Mies etätöissä - vapaapäivät pilalla

Vierailija kirjoitti:

Tehkää nyt niin, että ne päivät kun sulla on vapaata, mies tekee etätöitään muualla. Jos teillä on auto, niin sinne saa hyvän toimiston ja yhteydet voi jakaa kännykästä. Kokeiltu on, toimii. Tai sitten mies on vaikka omenahotellissa kaksi päivää töitään tekemässä, jos ei saa mennä toimistolle. 

Kyllä te keinot keksitte. Molempien pitää tulla toista vastaan asiassa. 

Tämä.

Tai onko teillä mahdollisuus olla jossain vuorottain mökillä tms?

Onneksi mieheni ei ole koskaan kotona, en voisi asua ihmisen kanssa, joka on aina paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää nyt niin, että ne päivät kun sulla on vapaata, mies tekee etätöitään muualla. Jos teillä on auto, niin sinne saa hyvän toimiston ja yhteydet voi jakaa kännykästä. Kokeiltu on, toimii. Tai sitten mies on vaikka omenahotellissa kaksi päivää töitään tekemässä, jos ei saa mennä toimistolle. 

Kyllä te keinot keksitte. Molempien pitää tulla toista vastaan asiassa. 

Ettehän te oikeasti ole enää edes tosissanne. Ap etsii nyt sen vuokramurjun itselleen, kun vihaa miestään noinkin paljon. 

Meillä oli myös tällainen tilanne. Mies vielä oletti, että passaan hänelle valmiiksi ruoan ruokatauoille ja keitän kahvit. Eli koska mulla on vapaapäivä, niin palvelen häntä niin että voi keskittyä töihinsä.

H*lvetin ärsyttävää kun itse olisi halunnut sen päivän käyttää ihan miten haluaa, mikä vapaapäivä se on että laitat toiselle ruokaa ja peset pyykkiä?

Vierailija kirjoitti:

Teet työtä, joka on luonteesi vastaista eli asiakaspalvelutyötä. Minun mielestä sinun olisi hyvä ajatella tulevaisuutta ja miettiä jotain uutta alaa. Rauhallisempaa. Siten kestäisit varmaan miestäsikin paremmin ja kotona kykkiminen ei olisi niin välttämätöntä vapaapäivinä, vaan tilaa ja intoa jäisi esim harrastuksillekin. Ehkä olet hieman kuormittavassa elämäntilanteessa?

Huomasit tärkeän pointin ja osuit. Eli tuo asiakaspalvelu tosiaan on minulle ihan myrkkyä. Valitettavasti en vain ole keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa, vaikka olen asiaa kuumeisesti miettinyt jo vuosikausia. Asiakaspalvelutöitä on helpoin saada, osa-aikatyö onnistuu tarvittaessa ja työpaikka on kätevästi kaupungin keskustassa kävelyetäisyydellä. Negapuolena on sitten tuo henkinen kuormittavuus, joka meinaa viedä ottaa niskalenkin näin keski-iässä.

Harrastukseni ovat kovin kotipainotteisia. Eli tykkään tehdä käsitöitä, askarrella ja värkkäillä kaikenlaista ja katsoa leffoja ja treenata kotona. Eli en juuri keksi muuta aktiviteettia kuin kävelylenkit ja silloinkin kaipaisin näkymättömyysviittaa ylleni, koska ihmisten välttely ovesta ulos jalkauduttua on mahdotonta. Saatan olla vaikea tapaus, mutta olen lapsesta alkaen ollut omissa oloissani viihtyvä ja omaa aikaa suuresti kaipaava ja arvostava.

Onpa typeriä vastauksia täällä taas. Ymmärrän täysin ap:n halun olla vapaapäivänä yksin kotona. Itselläni oli aiemmin työ, jossa sain työpäivän jälkeen olla vajaa pari tuntia yksin kotona ennenkuin mies tuli kotiin. Tänä vuonna työpaikka vaihtui ja mies olikin kotona aina ennen minua. Muutos oli tällaiselle introvertille kotihiirelle järkytys. Aiemmin sain yksinäni omassa rauhassa toipua sosiaalisesta työpäivästä, keittää kupin kahvia, höpötellä kissoille ja katsoa jakson jotain sarjaa. Nyt siellä on aina mies vaatimassa kommunikointia ja mölyämässä koneella.

Täydet sympatiat aplle! Aika moni ihminen tarvitsee yksinoloa palautuakseen eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon puolisostaan välittää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla alkoi pää hajoilla jo huhtikuun lopussa kun nelihenkisessä perheessä ei ollut lainkaan tilaa omille ajatuksille. Koko porukka opiskeli ja teki töitä kotona, ja vaikka he kaikki kovin rakkaita onkin niin oman ajan puute alkoi vaivata todella kovin.

Ratkaisin asian lähtemällä yksin lenkille. Ensin joka ilta tunnin ajaksi. Nyt kun minulla on siihen mahdollisuus, niin ulkoilen yksin joka päivä pari tuntia. Kunto on kesän aikana kasvanut kohisten ja olo on virkeä ja onnellinen. Hyvä podcast, äänikirja tai musiikki kaverina menee pari tuntia ihan huomaamatta.

Hyvä, että sä löysit ratkaisun. :)

Päivittäin käyn lenkillä koiran kanssa tai ilman, tunti pari vierähtää. Silti mä haluan kotonakin omaa aikaa.

Mä olen aina ollut tämän suhteen vaativa. En edes suostunut lapsia tekemään ennenkuin oli täysin varmaa, että saan viikottain oman aikani kotona. Mies otti sen pallon vastaan erinomaisesti, kun lapset olivat pieniä.

Muutama kuukausi vielä meni, kun en saanut olla yksin. Kesällä alkoi nuppi tutista. Mies vuokras mökin ja meni sinne lasten kanssa pariksi viikoksi.

Syksyä varten sovittiin uusia tapoja. Kaikki taas hymyilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää nyt niin, että ne päivät kun sulla on vapaata, mies tekee etätöitään muualla. Jos teillä on auto, niin sinne saa hyvän toimiston ja yhteydet voi jakaa kännykästä. Kokeiltu on, toimii. Tai sitten mies on vaikka omenahotellissa kaksi päivää töitään tekemässä, jos ei saa mennä toimistolle. 

Kyllä te keinot keksitte. Molempien pitää tulla toista vastaan asiassa. 

Tämä.

Tai onko teillä mahdollisuus olla jossain vuorottain mökillä tms?

Onneksi mieheni ei ole koskaan kotona, en voisi asua ihmisen kanssa, joka on aina paikalla.

No hitto kun olisikin mökki......... sanoin juuri miehelle, että tässä tilanteessa mökki olisi loistava etätyöpaikka. Toivotaan, että hän innostuu hankkimaan itselleen jonkun miesluola-etäkonttorin :o).

Miettikääpä aikaa eteenpäin, kun olette molemmat eläkkeellä? Molemmat olette siinä, ehkäpä 24/7. Harjoitelkaa jo nyt.

Meillä minä olen se, joka työskentelee etänä ja puoliso on yrittäjä, jonka yritystoiminta on koronan takia tällä hetkellä lähes täysin pysähdyksissä. Ymmärrän ap:ta, koska on ihan normaalia haluta omaa aikaa, vaikka rakastaisi puolisoaan ja haluaisi jakaa hänen kanssaan elämän. Minulla on sikäli ylellinen tilanne, että on oma työhuone jossa voin suljetun oven takana hoitaa puheluni ja verkkoseminaarini sun muut, mutta silti toivoisin välillä, että puoliso lähtisi välillä muualle JA että hän palaisi vasta kun olen työpäivän jälkeen itsekin saanut hetken omaa aikaa. Ei joka päivä, mutta joskus.

Vierailija kirjoitti:

Onpa typeriä vastauksia täällä taas. Ymmärrän täysin ap:n halun olla vapaapäivänä yksin kotona. Itselläni oli aiemmin työ, jossa sain työpäivän jälkeen olla vajaa pari tuntia yksin kotona ennenkuin mies tuli kotiin. Tänä vuonna työpaikka vaihtui ja mies olikin kotona aina ennen minua. Muutos oli tällaiselle introvertille kotihiirelle järkytys. Aiemmin sain yksinäni omassa rauhassa toipua sosiaalisesta työpäivästä, keittää kupin kahvia, höpötellä kissoille ja katsoa jakson jotain sarjaa. Nyt siellä on aina mies vaatimassa kommunikointia ja mölyämässä koneella.

Täydet sympatiat aplle! Aika moni ihminen tarvitsee yksinoloa palautuakseen eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon puolisostaan välittää.

Lämmittää suuresti tämä kommenttisi, kiitos! <3 Juuri tuo, että ei saa tulla töistä koskaan "tyhjään kotiin" on pidemmän päälle hermoja raastavaa. Sosiaalisemmalle ihmiselle kuulostaa varmasti taas aivan käsittämättömältä, mutta edes se muutaman tunnin oma rauha, kuppi teetä ja rauhoittuminen työstressistä on kultaakin kalliimpaa. Ja tosiaan tuohon parisuhteeseen ja sen laatuun tällä ei ole mitään kytköstä minunkaan mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä aikaa eteenpäin, kun olette molemmat eläkkeellä? Molemmat olette siinä, ehkäpä 24/7. Harjoitelkaa jo nyt.

Eläkkeellä ei ole tarvetta palautua työstä. Ja silloin toivottavasti on taas mahdollista liikkua ja matkustella vapaasti. Minä voin tehdä työtäni etänä mutta en silti lähteä jonnekin ulkomaille tai edes toiseen kaupunkiin viikoksi tai pariksi ja työskennellä sieltä käsin, koska minun pitää pystyä tarvittaessa lähtemään toimistolle yllättäenkin. Eläkkeellä ei sellaisia esteitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä aikaa eteenpäin, kun olette molemmat eläkkeellä? Molemmat olette siinä, ehkäpä 24/7. Harjoitelkaa jo nyt.

onko eläkkeelläkin tuollaista kuin ap kuvaili aloituksessa? herätään aikaisin, mies höpöttää tauotta koko ajan omia juttujaan ja pitää olla kusi sukassa kotona, ettei vaan häiritse?

Meillä on kolme kerrosta, mä olen kellarissa (sopii koodaavalle mörkölle) ja vaimo on yläkerrassa. Ei mua sen pälinä häiritse, onpahan töissä.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä aikaa eteenpäin, kun olette molemmat eläkkeellä? Molemmat olette siinä, ehkäpä 24/7. Harjoitelkaa jo nyt.

Eläkkeellä ei ole mitään ongelmia. Mies huitelee kuitenkin kesät golfkentällä  ja muutenkin muiden liikuntaharrastustensa parissa, tapaa ystäviään ja minä saan nysväillä ihan omassa rauhassa omia juttujani kotona.

Ja muutenkaan molempien ollessa vapaalla ei ole ongelmaa, koska ei tarvitse kuunnella tuota palaveripajatusta ja hiippailla varpaillaan omassa kämpässään. Pitkän suhteen etu on se, että voi mennä päivä silleen, että ollaan eri huoneissa ja huudellaan muutama sana toisille päivän mittaan ja se on oikein kodikasta ja mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja pakkaa rääsynsä jätesäkkeihin ja etsii itselleen oman kämpän. Ongelma ratkaistu

Ongelma vaan taitaa olla että ap:lla ei ole rahaa moiseen luksukseen. Miehen kukkarosta riippuvainen täysin. Ei kannattaisi ruokkivaa kättä purra.

et ilmeisesti ymmärrä täysin kaikkea lukemaasi.

Ymmärrän täysin miltä tuo oman ajan puute tuntuu, itse lopulta erosin sen takia. Ja sitä on vaikea kuvailla, että kuinka tärkeää on olla ihan yksin joka päivä edes sen tunnin ajan.

Se tuntuu siltä, kuin toisen ihmisen läsnäolo olisi kuin ärsyttävä ääni, joka seuraa kaikkialle, enkä pääse ikinä rentoutumaan. Ihan sama vaikka olisi kuinka paljon neliöitä asunnossa tai kuinka rakas se kumppani on, siihen hajoaa lopulta pää.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko oikeesti niin että suurin osa porukasta ei halua olla yksin kotona?

Vaikka toinen olisi suljetun oven takana hiljaa tekemässä töitä niin se on silti kotona.eli ei oo sama asia kuin yksin kotona olo.

Niin, voin olla keskenäni ihan rauhassa vaikka kotona olisi muitakin. Mitä se haittaa? Mitä sä teet sellaista mitä et voisi tehdä muiden läsnäollessa? 

Jos mies tekisi samanlaisen aloituksen, ja itkisi kun ei saa mieslapseilla kotona rauhassa, niin mitähän olisi mammojen vastaukset? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli myös tällainen tilanne. Mies vielä oletti, että passaan hänelle valmiiksi ruoan ruokatauoille ja keitän kahvit. Eli koska mulla on vapaapäivä, niin palvelen häntä niin että voi keskittyä töihinsä.

H*lvetin ärsyttävää kun itse olisi halunnut sen päivän käyttää ihan miten haluaa, mikä vapaapäivä se on että laitat toiselle ruokaa ja peset pyykkiä?

Olisit käyttänyt sen vapaapäiväsi niin kuin halusit. Ei sinun tarvitse syöttää sitä miestä ja pyyhkiä hänen pe*settään jos et halua.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tekisi samanlaisen aloituksen, ja itkisi kun ei saa mieslapseilla kotona rauhassa, niin mitähän olisi mammojen vastaukset? 

multa ainakin ihan samanlaiset. itsekin poistun välillä kotoa että mies saa olla rauhassa.