Lue keskustelun säännöt.
Läheisriippuvuudesta eroon
Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa päihderiippuvaisen kanssa ja ilmeisen sairastunut itsekin. Miehet on mennyt ja tullut miten haluaa, aina otin takaisin ja yritin uskoa vaan hyvää, hoivasin ja koitin parantaa itseni unohtaen. Suhteissa henkistä ja fyysistä väkivaltaakin, olen antanut alistaa itseni aika täydellisesti.
Mulle on aina tärkeintä toisen hyvä olo, itsellä ei niin väliä. Suurimman osan suhteiden ajasta olen ollut masentunut kohtelun takia, silti aina kun toinen on vain pyytänyt anteeksi olen asettanut hänet elämäni keskiöön, kunnes mua satutetaan taas ja sen jälkeen uusiksi. Unohdan aina itseni, en oikein muista edes mistä joskus nautin ja mitkä mun omat mielipiteet on, myötäillen ja joustan ihan liikaa.
Tää on sairasta!
Onko joku eheytynyt tästä? Millä tavoin opetella, että oma elämä on tärkein ja itse arvokas?
Kommentit (592)
Seurailija kirjoitti:
Millaisia ne narsisti naiset oikein ovat ? Kai heitäkin lienee ja miten luonteet eroavat miehistä ? Tietääkö asiantuntijatkaan sellaisia olevankaan . Elämä yleensä on yhtä sotkua ,ongelmaa , koska ei yhteistä suuntaa ja säveltä . Tuokaa minulle onni .
On niitäkin toki, veikkaan että miehet harvemmin tuovat asioitaan esille kuten naiset joten tarinoita on vähemmän.
Musta ois kiva jos ei poikettais ketjussa narsismiin, siitä on paljon tekstiä ja ketjun tarkoitus on pysyä läheisriippuvuudessa. Toki tarinat usein kietoutuvat toisiinsa kun riippuvaisilla on tapana kerätä vierelleen mielenterveysongelmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotkansydän-nettisivusto on hyvvä luettavaa, samoin sieltä löytyvät linkit. Tukiryhmä läheisriippuville olisi järeä keinot päästä irti. Harkitse sitä. Oma yksilöterapia toki myös, mutta on kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja toitottakaa mulle, että en enää ota miestä takaisin, ansaitsen itsekin vaan hyvää!
Ap
Tärkein on se sun oma ajatus. Me voidaan täällä toitottaa mitä vaan.
Mitä sinä haluat?
Toimi sen mukaan.
Käy al anon. Onko sun lapsuudessa alkoholiongelmaisia tai muita riippuvaisuuksia?
Moni on käynyt terapiassa tai ryhmissä läheisriippuvuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin opiskeluun liittyen minnesota-infossa. Siellä luennoi raitistunut aina alkoholisti. Huomasin itsessäni monia piirteitä läheisriippuvuudesta, jota en edes ollut ymmärtänyt. Luin sen jälkeen virtahepo olohuoneessa ja aloin muuttaa omaa toimintaa itsekkäämmäksi. Lakkasin yksinkertaisesti asettamasta muita itseni edelle. Toki toipumistani tuki puoliso. Meillä ei ole alko- tai muuta päihdeongelmaa. Lapsuuden kodissa alkoholin lisäksi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Nyt vuosien jälkeen riippuvuutta en enää tunnista. Toki kävin traumojen vuoksi terapiassa, terapeuttini heti myönsi, ettei tiedä läheisriippuvuudesta. Terapoi muita alueita. Toivottavasti sait jotain tästä. Onnea matkaan ❤️
Täällä yksi riippuvainen kipuilee. Suhteessa oli väkivaltaa. Uskoin kovasti muutokseen kunnes riidan päätteeksi kävi kurkkuun kiinni ja halusi kuristaa.
Mies hakeutui aiemmin terapiaan ja näytti tekevän muutoksen eteen jotain, siksi uskoin. Mä uskon edelleen.
Mies kuitenkin jätti itse tuon takia, sanoi ettei voi luvata etteikö tekisi sitä uudestaan.
Mä niin haluaisin vaan eteenpäin miehen kanssa, mielestäni asiat oli menossa hyvään suuntaan ja meillä oli rauhallista ja hyvä olla.
Itse petin miestä tolkuttomassa kännissä enkä muista siitä mitään, en ole sen jälkeen juonut. Miehelle on jäänyt tästä iso luottamuspula joka purkautuu.
Tiedän, että tää kuulostaa sairaalta ja puolustelen miestä. Tolkuton ikävä ja takerrun vain siihen hyvään ja uskon edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja toitottakaa mulle, että en enää ota miestä takaisin, ansaitsen itsekin vaan hyvää!
Ap
Tuo on se narsistin tunnekoukku. Katso videoita ihminen tavattavissa / tommy hellsten.keskustelee naisen kanssa. Siitä alkaa aueta narsismi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollakulla tietoa siitä, miten läheisriippuvuus eroaa ristiriitaisesta kiintymystyylistä? Itsellä on ainakin jälkimmäinen, mutta viime aikoina olen alkanut epäilemään olevani myös läheisriippuva. Näissä kahdessa on kuitenkin joitain samoja piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollakulla tietoa siitä, miten läheisriippuvuus eroaa ristiriitaisesta kiintymystyylistä? Itsellä on ainakin jälkimmäinen, mutta viime aikoina olen alkanut epäilemään olevani myös läheisriippuva. Näissä kahdessa on kuitenkin joitain samoja piirteitä.
Kannattaa lukea aiheesta vielä enemmän, mielestäni ristiriitainen kiintymistyyli on enemmänkin yksi läheisriippuvuuteen "ajavista" asioista. Läheisriippuvuudessakin lapsuuden kokemuksia ja vaillejäämisiä haluaisi täyttää toisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut itseltäni läheisriippuvuuden. Sinun pitää ensinnäkin tajuta että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Suomessa on auttamisjärjestelmät mistä hakea apua jos on kriisi. Yhdenkään yksittäisen ihmisen vastuulla ei ole kantaa toisen ihmisen elämää ellei se ole oma alaikäinen lapsi. Pitää myös ymmärtää että jotkut ihmiset on elämäntapauhriutujia ja se on heidän tapa elää eikä he edes halua ulos siitä tavasta. Mikä tärkeintä. Luo oma elämäsi niin mielekkääksi ja arvokkaaksi, että se riittää sinulle ja olet valmis poistamaan kaiken elämästäsi joka uhkaa sitä. Näin alkuunsa nämä. Lisäksi kannattaa ymmärtää että jokainen läheisriippuvainen on käänteinen narsisti. Uhraat itsesi koska oikeasti pidät muita kyvyttöminä elämään. Tapasi auttaa on nenänvartta pitkin katsomista ja armotyötä siksi kun et jaksa katsoa muiden perseilyä. Hyväksy se että nämä autettavat on omasta halustaan luusereita eikä sinun pidä auttaa vain siksi että et siedä katsoa sitä. Laita välit poikki äläkä katso jos heidän elämäntapansa loukkaa rauhaasi.
Kiitos suoruudesta. Joskus olisin saattanut loukkaantua, mutta asiaa puhut.
Joo, olen havahtunut itsekin miettimään, että teenkö kuitenkin kivoja tekoja ja myönnytyksiä lopulta vain itseni takia, mitä mä itse siitä saan.
En mielestäni pidä muita kyvyttöminä, toki autan liikaa.
Saitko itse hoidettua itsesi suhteessa vai vasta yksin ollessa? Kuinka sä ajattelet pärjääväsi tulevaisuuden suhteissa?Ap
Hyvin niissä pärjää.
Uskoo siihen tunteeseen. Uskoo omiin tunteisiinsa ja kokee itsensä tärkeäksi.
Sinä olet itse se oman elämäsi tärkein ihminen.
Kyllä sitten pärjää.
Pitää ensin löytää se oma ja suojella sitä.
Ne muut asiat kyllä siitä alkaa lutviuitua.
Olet tällä hetkellä siinä tilassa, että olet itse itsellesi se alin, etkä huolehdi omasta turvallisuudestasi etkä hyvinvoinnistasi.
Huolehdit itsestäsi huonosti.
Paranna sitä. Hae siihen apua.
Olet arvokas ja olet hyvä juuri omana itsenäsi.
Anna itse itsellesi mahdollisuus.
Joka ikinen päivä voit aloittaa alusta.
Aloita nyt. ❤️
Aloin miettiä näitä asioita, kun olen irtautunut epäterveestä suhteesta, jossa olin jotenkin läheisriippuvainen siitä syystä, että omat tarpeeni eivät täyttyneet. Nyt sitten olen aloitellut suhdetta, jossa sitten on täysin erilainen dynamiikka, olemme ihan liian erillämme toisistamme, mutta sinällään olen iloinen, ettei tämä uusi mies ruoki mitään addiktioa itsessäni. Toisaalta se tuntuu pikkasen epämääräiseltä ja pahalta, ettemme ole kovin läheiset toisillemme. Kai tämä(kin) pitäisi lopettaa vai onko se hyvä laastari (en ole koskaan harrastanut laastari- tai vain seksisuhteita).
Olen youtubessa törmännyt kanavaan narsisti vs. minä ja siellä on paljon hyviä videoita, vaikka tämä eksäni ei suoranainen tai kovin vahvasti narsistinen ollutkaan tai en tunnista sitä, mutta tunnistan itsestäni uhrin oireita.
Ja tällainenkin video tuli vastaan
Olipa hyvä video yllä. Minä olen juuri tuollainen; riippumaton, itsenäinen, high functioning läheisriippuva.
Kyllä minulla on aina ollut rajat kuitenkin, mutta se raja on hyvin kaukana. Eli pinna on pitkä, kärsivällisesti ymmärrän kauan, ennen kuin kamelin selkä katkeaa.
Kukaan ulkopuolinen, ei edes oma äitini tai isäni, huomaa minun läheisriippuvuuttani tai eksäni narsistisuutta.
Mielestäni sinun tekstissäsi heijastuu sellainen asenne, että sinä et voi sinut uskalla sinä et saa sinä et halua.
Heitä pois se ajatus, mitä muut ajattelee. Joudut aluksi menemään todella tietoisesti eteenpäin.
Tärkeintä on se, mitä sinä haluat.
Mieti missä haluat olla viiden vuoden kuluttua. Tee suunnitelma. Sitten alat tehdä sellaisia tekoja ja ratkaisuja omassa elämässäsi, mitkä tukevat tuota tavoitteeseesi pääsyä.
Sinä olet tärkeä ja arvokas. Juuri sinä. Ole itse itsellesi se suojeleva aikuinen. Lähde omasta itsestäsi. Suo itsellesi hyvä.
Olet niin tottunut kärsimys olotilaan, että saat opetella hyvän olon uudelleen.
Minun äitini teki tuota, että ei luovuttanut vaan oli siinä sätittävänä ja väkivallan alla, vaikka on hyvin kykenevä ja fiksu. Ei se meidän isää auttanut, että toinen salli sen huonon käytöksen ja viinan vetämisen. Kyllä me lapset siitä kärsimme. Paljon. Ainainen pelko.
Kun äiti vihdoin lähti omilleen, niin kyllä meidän isä ihan hyvin pärjää.
Ole aapee utelias! Elämä on nyt. Sinä olet just hyvä semmoisena kuin olet. Kyllä sinä opit. Otat tuosta sen opin minkä saat ja jatkat uusiin haasteisiin.
Tutustu rauhassa itseesi.
Psykologi olisi hyvä tai al anon. Molemmissa olen itse käynyt.
Hienoa kevättä.
❤️