Mies etätöissä - vapaapäivät pilalla

Yhyyyy

(AP) Olen introvertti mutta valitsen kuitenkin ekstroverttielämän ja kärsin.

Yhyyyyyyyyy

Yhyyyyyyyyyyyyyy

AP marttyyri

Yhyyyyyyyyyyyyyy

Yhyyyyyyyyyyyyyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset itse lähde jonnekin? 

Koska olen kotihiiri ja minulle ylellisyyttä on lukkiutua neljän seinän sisälle puuhailemaan omia juttuja niinä harvoina vapaapäivinä, jotka työtä tekevälle suodaan. En jaksaisi nähdä ainoatakaan ihmistä ja jo kauppaan meno on liikaa. Siksi haluaisin olla kotona ihan täysin rauhassa ja kerätä voimia taas siihen, kun on pakko jalkautua työpaikalle.

Miksi olet sitten muuttanut edes yhteen. Oma valinta. Kärsi seuraukset tai tee tarvittavat muutokset. Ei säälitä yhtään.

Tuollaiset ihmiset tarvitsee oman asunnon TAI niin paljon neliöitä rttä on sitä omaa tilaa asunnossa.

Aivan itse hankittu ongelma.

"Seurustella" voi eri asunnoistakin.

Käsittämätöntä että ihminen vaatii paljon omaa aikaa ja sitten muuttaa yhteen jolloin se oma aika jää olemattomiin parisuhteen ja työn alle/tallomaksi.

T: Intro, joka ei enää asu kenenkään toisen kanssa

Siinä kohtaa kun on muuttanut yhteen parikymppisenä, ja reilu kolmikymppisenä vastaa alkaa (ehkä iän myötä?) tuo oma persoona olemaan enemmän omaa aikaa ja rauhaa vaativa, niin saattaa siinä sillä toisellakin osapuolella olla sanansa sanottavana siihen, haluaako suhdetta jossa asutaan eri talouksia.

Mulla henkilökohtaisesti on asiat hyvin. Mies ymmärtää mun oman ajan ja tilan tarpeen, ja antaa aikaa ja tilaa. Hänelle vaan eri osoitteissa asuminen = avioero. Joko asutaan ja ollaan yhdessä, tai ei asuta ja olla yhdessä. Mulla ei ole mitään halua avioeroon. Ensinnäkin koska rakastan miestäni, ja haluan jakaa suurimman osan ajastani hänen kanssaan. Toiseksi taloudellinen tilanne on molemmille helpompi ja mukavampi yhdessä kuin erikseen. En minä ainakaan edes yritä esittää, ettei silläkin olisi merkitystä, niin kauan kuin rakkauttakin riittää.

Meilläkin tämä etätyöaika tuntuu. Itse en voi tehdä etätöitä, ja työmatkani on pitkä. Saan siis omaa aikaa joka päivä noin 1,5 tuntia työmatkaa ajaessa. Se vaan ei riitä. Sen lisäksi tarvitsen kotonakin omaa aikaa 1-2 tuntia päivässä. Sen ei tarvitse olla yhtäjaksoista, 15-30 min kerrallaankin riittää. ADHD onneksi tässä auttaa, kun pystyn ylikeskittymään asioihin, ja vajoamaan ajatuksiini niin, etten kuule tai näe muuta. Unohdan helposti että mies istuu samassa huoneessa, enkä kuule jos hän puhuu minulle. Silti kaipaan niitä päiviä, kun sain olla noin tunnin kotona yksin, ennen kuin mies tuli töistä. Kaipaan sitä että saan vain istua hetken yksin hiljaisuudessa ilman mitään ylimääräisiä ärsykkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja pakkaa rääsynsä jätesäkkeihin ja etsii itselleen oman kämpän. Ongelma ratkaistu

Ongelma vaan taitaa olla että ap:lla ei ole rahaa moiseen luksukseen. Miehen kukkarosta riippuvainen täysin. Ei kannattaisi ruokkivaa kättä purra.

Mistä vetoa, että olet sama tyyppi, joka tuolla toisessa ketjussa hokee hypergamiaansa joka ikisessä viestissä?

Miksi ap muuten olisi vihaamansa miehen kanssa yhdessä? -eri 

Eihän ap vihaa miestään. Miksi keksit omiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset itse lähde jonnekin? 

Koska olen kotihiiri ja minulle ylellisyyttä on lukkiutua neljän seinän sisälle puuhailemaan omia juttuja niinä harvoina vapaapäivinä, jotka työtä tekevälle suodaan. En jaksaisi nähdä ainoatakaan ihmistä ja jo kauppaan meno on liikaa. Siksi haluaisin olla kotona ihan täysin rauhassa ja kerätä voimia taas siihen, kun on pakko jalkautua työpaikalle.

Miksi olet sitten muuttanut edes yhteen. Oma valinta. Kärsi seuraukset tai tee tarvittavat muutokset. Ei säälitä yhtään.

Tuollaiset ihmiset tarvitsee oman asunnon TAI niin paljon neliöitä rttä on sitä omaa tilaa asunnossa.

Aivan itse hankittu ongelma.

"Seurustella" voi eri asunnoistakin.

Käsittämätöntä että ihminen vaatii paljon omaa aikaa ja sitten muuttaa yhteen jolloin se oma aika jää olemattomiin parisuhteen ja työn alle/tallomaksi.

T: Intro, joka ei enää asu kenenkään toisen kanssa

Siinä kohtaa kun on muuttanut yhteen parikymppisenä, ja reilu kolmikymppisenä vastaa alkaa (ehkä iän myötä?) tuo oma persoona olemaan enemmän omaa aikaa ja rauhaa vaativa, niin saattaa siinä sillä toisellakin osapuolella olla sanansa sanottavana siihen, haluaako suhdetta jossa asutaan eri talouksia.

Mulla henkilökohtaisesti on asiat hyvin. Mies ymmärtää mun oman ajan ja tilan tarpeen, ja antaa aikaa ja tilaa. Hänelle vaan eri osoitteissa asuminen = avioero. Joko asutaan ja ollaan yhdessä, tai ei asuta ja olla yhdessä. Mulla ei ole mitään halua avioeroon. Ensinnäkin koska rakastan miestäni, ja haluan jakaa suurimman osan ajastani hänen kanssaan. Toiseksi taloudellinen tilanne on molemmille helpompi ja mukavampi yhdessä kuin erikseen. En minä ainakaan edes yritä esittää, ettei silläkin olisi merkitystä, niin kauan kuin rakkauttakin riittää.

Meilläkin tämä etätyöaika tuntuu. Itse en voi tehdä etätöitä, ja työmatkani on pitkä. Saan siis omaa aikaa joka päivä noin 1,5 tuntia työmatkaa ajaessa. Se vaan ei riitä. Sen lisäksi tarvitsen kotonakin omaa aikaa 1-2 tuntia päivässä. Sen ei tarvitse olla yhtäjaksoista, 15-30 min kerrallaankin riittää. ADHD onneksi tässä auttaa, kun pystyn ylikeskittymään asioihin, ja vajoamaan ajatuksiini niin, etten kuule tai näe muuta. Unohdan helposti että mies istuu samassa huoneessa, enkä kuule jos hän puhuu minulle. Silti kaipaan niitä päiviä, kun sain olla noin tunnin kotona yksin, ennen kuin mies tuli töistä. Kaipaan sitä että saan vain istua hetken yksin hiljaisuudessa ilman mitään ylimääräisiä ärsykkeitä.

Todella hyvä kirjoitus. Komppaan!

Tämä on niin tuttua myös mulle kotiäitinä. Koko aamun hypit, puet, ruokit ja hoidat lapsia. Vihdoin saat ne päiväunille. Ehdit sulkea oven ja kävellä keittiöön siivoamaan. Samaan aikaan lamps-lamps mies saapuu lounaalle ja alkaa puhumaan ja hölöttämään ja kolistelemaan. Tässä pitää jatkuvasti, ilman vapaapäiviä 24 tuntia vuorokaudessa olla tavoitettavissa ja varuillaan.

Välillä jaksaa, aina ei!