Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valkoinen luksuskoti vai rähjäinen huoramurju?
23.10.2013 |
Aluksi sanottakoon, että termin huoramurju käytön opin edesmenneeltä tädiltäni, eikä hän tarkoittanut sillä asuntoa, jossa asuu prostituoitu, vaan asuntoa, joka on samanlainen kuin entisaikojen huorien asunnot; huolimattomasti hoidettu, sekalaista tavaraa täynnä oleva, hämärä ja ahdas, oikea boheemin homssanduudelin koti.
Sitten asiaan. Miksi naistenlehtien kotiesittelyissä esiintyy aina rikkaita, akateemisesti sivistyneitä naisia, tai yrityksen johtotehtävissä olevia? Miksi heidän kotinsa ovat aina hohtavan valkoisia ja avaria kerrostalolukaaleja, sata vuotta vanhoja isoja maalaistaloja tai moderneja, 250 neliön omakotitaloja?
Kaikki heidän kodeissaan on niin valkoista, että valkoiset huonekalut eivät meinaa erottua valkoisista seinistä. Huonekalut, tietysti kuuluisien suunnittelijoiden designhuonekaluja tai muuten vain huippuluokkaa olevia, näyttävät siltä, kuin ne olisi eilen ostettu - ei käytön jälkiä missään. Huoneet ovat niin avaria, että kalusteiden välissä mahtuisi ajamaan pienellä autolla.
Omituista, sillä toisinaan näillä naisilla on myös mies ja lapsia. Silti näyttää, kuin naiset itse olisivat sisustaneet asuntonsa jonkin virallisen, standardin ylimystönaiskaavan mukaan.
Miehisiä elementtejä ei näy missään; ei kirjoja pursuavia hyllyjä, ei stereolaitteita, ei edes jakoavainta eteishallin lipaston päällä. Tietenkään lasten klähmäisiä kädenjälkiä ei löydy ovista, ja lastenhuonekin on kliininen ja tyylikäs.
Miksi naistenlehdet eivät koskaan kuvaile tavallisia duunarikansan huoramurjuja, vaikka puolet kansasta kuitenkin asuu vuokralla 50 - 80 neliön neuvostokuutoissa 70-luvulla rakennetuissa betonikolosseissa tai pienissä, vaatimattomissa omakotitaloissa?
Niissä asunnoissa on joka paikka parveketta myöten täynnä tavaraa, niin että kulkuväylät ovat ahtaita. Siellä on vanhoja lehtinippuja ja CD-levypinoja pöydillä ja hyllyissä, mitä erilaisimman värisiä ja eriparisia huonekaluja, mummolta peritty raanu seinällä, 60 watin kelmeää ja himmeää valoa antavia lamppuja, lasten kurasaappaita sikin sokin eteisessä ja tuulipukuja naulakossa jne.
Olemme jo vuosikymmeniä saaneet lukea, kuinka esim. toimitusjohtaja Gunilla esittelee valkoista luksuslukaaliaan ja kertoo, kuinka hän löysi sydämen sivistyksen työnsä ja hienojen harrastustensa kautta. Koska saamme lukea, kuinka perushoitaja Tiina esittelee vuokrakolmiotaan ja kertoo, kuinka hänellä ei riitä raha ylellisiin huonekaluihin eikä energia kodin sisustamiseen, kun pitää työkseen pestä mummojen peppuja laitoksessa ja hoitaa lapsikatrasta?
Kommentit (97)
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:01"]
Aloitus oli hiton hauska ja asiallinen!
Vaikka mies olenkin, niin johonkin pisteeseen saakka silti kiinnostaa - jos ei nyt sisustaminen - niin kuitenkin se, miltä oma koti näyttää.
Siinä mielessä on joskus tullut katsottua sisustusohjelmia ja lueskeltua noita naistenlehtien artikkeleita, joissa esitellään juuri noita "sisustusunelmia".
Kyllähän niissä on viime vuosina ruvennut yhä enemmän oksettamaan tuo valkoisuus. Aivan järjetöntä, miten se vielä on vallannut alaa. Samoin kuin valkoiset puukirjaimet joka kodin seinällä: "home, love, jne".
Voisi jopa todeta, että tämmöinen nelikymppinen tollukka heteromieskin osaisi toimia telkkarin sisustusohjelmassa experttinä siinä missä Teuvo ja Markokin.
Eihän se ole edes vaikeaa:
- Ensin suditaan joka paikka valkoiseksi ja vaihdetaan vaan kaikkiin kosteisiin tiloihin valkoiset kaakelit. No, okei, ehkä johonkin keittiön välitilaan voi valita vaikka harmaan kaakelin ja sinne suihkunurkan liepeille muutamia laattoja, joissa on jotain sekavaa tuherrusta - ilmettä antamaan. Samoin kuin jollekin yksittäiselle seinällekin voi toki liisteröidä jonkin 70-luvusta muistuttavan ornamentti-tapetinrumiluksen ihan mainiosti. Se on sellainen kiva yksityiskohta ja katseenvangitsija.
- Sitten vaan varmistetaan että keittiön kaapinovetkin ovat korkeakiiltoista valkoista ja ripustellaan hirveimpiä (ja kalleimpia) lampunhökötyksiä ympäri taloa.
- Keittiön tasot pitää toki tarpeen mukaan vaihtaa sellaisiin, joissa näkyy jotain puukuviota, että tulee karua, mutta niin raikasta skandinaavista luonnollisuuttakin jonnekin.
- Kaiken tämän valkoisen vastapainoksi ikkunoille ripustetaan jotkut sekavat kirjavat verhot antamaan ilmettä ja sohva paiskotaan täyteen oransseja, violettejä ja harmaita pikkutyynyjä, niin ettei siinä varmasti mahdu istumaan, saati sitten makailemaan.
- Enää puuttuu joku valkoinen Lack-hylly seinältä, jonne isketään joku hemmetin kallis lasipurkki. Sinne pökätään metsästä löytyneitä omituisen muotoiseksi vääntyneitä kuivuneita risuja ja tungetaan vielä sekaan jouluvalot.
Tämän kaiken lisäksi sitten tietysti asukkaat saavat ihan itse ripustella niitä perhevalokuviaan valkoisiin puukehyksiin ja valkoisia puusta tehtyjä kirjainyhdistelmiään pitkin seiniä ja pikkuruisille hyllyille ympäri asuntoa.
Kirjahyllyjä ei tietenkään kuulu näkyä missään, korkeintaan jossain työhuoneessa, jos siihenkin saadaan kiva lasinen liukuovi eteen.
Onneksi ihan kaikkien ei ole vielä pakko sisustaa tällä valkoisella koko kämppäänsä täyteen.
Joidenkin tuttavien luona meinaa tulla lumisokeaksi, kun niin häikäisee se valkoisuus.
[/quote]
Taidat olla se "huoramurju" ap. Niin totta hitossa onkin asiallinen... Just joo ja aivan niin. Yhtä lavea tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 07:16"]
Ap. on rakastunut näihin alatyyliisiin ilmauksiinsa. Huorittelu on tässä ilmeisesti pääasia.
En jaksanut sitten lukea enempää. Ylipitkä vuodatus. Kiinnostusarvo 0.
[/quote]
Yh kamalaa, tosiaan! MInäkin elän sellaisten ihmisten keskellä, jotka eivät koskaan käytä rumia sanoja. Kun joudun käymään kaupungilla, laitan kuulosuojaimet päähän, etten kuulisi alatyylistä kielenkäyttöä. Telkkaria en tietenkään voi katsoa, kun sielläkin kuulee rumia sanoja ja voi jopa nähdä rumia kuvia. Olen puhdas.
[/quote]
No vaikka ulkopuolella kuulee vaikka mitä,onko pakko itse viljellä kritiikittä jotain skeidaa? Eniten "huoramurju" sanaa viljelevä ihminen kertoo itsestään. Ja se jokin ei ole mitenkään myönteistä.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:07"]
Koska silmiin sattuu katsella kuvia niistä aakealla laakealla savipellolla olevista tai synkän kuusimetsän kupeessa nyhjöttävistä kosteusvauriota huutavista taloista, joko lättänistä tiilitaloista tai lähes rintamamiesmökeistä. Olohuone näyttää saunakammarilta iänikuisten mäntypaneleiden koristamana ja mäntypuinen pirtinpöytä riitelee pyökin sävyisen lastulevyvitriinin kanssa. Laavalamppu, drinkki/viiniasit ja likööripullot on nostettu vitriiniin näytille. Kuten myös kasa sekalaisissa kehyksissä notkuvia kuvia. Koivuviiluinen tv-taso perittiin sukulaiselta muutossa ja ysäriverhot saatiin lapsuudenkodista mukaan. Jyskistä löytyi lipasto, tammijäljitelmää. Vähän erivärinen kuin muut kalusteet, mutta kun halvalla hei sai.
Sitten keksittiin, että hei, laitetaas vähän kotia! Ja marssittiin ikeaan, se kun on muodikasta ja nykypäivää. Ostettiin kaikkea ihanaa pikkutilpehööriä kynttiläosastolta ja sohvapöytä sen lasisen ja bambujalkaisen vanhan tilalle. Tämä uusi sohvapöytä on nyt valkoista Hemnes-sarjaa, valkoinen ja maalaisromanttinen kun on pinnalla nyt. Ja ikeasta tietysti vähän kehyksiä. Mutta mitä niitä valmiita mallikuvia niistä edes ottamaan pois, ne kivet ja kuvat lasten pullukoista sormista on niin nättejä.
Miksi näitä esiteltäisiin lehdissä? Varoittavana esimerkkinä miltä näyttää jos kaikki pitää olla perittyä ja krähnittyä? Vai meinaatko, että joku saisi tuollaisesta murjusta jotain inspiraatiota?
[/quote]
Tyhmyys on aina tyhmää, mutta fiksusti toteutettuna tällaiset varoittavat esimerkit voisivat toimia erinomaisesti. Tarvitseeko kaikkea ottaa aina niin tosissaan? Sitä paitsi ehkä murjun asukkaat tykkäävät asunnostaan?
Ihmettelen aina miten näihin sisustusohjelmiin saadaan asukkaita, jotka kiljuvat jotain 'Ihanaaihanaihaa' kun heille esitellään uusi tylsä harmaa koti. Annetaanko niille jotain aineita vai mitä? 'Aikunihanatosihieno!'. Juu varmaan. Kohtuullista olisi hymähtää ja sanoa 'ehkä tämä on vähän parempi kuin lähtötilanteessa, mutta on se silti tylsä'.
[/quote]
Sitä paitsi ehkä harmaan kodin asukkaat tykkäävät kodistaan? Makuja on monia, ja tämä saattaa tulla nyt järkytyksenä, mutta meidän kaikkien maku ei ole yhteneväinen sinun makusi kanssa. Luojan kiitos!
Valkoisessa ei pöly näy. Kotona kun ei ole aikaa oleskella, niin saa rauhassa pölyttyä paikat.
Simppeli sisutus sopii ihmiselle jolla on paljon ajatuksia ja toimintaa pään sisälläkin ja jota ulkopuolen virikkeet häiritsevät. Selkeä sisustus ei vaadi aistiärsykkeitä niin paljon kuin boheemin, joten ajattelulle jää enemmän tilaa. Sellainen on helppo ja nopsa siivota - edellyttäen, että tyhjää tilaa on paljon ja sisustus väljää. Erilaisille temperamenteille ja erilaisille tavoille ajatella, erilaisille kognitiivisille profiileille sopii erilaiset sisustukset ja kodit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:49"]
Simppeli sisutus sopii ihmiselle jolla on paljon ajatuksia ja toimintaa pään sisälläkin ja jota ulkopuolen virikkeet häiritsevät. Selkeä sisustus ei vaadi aistiärsykkeitä niin paljon kuin boheemin, joten ajattelulle jää enemmän tilaa. Sellainen on helppo ja nopsa siivota - edellyttäen, että tyhjää tilaa on paljon ja sisustus väljää. Erilaisille temperamenteille ja erilaisille tavoille ajatella, erilaisille kognitiivisille profiileille sopii erilaiset sisustukset ja kodit.
[/quote]
"Kognitiivinen profiili?" Sittenhän kultakalamaljassa oleilevalla miljoonakalalla onkin valtavasti ajatuksia päässä, vaikkei sitä ensi silmäyksellä heti huomaakaan. Asketismi sopii hänen "kognitiiviseen" profiiliinsa erinomaisesti.
Kultakalamaljat ovat kiellettyjä, sorry. Mutta joillekin ihmisille sopii selkeä ympäristö, siksi päiväkodeissakin mietitään kuinka paljon tilassa voi olla virikkeitä jotta lapsille ei tule liikaa aistiärsykkeitä, erityisesti jos on lapsia joilla on tarkkaavuuden säätelyssä ongelmia on tärkeää, ettei ole liikaa asioita jotka kiinnittävät huomiota. Eiköhän toi päde aikuisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähihoitaja ja asun uudessa 300 neliön kivitalossa ;-) Löytyy klassikoita ja hyvää sisustusmakua, että silleen... Rahoja ei kyllä ole hankittu sillä pepun pesulla, mutta upea talo mulla on...
Minä olen useinkin nähnyt naisten- ja sisutuslehdissä esittelyjä pienistä yksiöistä ja kaksioista. Eikä pelkästään H:gin kantakaupungissa (eniten kyllä sieltä), vaain myös sellaisia "nuoripari muutti ensimmäiseen yhteiseen kotiin Pitäjänmäessä sijaitsevaan kaksioon" tms. Olen myös nähnyt esiteltävän "boheemeja" koteja, jotka ovat täynnä tavaraa (esim. pari numeroa sitten Dekossa tai Divaanissa oli tällainen). Mutta nämä ovat kaikki olleet ainakin jollain mittapuulla hyvin tai ainakin jotenkin poikkeuksellisesti sisustettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika mielenkiintoinen näkemys, että on vain kahdenlaisia asuntoja valkoisia luksuskämppiä ja huoramurjuja. Väitän että noiden vaihtoehtojen välissä on aika paljon asuntoja, jotka eivät ole kumpaakaan. Millaisessa murjussa muuten itse asut?
Minä en ole huora enkä asu murjussa, jos en luksuskämpässäkään. Ihan tavallisessa kodikkaassa, joskus vähän sotkuisessakin omistusasunnossa.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 07:16"]
Ap. on rakastunut näihin alatyyliisiin ilmauksiinsa. Huorittelu on tässä ilmeisesti pääasia.
En jaksanut sitten lukea enempää. Ylipitkä vuodatus. Kiinnostusarvo 0.
[/quote]
Se on se kirjainyhdistelmä -rj- joka pistää silmään ja herättää pahennusta. Se on jotenkin niin kauhean vulgääri.
"Huoramurjun murjaanihuora murjaisi hurjan herjan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minust ne valkoiset hienostokodit on ihan epätodellisii. Ei sillä lailla elä kun joku 2 % kansasta ja nekin ruotsinkielisii miljonäärirouvii. Ketä sellaset kodit kiinnostaa?
Sisustakoon kukin miten haluaa, mutta kyllä mun mielestä puhdasta ja perussiistiä pitäis joka kämpässä olla. Vai viihtyykö joku oikeasti pölypalleroiden ja sotkun keskellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän miesten omistamia ja sisutamia koteja esitellään koko ajan. Niitä ei tietenkään ole yhtä paljon kuin yksin elävien naisten koteja, koska sisustusharrastus on yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa. Ihan samasta syystä sisustuslehdissä on paljon "rikkaita, akateemisesti sivistyneitä naisia": koulutetut ja hyvätuloiset ovat todennäköisemmin kiinnostuneita sisutuksesta ja heilä on paremmat resurssit kehittää makuaan ja tehdä asunnostaan kiinnostavan ja kauniin näköinen.
Tämä ei ole vaikea asia ymmärtää. Sosiologiaa, beibi.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:49"]
Simppeli sisutus sopii ihmiselle jolla on paljon ajatuksia ja toimintaa pään sisälläkin ja jota ulkopuolen virikkeet häiritsevät. Selkeä sisustus ei vaadi aistiärsykkeitä niin paljon kuin boheemin, joten ajattelulle jää enemmän tilaa. Sellainen on helppo ja nopsa siivota - edellyttäen, että tyhjää tilaa on paljon ja sisustus väljää. Erilaisille temperamenteille ja erilaisille tavoille ajatella, erilaisille kognitiivisille profiileille sopii erilaiset sisustukset ja kodit.
[/quote]
Allekirjoitan tämän täysin. Mulla on todella minialistinen koti, eniten juuri sen takia, että oma mieli käy koko ajan ihan ylikierroksilla. Selkeys ja yksinkertaisuus rauhoittaa päänsisäistä kaaosta, liikaa yksityiskohtia ja värejä sisältävässä ympäristössä ahdistuisin. Vaikka kuinka olisi yhteensopivia värejä ja kotoisan boheemia.
Olen sisustanut kotimme 1950-luvun alkuperäisillä huonekaluilla. Kirpputoreilta ostetuilla, silloin, kun 1950-luku ei vielä ollut muodissa. Silloin, kun niitä vielä sai kirpputoreilta kohtuuhinnoilla mummojen jäämistöistä. Olen tyytyväinen. Myös vaimoni on. Nyt on kodikasta. Näinhän me kumpikin asuimme lapsuudenkodeissammekin. 1960 - 70 -luvuilla.
On seinällä aito Valmetin vedettävä seinäkello, on putkiradio, on...
Vastaus kysymykseen>: HUORAMURJU!
No mieluiten se huarramurrju. Kuka nyt juppikodissa haluu asua?
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 09:25"]
Oliko tässä nyt jokin pointti? Lehtiartikkeleita tehdään henkilöistä, jotka ovat kiinnostavia. Vaikka asunto olisi millainen kaks-neliöö + viihderakki- poikamiesboxi tahansa, se saa lisäarvoa ja kiinnostavuutta sen henkilön kautta, kuka siinä asuu. Tavallisia ihmisiä ei välttämättä kiinnosta tavallisten ihmisten kodit ja rojut.
[/quote]
Mua nimenomaan kiinnostaisi ne tavalliset ihmiset ja niiden rojut ja ratkaisut. Aika harvoin noissa sisustusjutuissa on mitään erityisen kiinnostavia henkilöitä, ja jos onkin niin ei mua niiden sisustus kiinnosta vaan sitten lukisin mieluummin jotain muuta sen kiinnostavan ihmisen elämästä. Hypin sujuvasti ohi noista toisiaan toistavista sisustusjutuista.
Alue: Aihe vapaa
.
Autolehdet on täynnä jotain ferrareita, joita Suomessa on ehkä kolme. Sisustuslehdissä sama homma. Kaiken takana on huono itsetunto. Minua kiinnostaisi juuri huoramurjukuvat, jopa alibikotikuvat. Pa"
Aivan sama ilmiö selittää porvaripuolueiden äänimäärät vaikka suomalaisista suurin osa 75-80 % laskentavan mukaan on duunareita. Äänestetään kapitalistien etuja ajavia puolueita koska halutaan samaistua näihin eikä myöntää olevansa vain tavallinen pieni tai keskituloinen valko/sinikaulaus duunari vaikka olisi korkea koulutuskin.