Lue keskustelun säännöt.
Hoi, lapseton, joka et halua lapsia! Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin kamalaa?
08.09.2020 |
Nomraalia elämäähän se on, iloineen ja suruineen. Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakaan vapaaehtoista lapsettomuutta vaan sitä, että tarvitset lisää tietoa ja ymmärrystä?
Kommentit (227)
Minä en ymmärrä, mitä hyvää siinä lapsiperhearjessa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan suoraan ensimmäiseen viestiin: Työpäiväni vie 10 tuntia matkoineen. Tämän lisäksi tarvin 2-3 tuntia omaa aikaa joka ikinen päivä, muuten hajoaa pää ja minusta tulee noin kahdessa viikossa tutiseva, hysteerisenä huutava kasa ahdistusta. En halua lapsen ikinä kokevan, että hän olisi aiheuttanut minulle hermoromahduksen. En halua lapsen ikinä kokevan olevansa taakka, tai että hänen läsnäolonsa on ei toivottua. Moni sanoo, että on eri asia olla vieraiden lasten kanssa kuin omien. Mutta mitä jos perheenjäsentenkin hyvin tutut lapset saavat minut sellaiseen tukanrepimisahdistukseen (jonka tietenkin hillitsen) jo kahdessa tunnissa? Sitten siinä olisi oma 24/7 huutamassa äiti äiti kato äiti kato kato nyt äiti mikset sä kato.. Yksikään lapsi ei ansaitse sitä että vanhempi on läsnä hereilläoloaikana vain 2-3 tuntia per vuorokausi. Se on suurin syy miksi minä en halua lapsia ja miksi ajatus lapsiperhearjesta ahdistaa. Olen aivan liian introvertti. Hädin tuskin siedän toista aikuista samassa asunnossa, mieluiten eläisin yksin ja mahdollisimman vähillä ihmiskontakteilla.
Miksi en halunnut lapsia silloin kun se oli mahdollista:
- en uskonut että parisuhde kantaa, enkä halunnut riskeerata olla kasvattaa lasta ilman isää
- kotoa saatu kauhukuva, jossa vanhempieni erottua 60-luvun alussa - äitini yksin joutui vastuuseen mikä oli todella iso uhraus aikana ilman hyvinvointivaltion tukia
- en usko että olen sopiva äidiksi
- pelkään että pilaan lapsen kuten 90 % kaikki lapsen saaneet pilaavat eikä siihen auta tiedostaminen, valitettavasti
- pelkään että lapseni on pettymys ja olen tyytymätön lapseen ja epäsuorasti välttelevä ja huono äiti
- pelkäsin että alapää hajoaa eikä koskaan tule kuntoon vaan sinne jää joitain aukkoja, reikiä, ja tunnottomia kohtia ja että hävystä tulee ruma
- pelkäsin että rinnat alkavat riippua eivätkä koskaan tule kimmoisiksi synnytyksen ja imettämisen jälkeen
- pelkäsin että seksi ei enää tunnu hyvältä jos paikat ovat hajonneet ja tulleet tunnottomiksi ja leikkausarpia täynnä
- pelkäsin että kumppani jättää odotusaikana koska on raskausvatsa, turvotusta, kömpelyyttä, mielialan vaiheluutta, liikaa himokkuutta osan aikaa
- pelkäsin että en löydä uutta kumppania lapsen kanssa jos lapsen isä jättää tai itse jätän hänet koska hänestä löytyy vikoja
- pelkään että lyön lasta kuten minua on lyöty
- pelkään että olen liian ankara lapselle enkä ole kärsivällinen
- pelkään että lapseni on tyhmä tai sitten hän ei ole kiinnostunut opiskelusta
- pelkään että lapsella on kehityshäiriö, autismi tai Down syndrooma
- pelkään että jos lapsella on häiriö, niin en voi käydä töissä ja maksaa laskuja koska ei ole palkkatuloa
- pelkään että masennun lapsen kanssa oli sairas tai terve stressin takia ja pahimmillaan tapan lapsen
- pelkäsin että koko elämä alkaa pyöriä lapsen ympärillä ja oma elämä jää elämättä
- pelkäsin että koko koti tulee olemaan leluja ympäriinsä, tahmaisia kädenjälkiä ovissa, pullanmuruja sohvalla
- pelkäsin että en jaksa pestä lasta joka aamu ja päiväkodin hoitajat valittavat että lapsi haisee pahalle
- kakkapyykki
- lapsen pyllyn pyyhiminen
- potalle opettaminen
- vauvan kanssa jatkuva univaje ja jos yksin ilman mitään tukea niin riski sairastua psykoosiin tms stressin ja nukkumattomuuden takia tai post trauma ja tapan lapsen
- pelkään että huudan lapselle koska pinna on muutenkin kireällä ja jatkan samaan tyyliin kuten minulle huudettiin
- pelkään että lapsi häriintyy jo pienenä ja alkaa impata (tekeekö ne sitä vielä) tai käyttää huumeita teininä
- pelkään että joku namusetä viettelee lapseni koska jos lapseni on huonosti hoidettu ja turvaton hän on altis vaaroille ihan siksi että vaan hakee huomiota
Tässä näin alkuunsa näitä syitä.
En ole koskaan halunnut lasta, vaikka olen ollut naimisissa. Olen aina tappanut ne jo hyvissä ajoin kun ovat alkaneet kasvaa vahingon tapahduttua.
En koskaa kerro tätä listaa kenellekään joka kysyy miksi minulla ei ole lapsia, valehtelen ettei ole ollut hyviä isäehdokkaita, mikä on vale.
Mulle lapsettomuus johtuu nimenomaan tiedosta ja ymmärryksestä. Mulla on lapsiperheitä ympärillä, ja on mukava kuulla heidän arjestaan, iloista ja suruista, siitä kuinka ihania ja kuinka raivostuttavia lapset on. Mutta mä tiedän ja ymmärrän sen, kuka minä olen ja mitä minä tarvitsen. Mun tarpeeni on niin suuressa ristiriidassa siihen, mitä lapsi vanhemmaltaan tarvitsee, ettei ne ole yhteen sovitettavissa ilman että joko äidin tai lapsen mielenterveys järkkyisi. Eikä huvita hirveästi lähteä kokeilemaan että mitäs jos se ei meniskään niin, panokset on aivan liian suuria ja perumaan ei pysty.
Väkiluvun pitäisi kääntyä jyrkkään laskuun ja Suomessa voi tulevaisuudessa elää korkeintaan vajaa miljoona kansalaista, jos haluamme pelastaa ilmaston ja ympräristön. Lapsia hankkimalla elinympäristön tuho vain kiihtyy. Lähi vuosikymmeninä, jos lisääntyminen jatkuu nykytahtia, voidaan ajautua tilanteeseen, että väestöä on pakko harventaa ei niin humaaneilla keinoilla, jotta ilmastokriisi saadaan pysäytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on useampia syitä lapsettomuuteeni. Voin eritellä ne tässä.
Ensinnäkin minulla on masennustaustaa ja miehelläni myös. Mietin sen periytyvyyttä lapsille sekä mahdollisia omia tai miehen tulevia sairastamiskausia. Masennuksen seuraaminen vierestä ei ole helppoa aikuisellekaan, saati sitten lapselle.
Toisekseen olen aika introvertti luonteeltani. Mieheni seura ei kuluta akkujani, mutta entä jos lapsi kuluttaisikin? Kuinka voisin ottaa lomaa omasta lapsestani?
Kolmanneksi rakastan hiljaisuutta. Haluan olla omassa kodissani rauhassa, ilman mitään häsläämistä tai meluamista. Lapset eivät ole varsinaisesti tunnettuja hillitystä äänenkäytöstään.
Neljänneksi: pelkään, että olisin huono äiti. Olen saanut omilta vanhemmiltani joitain epämiellyttäviä käyttäytymismalleja, joita en missään nimessä haluaisi toistaa oman lapsen kasvatuksessa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
En pidä äänekkäistä sottapytyistä (pätee lapsiin ja miehiin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yksinkertaisesti pidä lapsista. 40-vuotiaana olin siinä tilanteessa, että velat oli maksettu ja talous turvattu, joten aloin tekemään 3 päiväistä työviikkoa ja aloin toteuttamaan haaveitani.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää, että ettekö halua pikkulapsiarkea vai ylipäänsä lapsiarkea? Pienten kanssa on raskasta, mutta isompien kanssa mun mielestä aidosti tosi kivaa. Meillä lapset ovat nyt 7 ja 13 ja ihan mahtavat vuodet menossa.
En halua lapsiarkea minkään ikäisten lasten kanssa. Enkä halua myöskään aikuisia lapsia tai lapsenlapsia. En halua minkään ikäisiä jälkeläisiä enkä arkea heidän kanssaan. Tuliko nyt riittävän selvästi vai pitääkö tavuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää siinä mitään. En vain halua sitä. Teetkö sinä, ap, kaikkea sellaista, mitä et missään nimess halua tehdä? Tai hankitko asioita, joita et halua?
Niin.
Vierailija kirjoitti:
Monet tykkäävät elämästään sellaisena kuin se on. Toiset ovat elämässään niin ahtaalla ,että hyvä kun itse selviät. Ei tällaisiin tilanteisiin haluta lisätä elämän vaikeusastetta ja vastuuta lapsesta. Mielestäni jokainen saa tehdä ratkaisunsa ihan omista lähtökohdistaan. On myös ihmisiä,jotka eivät pidä lapsista ja ihmisiä,jotka eivät halua siirtää omia ongelmiaan seuraavalle sukupolvelle.
Nyt ja jo aiemmin on vaan tehty niitä ratkaisuja myös tulevien pienenevien sukupolvien puolesta ja sysätty kaikki ongelmat heidän niskaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
Jos kyse on tässä nyt mikä on luonnollista, niin miksi h*lvetissä Suomessakin jätetään lapsia heitteille, heitä pahoinpidellään sekä fyysisesti, että henkisesti yms. Eikö vanhemman _luonnollisen_ hoivavietin pitäisi taata se, ettei näin käy ja lasta hoivataan?
Ei tietenkään päde tähän, noi ovat täysin normaaleja ihmisiä eikä heissä ole mitään pielessä. Tämä siksi, että he ovat tehneet lapsia. Ainoastaan velat ovat epänormaaleja ja heissä on jotakin pielessä.
Olen erittäin impulsiivinen ja sorrun väkivaltaan herkästi raivostuessani ja tästä syystä en omista edes lemmikkejä, joten lapsen oman turvallisuuden takia en tule lastakaan koskaan hankkimaan. Vai olisinko ap:n mielestä hyvä äiti ja lapsi kasvattaisi minulle hermot, joita en koskaan menetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
Minä olen onnellisesti naimisissa, mutta en halua lapsia. En juo alkoholia, en ole koskaan harrastanut biletystä enkä erityisemmin matkustele. Haluan vain elää rauhallista kotielämää. Enemmänkin lapsia haluavilla on tuollaiset vaiheet, että kun ei saada enää mitään irti teinielämästä, pitää tehdä lapsia ettei tulisi tylsää.
Mutta rakastatko oikeasti kumppaniasi jos et halua hänen kansaan yhteistä perintöä, oikeastaan hienointa mitä voitte tehdä yhdessä, jatkamaan elämää kun teille aika koittaa? Jos itse rakastaisin kumppania, niin se "rauhattomuus" jonkun aikaa olisi pieni hinta siitä että rakastamani kumppanin kanssa tehdään yhteinen perintö maailmaan. Toki ihan eri asia jos en oikeasti rakastaisi kumppania.
Linnunlaulua, kultasiipiä ja sydämiä... *sitä perintöä, hienointa maailmassa* .. vaaleanpunaisia unelmia, kulkusia, vauvan kusi on kultaa ja paska platinaa, linnunlaulua..
Sulosointuja, enkeleitä.. *jatkamaan, kun teille aika koittaa*.. sulosilmiä suloisia, kultaisia kiharoita..
Enkelten laulua, kultasiipiä..*yhteinen perintö maailmaan* ... silmät ummessa, mitään pahaa ei ole...
Minulla on lapsia, ja luoja tietää että vaihtaisin tämän sekunnissa velaelämään ,jos saisin uudelleen valita. ÄLKÄÄ TEHKÖ LAPSIA, SE ON ANSA!!!! SE ON JUURI NIIN KAUHEAA KUIN IHMISET SANOVAT!!!
Entisenä päiväkodin hoitajana olen nähnyt kuinka moni asia voi mennä pieleen lasten hoidossa tai jos syntyy kehitysvammaisena. Olen nähnyt niitä erityislapsia, joita en voi sanoa kovin herttaisiksi. En tiedä miksi alalle lähdin, tajusin etten oikein edes pidä lapsista. En jaksa sitä kiljumista, kaikki mulle heti asennetta, melua, sotkua, jatkuvia leikkejä ja lällätyksiä tai jäätäviä itkupotkuraivareita. Lapsien räkäisyys, jatkuva flunssakierre. Ovat aina siinä pyörimässä, koko ajan vaatimassa huomiota. En vaan jaksa. Voin olla vapaa kaikesta, pyörittää perus arjen. Lähteä uudelle alalle opiskelemaan, matkustella, ottaa vaikka eläimiä, syödä mitä tykkään ja keskittyä omaan elämääni. Ei tarvitse olla mikään roolimalli ja esittää onnellista, jos en sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
Minä olen onnellisesti naimisissa, mutta en halua lapsia. En juo alkoholia, en ole koskaan harrastanut biletystä enkä erityisemmin matkustele. Haluan vain elää rauhallista kotielämää. Enemmänkin lapsia haluavilla on tuollaiset vaiheet, että kun ei saada enää mitään irti teinielämästä, pitää tehdä lapsia ettei tulisi tylsää.
Mutta rakastatko oikeasti kumppaniasi jos et halua hänen kansaan yhteistä perintöä, oikeastaan hienointa mitä voitte tehdä yhdessä, jatkamaan elämää kun teille aika koittaa? Jos itse rakastaisin kumppania, niin se "rauhattomuus" jonkun aikaa olisi pieni hinta siitä että rakastamani kumppanin kanssa tehdään yhteinen perintö maailmaan. Toki ihan eri asia jos en oikeasti rakastaisi kumppania.
Rakastan oikeasti kumppaniani, mutta minun geeneilläni ei pärjää hyvin tässä maailmassa. Se ei liity mitenkään minun ja kumppanini väliseen rakkauteen. Jos on tärkeää jättää perintö tähän maailmaan, on varmaan parempi tehdä jotain merkittävää tieteessä tai taiteessa kuin synnyttää joku ominaisuuksiltaan keskinkertainen ihminen.
Tuo kirjoittaja on joku "olen syntynyt vain ja ainoastaan äidiksi" -mamma, joka ei ymmärrä toisella tapaa ajattelevia. Hänen mielestään ihan oikeasti paras lahja nykymaailmalle on tuottaa siihen lisää ominaisuuksiltaan keskinkertaisia, jopa geenitasolla sairauksille alttiita ihmisiä.
En minä tiedä mikä siinä on kamalaa, kun en elä enkä ole elänyt lapsiperheen arkea. En ole myöskään vela siksi että kuvittelisin sen olevan kamalaa. Ei ole lapsia, koska en ole koskaan heitä halunnut. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.
Oon ajatellut. Siis ap:n kysymykseen.
Enkä mä ainakaan ajattele lainkaan, että lapsiperhearki olisi kamalaa. Ajattelen, että ne pari miestä, joiden kanssa olen seurustellut, olisivat loppujenlopuksi huonoja isejä. Se on suurin syy lapsettomuuteeni. Ei ole löytynyt toista puoliskoa siihen tekemiseen.
Olisi kova jos lapsettomien syyllistäminen loppuisi.
Kyllä siinä perhe-arjessa on kamalaa aika pitkälti kaikki. Kiva jos AP lapsiarjesta tykkää, tai on päättänyt ylipuhua itsensä siitä tykkäämään, mutta itse en todellakaan siitä pidä, vaikka lapset ihan kivoja pieninä annoksina on. Ja kyllä usein seuraan ihan lapsiperhearkea ihan vierestä ja olen lapsenvahtinakin.
Vapaus on monelle aika jees olotila ja harvempi haaveilee pikkulasten yörääkymisten, tai vähän vanhempien lasten itkupotkuraivareiden perään.