jotain 'Ihanaaihanaihaa' kun heille esitellään uusi tylsä harmaa koti. Annetaanko niille jotain aineita vai mitä? 'Aikunihanatosihieno!'. Juu varmaan. Kohtuullista olisi hymähtää ja sanoa 'ehkä tämä on vähän parempi kuin lähtötilanteessa, mutta on se silti tylsä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin taitaa olla huoramurju (ihana sana :D).
Sisustaminen ei kiinnosta ollenkaan mutta puhdasta ja siistiä pitää olla ja tavarat pitää olla suht hyvässä järjestyksessä.
Olen ollut laivanvarustamon konsulttina maailmalla ja reissannut mantereelta toiselle ja paljon tekemisissä ökyrikkaiden ja aatelisten kanssa, ja voin paljastaa että kellään heistä ole valkoisia luksuskoteja tai valkoisia sisustuksia kotona, tai edes valkoisia sisustuksia luksusjahdeissaan :) Valkoista sisustusta ja korkeakiiltoa olen ainoastaan nähnyt suomalaisilla muka-rikkailla tai posereilla eli "wannabeillä", joita en tosin ole tavannut työni kautta (koska eihän heillä varaa noihin monimiljoonapaatteihin!) vaan tuttavien kautta satunnaisissa cocktail-illanvietoissa ennen teatteriin yms menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle tiedoksi, että aloituksen voi tehdä sivistyneestinkin, trollinkin. Oliko tätisi maailman vanhinmman ammatin harjoittaja, kun sanasto oli tullut tutuksi En ole koskaan kuullut, että joku muu olisi noin inhottavaa nimeä jonkun ihmisen kodille antanut. Eipä näytä sivistymättömyys poistuneen suvustasi, olet siitä oiva esimerkki. Säälin sinua!
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 00:10"]
Aloittajalle tiedoksi, että aloituksen voi tehdä sivistyneestinkin, trollinkin. Oliko tätisi maailman vanhinmman ammatin harjoittaja, kun sanasto oli tullut tutuksi En ole koskaan kuullut, että joku muu olisi noin inhottavaa nimeä jonkun ihmisen kodille antanut. Eipä näytä sivistymättömyys poistuneen suvustasi, olet siitä oiva esimerkki. Säälin sinua!
[/quote]
Älä viitsi nipottaa.
T. Huoramurjussa asuva ja ylpeä siitä :)
Kyl toi huoris on sentään niinku paljon kodikkaampi!
Ap. Mä rakastan sua. Tee tänne usein aloituksia, jookos?! Pretty please!
Vihaan niitä helvetin valkoisia. Ensinnäkin valkoinen ei ole väri.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:37"]
Ap. Mä rakastan sua. Tee tänne usein aloituksia, jookos?! Pretty please!
[/quote]
Olen tehnyt jo liikaakin. Yleensä niitä kutsutaan provoiksi, vaikka sittenkään en provoile, vaan olen ainoastaan värikästä ja rikasta suomen kieltä käyttävä, tunnekuohun vallassa kirjoittava ihminen. Ärsyttää, kun kaikki hyvää äidinkieltä käyttävät aina leimataan provoiksi! Ap.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä kiimaliiteri (asuntovaunu) kesällä on paras!