G: Mitä teit 23-vuotiaana?

Olin 2- ja 4-vuotiaiden lasten äiti ja aloitin yliopisto-opinnot kun täytin 23.

Suoritin opetusharjoittelun ja kirjoitin gradun. Seuraavana vuonna valmistuin ja sain vauvan, esikoiseni. :)

Olin töissä, opiskelin, muutin takaisin kotiseudulleni, aloitin opinnäytetyötä, kävin Shanghaissa ja sain unelmieni miestä. Kelpo ikä kaikenkaikkiaan.

Sain esikoiseni ja suoritin viimeistä vuotta sairaanhoitajan opintoja

Opiskelin, olin muistaakseni tuolloin ulkomailla, rakastuin...

Minä sain esikoiseni 23-vuotiaana

En ole vielä ehtinyt tehdä mitään. Toivottavasti jotakin järkevämpää... Katsotaan 2 v päästä.

Odotin kolmatta lasta, tein töitä perheyrityksessä ja nautin elosta :)

Ostin Helloweenin Keeper of the Seven Keys Part II -CD:n.

Olin kolmevuotiaan tytön äiti,yritin tehdä eroa lapsen isästä, tein "paskaduuneja" puhelinmyyntiä ym. mistä ei tienannut mitään. Seuraavat vuodet oli paljon mielenkiintoisempia.

Aloitin 3. vuoden yliopistossa lähtien syyslukukaudeksi Ranskaan yliopistoon. Vähän ennen lähtöä tapasin tulevan avomieheni (21v), jonka kanssa olimme vuosikymmenen kimpassa. Se ei johtanut mihinkään.

Biletin enemmän kuin sielu sieti., opiskelin yliopistossa., kävin puoli vuotta Amerikassa vaihdossa ja matkustelin siellä., erosin ensimmäisestä poikaystävästä., tein montaa työtä maksaakseni matkustelun., biletin., tutustuin uusiin ihmisiin., järjestin kemuja ja otin söpöjä miehiä yöksi kotiini baarin jälkeen. Kaikin puolin megahauska vuosi., ja on todella tullut otettua ilo irti nuoruudesta.

Hm... tein diplomityötä, remontoin, moottoripyöräilin, kävin punttisalilla, etsin miehen kanssa taloa.

Valmistuin kandintutkinnosta, erosin pitkäaikaisesta neuroottisesta tyttöystävästäni, panin vaille vuoden verran kaikkea liikkuvaa ennen kuin löysin uuden rakkauden, liityin tunnettuun suomalaiseen rockbändiin kitaristiksi (en tosin ole enää siinä porukassa ja muutenkin elämä muuttunut aikalailla)...

Olen juuri 23-vuotias. Haaveilen esikoisesta, yliopisto-opintojani vielä vähän jäljellä. Miesystävä alkanut jo leppyä ajatukselle jälkikasvusta, ollaan oltu yhdessä jo yli 2,5v ilman mitään kihloja. (Molemmilla kyllä teknillinen tai kaupallinen tutkinto kesken)

Sitä rupeaa vain miettimään, että missä vaiheessa on valmis? Pitääkö aina odottaa että toinen kerkeää ensin? Oma suku siis aina tehnyt perinteiset: kihlat -> häät -> lapset etc.

tein abortin poikaystävän painostuksesta, join joka viikonloppu, menin sänkyyn naisenkin kanssa ja tein töitä arjet. 

Asuin hetken ulkomailla ja biletin kuin hullu... Palasin Suomeen, aloitin opiskelut ja jatkoin bailaamista. Mielenkiintoista, miten monella täällä on ollut jo 23-vuotiaana lapsia ja vakaan oloinen elämä...

Opiskelin AMK:ssa, kävin töissä ja välillä baarissa viikonloppuisin. Mulla oli marsu, alunperin kaksi mutta kaveri kuoli aiemmin. Se oli mun kämppis :) Jotain kevyitä miessäätöjä oli mutta ei oikeastaan edes seurustelua, en kai ymmärtänyt yrittää oman tasoisiani vaan tavoittelin liikoja.

Hyvin muuten huomaa elämän kallistumisen nykyiseen verrattuna. 23- vuotiaana mulla oli kiva peruskuntoinen vuokrakämppä lähellä Turun keskustaa nätissä vanhassa kivitalossa. Baarissa ja kahviloissa kävin ainakin jommassa kummassa lähes viikottain, kaupasta ostin sitä ruokaa mitä halutti. Laivalla ja ympäri Suomea käytiin bilettämässä monta kertaa vuodessa ja vaatteitakin oli varaa ostaa. Opiskelustakin tuli kustannuksia kin piti ostaa materiaaleja ja jopa kirjoja koska koulussamme oli tosi surkea kirjasto ja aina ei jaksanut kytätä sitä yhtä kirjaa tettiä varten, Varaa on kyllä edelleenkin mutta tienaan nykyään 5-6 kertaisen määrän ja käyn täysipäiväisesti töissä ja tuntuu ettei elintaso ole juuri noussut.

Seurustelin itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Purjehdimme kesät itä- ja pohjanmerellä. Kävin töissä ja vietin muutenkin railakasta elämää.

Olin töissä kaupassa.Olin ollut naimissa jo 2v. Yritin löytää muuta työtä, mutta este oli se, että olin nuori ja vasta mennyt naimisiin, varmaan alkaisin kohta pukata lapsia...No niitä alkoi tulla vasta 10v myöhemmin.