On aika lapsenomainen aikuinen ihminen. Miksi monet ihmiset halveksuvat minua ja ärsyyntyvät minusta?
Olen kai sellainen ihminen, ettei minusta koskaan tule "aikuista". En jotenkin tunne yhtään itseäni aikuiseksi, tosin en teiniksikään. En mieti ikääni oikeastaan koskaan. Olen hyvin oikeudentuntoinen, minulla on korkea moraali, olen hyvin herkkätunteinen, asioita ajoittain liiankin syvällisesti pohtiva. En halua perustaa perhettä, en kaipaa ystäviä, tavallaan nautin yksinolosta kotonani, mutta tavallaan taas en haluaisi asua täysin yksin, vaan että joku asuisi asunnossani tietyin ajoin ja minä tietyin ajoin. Olen taistellut koko elämäni itseni kanssa, ja tiedän itsekin, että olen hyvin ristiriitainen ihminen.
Oman itseni kanssa tulen kuitenkin todella hyvin toimeen nykyään. Olen kasvanut paljon ihmisenä ja entiseen, masentuneeseen ja ahdistuneeseen minään verrattuna osaan nauttia todella yksinkertaisista asioista, jotka monille muille ovat tavallista, tunteita herättämätöntä arkea. Tuntuukin usein siltä, että muita ihmisiä jopa ärsyttää se, että innostun kaikesta kuin pieni lapsi. Minulle usein naljaillaan lapsenomaisuudestani. Se tuntuu usein olevan hyvin negatiivissävytteistä. Tiedän, en esimerkiksi tykkää ollenkaan siivoamisesta, ruuanlaitosta, tiskaamisesta. Mieluummin vaan haaveilen kaikesta kivasta ja elän pääni sisällä omassa maailmassani. Olen 15-vuotiaasta asti tykännyt istua tietokoneella ja nyt älypuhelinaikakautena tuskin on ihmekään, että olen vahvasti älypuhelinkoukussa. Tämäkin ärsyttää läheisiäni, mutta toivoisin heidän ymmärtävän, ja olen heille sanonutkin, että olen oikeasti onnellinen, tämä netin selailu puhelimella ei ole masennuksen merkki! Saan tästä nautintoa, koska tämä on juuri se oma "päänsisäinen maailmani" joka tekee minusta onnellisen. Jos ei ole älypuhelimen nettiä, istuisin sen sijaan tietokoneella🙂
Vaikka olenkin tyytyväinen itseeni ja elämääni näin, en haluaisi ärsyttää muita. Kyllä minulle olisi tärkeää, että läheiseni olisivat myös onnellisia. En vain käyttäydy niin kuin he toivovat. Minulle on tästä älypuhelinkoukusta valittanut jo todella moni ihminen, myös ne joita olen tuntenut vain lyhyen aikaa.
En kuitenkaan halua muuttaa mitään nykyisessä elämäntyylissäni. Ainoa mikä vaivaa on tuo muiden suhtautuminen minuun. En ole koskaan sellainen etten ärsyttäisi muita. Kaikki kritisoivat minua ja ovat kritisoineet niin kauan kuin muistan. Syömiseni, ulkonäköni, harrastusten puutteeni, ajankäyttöni, kodinhoitoni, kaikkea on kritisoitu ja kritisoidaan. Mutta olen itse tyytyväinen juuri tällaiseen elämään. Miksi ihmiset ärsyyntyvät minusta niin paljon? Tuntuu, ettei ihmiset arvosta minua ja näkevät minussa lähinnä ne ärsyttävät asiat.
Mistä tämä johtuu?
Kommentit (41)
Elätätkö kuitenkin itsesi? Käytkö töissä? Jos käyt, etkä elä muiden kustannuksella tai ole elämäntavallasi kuormittamassa esim. julkisia palveluja pitkälläkään aikavälillä, tai läheisiäsi, ei kenelläkään pitäisi olla siihen sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Elätätkö kuitenkin itsesi? Käytkö töissä? Jos käyt, etkä elä muiden kustannuksella tai ole elämäntavallasi kuormittamassa esim. julkisia palveluja pitkälläkään aikavälillä, tai läheisiäsi, ei kenelläkään pitäisi olla siihen sanomista.
Käyn töissä ja elätän itseni 🙂
Ap
Jos asut yksin ja maksat itse elämisesi niin täysin ok. Jos taas muut elättävät sinua, siivoavat sotkusi ja katsovat teinikäytöstäsi läheltä, niin totta kai he kiinnittävät siihen huomiota, koska ovat huolissaan.
Kuulostaa alle kaksikymppisen käytökseltä, joten jos olet alle kaksikymppinen, niin kyllä sinä vielä aikuistut, kunhan sinut tuupataan ulos kotoasi aikuistumaan. Peräkammarielämä tekee sinut pitkän päälle onnettomaksi.
Elä ja anna muiden elää!
Vapaaehtoistyö tai lapset voisivat auttaa laajentamaan maailmaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elätätkö kuitenkin itsesi? Käytkö töissä? Jos käyt, etkä elä muiden kustannuksella tai ole elämäntavallasi kuormittamassa esim. julkisia palveluja pitkälläkään aikavälillä, tai läheisiäsi, ei kenelläkään pitäisi olla siihen sanomista.
Käyn töissä ja elätän itseni 🙂
Ap
Maksat siis vuokrasi ja kaikki kulusi itse? Vai tarkoittaako tuo sitä, että elät kotonasi, mutta käyt töissä osallistumatta kodin kuluihin? Monet nuoret katsovat elättävänsä itsensä, vaikka tosiasiassa palkka menee vain omiin henk.koht kuluihin ja huvituksiin, ruuan, sähkön yms maksavat vanhemmat.
Käytätkö älypuhelinta jatkuvasti ollessasi muiden seurassa? Harhailevan oloinen mieli on rasittavaa seuraa. Itse laitan puhelimen seurassa äänettömälle ja laukkuun, ja tämä on aika yleinen tapa muutenkin.
Olet ihana juuri tuollaisena kuin olet!
Mukavaa päivää ja syksyä!
Vierailija kirjoitti:
Jos asut yksin ja maksat itse elämisesi niin täysin ok. Jos taas muut elättävät sinua, siivoavat sotkusi ja katsovat teinikäytöstäsi läheltä, niin totta kai he kiinnittävät siihen huomiota, koska ovat huolissaan.
Kuulostaa alle kaksikymppisen käytökseltä, joten jos olet alle kaksikymppinen, niin kyllä sinä vielä aikuistut, kunhan sinut tuupataan ulos kotoasi aikuistumaan. Peräkammarielämä tekee sinut pitkän päälle onnettomaksi.
Olen yli 30-vuotias.
Ap
Joka paikassa toitotetaan että pitää elää omannäköistä elämää. Sitten kun elää niin se ei kelpaakaan. Et mahdu niiden muiden ihmisten muottiin. Aikuisen ihmisen "pitää" olla tässä maailmassa tietynlainen. En tiedä ahdistaako muita se, että itsekin haluaisivat välillä olla lapsenomaisia mutta eivät kehtaa tms? Niin kuin jo todettu, jos elätät itsesi ja elät muutenkin itsenäisesti etkä vahingoita elämäntyylilläsi ketään, niin kellään ei pitäisi olla sanomista.
Olet ihan perusteini :D
Nykymaailmassa lähes kaikki ovat kännykkäriippuvaisia.
Paitsi henkilöt, jotka ovat hankkineet tavallisen puhelimen, johon ei saa nettiä tai whatsappeja. Osalla viisaimmista ei ole edes tietokonetta!
Suosittelen kännykkä ja tietokonevapaata elämää kaikille!
Älypuhelimen tuijottaminen muiden seurassa on erittäin huonoa käytöstä. Olet ilmeisesti teini-ikäinen vielä? Silloin on suht normaalia osata tarkastella asioita vain omasta näkökulmasta, mutta vanhemmat yrittävät auttaa sinua laajempaan perspektiiviin.
Oletko muiden seurassa uppoutuneena puhelimeesi? Sehän kertoo sinusta, ettet kunnioita muita, vaan ignooraat muut uppoutumalla älypuhelimeen. Voisiko olla, että sinulta puuttuu tunneälyä, miten muiden seurassa ollaan, ja se saa ihmiset ärsyyntymään?
Vaikea sanoa tuntematta sinua. Yksi syy voi olla se, että moni aikuinen on keskittynyt suorittamaan "oikean aikuisen" elämää, vaikka ei sisimmässään niin haluaisi tehdä. Perinteiseen elämään vasten tahtoaan jumiutuneet eivät usein näe ulospääsytietä tilanteestaan ja siksi joku vapaampi sielu voi herättää heissä ärsytystä. "Kun minulla ei ole kivaa, niin ei saa olla tuollakaan!" Ikävän yleinen ajattelumalli.
Toisaalta osa ihmisistä on luonteeltaan pidättyväisiä, rauhallisia ja sellaisia, jotka ovat spontaaneja korkeintaan lähipiirinsä parissa. Heillä ei välttämättä ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan mutta eivät ehkä osaa suhtautua lapsenomaisuuteesi ja pirskahtelevuuteesi. Samalla lailla he suhtautuisivat kehen tahansa vastaavanlaiseen ihmiseen.
Vaikka elämäntyylisi kritisointi ei ole asiallisen aikuisen käytöstä, niin olethan kiinnittänyt huomiota siihen, ettet automaattisesti vetäydy älypuhelimesi pariin silloin, kun olet muiden seurassa? Sen moni kokee ymmärrettävästi välinpitämättömänä ja halveksuvana käytöksenä. Kotonasi voit toki olla netissä vaikka koko ajan, kun siitä iloa elämääsi saat.
Sinun ei kannata ruveta väkisin muuttamaan itseäsi mutta et voi oikein pakottaa toisiakaan muuttumaan. Koska vietät paljon aikaa netissä, niin todennäköisesti pystyisit sitä kautta löytämään uusia samanhenkisiä tuttavuuksia. Keskity siis niiden solmimiseen ja ota etäisyyttä näihin sinua karsaasti katsoviin ihmisiin. Lika barn leka bäst, eikä siinä ole mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö älypuhelinta jatkuvasti ollessasi muiden seurassa? Harhailevan oloinen mieli on rasittavaa seuraa. Itse laitan puhelimen seurassa äänettömälle ja laukkuun, ja tämä on aika yleinen tapa muutenkin.
Aikalailla. Mieli alkaa harhailla ihan liikaa, jos yritän keskittyä johonkin mikä ei kiinnosta 100%. Internet on minulle kuin taivaanlahja.
Ap
Ap, ymmärrän sinua. Olen varmastikin sinua paljon vanhempi, mutta samoin lapsenomaisesti innostuva ja (muille) jokapäiväisistä, tavallisista asioista nauttiva.
Panen merkille jokaikisen oravan tai variksen, joka sattuu tielleni.
Toki olen oppinut pitämään innostukseni ja haltioitumiseni omana tietonani - muutenhan minua pidettäisiin ihan hulluna! Vaikka oikeasti olen älykkäimpiä ja viisaimpia ihmisiä mitä tiedän. Havainnoin jatkuvasti kaikkea. Olen introvertti, mutta opetellut sosiaaliseksi aikuisena. Eli pysty(isi)n sujuvasti smalltalkkaamaan kenen kanssa tahansa. Siksi minua pidetään jopa ihmisläheisenä - siis tuntemattomat pitävät, ei perheenjäsenet. Tuntuu, että olen omana itsenäni useimmille jotenkin liikaa: liian erilainen, liian fiksu, liian laajasti asioita ymmärtävä, liikaa elämää nähnyt ja elänyt.
Huokaus. Siksi olen lähes erakko, eikä minua kukaan kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elätätkö kuitenkin itsesi? Käytkö töissä? Jos käyt, etkä elä muiden kustannuksella tai ole elämäntavallasi kuormittamassa esim. julkisia palveluja pitkälläkään aikavälillä, tai läheisiäsi, ei kenelläkään pitäisi olla siihen sanomista.
Käyn töissä ja elätän itseni 🙂
Ap
Maksat siis vuokrasi ja kaikki kulusi itse? Vai tarkoittaako tuo sitä, että elät kotonasi, mutta käyt töissä osallistumatta kodin kuluihin? Monet nuoret katsovat elättävänsä itsensä, vaikka tosiasiassa palkka menee vain omiin henk.koht kuluihin ja huvituksiin, ruuan, sähkön yms maksavat vanhemmat.
Se mistä kukin saa rahansa ja kuka mitäkin maksaa ei millään tavalla kuulu sinulle etenkään jos mitään rikosta ei ole tapahtunut.
Kannattaa hakea apua noihin mielenterveysongelmiin ennen kuin pääsevät kasvamaan liian pahoiksi
Älä kysy täältä - sinulle tulee vain paha mieli!
Juttele ystävien tai perheen kanssa tai soita auttavaan puhelimeen/chattiin.
Täällä on tosi sairaita ihmisiä kirjoittelemassa ja neuvot voivat olla sen mukaisia...
Lika barn leka bäst - tämä on paras vastaus. Kateelliset haukkuvat aina!
Kohauta muille vain ystävällisesti, mutta arvokkuudella olkia.
Hyvää ja onnellista elämää ja hetkessä elämistä.
Otsikkoon korjaus: on = olen
Ap