Miten asperger näkyy naisella?
Missä menee ero erityisherkkyyden, mielenterveysongelmien, oppimisvaikeuksien välillä, kun niissä voi olla samanlaisia oireita? Missä vaiheessa elämää tulee esille yleensä?
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Aspergiryttä korostetaan aivan liikaa, suurin osa työelämään kykenevistä ei tarvitse minkäänmoista erityiskohtelua tai tunnistamista.
Onko sulla itselläsi asperger? Jos ei, niin miks kuvittelet tietäväsi mitään tuollaista asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergiryttä korostetaan aivan liikaa, suurin osa työelämään kykenevistä ei tarvitse minkäänmoista erityiskohtelua tai tunnistamista.
Onko sulla itselläsi asperger? Jos ei, niin miks kuvittelet tietäväsi mitään tuollaista asiasta?
Minä tunnen autisteja, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua, ovat työelämässä jne.
- sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergiryttä korostetaan aivan liikaa, suurin osa työelämään kykenevistä ei tarvitse minkäänmoista erityiskohtelua tai tunnistamista.
Onko sulla itselläsi asperger? Jos ei, niin miks kuvittelet tietäväsi mitään tuollaista asiasta?
Minä tunnen autisteja, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua, ovat työelämässä jne.
- sivusta
Minä tunnen naisautisteja, joista ei tajuaisi päälle päin mitään, ellei tajua mitä kaikkea siihen liittyy. He ovat opiskelleet pitkälle ja älykkäitä, mutta viidenkympin hujakoilla alkaa työkyky loppua. Ilmeisesti se maskin pitäminen ja sinnittely kaikki vuodet on vienyt voimat ja alkaa olla mahdotonta enää sen jälkeen, ihminen ei vaan jaksa määräänsä enempää. Tiedän kolme tällaista ja yhden, jolla pahemmat oireet ja työkyky lakkasi jo paljon ennen viittäkymppiä ja yhden, joka sinnitteli eläkeikään asti.
Maskaus tosiaan vie voimat. Minun tuntemani autistit ovat miehiä eivätkä ole varsinaisesti maskanneet.
- sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergiryttä korostetaan aivan liikaa, suurin osa työelämään kykenevistä ei tarvitse minkäänmoista erityiskohtelua tai tunnistamista.
Onko sulla itselläsi asperger? Jos ei, niin miks kuvittelet tietäväsi mitään tuollaista asiasta?
Minä tunnen autisteja, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua, ovat työelämässä jne.
- sivusta
Mutta ethän sä heidän sisäisestä kokemuksesta tiedä. Kyllä munkin puoliso on työelämässä eikä tarvitse erityiskohtelua - paitsi että kyllä oikeasti tarvitsisi. Työhön liittyvä sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa häntä ihan äärirajoilleen, mutta ei siitä tiedä hänen itsensä lisäksi kukaan muu kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergiryttä korostetaan aivan liikaa, suurin osa työelämään kykenevistä ei tarvitse minkäänmoista erityiskohtelua tai tunnistamista.
Onko sulla itselläsi asperger? Jos ei, niin miks kuvittelet tietäväsi mitään tuollaista asiasta?
Minä tunnen autisteja, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua, ovat työelämässä jne.
- sivusta
Mutta ethän sä heidän sisäisestä kokemuksesta tiedä. Kyllä munkin puoliso on työelämässä eikä tarvitse erityiskohtelua - paitsi että kyllä oikeasti tarvitsisi. Työhön liittyvä sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa häntä ihan äärirajoilleen, mutta ei siitä tiedä hänen itsensä lisäksi kukaan muu kuin minä.
Ja nuorempana sitä ei tajua itsekään, luulee, että kaikilla on yhtä vaikeaa ja kuormittavaa. Ja sitten sitä kuvittelee, että jokaisen on opeteltava toimimaan ihmisten kanssa ja ystävä ihmettelee, miksi ostan kirjan "Miten olla aikuinen ihmissuhteissa". Kun on parisuhteessa loukkaantuu siitä, kun itse joutuu etsimään toimivaa tapaa olla, että miksi se toinen ei tee samoin, omassa päässä on ajatus, että pitäisi, koska kuvittelee, että jokaisen pitää.
Voi vttu päivän autismialoitus taas. Onko mitään muuta?
Vierailija kirjoitti:
Voi vttu päivän autismialoitus taas. Onko mitään muuta?
Aloitus on vuodelta 2020 näemmä.
Näitä Vauvan vanhoja ketjuja tulee varmaan helposti vastaan jos googlaa jotain autismista 🤔.
Tää on silleen tärkeä aihe, kun meissä keski-ikäisissä naisissa suurin osa autisteista on diagnosoimatta, eivätkä tiedä olevansa autismin kirjolla. Ois tärkeätä tavoittaa nää ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergiryttä korostetaan aivan liikaa, suurin osa työelämään kykenevistä ei tarvitse minkäänmoista erityiskohtelua tai tunnistamista.
Onko sulla itselläsi asperger? Jos ei, niin miks kuvittelet tietäväsi mitään tuollaista asiasta?
Minä tunnen autisteja, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua, ovat työelämässä jne.
- sivusta
Mutta ethän sä heidän sisäisestä kokemuksesta tiedä. Kyllä munkin puoliso on työelämässä eikä tarvitse erityiskohtelua - paitsi että kyllä oikeasti tarvitsisi. Työhön liittyvä sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa häntä ihan äärirajoilleen, mutta ei siitä tiedä hänen itsensä lisäksi kukaan muu kuin minä.
Tiedänpäs ainakin yhden kokemuksen, koska tunnen hänet hyvin. Hän ei uuvu sosiaalisesta kanssakäymisestä kovin helposti, hän vain on sosiaalisesti kömpelö. Eikä hän ole kovin sosiaalisessa työssä.
- sivusta
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Mut jos miesten ja naisten oirekuvassa on konkreettisia eroja? Näinhän on monen fyysisen sairauden kanssakin, ja naisia on sitten jäänyt diagnosoimatta ja hoitamatta, kun kaikki lääketieteellinen tieto on perustunut vain miesten oirekuvaan.
Oot kuitenkin väärässä, ihan samat diagnostiset kriteerit autismin kirjossa on miehille ja naisille, ne miesten oirekuvan perusteella määritellyt kriteerit. Kyseessä ei myöskään ole psykiatrinen häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Koska naiset saa autismidiagnoosin käyttäytymällä kuin neurotyypillinen mies. Mikä ei kerro mitään autismista vaan siitä miten läpeensä sukupuolittunut yhteiskuntamme on yhä ja miten se näkee miten naisten kuuluu käyttäytyä ja miten miesten kuuluu käyttäytyä. Miehen pitää kirjaimellisesti muistuttaa vammaista ennen kuin käytöstä aletaan pitää outona, miehillä on käytöksessä niin paljon siimaa, kun taas nainen saa diagnoosin autismista kun ei käytä aikaansa myötäilyyn ja muiden ihmisten miellyttämiseen. Se koetaan röyhkeytenä ja sosiaalisena taitamattomuutena jota pidetään autismin piirteenä.
Äidinkieli 5, matikka, kemia ja fysiikka 10 on tyypillistä aspergernaiselle.
Jos ovat eri murrealueelta kuin puhuja, tapahtuu paljon tahattomia väärinymmärryksiä.
Pitkävihaisia. Syy on aina muissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Mut jos miesten ja naisten oirekuvassa on konkreettisia eroja? Näinhän on monen fyysisen sairauden kanssakin, ja naisia on sitten jäänyt diagnosoimatta ja hoitamatta, kun kaikki lääketieteellinen tieto on perustunut vain miesten oirekuvaan.
Oot kuitenkin väärässä, ihan samat diagnostiset kriteerit autismin kirjossa on miehille ja naisille, ne miesten oirekuvan perusteella määritellyt kriteerit. Kyseessä ei myöskään ole psykiatrinen häiriö.
Siis neuropsykiatrinen häiriö. Ei niissäkään pitäisi olla eri kriteereitä. Ei ole niin varmoja todisteita siitä, että naisten sosiaaliset vaikeudet olisivat lievempiä, että sitä voitaisiin soveltaa käytäntöön. Kriteerit ovat kyllä samat, mutta naiset saattavat saada diagnoosin lievemmillä oireilla (kriteeri täyttyy lievemmin). Eli on nainen ja mies, joilla on samanlaisia, lieviä sosiaalisia vaikeuksia, ja nainen saa diagnoosin, mies ei. Onhan se väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Koska naiset saa autismidiagnoosin käyttäytymällä kuin neurotyypillinen mies. Mikä ei kerro mitään autismista vaan siitä miten läpeensä sukupuolittunut yhteiskuntamme on yhä ja miten se näkee miten naisten kuuluu käyttäytyä ja miten miesten kuuluu käyttäytyä. Miehen pitää kirjaimellisesti muistuttaa vammaista ennen kuin käytöstä aletaan pitää outona, miehillä on käytöksessä niin paljon siimaa, kun taas nainen saa diagnoosin autismista kun ei käytä aikaansa myötäilyyn ja muiden ihmisten miellyttämiseen. Se koetaan röyhkeytenä ja sosiaalisena taitamattomuutena jota pidetään autismin piirteenä.
Samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Mut jos miesten ja naisten oirekuvassa on konkreettisia eroja? Näinhän on monen fyysisen sairauden kanssakin, ja naisia on sitten jäänyt diagnosoimatta ja hoitamatta, kun kaikki lääketieteellinen tieto on perustunut vain miesten oirekuvaan.
Oot kuitenkin väärässä, ihan samat diagnostiset kriteerit autismin kirjossa on miehille ja naisille, ne miesten oirekuvan perusteella määritellyt kriteerit. Kyseessä ei myöskään ole psykiatrinen häiriö.
Siis neuropsykiatrinen häiriö. Ei niissäkään pitäisi olla eri kriteereitä. Ei ole niin varmoja todisteita siitä, että naisten sosi
No eihän sitä diagnoosia pelkästään sosiaalisten vaikeuksien perusteella anneta. Yhäkin, ne diagnostiset kriteerit perustuu pelkästään miesten oirekuvaan. Oisko se nyt ihan oikein, että ei ollenkaan otettais huomioon sitä, että naisilla näkyvä oirekuvasto on usein erilaista? Niinhän se on ennen ollut, ja naiset on sit jääneet kokonaan diagnosoimatta ja ilman apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Mut jos miesten ja naisten oirekuvassa on konkreettisia eroja? Näinhän on monen fyysisen sairauden kanssakin, ja naisia on sitten jäänyt diagnosoimatta ja hoitamatta, kun kaikki lääketieteellinen tieto on perustunut vain miesten oirekuvaan.
Oot kuitenkin väärässä, ihan samat diagnostiset kriteerit autismin kirjossa on miehille ja naisille, ne miesten oirekuvan perusteella määritellyt kriteerit. Kyseessä ei myöskään ole psykiatrinen häiriö.
Siis neuropsykiatrinen häiriö. Ei niissäkään pitäisi olla eri kriteereitä. Ei ol
Ei niin. Mutta jos naisella ja miehellä on täysin samat oireet, nainen saattaa saada diagnoosin ja mies ei. Vieläpä tärkein oirehan se sosiaalinen kömpelyys on. Uskon vahvasti, että autismi vain on miehillä paljon yleisempi. Se ei poissulje sitä, etteikö naisilla voisi olla autismin piirteitä, jotka voidaan ottaa huomioon hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Mut jos miesten ja naisten oirekuvassa on konkreettisia eroja? Näinhän on monen fyysisen sairauden kanssakin, ja naisia on sitten jäänyt diagnosoimatta ja hoitamatta, kun kaikki lääketieteellinen tieto on perustunut vain miesten oirekuvaan.
Oot kuitenkin väärässä, ihan samat diagnostiset kriteerit autismin kirjossa on miehille ja naisille, ne miesten oirekuvan perusteella määritellyt kriteerit. Kyseessä ei myöskään ole psykiatrinen häiriö.
Siis neuropsykiatrinen häiriö. Ei niissäkään pitäisi olla eri kriteereitä. Ei ole niin varmoja todisteita siitä, että naisten sos
Siis neuropsykiatrinen häiriö. Ei niissäkään pitäisi olla eri kriteereitä. Ei ole niin varmoja todisteita siitä, että naisten sosiaaliset vaikeudet olisivat lievempiä, että sitä voitaisiin soveltaa käytäntöön. Kriteerit ovat kyllä samat, mutta naiset saattavat saada diagnoosin lievemmillä oireilla (kriteeri täyttyy lievemmin). Eli on nainen ja mies, joilla on samanlaisia, lieviä sosiaalisia vaikeuksia, ja nainen saa diagnoosin, mies ei. Onhan se väärin.
Oootko siis sitä mieltä, että jos jollain on vähemmän auroja tai ei lainkaan auroja migreenissä, ei saisi saada migreenidiagnoosia lainkaan tai se on väärin pahoista auroista kärsiville? Autismin on PALJON muutakin kuin sosiaalista kömpelyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.
Koska naiset saa autismidiagnoosin käyttäytymällä kuin neurotyypillinen mies. Mikä ei kerro mitään autismista vaan siitä miten läpeensä sukupuolittunut yhteiskuntamme on yhä ja miten se näkee miten naisten kuuluu käyttäytyä ja miten miesten kuuluu käyttäytyä. Miehen pitää kirjaimellisesti muistuttaa vammaista ennen kuin käytöstä aletaan pitää outona, miehillä on käytöksessä niin paljon siimaa, kun taas nainen saa diagnoosin autismista kun ei käytä aikaansa myötäilyyn ja muiden ihmisten miellyttämiseen. Se koetaan röyhkeytenä ja sosiaalisena taitamattomuutena jota pidetään autismin piirteenä.
Siinä 50-kohtaisessa testissä neurotyypillinen mies saa keskimäärin 17-pistettä. Naisautistit vetää tuosta tuplan tai lähes triplan verran pisteitä. Minäkin sain 38 pistettä ja olen rajatapaus silti.
Ainakin sitä on usein vaikeampi huomata. Mä oon ite asperger (ja nainen), ja miehistä huomaan tosi herkästi jos nekin on kirjolla, mut naisista en.