Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täysin kyllästynyt välipitämättömään puolisoon, mutta niin haluaisin pitää perheen koossa lapsen takia
07.09.2020 |
Lapsella menee siis hyvin tässä perheessä. Mutta se johtuu täysin siitä, että olen laittanut itseni ja tarpeeni taka-alalle. Puoliso ei minusta välitä, sen tietää monesta eri asiasta. Parisuhde-elämää ei ole, vaikka olen kaikkeni yrittänyt sen eteen. Miestä kiinnostaa vain työ ja se perhe-elämä, minkä minä meille järjestän ja suunnittelen. Lähtee siis mielellään kaikkeen mukaan, mutta ei koskaan itse suunnittele mitään kenenkään eteen. Vähiten minun eteen, olen todellakin itsestäänselvyys. Muita samankaltaisessa tilanteessa olevia? Miten olette asiaa käsitelleet?
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella menee hyvin, miehellä menee hyvin, ainoa kenellä on ongelma olet sinä joka olet kyllästynyt. Hyvin tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella menee hyvin, miehellä menee hyvin, ainoa kenellä on ongelma olet sinä joka olet kyllästynyt. Hyvin tavallista.
Eli ap:n täytyy palvella ja passata, saamatta itse takaisin mitään? Reilua! Kunhan muilla vaan on mukavaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella menee hyvin, miehellä menee hyvin, ainoa kenellä on ongelma olet sinä joka olet kyllästynyt. Hyvin tavallista.
Eli ap:n täytyy palvella ja passata, saamatta itse takaisin mitään? Reilua! Kunhan muilla vaan on mukavaa...
Se on naisen osa.
Tervetuloa sieltä 50-luvulta tähän päivään.
Ole itsekin välinpitämätön. Toimii meillä. Molemmat elää omaa elämää, mutta ollaan kuitenkin perhe, isä ja äiti lapsillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän siinä tuppaa liitoissa käymään, että toiseen kyllästytään eikä jaksaisi samaa naamaa katsella vuodesta toiseen. On vaan helppo pyöriä mukana. Ollaan kun on totuttu olemaan. Miehillä varsinkin usein näin.
1. Oletko puhunut asiasta puolisosi kanssa?
2. Miksi olet laittanut itsesi ja tarpeesi taka-alalle?
Siinä kaksi minusta oleellisinta kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista samaa sontaa päivästä toiseen palstalla. Jompi kumpi tai molemmat kyllästyneet. Ja ihmiset vielä 2020 menevät avioliittoon, vaikka lähes aina se ero tulee. Ihan vain siksi koska ei oikeasti olla yksiavioisia. Mikä tässä on niin hankala ymmärtää?
Vaimo ei suostu mihinkään mitä ehdotan. En jaksa enää edes ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella menee hyvin, miehellä menee hyvin, ainoa kenellä on ongelma olet sinä joka olet kyllästynyt. Hyvin tavallista.
Eli ap:n täytyy palvella ja passata, saamatta itse takaisin mitään? Reilua! Kunhan muilla vaan on mukavaa...
Kukaan ei ole pyytänyt palvelemaan ja passaamaan. Ap on itse näin halunnut tehdä ja nyt marttyyrisoituu kun kyllästyi. Luultavasti ominut kaikki hommat mitä tekee ja mies huomannut aikapäiviä sitten, että turha puuttua.
No odottelisin että lapset kasvavat lukioikään ja sitten eroaisin. Sitä ennen aloittaisin sivusuhteen jos löytäisin jonkun ihanan. En todellakaan laittaisi omaa elämää hollille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oikein useampi lapsi piti tehdä vihaamasi miehen kanssa. Katso peiliin
Lisään vielä, että jos et itse arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan sitä tee. Sinun pitää itse ottaa tilasi ja paikkasi perheessä tasavertaisena puolisosi kanssa, eikä vajota marttyyriksi.
Lähde vaikka yksin viikonloppureissulle, tai johonkin hetkeksi pois, ja jätä mies lapsen kanssa. Lopeta palvelu ja kynnysmattona olo. Ei pidä jäädä odottamaan, että puoliso alkaa yhtäkkiä huomioimaan, jos hän ei koskaan ole sitä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä tee vähään aikaan yhtään mitään ainkaan sen miehen hyväks ja kato sit ihmetteleekö yhtään ja oppiiko arvostamaan. Ihme marttyyreita tälläset jotka hiljaisesti salaa tekee kaiken ja sit märisee kun joutuu tekemään kaiken. Tai sit pakotat ukkoski tekemään jotain.
Ap on todellinen nyhverö! Ensin saattaa itsensä tuohon tilaan ja sitten vinkuu, kun ei kivaa.
Keksi itsellesi joku mukava harrastus, vaikka lenkkeily?
Mutta älä enää alistu seremoniamestariksi.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä tuppaa liitoissa käymään, että toiseen kyllästytään eikä jaksaisi samaa naamaa katsella vuodesta toiseen. On vaan helppo pyöriä mukana. Ollaan kun on totuttu olemaan. Miehillä varsinkin usein näin.
Ei kyllä tuppaa käymään. Niin käy silloin jos ei olla pari vaan jompikumpi tai molemmat tekevät työtä sen suhteen eteen ja teeskentelevät muuta kuin ovat. Sitten kun ei enää jaksa tai viitsi niin ei löydy enää yhteistä säveltäkään. Jos suhde on aito ja teeskentelemätön ja se tuntuu oikealta, asiat sujuvat pienellä keskustelulla ja molemmilla on omaa tilaa mutta siltikään ei erkaannuta niin silloin on löytänyt elämänkumppaninsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella menee hyvin, miehellä menee hyvin, ainoa kenellä on ongelma olet sinä joka olet kyllästynyt. Hyvin tavallista.
Eli ap:n täytyy palvella ja passata, saamatta itse takaisin mitään? Reilua! Kunhan muilla vaan on mukavaa...
Käyhän mies töissä hankkimassa perheelle elantoa.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että jos et itse arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan sitä tee. Sinun pitää itse ottaa tilasi ja paikkasi perheessä tasavertaisena puolisosi kanssa, eikä vajota marttyyriksi.
Lähde vaikka yksin viikonloppureissulle, tai johonkin hetkeksi pois, ja jätä mies lapsen kanssa. Lopeta palvelu ja kynnysmattona olo. Ei pidä jäädä odottamaan, että puoliso alkaa yhtäkkiä huomioimaan, jos hän ei koskaan ole sitä tehnyt.
Tämä!
Lapsi ei mene rikki erosta, mutta marttyyriäidistä joka uhraa itsensä ei saa hyvää ja tervettä roolimallia mitenkään. Eron jälkeenkin lapsella on isä ja äiti. Nyt omat tarpeet etusijalle, kukaan ei tule antamaan sinulle kirkasta kruunua jos kärvistelet siihen asti että lapsi on täysi-ikäinen. Kasvata itsellesi selkäranka, nainen.
Alue: Aihe vapaa
En mitenkään.