G: Mitä teit 23-vuotiaana?

Olin kolmivuotiaan lapsen äiti. Menin naimisiin. Sain viimein vakituisen työpaikan (olin tehnyt työtä jo pitkään määräaikaisilla sopimuksilla). Lisäksi perustin oman firman sivutoimelleni. Remontoitiin meidän omakotitaloa ja nautittiin olosta. Haaveiltiin metsäpalstan ostosta, mutta sitä ei tuona vuonna vielä ehditty hankkia.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 04:20"]

Asuin hetken ulkomailla ja biletin kuin hullu... Palasin Suomeen, aloitin opiskelut ja jatkoin bailaamista. Mielenkiintoista, miten monella täällä on ollut jo 23-vuotiaana lapsia ja vakaan oloinen elämä...

[/quote]

Samaan kiinnitin huomiota. Itse asuin puolet vuodesta Ranskassa, biletin kuin pieni possu ja ihastuin palavasti moneen otteeseen. Yksi suhde siitä jatkuikin useamman vuoden. Mutta vauvakuumeesta tai perheen perustamisesta en todellakaan tuolloin haaveillut. :)

[/quote]

Kaikkia ei kiinnosta bilettää vuosikausia?

[/quote]

Ei tietenkään, älä nyt kisko sitä hernettä nenään siellä. ;) Omassa tuttavapiirissäni lastenhankkijoita ei juuri ollut. Eikä mulle vaihtoehdot olleet "biletys vai perhe", vaikka biletystä tulikin harrastettua yliopisto-opintojen ohessa pidemmän kaavan kautta. En vaan yhtään voinut kuvitella hankkivani lapsia tai meneväni naimisiin, se olisi tuntunut pallolta jalassa. Siihen hommaan tuli ryhdyttyä vasta 10 vuotta myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 04:20"]

Asuin hetken ulkomailla ja biletin kuin hullu... Palasin Suomeen, aloitin opiskelut ja jatkoin bailaamista. Mielenkiintoista, miten monella täällä on ollut jo 23-vuotiaana lapsia ja vakaan oloinen elämä...

[/quote]

Samaan kiinnitin huomiota. Itse asuin puolet vuodesta Ranskassa, biletin kuin pieni possu ja ihastuin palavasti moneen otteeseen. Yksi suhde siitä jatkuikin useamman vuoden. Mutta vauvakuumeesta tai perheen perustamisesta en todellakaan tuolloin haaveillut. :)

[/quote]

Kaikkia ei kiinnosta bilettää vuosikausia?

[/quote]

Ei tietenkään, älä nyt kisko sitä hernettä nenään siellä. ;) Omassa tuttavapiirissäni lastenhankkijoita ei juuri ollut. Eikä mulle vaihtoehdot olleet "biletys vai perhe", vaikka biletystä tulikin harrastettua yliopisto-opintojen ohessa pidemmän kaavan kautta. En vaan yhtään voinut kuvitella hankkivani lapsia tai meneväni naimisiin, se olisi tuntunut pallolta jalassa. Siihen hommaan tuli ryhdyttyä vasta 10 vuotta myöhemmin.

[/quote]

  Mä taas en voinut kuvitella, että hommaisin lapset vasta 30 jälkeen. Halusin yhdistää opiskelun ja lapset, koska tiesin kykeneväni siihen :) Jotkut vaan kohtaa sen elämän rakkauden aikaisin ja haluavat asettua aloilleen.

Sain kandintutkinnon yliopistosta, asuin toista vuotta yhdessä nykyisen miehen kanssa. Tein hanttihommia opiskelun ohella. Opiskelu kyllästytti jo, bilettää ei enää kauheasti jaksanut. Pari vuotta elämä tuntui junnaavan paikoillaan. Sitten valmistuin maisteriksi, saimme lapsen ja menimme naimisiin. Oman alan työpaikkakin löytyi. 

Nyt olen kolmekymppinen kahden lapsen työssäkäyvä äiti :)

Tein töitä minkä kerkesin, ihan oikeasti 7 päivää viikossa yli 10tuntisia päiviä.

No, täytin sitten 30v, tapasin miehen ja teimme lapsen, sen jälkeen en ole työpäivää nähnytkään, ikää on nyt 42v ja töihin ei ole enään koskaan tarvetta mennä, eikä edes kaduta, kun katsoo kuinka epävarmoja ihmiset ovat työnsä puolesta kun eivät nuorena tajunneet jo säästää ja tehdä taloudellista turvaa tulevaisuuden varalle. Nyt minä nauran heille.

Menin naimisiin. Tein töitä perheyrityksessä. Tulin raskaaksi (täytin 24 ennen kuin vauva syntyi).

Seurustelin nykyisen mieheni kanssa kolmatta vuotta, mutta asuimme vielä omissa asunnoissamme, aloitin opiskelut ammattikorkeakoulussa, en ollut samaan aikaan töissä, vaikka osa porukasta olikin, kun kyseessä oli iltaopiskelu. Kävin salilla, joskus miehen kanssa ulkona ja sen sellaista. En haaveillut lapsista.

Hoidin juuri syntynyttä esikoista.

Opiskelin, asuin poikaystävän kanssa josta pari vuotta myöhemmin tuli aviomieheni ja lasteni isä, meninkin juuri 23v. hänen kanssaan kihloihin...

En tiedä, kun täytän 23 vasta loppuvuodesta. Toivon mukaan teen jotain huikeaa!

Olen nyt 23. 5 ja 4-vuotiaiden lasten äiti, opiskelen viimeistä vuotta, alamme rakentamaan omaa taloa. :)

Olin 3v ja 2v lasten äiti, odotin kolmatta lasta. Olin ollut kolme vuotta naimisissa. Remontoimme omakotitaloamme.

Tällä hetkellä 26v. Edelleen saman miehen kanssa ja lapsia on kolme. Koirakin nykyään. Kaksi vuotta sitten aloitin opinnot yliopistossa. 

Opiskelin yliopistossa, erosin silloisesta poikaystävästä ja vietin railakasta sinkku/opiskelijaelämää.

Tapasin aviomieheni kaksi päivää ennen kuin täytin 23. Alkoi ihana seurustelu. Olin kesätöissä ja ansaitsin kivasti rahaa. Jatkoin opiskeluja yliopistossa mutta vaihdoin linjaa ja osa opiskeluista meni uusiksi. Meillä oli ns. kaukosuhde, kun opiskelimme eri paikkakunnilla ja jatkoimme näin vielä neljä vuotta ennen kuin muutimme yhteiseen kotiin ja minä aloitin työt.

En bilettänyt kuin hullu mutta toki kävimme risteilyillä, mökkiviikonlopuilla ja muissakin bileissä, joissa näimme ystäviämme. Kenelläkään ei ollut lapsia tuttavapiirissämme, ja lähes kaikki opiskelivat. Miehen kavereista ei vielä kukaan ollut valmistunut, mutta kaikki olivat kovapalkkaisissa kesätöissä ja siksi rahaa oli käytettävissä kaveripiirissä matkoihin yms. Mies taisi itsekin opiskella viimeistä vuotta täyspainoisesti ja sen jälkeen aloitti työt, vaikka lopputyö ei ollutkaan valmis.

Kaveripiirin eka vauva syntyi muuten neljä vuotta myöhemmin eli silloin, kun olin 27-vuotias. Ihan tavallinen kaveripiiri meillä, koostuu pääasiassa yliopisto ja amk-opintoja tehneistä, muutama ammattikoulun käynytkin. Kenelläkään ei tuossa vaiheessa ollut vauvakuumetta, useimmilla tavoitteena saada opinnot päätökseen ja ammattikoululaisillakin mietintää siitä, tätäkö tahdon tehdä loppuelämän (ja yksi vaihtoi alaa kokonaan, toinen opiskeli lisäopintoja). Säästettiin rahaa omaa asuntoa varten, vietettiin parisuhde elämää rauhassa eikä ollut kiirettä hankkia perhettä. Kaksi kaveria tosin hankki koiran tuossa vaiheessa.

Miksi ihmeessä täällä oletetaan että ihminen on valinnut joko perheen tai biletyksen??

Olen 23-vuotias, kihloissa, amk takana ja vakituisessa työsuhteessa unelmaduunissa. Talo rakennettiin tänä vuonna. Ei kiinnosta biletys, eikä lapset vielä muutamaan vuoteen. En tiedä mitä tämä sitten on? Oleskelua?

Olin muuttanut 1,5 vuotta aikaisemmin Tukholmaan, olin hotellissa töissä. Kävin interraililla ja täytin 23 Madridissa. Bailasin paljon.

Asuin kotona ja vietin aikaa lähinnä nukkuen ja nettiriippuvaisena. Pääsin kuitenkin syksyksi opiskelemaan ja se helpotti hetkeksi, pääsin irtautumaan kotiväestä, vaikka olinkin edelleen masentunut ja ahdistunut.

Olin omaishoitaja ja jouduin järjestämään hautajaiset. Jouduin muuttamaan. Aloitin opiskelun monen välivuoden jälkeen. Vakavoiduin, väsyin ja voin huonosti.

En osaa yhtään samaistua näihin juttuihin "railakkuudesta", työstä, opiskelusta ja sellaisesta kaiketi normaalista.

Asuin kimppakämpässä helsingin keskustassa, työskentelin kenkäkaupassa, seurustelin kamalan kundin kanssa, paneskelin fuckbuddyn kanssa, biletin ahkerasti, söin eineksiä.

Aloitin sairaanhoitajan opinnot. Aikaisemmin olin lukion jälkeen vähän miettinyt, mitä teen, yrittänyt kouluihin pääsemättä sisään ja opiskellut yhden turhan ammatillisen tutkinnon. 23-vuotiaana pääsin vihdoin ammattikorkeakouluun opiskelemaan. En ollut tuohon ikään mennessä vielä ikinä seurustellut.