Valkoinen luksuskoti vai rähjäinen huoramurju?
Aluksi sanottakoon, että termin huoramurju käytön opin edesmenneeltä tädiltäni, eikä hän tarkoittanut sillä asuntoa, jossa asuu prostituoitu, vaan asuntoa, joka on samanlainen kuin entisaikojen huorien asunnot; huolimattomasti hoidettu, sekalaista tavaraa täynnä oleva, hämärä ja ahdas, oikea boheemin homssanduudelin koti.
Sitten asiaan. Miksi naistenlehtien kotiesittelyissä esiintyy aina rikkaita, akateemisesti sivistyneitä naisia, tai yrityksen johtotehtävissä olevia? Miksi heidän kotinsa ovat aina hohtavan valkoisia ja avaria kerrostalolukaaleja, sata vuotta vanhoja isoja maalaistaloja tai moderneja, 250 neliön omakotitaloja?
Kaikki heidän kodeissaan on niin valkoista, että valkoiset huonekalut eivät meinaa erottua valkoisista seinistä. Huonekalut, tietysti kuuluisien suunnittelijoiden designhuonekaluja tai muuten vain huippuluokkaa olevia, näyttävät siltä, kuin ne olisi eilen ostettu - ei käytön jälkiä missään. Huoneet ovat niin avaria, että kalusteiden välissä mahtuisi ajamaan pienellä autolla.
Omituista, sillä toisinaan näillä naisilla on myös mies ja lapsia. Silti näyttää, kuin naiset itse olisivat sisustaneet asuntonsa jonkin virallisen, standardin ylimystönaiskaavan mukaan.
Miehisiä elementtejä ei näy missään; ei kirjoja pursuavia hyllyjä, ei stereolaitteita, ei edes jakoavainta eteishallin lipaston päällä. Tietenkään lasten klähmäisiä kädenjälkiä ei löydy ovista, ja lastenhuonekin on kliininen ja tyylikäs.
Miksi naistenlehdet eivät koskaan kuvaile tavallisia duunarikansan huoramurjuja, vaikka puolet kansasta kuitenkin asuu vuokralla 50 - 80 neliön neuvostokuutoissa 70-luvulla rakennetuissa betonikolosseissa tai pienissä, vaatimattomissa omakotitaloissa?
Niissä asunnoissa on joka paikka parveketta myöten täynnä tavaraa, niin että kulkuväylät ovat ahtaita. Siellä on vanhoja lehtinippuja ja CD-levypinoja pöydillä ja hyllyissä, mitä erilaisimman värisiä ja eriparisia huonekaluja, mummolta peritty raanu seinällä, 60 watin kelmeää ja himmeää valoa antavia lamppuja, lasten kurasaappaita sikin sokin eteisessä ja tuulipukuja naulakossa jne.
Olemme jo vuosikymmeniä saaneet lukea, kuinka esim. toimitusjohtaja Gunilla esittelee valkoista luksuslukaaliaan ja kertoo, kuinka hän löysi sydämen sivistyksen työnsä ja hienojen harrastustensa kautta. Koska saamme lukea, kuinka perushoitaja Tiina esittelee vuokrakolmiotaan ja kertoo, kuinka hänellä ei riitä raha ylellisiin huonekaluihin eikä energia kodin sisustamiseen, kun pitää työkseen pestä mummojen peppuja laitoksessa ja hoitaa lapsikatrasta?
Kommentit (97)
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 22:18"]
Aluksi sanottakoon, että termin huoramurju käytön opin edesmenneeltä tädiltäni, eikä hän tarkoittanut sillä asuntoa, jossa asuu prostituoitu, vaan asuntoa, joka on samanlainen kuin entisaikojen huorien asunnot; huolimattomasti hoidettu, sekalaista tavaraa täynnä oleva, hämärä ja ahdas, oikea boheemin homssanduudelin koti.
[/quote]
Aissaatana, kiitos illan nauruista!
T. Huoramurjussa asuva boheemi homssanduudeli
[/quote]
Ole hyvä, ystävä kallis.
Hih. Olen akateeminen ja koti on kyllä lähinnä huoramurju. Ainakin paljon lähempänä sitä päätä :)
Mutta olen samaa mieltä. Erilaisuutta kehiin, niin ehkä minäkin sitten jaksaisin joskus noita lehtiä selailla. Valkoisten sivujen yli hypin edes vilkaisematta.
Musta olis tosi kiva joskus nähdä lehtijuttuja monta samanlaista asuntoa samasta kerrostalossa. Miten erilaisiksi asukkaat ovat ne sisustaneet :)
"puolet kansasta kuitenkin asuu vuokralla"
Korjaan virheellisen käsityksesi, 70% talouksista asuu omistusasunnossa, vain 30% vuokralla.
Huoramurjut ovat oikeasti viihtyisämpiä ja kodikkaampia, mutta sellaista katsotaan Suomessa nirppanokkaisesti. Yksinhuoltajana en uskalla sisustaa kotiani huoramurjusti, vaikka haluaisin, koska stereotypiat ovat muutenkin mitä ovat. Pitää yrittää ekstrapaljon näyttää skandinaavisen kliiniseltä, ettei pidettäisi luuserina. Tämä on persiistä, mutta niin on tämän yht.kunnan enemmän tai vähemmän piilotetut asenteetkin. Asun omistusasunnossa.
Ap. on rakastunut näihin alatyyliisiin ilmauksiinsa. Huorittelu on tässä ilmeisesti pääasia.
En jaksanut sitten lukea enempää. Ylipitkä vuodatus. Kiinnostusarvo 0.
veit sanat suustani nro 15. niin ylitaiteellista, niin sivistynyttä.
Hauska aloitus, mutta sisustuslehtiä lukeneena sanoisin, että myös ihan tavallisten ihmisten luukkuja esitellään, ankeita tietenkään ei, koska sisustuslehtien tarkoituksesa on esitellä kauniita koteja. Sisustaa voi ihan pienelläkin rahalla, jos tykkää käydä kirppareilla. Se, että on sukulaisia, joilta voi periä huonekaluja, auttaa myös.
Huoneessa, jossa nyt istun, ei ole ainoatakaan meidän uutena ostamaamme huonekalua. Asia, josta olen maksanut eniten, on 20 e kirpparilla maksanut suuri villanukkamatto. Okei, sohva oli kalliimpi (50-luvulta, 200 e), mutta isäni osti sen mulle synttärilahjaksi. Nojatuoli, lattiarahi, sohvapöytä ja suurin osa Lundiahyllystä on saatu, kaksi Lundia-tikasta vanhempani ostivat mulle, kun muutin pois kotoa.
Tykkään erilaisista kodeista ja juuri sekä omaperäisyys on ihanaa. Rakastan maalaiskoteja ja sitä tunnelmaa. Suomessa omaperäisyys ei kuulu meidän piirteisiin. Suomalainen ei uskalla.
Tykkään erilaisista kodeista ja juuri sekä omaperäisyys on ihanaa. Rakastan maalaiskoteja ja sitä tunnelmaa. Suomessa omaperäisyys ei kuulu meidän piirteisiin. Suomalainen ei uskalla.
Voi hiton hitto, meillä on kirjoja joka huoneessa, eteisessä ja vessassakin, no minä olin aika villi nuorena... näin se kostautuu
Mitä vikaa on vuokralla asumisessa?
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 22:18"]
Aluksi sanottakoon, että termin huoramurju käytön opin edesmenneeltä tädiltäni, eikä hän tarkoittanut sillä asuntoa, jossa asuu prostituoitu, vaan asuntoa, joka on samanlainen kuin entisaikojen huorien asunnot; huolimattomasti hoidettu, sekalaista tavaraa täynnä oleva, hämärä ja ahdas, oikea boheemin homssanduudelin koti.
Sitten asiaan. Miksi naistenlehtien kotiesittelyissä esiintyy aina rikkaita, akateemisesti sivistyneitä naisia, tai yrityksen johtotehtävissä olevia? Miksi heidän kotinsa ovat aina hohtavan valkoisia ja avaria kerrostalolukaaleja, sata vuotta vanhoja isoja maalaistaloja tai moderneja, 250 neliön omakotitaloja?
Kaikki heidän kodeissaan on niin valkoista, että valkoiset huonekalut eivät meinaa erottua valkoisista seinistä. Huonekalut, tietysti kuuluisien suunnittelijoiden designhuonekaluja tai muuten vain huippuluokkaa olevia, näyttävät siltä, kuin ne olisi eilen ostettu - ei käytön jälkiä missään. Huoneet ovat niin avaria, että kalusteiden välissä mahtuisi ajamaan pienellä autolla.
Omituista, sillä toisinaan näillä naisilla on myös mies ja lapsia. Silti näyttää, kuin naiset itse olisivat sisustaneet asuntonsa jonkin virallisen, standardin ylimystönaiskaavan mukaan.
Miehisiä elementtejä ei näy missään; ei kirjoja pursuavia hyllyjä, ei stereolaitteita, ei edes jakoavainta eteishallin lipaston päällä. Tietenkään lasten klähmäisiä kädenjälkiä ei löydy ovista, ja lastenhuonekin on kliininen ja tyylikäs.
Miksi naistenlehdet eivät koskaan kuvaile tavallisia duunarikansan huoramurjuja, vaikka puolet kansasta kuitenkin asuu vuokralla 50 - 80 neliön neuvostokuutoissa 70-luvulla rakennetuissa betonikolosseissa tai pienissä, vaatimattomissa omakotitaloissa?
Niissä asunnoissa on joka paikka parveketta myöten täynnä tavaraa, niin että kulkuväylät ovat ahtaita. Siellä on vanhoja lehtinippuja ja CD-levypinoja pöydillä ja hyllyissä, mitä erilaisimman värisiä ja eriparisia huonekaluja, mummolta peritty raanu seinällä, 60 watin kelmeää ja himmeää valoa antavia lamppuja, lasten kurasaappaita sikin sokin eteisessä ja tuulipukuja naulakossa jne.
Olemme jo vuosikymmeniä saaneet lukea, kuinka esim. toimitusjohtaja Gunilla esittelee valkoista luksuslukaaliaan ja kertoo, kuinka hän löysi sydämen sivistyksen työnsä ja hienojen harrastustensa kautta. Koska saamme lukea, kuinka perushoitaja Tiina esittelee vuokrakolmiotaan ja kertoo, kuinka hänellä ei riitä raha ylellisiin huonekaluihin eikä energia kodin sisustamiseen, kun pitää työkseen pestä mummojen peppuja laitoksessa ja hoitaa lapsikatrasta?
[/quote]
Oliko tässä nyt jokin pointti? Lehtiartikkeleita tehdään henkilöistä, jotka ovat kiinnostavia. Vaikka asunto olisi millainen kaks-neliöö + viihderakki- poikamiesboxi tahansa, se saa lisäarvoa ja kiinnostavuutta sen henkilön kautta, kuka siinä asuu. Tavallisia ihmisiä ei välttämättä kiinnosta tavallisten ihmisten kodit ja rojut.
Toinen näkökulma sisustuslehdissä onkin jokin lavastettu valkoisen steriili orkidealokaali, jossa on hirveän paljon tuotesijoittelua. Sitä sitten kaupitellaan "hyvän ja varman" sisustusmaun inkarnaationa. P*kan marjat. Seuraavassa artikkelissa onkin jokin vastaava kämppä ja taas samat aarniot, marimekot ja kukkapurot ympättynä.
Vaatii hyvää värisilmää ja tyylitajua sisustaa värikkäästi yhdistellen erilaisia materiaaleja ja kuoseja. Kokovalkoinen skanno-siustus on mielestäni varman päälle pelaamista, kun omat kyvyt ei riitä. Tästä hyvänä esimerkkinä eräs ex-missi-toimitusjohtaja, jonka kaikki sisutukset on suoraan rakennettu skannon huonekaluilla.
Itse tykkään värikkäästä ja boheemista tyylistä. Samoin englantilainen kartanotyyli on kaunista, vaikken sellaista kotiini huolisikaan.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 23:35"]
"puolet kansasta kuitenkin asuu vuokralla"
Korjaan virheellisen käsityksesi, 70% talouksista asuu omistusasunnossa, vain 30% vuokralla.
[/quote]
Vuokralla asuminen on uusavuttoman merkki. Samoin omistusasunnossa asuminen kerrostalossa tai rivitalossa. Kyllä se omakotitalo pitää olla, ja sen pitää olla itse rakennettu. Ei se ole nainen eikä mikään, joka ei itse omaa taloaan rakenna.
Kyllä mua kiinnostaisi tavallisten ihmisten kodit. Kunhan eivät olisi ihan valkoisia.
Voisiko johtua siitä, ap, että tietyntyyppiset ihmiset tykkäävät esitellä kotiaan lehdissä? Ei kukaan voi väkisin tehdä juttua boheemista kodista, jos sen omistajat anna lupaa.
Ei tilanne tosin mielestäni niin mustavalkoinen ole, kuin ilmaiset.
Kielenkäyttösi on kyllä karmivaa. Kaikkea vanhemmilta sukulaisilta opittua ei tarvitse ottaa käyttöön.
Sitten varsinaiseen asiaan. Kysyit miksi, niin vastaan, että siksi, koska kuvailevamasi liian tavalliset sotkukodit eivät anna lehtien lukijoille mitään. Sisustusjutuista etsitään viihdykettä, ideoita omaan kotiin, esteettisiä elämyksiä. Inhorealismi ei ole sitä.
Käsityksesi miehisistä asioista on myös yksipuolinen. Sitä paitsi ainakin meillä jakoavaimet ja työkalut säilytetään työkalupakissa ja se taas on varastossa omalla paikallaan, niin muutkin kuin mies löytävät tavarat tarvitessaan. Ja kukaan meillä ei laita kirjoja niin siististi hyllyriveihin kuin mies.
Perusta ihan oma tavisten sisustuslehti, niin katsotaan, paljonko saat lukijoita. Tai aloita vaikka blogista, käy vinkkinä muillekin!
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 23:28"]
Musta olis tosi kiva joskus nähdä lehtijuttuja monta samanlaista asuntoa samasta kerrostalossa. Miten erilaisiksi asukkaat ovat ne sisustaneet :)
[/quote]
Näin tällaisia vertailuja eräässä brittilehdessä (jonka nimeä en muista eikä lehteä taida olla enää olemassakaan). Siinä esiteltiin muistaakseni kaksi perhettä, joiden asuntojen pohja oli sama. Yleensä kyseessä oli rivitalo.
Kiva idea, mutta toteuttaminen riippuu siitä, saadaanko samassa talossa asuvia innostumaan kotinsa esittelystä.
(26)
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 22:18"]
Aluksi sanottakoon, että termin huoramurju käytön opin edesmenneeltä tädiltäni, eikä hän tarkoittanut sillä asuntoa, jossa asuu prostituoitu, vaan asuntoa, joka on samanlainen kuin entisaikojen huorien asunnot; huolimattomasti hoidettu, sekalaista tavaraa täynnä oleva, hämärä ja ahdas, oikea boheemin homssanduudelin koti.
[/quote]
Aissaatana, kiitos illan nauruista!
T. Huoramurjussa asuva boheemi homssanduudeli