On aika lapsenomainen aikuinen ihminen. Miksi monet ihmiset halveksuvat minua ja ärsyyntyvät minusta?

Olen kai sellainen ihminen, ettei minusta koskaan tule "aikuista". En jotenkin tunne yhtään itseäni aikuiseksi, tosin en teiniksikään. En mieti ikääni oikeastaan koskaan. Olen hyvin oikeudentuntoinen, minulla on korkea moraali, olen hyvin herkkätunteinen, asioita ajoittain liiankin syvällisesti pohtiva. En halua perustaa perhettä, en kaipaa ystäviä, tavallaan nautin yksinolosta kotonani, mutta tavallaan taas en haluaisi asua täysin yksin, vaan että joku asuisi asunnossani tietyin ajoin ja minä tietyin ajoin. Olen taistellut koko elämäni itseni kanssa, ja tiedän itsekin, että olen hyvin ristiriitainen ihminen.

Oman itseni kanssa tulen kuitenkin todella hyvin toimeen nykyään. Olen kasvanut paljon ihmisenä ja entiseen, masentuneeseen ja ahdistuneeseen minään verrattuna osaan nauttia todella yksinkertaisista asioista, jotka monille muille ovat tavallista, tunteita herättämätöntä arkea. Tuntuukin usein siltä, että muita ihmisiä jopa ärsyttää se, että innostun kaikesta kuin pieni lapsi. Minulle usein naljaillaan lapsenomaisuudestani. Se tuntuu usein olevan hyvin negatiivissävytteistä. Tiedän, en esimerkiksi tykkää ollenkaan siivoamisesta, ruuanlaitosta, tiskaamisesta. Mieluummin vaan haaveilen kaikesta kivasta ja elän pääni sisällä omassa maailmassani. Olen 15-vuotiaasta asti tykännyt istua tietokoneella ja nyt älypuhelinaikakautena tuskin on ihmekään, että olen vahvasti älypuhelinkoukussa. Tämäkin ärsyttää läheisiäni, mutta toivoisin heidän ymmärtävän, ja olen heille sanonutkin, että olen oikeasti onnellinen, tämä netin selailu puhelimella ei ole masennuksen merkki! Saan tästä nautintoa, koska tämä on juuri se oma "päänsisäinen maailmani" joka tekee minusta onnellisen. Jos ei ole älypuhelimen nettiä, istuisin sen sijaan tietokoneella🙂

Vaikka olenkin tyytyväinen itseeni ja elämääni näin, en haluaisi ärsyttää muita. Kyllä minulle olisi tärkeää, että läheiseni olisivat myös onnellisia. En vain käyttäydy niin kuin he toivovat. Minulle on tästä älypuhelinkoukusta valittanut jo todella moni ihminen, myös ne joita olen tuntenut vain lyhyen aikaa.

En kuitenkaan halua muuttaa mitään nykyisessä elämäntyylissäni. Ainoa mikä vaivaa on tuo muiden suhtautuminen minuun. En ole koskaan sellainen etten ärsyttäisi muita. Kaikki kritisoivat minua ja ovat kritisoineet niin kauan kuin muistan. Syömiseni, ulkonäköni, harrastusten puutteeni, ajankäyttöni, kodinhoitoni, kaikkea on kritisoitu ja kritisoidaan. Mutta olen itse tyytyväinen juuri tällaiseen elämään. Miksi ihmiset ärsyyntyvät minusta niin paljon? Tuntuu, ettei ihmiset arvosta minua ja näkevät minussa lähinnä ne ärsyttävät asiat.

Mistä tämä johtuu?