Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Vierailija kirjoitti:
Te lapsina ostatte apua ja jos sitä ei huolita, niin ette mene siivoamaan sun muuta. Jäärät ovat jääriä, mutta hekin taipuvat, jos apua ei tule.
Miksi lasten pitää ostaa apua vanhemmilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille ihmisille on ihan turha sanoa yhtään mitään. Mikään ei mene perille. Viimeiseen 30 vuoteen aivot eivät ota mitään vastaan. Se mitä mieltä oltiin 30 vuotta sitten, sillä mennään hautaan asti. Ei ymmärretä, että oma kunto ei ole enää sama kuin 30v sitten. Tai voi sen ääneen sanoa, mutta aivot eivät osaa muuttaa käyttäytymistä sen mukaiseksi.
Mutta kun apua tarvitaan, siivous ei suju eikä edes ruoanlaitto. Apu kelpaa, jos se olisi ilmaista.
Jos ostatte kotiapua vanhempien puolesta, saatte vähentää kotitalousvähennyksessänne. Jos apu ei kelpaa, hoitakoot itse! On kohtuutonta hyppyyttää saituuttaan omia lapsia, joilla on oma työ ja perhe hoidettavana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapsina ostatte apua ja jos sitä ei huolita, niin ette mene siivoamaan sun muuta. Jäärät ovat jääriä, mutta hekin taipuvat, jos apua ei tule.
Mutta kun heillä itselläänkin olisi varaa maksaa, miksi meidän pitää maksaa heille palvelut?
No menkää sitten itse tekemään. Perintönä saatte mutkan kautta rahat ehkä takaisin.
Yli viisikymppiset lapset ova itsekin vielä työelämässä ja monella asuu omat lapset vielä kotona. Aika ja jaksaminen on enemmän kortilla kuin muutama kymppi. Oma äitikin kyynelsilmin perustelee, että hän haluaa jättää meille perintöä kun me lapset ollaan sitä mieltä, että nyt on oikea aika käyttää sitä pahanpäivänvaraa.
Juuri tämä. Lisänä vielä usein se, että vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä.
Sanokaa suoraan, että rahoja ei saa mukaan hautaan. Rahat on parasta käyttää nyt omaan hyvinvointiin niin kauan kun vielä osaa ja pystyy naittimaan elämästä. Kun kunto huononee ja joutuu viimeisiksi vuosiksi ankeaan laitokseen, niin silloin joka tapauksessa vanhuksen eläke ja säästötkin imetään valtion pohjattomasn kassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan onnistunut muuttamaan jäärien asennetta? Millä keinolla? Kun ei auta omaisten keskustelut, ei palvelutarpeenkartoittajan suositellut, ei mikään. Vastustus vaan pahenee mitä akuutimmaksi avun tarve tulee, nyt ei enää voi jättää huonompikuntoista yksin kotiin 30min pidemmäksi aikaa mutta siltikään ei mikään apu kelpaa. Yksi lapsi nalkuttaa, toinen yrittää suostutella, kolmas tulee vihaisena paikalle ja kiukuttelee kun joutuu auttamaan....Mikään ei tehoa mutta ilman apua hukkuvat mm. likaan. Vaimosta ei ole enää kodin askareisiin, mies ei ole niitä koskaan hoitanut eikä osaa/pysty/ ymmärrä mitä kaikkea pitää tehdä. Iso huoli siitä ettei ihan perusjutut pyykinpesusta vanhentuneiden kuivaruokien poisheittämiseen onnistu, lääkkeet jaetaan dosettiin jo omaisten toimesta, joka asia pitää varmistaa ja muistuttaa......
Ostatte niille siivouspalvelun, sen saa vähentää kotitalousvähennyksenä ja hermo lepää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palveluntarpeenarvioija oli soittanut, vanhemmat olivat sanoneet pärjäävänsä ilman apua. Kylässä käydessäni kaikkialla oli pölyä, tarjouduin asiaa kommentoimatta siivoamaan. Ei missään nimessä, he kyllä siivoavat. Iso asunto, valtavasti tavaraa. Kierrätykseen meneviä lehtiä, mainoksia ja muuta oli kasattu kodinhoitohuoneeseen. Tarjosin viemään ne pois lähtiessäni, en saanut - koska tutkivat vielä mainoslehdet ja lukevat tarjoukset. Ne samat pölyt ja kierrätettävät olivat vielä viikkoa myöhemmin paikoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisiahan nuo ovat kaikki. Odottelen kauhulla talvea. Lumitöihin ei enää ole kuntoa, mutta eihän se nyt saisi maksaa miään, että joku kävisi sen tekemässä. Varmaan oletusarvo on, että kävisin kahden tunnin matkan päästä suuntaansa ne tekemässä ja olisin ajoissa viemässä oman lapsen päiväkotiin ja kasiksi töihin itse.
Sano heille että tuossa naapurissa on XX ja se tekee halavalla lumityöt,ettet sinä vaan saa sydäriä kun se on niin rankkaa...Annat xx niin kyllä se auraa polut...on kuulema muut kalliimpia,nappaa ennekuin joku muu...Ole ovela!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa suoraan, että rahoja ei saa mukaan hautaan. Rahat on parasta käyttää nyt omaan hyvinvointiin niin kauan kun vielä osaa ja pystyy naittimaan elämästä. Kun kunto huononee ja joutuu viimeisiksi vuosiksi ankeaan laitokseen, niin silloin joka tapauksessa vanhuksen eläke ja säästötkin imetään valtion pohjattomasn kassaan.
Minä perustelin äidille ihan samoin. Isä olikin jo hoitolaitoksessa ja menot olivat isommat kuin isän eläke tukineen. Äiti sanoi, että ei hän minnekään laitokseen mene. Mitäpä siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapsina ostatte apua ja jos sitä ei huolita, niin ette mene siivoamaan sun muuta. Jäärät ovat jääriä, mutta hekin taipuvat, jos apua ei tule.
Näin mekin teimme. Emme menneet enää ilmaisapuun siskoni kanssa, vaan elimme omaa elämää. Kun kuvioihin tuli mutkan kautta oikea ihminen auttamaan vanhempiamme, niin he suostuivat kokeilemaan. Apu kävi kerran pesemässä heillä ikkunoita ja lunasti paikkansa vanhempien arjessa. Nyt tämä nainen käy vanhemmilla säännöllisesti ja me kaikki olemme lähes ystäviä keskenämme.
Nykyään voimme mennä vanhempien luokse vaikka vain juttelemaan ja kaveriksi, eikä meidän tarvitse heti kuulla "kuinka joku juttu pitää tehdä, mutta kun ei pysty ja kuinka isäkin on jo niin vanha, että ei se hyvä ole hänen vanhana enää tehdä sitä tätä tuota ja minunkaan jalkani eivät kestä tätä ja tuota..." vaan apu on auttanut jo ja saanut muutenkin taottua järkeä vanhempien päähän monesta asiasta.
Jaa, minäkin elin omaa elämää, vaikka "ilmaiseksi" kävin auttamassa.
Ap:n tapauksessa riippuu onko vanhemmilla varaa ostaa palveluita? Esim. kansaneläkeläisellä ei ole.
Vanhukset tottuneet toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa sukulaisia autetaan. Äitiin auttoi elämänsä muita ja ihmetteli kun ei sitten itse saanut apua kun tarvitsi (paitsi multa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ketään voi pakottaa palveluita ostamaan, jos hän ei sitä itse halua. Mutta ei myöskään tarvitse suostua samoja asioita tekemään itse ilmaiseksi, etenkään jos asuu kaukana tai on itsellä perhettä hoidettavana tms mutta ei muutenkaan, ihan periaatteesta.
Meillä tehtiin niin, että appiukon jouduttua/päästyä alzheimerin takia hoivakotiin, aloin kohtuullista maksua vastaan hoitamaan anopin kotityöt (pyykki, siivous, kauppaostokset, vaateostokset, apteekin ym). Sekä viemään tarvittaessa hänet lääkäriin, kampaajalle ja jalkahoitoon. Toimi hyvin ja lisänä oli kotihoito koska myös anoppi sairastui alzheimeriin ja pääsi lopulta 3 vuoden kotihoitojakson jälkeen itsekin pysyvään hoitokotiin kaupungin paikkaan. Hän maksoi minulle 300 / kk. Se oli työmäärään nähden kohtuullista. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelalta voi hakea eläkkeensaajan hoitotukea joilla kattaa esim siivoojan kk-käynnin ja aika ison osan kotihoidon maksuista. Ensin pitää vaan käydä lääkärissa joka puoltaa asiaa. Ja omainen lääkäriin mukaan, osaavat vanhukset esittää niin reipasta tuossa tapauksessa. Siellä vaan kova kovaa vastaan. Kun mummo vähättelee niin kysyt mites silloin kun kaaduit, mites kun et muistanut, mitä tuotiin sulle kaupasta kun et päässyt itse, milloin olet viimeksi käynyt suihkussa ymym.
Vanhemmat holhoukseen ja määräysvalta teille. Joskus on tehtävä kovia ja radikaaleja ratkaisuja. Tai voitte aluksi esittää heille tämän vaihtoehdon , katsokaa reagointi. Vaikeaa tämä on. Voimia teille.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan onnistunut muuttamaan jäärien asennetta? Millä keinolla? Kun ei auta omaisten keskustelut, ei palvelutarpeenkartoittajan suositellut, ei mikään. Vastustus vaan pahenee mitä akuutimmaksi avun tarve tulee, nyt ei enää voi jättää huonompikuntoista yksin kotiin 30min pidemmäksi aikaa mutta siltikään ei mikään apu kelpaa. Yksi lapsi nalkuttaa, toinen yrittää suostutella, kolmas tulee vihaisena paikalle ja kiukuttelee kun joutuu auttamaan....Mikään ei tehoa mutta ilman apua hukkuvat mm. likaan. Vaimosta ei ole enää kodin askareisiin, mies ei ole niitä koskaan hoitanut eikä osaa/pysty/ ymmärrä mitä kaikkea pitää tehdä. Iso huoli siitä ettei ihan perusjutut pyykinpesusta vanhentuneiden kuivaruokien poisheittämiseen onnistu, lääkkeet jaetaan dosettiin jo omaisten toimesta, joka asia pitää varmistaa ja muistuttaa......
Mä onnistuin sairastumalla itse. Jouduin sairaalaan enkä kotiin päästyäni pystynyt pariin kuukauteen lähtemään edes ulos. Mun piti itsekin hankkia kaikki ostopalvelut, jotta pärjäsin. Ensin jäärät eivät meinanneet uskoa, että en käykään heille enää kaupassa jne. Lopulta tajusivat, että mä en pysty käymään edes itselleni kaupassa. Kun sitten tällä tavalla pakon edessä joutuivat käyttämään palveluita, huomasivat palvelut varsin käteviksi.
verrokki kirjoitti:
Joka kaupungissa ja kunnassa on: seniorineuvonta tai huoli-ilmoitus tai vanhuksen palvelutarpeen arviointi tms millä nimellä lieneekään. Ota yhteyttä sinne ja kysy,jos joku voi lähteä sun mukaan "juttelemaan" vanhusten kanssa asioista.
Yksin ei teidänkään tarvitse asiasta "y´tapella". Teette yhdessä arvion,juuri siksi,että ette ehdi.
Ja että " ei se niiiiin kaliista ole" "meilläkin käy siivooja" yms.
Mutta netistä etsi,seniori-, vanhus-, huoli-ilmoitus...ihan mikä vaan,kaikilla on.
Sitten kun menette niin muista kovasti ihastella että onpas se mukavaa ja sepäs kiva ja on halpaa!
Väkisinkö ne palvelut sitten tulee ja joku ne maksaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Näitä on paljon..
Törmään työssäni vastaaviin jatkuvasti. Rahaa on, mutta sitä ei haluta käyttää. Edes se, että jatkuvasti kompuroidaan ja ollaan kumossa ja odotellaan, koska joku alkaisi kaipaamaan ja tulisi katsomaan ja auttamaan ylös, ei saa sijoittamaan muutamaa kymppiä turvapuhelimeen. Apua tarjotaan vaikka missä muodossa, mutta mikään ei kelpaa.
Tiedän vanhuksia jotka ovat luopuneet puhelimestakin kun se on niin kallis.
Meillä kävi niin, että mummolle ostettiin veljen kanssa moinen palvelu. (äitiä ei kiinnosta, eikä meitäkään sitten kiinnosta hän)
Mummo kumollaan nähtävästi parikin vuorokautta, kun ei kehdannut painaa sitä rannekkeen nappulaa. Lonkka murtuneena, makasi pissoissaan ja kakoissaan. Hän ei halunnut olla vaivaksi.
Siitä sitten lähti isompi pyörä pyörimään, pakkohan se nainen oli saada kotihoidon piiriin. Pitkin hampain suostui ja oli meille alkuun kiukkunen asiasta. Heltyi lopulta ja tykkäsi, kun joku kävi päivittäin. Me käytiin veljen kanssa joka toinen päivä vuorotellen, kun matkaakin on.
Vanhempani ovat 70-80 v . Ovat mukavuudenhaluisia ,mutta ajavat mökillä laajoja nurmikoita kuntoilun vuoksi ja poimivat marjoja itselleen tarpeeksi. Kyllä ostavat mieluusti palveluita, nyt ens alkuun ovat jo puoli vuotta tilanneet ruokakassit kotiin 2-3 viikon välein, kun onhyvät säilytystilat.
Tästä mukavuudesta eivät aio luopua korona-ajankaan jälkeen.
Meiltä lapsilta eivät apuja pyydä, mutta meitä auttavat. Heillä on mahdollisuus ostaa palveluita ja ostavat myös tarvittaessa, vaikka muuten ovat tarkkoja.
Kun vielä miettii, miten hyvä olisi yhteiskunnalle, että työllistettäisiin ihmisiä.