Tarvitsen apua yksinäisyyteeni
Hei!
Olen 35–vuotias yliopistokoulutettu mies, jolla on hyviä urheilu- ja kulttuuriharrastuksia. Olen hyvässä uraputkessa, olen kunnianhimoinen, olen hyvässä kunnossa ja 185 cm pitkä, en ole järkyttävän ruma, enkä ole mikään narsistipersoona. Olen kuitenkin introvertti ihminen, joka ei oikein tunnu sopivan tähän nykymaailmaan. Tuntuu kuin eläisin yksin jossain kuplassa, josta en saa kunnollista kontaktia muihin. Olen järkyttävän yksinäinen, enkä esimerkiksi ole koskaan tähän ikään mennessä seurustellut. Nämä asiat aiheuttavat järkyttävää tuskaa ja kipua ihan joka päivä. Kaipaan ihanaa naista, jota rakastaa ja jonka kanssa olisi mahtavaa olla ja elää sekä perustaa perhe. Olen kuitenkin täysin hukassa sen suhteen, kuinka tällaisia tavoitteita voisi edistää. En kestä ajatusta, että joutuisin koko loppuelämäni elämään samanlaista kamalaa ja yksinäistä elämää.
Onko kenelläkään mitään hyviä ajatuksia, jotka voisivat auttaa minua tässä tilanteessani?
Kommentit (6)
Oletko miettinyt ulkomaita? Täällä Suomessa ihmiset ei kovin helposti juttele toisilleen.
Hakeudu Ensitreffit alttarilla ohjelmaan tai Kolmiodraamaan.
Voit edistää tavoitettasi luomalla elämän, jossa puhut naisille mahdollisimman paljon. Eli muokkat ajankäyttöäsi niin, että saat mahdollisimman paljon erilaisia naiskontakeja. Sitten olet vain avoin sinkkuudestasi ja tuot ilmi, että haet puolisoa. Älä aliarvioi esimerkiksi eläkeläisäitejä. Ainakin itselleni nuo 60-70-vuotiaat vinkkailevat omista ja sukulaispojistaan, joten josko sama toimisi myös toiseen suuntaan.
Olet vähän myöhässä, joten on terveellistä jos teet jo surutyötä yksin jäämisen kanssa. Pitää vain astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Oman kokemuksen perusteella miehet jättävät suhteen etenemisen naisen harteille (ensitreffit, eka suukko, kaikki), joten suhde kyllä muodostuu, jos löydät kiinnostuneen naisen ja pysyttelet hänen tavoitettavissaan.
Siis kaipaatko nyt oikeammin oarisuhdekumppania vai apua ja tukea yksinäisyyteesi?
En ehkä ole paras neuvomaan kun en itse ole ollut elämäni aikana parisuhteessa toistauseksi kertaakaan. Ikäni alkaa jo nelosella.
Vaikka se yksi ja erityinen puuttuu ja on aina puuttunut rinnaltani ja viereltäni, niin olen onnistunut luomaan ja ylläpitämään niin kauan kuin jaksan ja kykenen muistamaan muita merkittäviä ja enemmän kuin paljon antaneita ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa. Ei eivät he tietenkään ole sama kuin se 1 ja erityinen. Mutta muistuttavat minua siutä, että ihan tomppeli tai idiootti en voine olla.
Mitenkö tämä liittyy Ap:n avaukseen?
Ei välttämättä mitenkään. Mutta oma neuvoni on, että vaikka on perin yleisinhimillistä toivoa ja haluta osakseen rakkautta ja välittämistä puolin ja toisin, niin kovin paljon asettaa parisuhdekumppanin löytämiselle magd yhteiselle parisuhteelle paineita, jos vasta hänen kauttaan voi tuntea olonsa hyväksi ja kokonaiseksi.
Joku tietysti voi sanoa, että mistäs tiedät kun ed. kerroit, että et omaa itse lainkaan kokemusta parisuhteesta
Ovat oikeassa. En tiedäkään. Mutta sen luulen tietäväni, että elin sinkkuna tai ehkä vielä joskus parisuhteessa minun kyettävä tulemaan toimeen itseni kanssa.
Yrittäen vaalia biitä ihmissuhteita ja kohtaamisia, joita minulla on. Yrittäen kantaa vastuuni ja osani niistä asioista, joita minulla on.
Yrittäen olla hyvä, jotta jos vielä kohtaan vielä hänet, josta olen jo monta vuotta haaveillut, niin voisimme sitten molemnat olla yhdessä paremmat, jossa molemmat saisimme olla niin heikompia kuin vahvempia ja yhdessä enemmän kuin 1+1
Ota koira ja aloita joku koiraharrastus, vaikka dobo.
ps. Olet luultavasti juuri se tyyppi johon olen ihastunut, mutta en ikinä uskalla kertoa. Katson vain joskus perääsi kun kävelet pois päin.
Mene seurakunnan toimintaan mukaan. Monet naiset etsivät niissä tositarkoituksella puolisoa. En tarkoita, että sinun pitäisi valehdella olevasi uskossa, jos et ole, mutta voit mennä mukaan johonkin vapaaehtoistoimintaan tms. Jos olet sydämeltäsi hyvä ja mukava ihminen, löydät kyllä jonkun.