Lue keskustelun säännöt.
Hoi, lapseton, joka et halua lapsia! Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin kamalaa?
08.09.2020 |
Nomraalia elämäähän se on, iloineen ja suruineen. Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakaan vapaaehtoista lapsettomuutta vaan sitä, että tarvitset lisää tietoa ja ymmärrystä?
Kommentit (227)
Lapsiperhe arjen ainoa huono puoli on ne lapset.
Minulla ei ole lapsia, koska en halua lapsia. En vihaa lapsia, en pelkää lapsia. En vain yksinkertaisesti halua lapsia. Yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monesti vapaaehtoisen lapsettomuuden syistään kertovat ovat älykkäämmän oloisia, kuin nämä lasten hankinnan puolesta jankkaajat? Sikäli en kyllä ihmettele, että kansa senkun tyhmistyy, jos fiksut ei kauheasti lisäänny ja tyhmät sikiää hulluna.
Samaa miettinyt. Ja sitten näillä jankkaajilla itsellään on sellainen käsitys vielä, että kakaran puskeminen alapäästä tekisi automaattisesti ihmisestä jotenkin kypsän ja älykkään.
Niin noh harkitsevaisemmat naiset eivät ainakaan vahingossa tuu paksuksi ihan helpolla. Eli parisuhteita ja lapsia hankitaan harkitusti sitten vasta kun on hyvä suhde ja hyvä taloudellinen tilanne, mutta kaikilla sellaista ei koskaan tule. Tai jos tuleekin niin juna meni jo..
Tottakai tunteella menevät tuuliviirit lisääntyvät herkemmin kuin järkevät naiset ja toki miehetkin. Valitettava tosiasia. Moni on sitä mieltä, että pitää poistaa äitiystuet, ettei roskasakki lisäänny, mutta eihän köyhät kallut muissakaan maissa lisääntymistä silti lopeta. Lapset vaan joutuvat kärsimään enemmän koska äiti on huithapeli ja isä kadonnut ties minne.
Olen useamman kerran vastannut tällaiseen kysymykseen täällä ja vastaan kuten ennenkin. En halua lapsia ja toisekseen olen köyhä ja minulla on mielenterveysongelmia ja pahoja. Siinä ei lapset joutuisi muutakuin kärsimään jos minun pitäisi lisääntyä joten sellaista en heille halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monesti vapaaehtoisen lapsettomuuden syistään kertovat ovat älykkäämmän oloisia, kuin nämä lasten hankinnan puolesta jankkaajat? Sikäli en kyllä ihmettele, että kansa senkun tyhmistyy, jos fiksut ei kauheasti lisäänny ja tyhmät sikiää hulluna.
Samaa miettinyt. Ja sitten näillä jankkaajilla itsellään on sellainen käsitys vielä, että kakaran puskeminen alapäästä tekisi automaattisesti ihmisestä jotenkin kypsän ja älykkään.
Totta kai se tekee. Heistä tulee oikeita aikuisia naisia, jotka ovat täyttäneet ikiaikaisen tehtävänsä yhteiskunnassa. Samalla se tekee heistä pyhiä, kypsiä, älykkäitä, maailmaa nähneitä ja ymmärtäviä naisia. Vain me velat emme voi tätä käsittää, kun emme ole kokeneet samaa pyhää rituaalia.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
Joo, meillä veloilla parisuhteet menevät tosiaan niin, että jos emme enää halua olla puolison kanssa, niin väitämme sen sijaan että emme halua lapsia. Me emme siis keskustele asioista ja ongelmista puolison kanssa, vaan aina väitämme vain, että syy kaikkeen on siinä, että emme halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monesti vapaaehtoisen lapsettomuuden syistään kertovat ovat älykkäämmän oloisia, kuin nämä lasten hankinnan puolesta jankkaajat? Sikäli en kyllä ihmettele, että kansa senkun tyhmistyy, jos fiksut ei kauheasti lisäänny ja tyhmät sikiää hulluna.
Ketjun aloitus on typerä. Suurin osa vastauksista on myös typeriä, ihan hysteerisiä.
En halua vahtia ketään 24/7, haluan nukkua silloin kuin huvittaa tai ylipäätään tehdä mitä milloinkin huvittaa. En halua kerätä kenenkään eritteitä. En halua kuunnella itkua enkä tuhlata rahaa lapseen. En halua löysää pillua, roikkuvia tissejä enkä raskausarpista vatsaa. Syitä on satoja. En halua lasta. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa ap:lla kummallinen käsitys. Että ne, jotka eivät halua lapsia, eivät halua kokea sitä lapsiperhearkea. Miten voi olla noin yksinkertainen ajatusmaailma? Ihminen elää noin 80 vuotta ja on siitä ajasta lapsi vain hetken. Uuden ihmisen maailmaan tekeminen on vähän isompi juttu, kuin mitä ap ajattelee. Ja vois ajatella muitakin kuin vain itseä.
En kuvittele, että ihmisarvoni olisi riippuvainen jälkikasvun tuottamisestani.
Ja miksi haluaisin pilata elämäni? Täälllähän vanhemmat nimeomaan valittaa, kun ei saa sitä eikä saa tätä, ja tuetkin on liian pienet ja kukaan ei arvosta ja kaikki on niin vaikeaa ja elämä on hankaa verrattua veloihin. Miksi haluaisin sellaista?
Maapallo on täytetty, jos uskoisin Raamatun velvoittavan minut siihen. Sekin on siis hoidettu. En keksi yhtää syytä, miksi haluaisin lasta, enkä etenkään ymmärrä sitä, miksi näin yksinkertaista asiaa pitäisi perustella.
Ap ja muut hormonihuurupäät, lopettakaa valittaminen jos se kerran on niin ihanaa ja helppoa. Ja kertokaa, miksi pidätte elämäänne ainoana oikeana tapana elää.
Ja kertokaa myös vaikka, hoi te lapselliset, miksi asutte/ette asu rivitalossa, ihan samantasoinen kysymys tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi elämä taas näitä aloituksia. Todella alentuvaa.
En minä pelkää mitään. En vaan jaksa olla lasten kanssa. Tykkään lapsista periaatteessa, olen kiintynyt veljenpoikiini ja on kiva nähdä heitä - aina välillä. Useampi tunti lasten kanssa, ja olen jo ihan poikki enkä jaksa tehdä mitään. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja mm. mielenterveysongelmien takia minulla on rajatusti energiaa ja sosiaalista jaksamista. En myöskään voisi lopettaa lääkitystä koko raskaus- ja imetysajaksi, tai menisin aivan sekaisin.
Olisi todella epäreilua hankkia lapsia, kun tietää ettei jaksaisi olla heidän kanssaan päivittäin tekemisissä. Maailmassa ja Suomessakin on muutenkin liikaa lapsia, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty olemaan läsnä. Jos minulle tulee joskus vauvakuume - ei ole vielä tullut ja olen jo 40 - niin tiedän sanoa itselleni, että tämä asia ei ole minulle tarkoitettu.
Kaikkien ei tarvitse hankkia vauvaa. Nauti omasta lapsiarjestasi, äläkä säälittele muita.
Murheellinen ja paikoin kauheakin ketju. Niin paljon yksinäisyyttä, kielteisyyttä, rumia sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös lapsettoman elämä on normaalia, iloineen ja suruineen. Mikä siinä sinusta on niin kamalaa, alentuva ap?
Vierailija kirjoitti:
Murheellinen ja paikoin kauheakin ketju. Niin paljon yksinäisyyttä, kielteisyyttä, rumia sanoja.
Lässyn lässyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Murheellinen ja paikoin kauheakin ketju. Niin paljon yksinäisyyttä, kielteisyyttä, rumia sanoja.
Minä olen kaikkea muuta kuin yksinäinen :) Mulla on erittäin ihana lähipiiri ja vilkas sosiaalinen elämä, paljon ystäviä. Voin tulla ja mennä miten haluan ja sopia tapaamisia. Ei ole lapsiperhearkea esteenä.
T. yks vela
Vierailija kirjoitti:
Murheellinen ja paikoin kauheakin ketju. Niin paljon yksinäisyyttä, kielteisyyttä, rumia sanoja.
Aloitus on hyvinkin aggressiivinen ja suorastaan loukkaava. Jos aloitus olisi vaikka vain "miksi et halua lapsia" tyylinen, olisivat vastauksetkin ystävällisempiä.
Ihmiset eivät vastaa positiivisesti, jos heistä oletetaan jotain negatiivista heti kättelyssä.
Ja mitä yksinäisyyteen tulee, niin monella velalla on hyvä parisuhde, perhe ja ystäviä. Vastaavasti moni yksinhuoltaja voi kokea olevansa täysin yksin. Ei lapsesta ole pitämään aikuiselle seuraa.
Tykkäisin kyllä lapsista sitten kun ne täyttävät 18 vuotta ja sen jälkeen, mutta let´s face it, sitä edeltävä aika on aivottoman apinan hidasta sosiaalistamista yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi. En halua uhrata 18 vuotta elämästäni siihen.
Hiekkalaatikkoväki on jo unohtanut, että muutakin elämää voi olla, myös sitä sosiaalista. Niin siinä käy, kun vuosikausia elämä pyörii vain lasten ympärillä.
Minulla on vakava perinnöllinen sairaus, pitäisi tehdä seulonta koska 50 % munasoluistani on sairaita. Kumppanini on transmies joka ei myöskään halua lapsia. Ja vaikka haluaisikin niin jostain meille pitäisi löytyä siittiöt. Transsukupuolisille ei varmaan mielellään anneta adoptiolapsia. Olemme onnellisia yhdessä ilmankin.
Perheitä ja elämäntilanteita on niin monenlaisia. Ehkä jotkut pelkäävätkin lapsiarkea, toiset eivät. Mutta on selvää että kaikille ei äitiys sovi.
Itseäni on lapsiperheiden luona vieraillessa ällöttänyt pari asiaa: potalle oppivan lapsen potta ei ole vessassa vaan esim. olohuoneessa. Yäk. Vessa-asiat kuuluvat vessaan.
Toinen : lapsia ei pakoteta potan jälkeen käsipesulle.
Erittäin oksettavaa ja epähygieenistä. Mielestäni jopa epäkohteliasta.
Tämä!
Muualla maailmassa on normaalia että on kotiapua, esimerkiksi Intiassa siivoojillakin on siivooja, tarkoitan että muualla maailmassa on NORMAALIA että saa palkallista apua, se on sosiaalisesti hyväksyttyä ja sitä pidetään tärkeänä siksi, että perheen isällä ja äidillä olisi mahdollisuus suhteen hoitamiseen, koska työpäivät vievät jo mehut, ei voida odottaa että töiden jälkeen alkaa uusi työpäivä kotona mikä on normaalia Suomessa.
Lisäksi suomalaiset ovat usein homssuisia, uupuneen näköisiä nuhruisissa tai silittämättömissä vaatteissa, ihan siksi ettei riitä energia kaikkeen. Muissa maissa on tärkeä näyttää hyvältä ja olla hyvällä tuulella, mutta heillä onkin kotiapua.
Lisäksi kotiapu mahdollistaa terveellisen syömisen kun ruoka tehdään kotona, se on myös ekoteko.
Pahinta tässä on että tätä ei edes juuri kyseenalaisteta, ettei nähdä korrelaatiota tälle "lapsiarkihelvetti" ja lasten hankkimattomuudelle, että suomalaiset ovat katoamassa sukupuuttoon.
Suomessakin oli vielä 70-luvulla tavallista että maalta kaupunkiin saapunut nuori nainen aloitti kotiapulaisena, kotiapulaisen rooli on arvostettu rooli, se on vastuullinen ja itsenäinen rooli.
Miksi kotiavun palkkaamisesta tuli riistoa, sitä ei nyt vaan moni ymmärrä.
Miksi suomalaisen pitää tehdä kaikki itse, kuormittua ja palaa loppuun ja uhriutua. Minusta nyky-suomalaisuudessa on paljon vialla. Voisimme ottaa mallia muualta