Lue keskustelun säännöt.
Läheisriippuvuudesta eroon
Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa päihderiippuvaisen kanssa ja ilmeisen sairastunut itsekin. Miehet on mennyt ja tullut miten haluaa, aina otin takaisin ja yritin uskoa vaan hyvää, hoivasin ja koitin parantaa itseni unohtaen. Suhteissa henkistä ja fyysistä väkivaltaakin, olen antanut alistaa itseni aika täydellisesti.
Mulle on aina tärkeintä toisen hyvä olo, itsellä ei niin väliä. Suurimman osan suhteiden ajasta olen ollut masentunut kohtelun takia, silti aina kun toinen on vain pyytänyt anteeksi olen asettanut hänet elämäni keskiöön, kunnes mua satutetaan taas ja sen jälkeen uusiksi. Unohdan aina itseni, en oikein muista edes mistä joskus nautin ja mitkä mun omat mielipiteet on, myötäillen ja joustan ihan liikaa.
Tää on sairasta!
Onko joku eheytynyt tästä? Millä tavoin opetella, että oma elämä on tärkein ja itse arvokas?
Kommentit (592)
Vierailija kirjoitti:
Täälä jo mainittu: Mitä sinä itse haluat? Keskityt jonkin aikaa ainnoastaan siihen mitä tahdot, tarvitset ja mistä nautit. Todennäköisesti tuttavasi, jotka tuntevat aiemman miellyttäjäminäsi reagoivat syyttämällä itsekkääksi tai välinpitämättömäksi. Opettelet sanomaan ei, painokkaasta ja kieltäydyt kaikesta mikä ei tunnu sinusta hyvältä ja tökkii tunnetasolla. Et enää suostu suhteisiin, joissa joudut hoivaajaksi ja mahdollistajaksi tai jossa mielipitäitäsi ja tarpeitasi ei kuulla.
Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta samalla karsiutuvat he, jotka ovat kanssasi vain hyötymismielessä tai eivät hyväksy sinulla olevan oma tahto. Ajan myötä myös löytyvät he joiden kanssa on mahdollista löytää yhteinen maaperä ja sopia asioista ilman, että kumpikaan kokee joutuneensa jyrätyksi tai ainostaan taipuvansa toisen tahtoon.
Aika monella läheisriippuvaisella ei ole hajuakaan mitä itse haluavat. Mutta sitä pitää pala kerrallaan koittaa alkaa etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida enää ketjuun kirjoittaneita olla paikalla? Toivottavasti kaikilla asiat paremmalla tolalla. Itsellä avautui silmät ihan kertarysäyksellä näkemään oma toiminta uudella tavalla. En olekaan uhri, vaan mun riippuvuus on se yhdistävä tekijä. Toki mua on kohdeltu suhteissa huonosti, mut ilman tätä pohjasyytä se olisi jäänyt siihen ekaan kertaan, eikä jatkunut vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun löytyminen todennäköisesti pelasti henkeni. Tuhoisa suhde, joka sai mut suunnittelemaan elämäni päättämistä. Elämänhalua ei vieläkään ole, mutta tää keskustelu antoi vertaistukea. Ehkä jaksan kitua sekunti kerrallaan ja katsoa mihin se johtaa. En tiedä jaksanko.
Voimia sulle
onko suhteessa läsnäoloa, läheisyyttä enempi haluava millloin lähesriippuvainen tai mitä tunteita teillä saa aikaan tuollainen tilanne kun toinen ei huomaa kun sinulla on sanatonta tai sanallista viestintää. Tässä ei puhuta seksistä yksinään. Allekirjoittanut ei ainakaan tunne kokevansa läheisriippuvaisuutta tai huomiontarvetta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun löytyminen todennäköisesti pelasti henkeni. Tuhoisa suhde, joka sai mut suunnittelemaan elämäni päättämistä. Elämänhalua ei vieläkään ole, mutta tää keskustelu antoi vertaistukea. Ehkä jaksan kitua sekunti kerrallaan ja katsoa mihin se johtaa. En tiedä jaksanko.
Mun vinkki sulle on, että sun pitää saada ajatukset pois siitä, mikä on sun vointi ja miten jaksat. Fokus ihan muihin juttuihin. Parasta on nauru sekä läheisten ihmisten seura.
Kiitos viestistäsi. Tää onkin mielenkiintoinen pointti, ajatukset pois omasta voinnista. Kun ketjua luin ja artikkeleita aiheesta, joka paikassa sanotaan että pitäisi keskittyä siihen miltä Minusta tuntuu. No sitä olen tehnyt, ja se ajaa minut hulluuteen. Koska se levy on tämä: minuun sattuu, minuun sattuu, minuun sattuu, en yksinkertaises
Pienempiä ja helpompia tavoitteita: Jos töissä kumminkin käyt, niin yhdistä ulkoilu siihen, kun olet palaamassa töistä ja olet jo ulkona. Aluksi riittää että jäät hetkeksi ulos seisomaan ja hengittämään raitista ilmaa ennen kuin menet sisälle. Kun tämä onnistuu, kierrät vain talon ympäri. Sitten käyt tiellä 10-20 metriä ja takaisin. Sitten 100 metriä. Sitten korttelin ympäri. Sitten käyt vapaapäivänä pihalla istumassa tai olemassa. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvainen äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, keitä ne suht päihteetöntä elämää elävät uhriutuvat pompottelijat ovat. Haluaisin tietää itsekin... Mikä mielenterveysongelma ajaa sellaiseen?
Mies välillä heittänyt ilmaan AD(H)D:tä tai kaksisuuntaistaista, mutta kun olen kehottanut hakemaan diagnoosin ja apua, niin selityksiä riittää miksi ei voi mennä.. nytkin mies huusi kesällä puhelimeen, ettei halua olla kanssani tekemisissä ja asennoiduin niin, että lapsen tapaamiset pitää sumplia, niin yhtäkkiä olikin tulossa iloisesti meille. Laittoi liitteenä tekstin AD(H)D:sta ja kehotti lukemaan, tunnistaa itsestään monia piirteitä kuulemma. Kysyin miksi lähetti minulle ja mitä haludi asialla ilmaista, niin halusi kuulemma vaan jakaa. Pyysin tulevaisuudessa jakamaan vastaavat asiat uudelle tyttöystävälleen ja pohtimaan hänen kanssaan mahdollisia diagnooseja, minä en häntä voi enää tuk
Ei kyllä mielestäni adhd tai add selitä tuommoista. Kaksisuuntainen tai epävakaa kylläkin.
Päihdeongelmaperheissä kasvanut voi tahtomattaan tulla läheisriippuvaiseksi ja monasti tämä osa lankeaa vanhimmalle lapselle, joka yrittää hoitaa ja kantaa vastuuta sellaisista asioista mitkä kuuluisivat vain perheen aikuisille. Ei ole harvinaista, että tälläiseen rooliin lapsena ajautunut on läheisriippuvainen läpi koko elämänsä ja häneltä jää monasti sitten oma elämä elämättä ja myös sisarukset saattavat aikuisinakin tukeutua häneen ja odottavat hänen uhrautuvan heidän puolestaan niin kuin hän lapsuudessakin teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen läheisriippuvaainen ja otin takaisin "muuttuneen" miehen aikaisemmasta suhteesta. Vuoden pystyin olemaan erossa. Uskoin puheet että on käsitellyt ongelmiaan, kertoi ne asiat jotka arvasin jo hänen lapsuudestaan, mutta suhteen aikana kielsi täysin. Oli kontrolloiva, haukkui, vei itsetunnon henkisellä väkivallalla. Olen siihen lapsena tottunut ja siksi hakeudun tämänkaltaisten kanssa yhteen. Sama tarina kuin monella tässä ketjussa. Vuoden jaksoi ollaa rakastunut yhteenpaluun jälkeen ja yrittää kunnes alkoi taas kontrollointi ja raivarit. Sain sanottua että tämä ei käy. Tilanne vähän kohentui. On käyttänyt aina seksiä välineenä. On aina minun syy kun ei halua. Vuosi sitten jotenkin lopetin hänen haluamisen kuin seinään. joku mitta tuli täyteen. Olisin silti halunnut mennä parisuhdeterapiaan koska (kuten tällä moni sanonut), on niin paljon hyvääkin. No ei tietenkään halua ja litania kaikista niistä asioista mitä olen suhteen epäonnistumiseksi tehnyt. Toki nyt väitteillä onkin ihan pohjaa koska en todella vaadi mitään enkä jaksa yrittää mitään enää. On tyypillistä että jos yritän korjata asiaa, vaikka lähteä matkoille niin hän sanoo että ei tarvitse. Viimein sain sanottua että en jaksa jatkaa näin. tuli syytökset mutta hetken päästä jatkoi tulevaisuuden suunnittelua. Arki toimii ja minun on todella vaikea silti lähteä tästä. Olen jo 50kymppinen ja koen olevani rupsahtanut, on tullut jo aika synkkiä ajatuksia kun en pääse eteenpäin.Ei ole lapsia koska sentään tajusin että dynamiikka on ihan sama kuin omassa lapsuudenkodissa enkä halunnut että lapset saa kohdata samaa raivoamista ja varpaillaan oloa. Pelkään yksinäisyyttä. En osaa enää olla oma itseni, on tullut juuri se lasiseinä, joka estää kuten joku täällä mainitsikin. Ja sitten haksahdan samanlaisiin tyyppeihin
Mä sain vertaistukea ja viisautta tästä ketjusta. https://www.instagram.com/soultionstherapyandcoaching/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen parantunut. Lukemalla, lukemalla ja lukemalla. Kaikki mahdolliset opukset. Hellstenistä aloitin.
Kun itsensä tunnistaa, voi alkaa ajattelemaan toisin.
Hellsten on teologi, eli ajatuksensa ovat sieltä.
Hellsten on alkoholistin lapsi eli on kokenut omakohtaisesti mitä se on.
Läheisriippuvainen on epävarma ja epäitsenäinen. Hän takertuu itseään heikompaan kuin loiskasvi ja alkaa "auttamaan" kokeakseen itsensä vahvaksi ja tärkeäksi.
Kannattaa katsoa totuutta silmiin. Tuo "autettava" ei avusta muutu. Et myöskään ole hänelle korvaamaton. Olet merkityksetön itsestäänselvyys, jonka tilalle hän löytää hetkessä uuden.
Lähde ja ala elämään omaa elämää. Tapaile ihmisiä, älä muuta yhteen. Anna ajan kulua, vahvistut.
Täälä jo mainittu: Mitä sinä itse haluat? Keskityt jonkin aikaa ainnoastaan siihen mitä tahdot, tarvitset ja mistä nautit. Todennäköisesti tuttavasi, jotka tuntevat aiemman miellyttäjäminäsi reagoivat syyttämällä itsekkääksi tai välinpitämättömäksi. Opettelet sanomaan ei, painokkaasta ja kieltäydyt kaikesta mikä ei tunnu sinusta hyvältä ja tökkii tunnetasolla. Et enää suostu suhteisiin, joissa joudut hoivaajaksi ja mahdollistajaksi tai jossa mielipitäitäsi ja tarpeitasi ei kuulla.
Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta samalla karsiutuvat he, jotka ovat kanssasi vain hyötymismielessä tai eivät hyväksy sinulla olevan oma tahto. Ajan myötä myös löytyvät he joiden kanssa on mahdollista löytää yhteinen maaperä ja sopia asioista ilman, että kumpikaan kokee joutuneensa jyrätyksi tai ainostaan taipuvansa toisen tahtoon.