Miten asperger näkyy naisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.

Mut jos miesten ja naisten oirekuvassa on konkreettisia eroja? Näinhän on monen fyysisen sairauden kanssakin, ja naisia on sitten jäänyt diagnosoimatta ja hoitamatta, kun kaikki lääketieteellinen tieto on perustunut vain miesten oirekuvaan.

Oot kuitenkin väärässä, ihan samat diagnostiset kriteerit autismin kirjossa on miehille ja naisille, ne miesten oirekuvan perusteella määritellyt kriteerit. Kyseessä ei myöskään ole psykiatrinen häiriö. 

Siis neuropsykiatrinen häiriö. Ei niissäkään pitäisi olla eri kriteereitä. Ei ol

En ole väittänyt etteikö se olisi paljon muutakin. Se on kuitenkin keskeisin oire. Jos ei ole kovin kömpelö sosiaalisesti, on vain autismin piirteitä. Sama tilanne on bipolaarin ykkös ja kakkostyypin välillä. En usko kakkostyypin olevan saman taudin toinen tyyppi, vaan joku omansa, eri mekanismilla syntyvä häiriö. Usein bipo 2 tosin on ihan vaan virhediagnosoitu epävakaa persoonallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Väsyy ja kuormittuu helposti sosiaalisissa tilanteissa, aistiherkkyydet, rutiinit tärkeitä, sietää tai ei siedä katsekontaktia, oikeudenmukaisia jne.

Kyse on neuropsykiatrisesta häiriöstä - piuhat aivoissa menee eri tavoin kuin muilla eli ei ole sillä tavalla mielenterveysongelma.

Jos joku katkaisee välit minuun eikä katso silmiin niin diagnosoin hänet autistiksi :)

Olen aspergeri. En tosin nainen, mutta noin yleisesti tulin kertomaan, että mulla on epätyypillisiä aspergerin piirteitä. Täällä sanotaan, että ei osaisi ottaa roolia. No.. roolit on erikoisalaani, kehon kielen tulkitseminen, katsekontakti luonnistuu myös hyvin. Sosiaalisuus on minulle helppoa, vaikka toisinaan saatan olla "awkwardi". Epäsosiaalinen taas en millään tavalla. Useista aspergereista poiketen minulla ei ole juuri matemaattisia tai mekaanista lahjakkuutta. Lahjakkuus on kielellisessä ilmaisussa ja kirjoittamisessa. Myös psykologiassa, lääketieteessä, liikunnassa jne. Mutta ei missään tavallisessa aspergereille tyypillisessä ympäristössä. Ihmiset eivät huomaa aspergeria minusta ulospäin. Olen myös savantti. 

Moni asperer on sosiaalisesti taitava, koska on OPETELLUT sitä. Tavantallaajaa ei välttämättä kiinnosta yhtä paljon kehittää itseään, koska ei koe ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aspergeri. En tosin nainen, mutta noin yleisesti tulin kertomaan, että mulla on epätyypillisiä aspergerin piirteitä. Täällä sanotaan, että ei osaisi ottaa roolia. No.. roolit on erikoisalaani, kehon kielen tulkitseminen, katsekontakti luonnistuu myös hyvin. Sosiaalisuus on minulle helppoa, vaikka toisinaan saatan olla "awkwardi". Epäsosiaalinen taas en millään tavalla. Useista aspergereista poiketen minulla ei ole juuri matemaattisia tai mekaanista lahjakkuutta. Lahjakkuus on kielellisessä ilmaisussa ja kirjoittamisessa. Myös psykologiassa, lääketieteessä, liikunnassa jne. Mutta ei missään tavallisessa aspergereille tyypillisessä ympäristössä. Ihmiset eivät huomaa aspergeria minusta ulospäin. Olen myös savantti. 

Miten siis päädyit diagnosoitavaksi jos sinusta ei huomaa autismia?

#144: johtunee aivojen vanhenemisesta. Nuorella jokin toinen aivoalue voi ottaa suorittaakseen toimimattomien alueiden tehtäviä.

Vanhana systeemi ei enää toimi. 

Miehen ja naisen oireet voivat hyvin olla samanlaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aspergeri. En tosin nainen, mutta noin yleisesti tulin kertomaan, että mulla on epätyypillisiä aspergerin piirteitä. Täällä sanotaan, että ei osaisi ottaa roolia. No.. roolit on erikoisalaani, kehon kielen tulkitseminen, katsekontakti luonnistuu myös hyvin. Sosiaalisuus on minulle helppoa, vaikka toisinaan saatan olla "awkwardi". Epäsosiaalinen taas en millään tavalla. Useista aspergereista poiketen minulla ei ole juuri matemaattisia tai mekaanista lahjakkuutta. Lahjakkuus on kielellisessä ilmaisussa ja kirjoittamisessa. Myös psykologiassa, lääketieteessä, liikunnassa jne. Mutta ei missään tavallisessa aspergereille tyypillisessä ympäristössä. Ihmiset eivät huomaa aspergeria minusta ulospäin. Olen myös savantti. 

Miten siis päädyit diagnosoitavaksi jos sinusta ei huomaa autismia?

Asperger todettiin mulla testeissä toisella luokalla ala-astetta. Tuolloin asperger piirteet olivat havaittavissa. Testeihin päädyttiin kokemistani pitkäaikaisista ongelmista kouluympäristössä ja esikoulussa. Tarkalleen sanottuna kiusaajien kohdistamastani väkivallasta. Kostotoimenpiteet olivat niin rajuja, että se herätti ensin huolen. Alkuperäisenä lähetteenä olivat epäsosiaaliset väkivaltaiset piirteet ja käytös. Myöskin erikoisia muita piirteitä kirjattiin, esimerkiksi taipumus uppoutumiseen jonkin aiheen ympärille, esimerkiksi kirjoja saatoin lukea koulussa uskomattomalla tahdilla jo ensimmäisestä luokasta ja saatoin esimerkiksi saada raivarit jos lukeminen keskeytettiin. Testeissä todettiin myös aistiyliherrkkyys, erityisesti herkkyys valolle. Sen lisäksi mulle ihan suoraan laitettiin tapaamisilla joitain lempi asioita esille ja pyydettiin kertomaan niistä jotain. Jokseenkin siinä kohtaa diagnoosi oli selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aspergeri. En tosin nainen, mutta noin yleisesti tulin kertomaan, että mulla on epätyypillisiä aspergerin piirteitä. Täällä sanotaan, että ei osaisi ottaa roolia. No.. roolit on erikoisalaani, kehon kielen tulkitseminen, katsekontakti luonnistuu myös hyvin. Sosiaalisuus on minulle helppoa, vaikka toisinaan saatan olla "awkwardi". Epäsosiaalinen taas en millään tavalla. Useista aspergereista poiketen minulla ei ole juuri matemaattisia tai mekaanista lahjakkuutta. Lahjakkuus on kielellisessä ilmaisussa ja kirjoittamisessa. Myös psykologiassa, lääketieteessä, liikunnassa jne. Mutta ei missään tavallisessa aspergereille tyypillisessä ympäristössä. Ihmiset eivät huomaa aspergeria minusta ulospäin. Olen myös savantti. 

Miten siis päädyit diagnosoitavaksi jos sinusta ei huomaa autismia?

Hän lienee itse diagnosoinut itsensä 

Tuosta naisten maskaamisesta: 

Mä maskasin koko ikäni - ja sitten äkkiä tuli stoppi! En enää pystynyt, jaksanut. Nyt olen turboautisti. Aiemmin tuskin huomasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.

Koska naiset saa autismidiagnoosin käyttäytymällä kuin neurotyypillinen mies. Mikä ei kerro mitään autismista vaan siitä miten läpeensä sukupuolittunut yhteiskuntamme on yhä ja miten se näkee miten naisten kuuluu käyttäytyä ja miten miesten kuuluu käyttäytyä. Miehen pitää kirjaimellisesti muistuttaa vammaista ennen kuin käytöstä aletaan pitää outona, miehillä on käytöksessä niin paljon siimaa, kun taas nainen saa diagnoosin autismista kun ei käytä aikaansa myötäilyyn ja muiden ihmisten miellyttämiseen. Se koetaan röyhkeytenä ja sosiaalisena taitamattomuutena jota pidetään autismin piirteenä.

Mä sain 50-kohtaisesta testistä 37 p.

Testaaja sanoi, että 17 p riittää diagnoosiin.

Pääsin testattavaksi, kun elämä mureni käsiin yli 60-vuotiaana. Olisihan tämä ollut "kiva" tietää jo aiemmin, paaljon aiemmin. 

Olin itse aina ajatellut, että olen (intiaanikielellä ilmaistuna) miessydäminen nainen.

Vierailija kirjoitti:

#144: johtunee aivojen vanhenemisesta. Nuorella jokin toinen aivoalue voi ottaa suorittaakseen toimimattomien alueiden tehtäviä.

Vanhana systeemi ei enää toimi. 

Mulle on käynyt näin. 😥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on todella kummallista, että miehiltä vaaditaan voimakkaampaa sosiaalista kömpelyyttä diagnoosiin, kuin naisilta. Missään psykiatrisessa häiriössä ei saisi antaa diagnoosia eri perustein eri sukupuolille.

Koska naiset saa autismidiagnoosin käyttäytymällä kuin neurotyypillinen mies. Mikä ei kerro mitään autismista vaan siitä miten läpeensä sukupuolittunut yhteiskuntamme on yhä ja miten se näkee miten naisten kuuluu käyttäytyä ja miten miesten kuuluu käyttäytyä. Miehen pitää kirjaimellisesti muistuttaa vammaista ennen kuin käytöstä aletaan pitää outona, miehillä on käytöksessä niin paljon siimaa, kun taas nainen saa diagnoosin autismista kun ei käytä aikaansa myötäilyyn ja muiden ihmisten miellyttämiseen. Se koetaan röyhkeytenä ja sosiaalisena taitama

Mä sain 50-kohtaisesta testistä 37 p.

Testaaja sanoi, että 17 p riittää diagnoosiin.

Pääsin testattavaksi, kun elämä mureni käsiin yli 60-vuotiaana. Olisihan tämä ollut "kiva" tietää jo aiemmin, paaljon aiemmin. 

Olin itse aina ajatellut, että olen (intiaanikielellä ilmaistuna) miessydäminen nainen.

Minä sain samat, elämä hajosi myös palasiksi ja sitä kautta sitten hoitoon ja testeihin (omasta aloitteesta). Testaaja silti epäröi, koska olen niin "normaali" = tiedän millainen minun pitää olla. 

Vierailija kirjoitti:

#144: johtunee aivojen vanhenemisesta. Nuorella jokin toinen aivoalue voi ottaa suorittaakseen toimimattomien alueiden tehtäviä.

Vanhana systeemi ei enää toimi. 

Höpöhöpö. Toimii. Siitä on empiiristä kokemusta. Ja voisi sanoa, että toimii jopa tehostetusti. Tämäkin tosin varmaan yksilöllistä. Toisilla on ongelmia ilman mitään jo nuorena. Aivot on erittäin plastinen elin. Et todellakaan edes tiedä, mistä puhut.

Olen keski-ikäinen ja selkeästi autisti nainen. Sain naisille tyypillisten oireiden listasta 47/50 pistettä, joten päätin lähteä selvittämään asiaa työterveyden kautta. Työterveyden vastaus oli, että kun olen pärjännyt koulussa, minulla ei voi olla autismia, koska se on vaan muotidiagnoosi. Kaikilla kun on kuulemma autismi nykyään, jos vähän kenkä puristaa.

Eli siihen jäi se selvitys.

Sisarukseni ovat nyt keski-iässä itsekin menossa läpi autismidiagnooseja, mutta toisella on taustalla totaalinen henkinen ja fyysinen romahdus, ja toinen on ollut koko elämänsä työttömänä, kun ei kykene töihin ja olemaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ei voi myöskään matkustaa yksin ilman saattajaa minnekään, vaikka ikä alkaa jo nelosella.

Että näin meidän naiset jätetään oman onnemme nojaan aika usein näissä asioissa, paitsi jos sattuu valveutuneet opettajat ja vanhemmat. Minulla ja sisaruksillani ei ollut kumpaakaan. Toisella sisaruksesta oli ala-asteella jo melko vakavia oppimisvaikeuksia ja se kuitattiin koulusta sanomalla, että jäät luokallesi, jos et yritä kovemmin.

Hyvä, että tietoisuus lisääntyy näistä. Kunhan vaan tuo lääkärikunta pysyisi perässä, erityisesti meidän naisten neuro-ongelmien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen ja selkeästi autisti nainen. Sain naisille tyypillisten oireiden listasta 47/50 pistettä, joten päätin lähteä selvittämään asiaa työterveyden kautta. Työterveyden vastaus oli, että kun olen pärjännyt koulussa, minulla ei voi olla autismia, koska se on vaan muotidiagnoosi. Kaikilla kun on kuulemma autismi nykyään, jos vähän kenkä puristaa.

Eli siihen jäi se selvitys.

Sisarukseni ovat nyt keski-iässä itsekin menossa läpi autismidiagnooseja, mutta toisella on taustalla totaalinen henkinen ja fyysinen romahdus, ja toinen on ollut koko elämänsä työttömänä, kun ei kykene töihin ja olemaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ei voi myöskään matkustaa yksin ilman saattajaa minnekään, vaikka ikä alkaa jo nelosella.

Että näin meidän naiset jätetään oman onnemme nojaan aika usein näissä asioissa, paitsi jos sattuu valveutuneet opettajat ja vanhemmat. Minulla ja sisaruksillani ei ollut kumpaakaan. T

Ilmeisesti sinunkin on romahdettava. Tosin ei silloinkaan taida ihan hirveästi muuta apua olla kuin eläke, jos hyvin käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aspergeri. En tosin nainen, mutta noin yleisesti tulin kertomaan, että mulla on epätyypillisiä aspergerin piirteitä. Täällä sanotaan, että ei osaisi ottaa roolia. No.. roolit on erikoisalaani, kehon kielen tulkitseminen, katsekontakti luonnistuu myös hyvin. Sosiaalisuus on minulle helppoa, vaikka toisinaan saatan olla "awkwardi". Epäsosiaalinen taas en millään tavalla. Useista aspergereista poiketen minulla ei ole juuri matemaattisia tai mekaanista lahjakkuutta. Lahjakkuus on kielellisessä ilmaisussa ja kirjoittamisessa. Myös psykologiassa, lääketieteessä, liikunnassa jne. Mutta ei missään tavallisessa aspergereille tyypillisessä ympäristössä. Ihmiset eivät huomaa aspergeria minusta ulospäin. Olen myös savantti. 

Miten siis päädyit diagnosoitavaksi jos sinusta ei huomaa autismia?

 

Esitiedot (anamneesi)Kuvaus;

Allekirjoittaneelle tuttu 31-vuotias mies, jolla ADD ja Asperger. Yleistila hyvä. Asiallisesti keskustelee. Tulee katsekontaktiin. Koostunut. Mieliala kuvautuu eutyymisenä. Adekvaatisti hymähtää. Mitään psykottisuuteen viittaavaa, kuten aistiharhoihin tai harhaluuloihin viittaavaa ei tule esiin haastattelun aikan. Psykomotorisesti rauhallinen.

Tai ehkä olen lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#144: johtunee aivojen vanhenemisesta. Nuorella jokin toinen aivoalue voi ottaa suorittaakseen toimimattomien alueiden tehtäviä.

Vanhana systeemi ei enää toimi. 

Höpöhöpö. Toimii. Siitä on empiiristä kokemusta. Ja voisi sanoa, että toimii jopa tehostetusti. Tämäkin tosin varmaan yksilöllistä. Toisilla on ongelmia ilman mitään jo nuorena. Aivot on erittäin plastinen elin. Et todellakaan edes tiedä, mistä puhut.

Tämä fakta on peräisin amerikkalaiselta asiantuntijalta.

Olen huomannut tykönäni saman, kun olen katsonut yli 50 vuotta lähiomaisen käyttäytymistä ja iän karttumista.

Hänen aivotoimintaansa ovat häirinneet monetkin asiat. Eihän kenenkään muunkaan pää kestä kriisejä saati vanhenemista loputtomiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä Asperger -teemapäivä täällä taas on.

 

*reps* Juuri ajattelin ihan samaa. Täällä on jo jonkin aikaa ollut kummallinen asperger-/autismibuumi päällä. On vaikea hahmottaa, mitkä aloitukset ovat vakavissaan ja ehkä vertaistuen toivossa tehtyjä ja mitkä taas trollaamista tai jonkun as-pakkomielteisen jankkaamista.

 

Yksi aspergerin oireista on toistava käyttäytyminen ja rutiinit /s

Luultavasti joku on googlettanut aspergerista tietoa ja AV:lle on aina vähintää yksi linkki. Tämä selittää miksi täällä nousee vuosia vanhoja ketjuja aiheesta. Toinen syy voisi olla, että kun näitä ketjuja nousee niin ihmiset lukevat niitä, miettivät ja etsivät lisätietoa aiheesta. Se luo lisää keskusteluja ja lisää vanjojen nostoja. Ei ole h

Kaikki matemaattisesti lahjakkaat ja IT-alalla työskentelevät eivät ole asseja, vaan siitäkin porukasta löytyy ihan joka lähtöön.

Olen opiskellut ja tehnyt alan töitä parikymmentä vuotta, eri yrityksissä ja eri maissa. Kokemukseni perusteella sanoisin että assien osuus oli suurinpiirtein sama kuin yhteiskunnassa yleensäkin. 

Mä olen as-nainen, sellainen joka en ole koskaan viitsinyt edes vaivaantua maskaamaan. Olen päinvastoin vaatinut oikeutta olla sellainen kuin olen, ja jos joku minua sen takia on kiusannut, on varma että se on otettu opettajien, esimiesten tms. kanssa esiin. 

Aspergerini ilmenee niin, että olen aika erakkoluonne. Ei mulla ole muita ihmissuhteita kuin vanhoihin vanhempiini, heitäkin tapaan harvakseltaan. Ja pärjäisin ihan hyvin ilman yhtään ihmissuhdetta. Lapsenakaan en kaivannut toisten lasten seuraa, vaan olisin halunnut olla yksin jossain ajattelemassa omia juttujani, milloin se mitä halusin ajatella oli avaruus, milloin biologia, milloin filosofia. Aina toivoin vaan, että minut jätettäisiin rauhaan. Mutta aina niitä kiusaajia erilaiselle riitti. Onneksi minut oli kotona kasvatettu niin, että tiesin että kiusaaminen on väärin, ja menin aina kantelemaan kiusaamiset, ja ne saatiin katkaistua. Kantelin myös näkemistäni muiden kiusaamisista, koska asperger-piirteenä minulla on hyvin vahva oikeudentaju. 

Työelämässä hakeuduin it-alalle, jossa saa koodarin hommissa olla rauhassa asperger. Täällä on paljon muitakin kaltaisiani, jotka vaan tykkää näperrellä koodia omissa oloissaan, nykyään 100% etänä, eikä osallistu esim. mihinkään virkistyspäiviin tai muihin sosiaalisiin kissanristiäisiin. Mulla ei myös ole parisuhdetta eikä lapsia enkä sellaisia halua. Menisi oman sosiaalisen sietokykyni yli katsella edes jotain miestä elämässäni. Kissan voisin juuri ja juuri jaksaa, mutta eipä ole tullut sellaistakaan otettua.

Yksi hyvä herättäjä on sekin, jos omalla jälkikasvulla ilmenee oireita, luultavasti periytyneet joltain vanhemmalta/ isovanhemmilta. Sitä saattaa alkaa katsoa omaa elämäänsä ja tekemisiään ihan uudesta kulmasta.