Mitä kieliä puhutte?

Suomen lisäksi: englanti, saksa, ruotsi, ranska, espanja ja turkki

Suomi, englanti, ruotsi ja kiina (mandariini).

Mutta en valitettavasti osaa sanoa pussaa mun peppua kiinaksi :) Kiinalla tulen hyvin toimeen arkisissa tilanteissa, en osaa lukea enkä kirjoittaa merkkejä.

Olen opiskellut koulussa lisäksi ranskaa ja saksaa, mutta käytön puutteessa ne ovat unohtuneet. Ranskaa puhuin joskus ihan turistitasolla, mutta enää muistan tuskin numerot kymmeneen. Saksaa en kunnolla koskaan oppinutkaan, D-kielenä lukiossa. Jos noita alkaisi opiskella, ehkäpä ainakin ranska palautuisi aika nopeastikin.

Ma puhun suomea (aika vahan tosin nykysin), englantia, ranskaa, hollantia ja ruotsia. Terveiset Belgiasta! 

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:38"]

Suomi (C2)

Englanti (C1-C2)

Ruotsi (B1.2-B2)

Saksa (B1.2-B2)

Venäjä (A2.2-B1.2)

Portugal (A2)

Espanja (B1.2-B2.2)

Viro (B1-B2)

Italia (B1-B2)

Ranska (B1.1-B2.1)

Nuo arviot perustuvat käytyihin kursseihin ja niissä ilmoitettuihin vaatimustasoihin, minimistä maksimiin.

Alkeet tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Esim.alkeiskurssin käynyt voi jonkun mielestä osata alkeet, mutta toisaalta alkeilla voi tarkoittaa lukion lyhyttä oppimäärää (A2 tasoa) ja työmäärän ero on melkoinen. Alkeiskurssi kun vastaa enintään yhtä kokonaista lukiokurssia.

'Sujuva' on myös minusta aikansa elänyt ilmaus, joka ei tarkoita mitään.

-Mies 28v-

[/quote]

Kielikurssien käyminen ja niiden läpäiseminen ei tarkoita, että kieli olisi kurssin vaatimustasoa vastaavasti hallussa. Ja kielihän unohtuu koko ajan, vaikka olisi lukiossa suorittanut C2 tason kusseihin asti mutta sen jälkeen ei käyttänyt ollenkaan. Mielestäni kuvailevat sanat "alkeet", "perusteet", "sujuvasti" kuvaavat kielitaitoa paremmin vaikka on totta, että termit tarkoittavat eri ihmisille eri asioita ja ovat vähän häilyviä. Mutta kyllä saman vaativuustason kurssinkin käyneiden kesken tasoeroja on paljon, vaikka kaikilla olisi tuon sinun luokituksesi perusteella samat tiedot ja taidot ko. kielestä.  

Suomi, ruotsi, englanti, ranska, saksa, kreikka, heprea, latina ja espanja.

Huvittavaa, kun ihmiset kertovat puhuvansa "täydellisesti" joitakin kieliä, ja sitten tulee hirveä lista. Luulisi, että paljon eri kieliä opiskelleet tietävät, ettei kukaan osaa edes omaa äidinkieltään "täydellisesti". En itsekään tunne kaikkia suomen kielen sanoja ja kielioppisääntöjä, vaikka suomi on äidinkieleni ja opiskelen sitä yliopistossa sivuaineena.

Pääaineenani on englanti ja sivuaineena ranska (ja olen Englannissa ja Ranskassa myös asunut monia vuosia), joten noissa kielissä katsoisin olevani erinomainen, mutten missään nimessä täydellinen :D. Ruotsia ja espanjaa osaan kohtuullisesti, ja niitä haluaisin opiskella vielä lisää.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 08:36"]

Huvittavaa, kun ihmiset kertovat puhuvansa "täydellisesti" joitakin kieliä, ja sitten tulee hirveä lista. Luulisi, että paljon eri kieliä opiskelleet tietävät, ettei kukaan osaa edes omaa äidinkieltään "täydellisesti". En itsekään tunne kaikkia suomen kielen sanoja ja kielioppisääntöjä, vaikka suomi on äidinkieleni ja opiskelen sitä yliopistossa sivuaineena.

Pääaineenani on englanti ja sivuaineena ranska (ja olen Englannissa ja Ranskassa myös asunut monia vuosia), joten noissa kielissä katsoisin olevani erinomainen, mutten missään nimessä täydellinen :D. Ruotsia ja espanjaa osaan kohtuullisesti, ja niitä haluaisin opiskella vielä lisää.

[/quote]

Kyllä minä koen osaavani puhua kolmea kieltä täydellisesti. Toinen vanhemmistani on ulkomaalainen, toinen puoliksi ulkomaalainen ja puoliksi suomalainen. Molemmat heistä puhuivat mulle omaa vieraskielistä äidinkieltään koko lapsuuteni, samoin sukulaisten kanssa puhuin ko. kieliä. Ei ole koskaan tullut tilannetta, missä en olisi ymmärtänyt/tiennyt mitä sanoa ko. kielillä. Suomessa olemme lähes aina asuneet ja suomenkielisen suvun kanssa eniten tekemisissä, joten suomea tottakai täydellisesti. 

Siihen päälle kielet joita olen opiskellut koulussa, ihan ekaluokasta asti oli jotakin vierasta kieltä. :)

Suomi, heprea, venäjä, englanti.

Englanti ainoa jota puhun sujuvasti. Lisäksi jonkin verran italiaa, espanjaa, ranskaa. Ruotsia todella huonosti. Ukrainaa, venäjää ja saksaa olen joskus yrittänyt opiskella. Kreikasta en muista enää paljoakaan. Seuraavaksi haluaisin opiskella hepreaa (kirja jo hankittu ja pari fraasiakin opeteltu) ja arabiaa.

Paljon olen kieliä opiskellut, mutta onko siitä mitään jäänyt käteen onkin sitten eri asia. Ehkä se aivojumppana on hyödyllistä kuitenkin?

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 05:12"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:38"]

Suomi (C2)

Englanti (C1-C2)

Ruotsi (B1.2-B2)

Saksa (B1.2-B2)

Venäjä (A2.2-B1.2)

Portugal (A2)

Espanja (B1.2-B2.2)

Viro (B1-B2)

Italia (B1-B2)

Ranska (B1.1-B2.1)

Nuo arviot perustuvat käytyihin kursseihin ja niissä ilmoitettuihin vaatimustasoihin, minimistä maksimiin.

Alkeet tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Esim.alkeiskurssin käynyt voi jonkun mielestä osata alkeet, mutta toisaalta alkeilla voi tarkoittaa lukion lyhyttä oppimäärää (A2 tasoa) ja työmäärän ero on melkoinen. Alkeiskurssi kun vastaa enintään yhtä kokonaista lukiokurssia.

'Sujuva' on myös minusta aikansa elänyt ilmaus, joka ei tarkoita mitään.

-Mies 28v-

[/quote]

Kielikurssien käyminen ja niiden läpäiseminen ei tarkoita, että kieli olisi kurssin vaatimustasoa vastaavasti hallussa. Ja kielihän unohtuu koko ajan, vaikka olisi lukiossa suorittanut C2 tason kusseihin asti mutta sen jälkeen ei käyttänyt ollenkaan. Mielestäni kuvailevat sanat "alkeet", "perusteet", "sujuvasti" kuvaavat kielitaitoa paremmin vaikka on totta, että termit tarkoittavat eri ihmisille eri asioita ja ovat vähän häilyviä. Mutta kyllä saman vaativuustason kurssinkin käyneiden kesken tasoeroja on paljon, vaikka kaikilla olisi tuon sinun luokituksesi perusteella samat tiedot ja taidot ko. kielestä.  

[/quote] Siinä olet oikeassa että kurssin käyminen ei ole täysin idiootinvarma todiste mistään, mutta aika paljon tyhjää parempi. Moni ihminen kun kuitenkin käyttää tai joutuu käyttämään puhdasta itsearviointia ilman mitään muodollisia saavutuksia.

Tarkimmat kuvaukset löytyvät mamujen suomen kielen kursseilta, joissa on ainakin yhdeksän eri tasoa. Toiseksi tarkimmat yleisten kielitutkintojen puolelta (6 tasoa) ja sitten on nämä vanhan ajan sujuvuudet ja muut.

Lukiossa tavoitellaan B2 tasoa englannissa ja muissa >pitkissä kielissä< enemmänkin B1 tasoa, vaikka joidenkin harvojen kohdalla sen englannin voi korvata joku muu ala-asteelta alkanut kieli.

Äidinkieli suomi, josta on myös yliopisto-opintoja. Kotikieli ranska, työkielinä ranska, englanti ja ruotsi, näillä kielillä pystyn keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta (suomen lisäksi). Tämä on kyllä mulle jokseenkin maksimimäärä kieliä, joita voin pitää oikeasti käyttökelpoisina. Olen myös opiskellut saksaa, espanjaa ja arabiaa. Saksaa ymmärrän melko hyvin, mutta oma puheen tuotto sillä tasolla, että kaupassa/ravintolassa selviän helpoista keskusteluista. Espanjaa ymmärrän kai nykyään pitkälti ranskan perusteella, keskustelusta ja luetusta ymmärrän ehkä aiheen, jos hyvin käy, itse osaan tuottaa vain perusfraaseja. Arabiaa en kyllä osaa juuri yhtään enää, korkeintaan kirjoittaa nimeni.

Tuo alkeet on hauska ilmaisu. Mitä se tarkoittaa? Riittääkö, että osaa sanoa nimensä ja kuinka vanha on? Vai pitäisikö osata tilata ravintolassa tai kysyä jotain vaatekaupassa sen alkeet-tasoisen kielitaidon kanssa? Ja ymmärtää vastaus?

Osaan suomen lisäksi englantia melko hyvin ja ruotsia varmaankin tyydyttävästi. Saksaa olen joskus opiskellut, mutta osaan vain joitain sanoja ja lauseita, joten sillä kielellä en pärjää.