Jos mulle tulis ero, en ottaisi enää ketään miestä.

En minäkään, tai jos jäisin vaikka leskeksi. En ainakaan tietoiseti hakisi, toki jos rakastuu ei sille hkä voi mitään, mutta en oikein usko. Kaksi kissaa ottaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi ja alistuisi miehelle, olisi naisella elämä ilman mielialalääkkeitä ja perheet voisivat paremmin.

mies52v

Höpöhöpö. Mä pystyin lopettaan mielialalääkkeet kun erosin viimeisimmästä. Tuli syötyä toistakymmentä vuotta. Ei miestä eikä mielenterveysongelmia. Ollut elämäni parhaimmat vuodet. Uutta päänhajoittajaa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi ja alistuisi miehelle, olisi naisella elämä ilman mielialalääkkeitä ja perheet voisivat paremmin.

mies52v

Höpöhöpö. Mä pystyin lopettaan mielialalääkkeet kun erosin viimeisimmästä. Tuli syötyä toistakymmentä vuotta. Ei miestä eikä mielenterveysongelmia. Ollut elämäni parhaimmat vuodet. Uutta päänhajoittajaa ei tule.

Olen huomannut, että minunkin kaikki ongelmat on aina johtunut jollain tavalla miehistä. Nykyinen aiheuttaa vähiten ongelmia.

Ap

Jokainen tekee omat valintansa elämänsä suhteen. Sinkkuus siitä helppo valinta, että se on ihan omissa käsissä. 

Työ, lapset ja omat harrastukset tarjoaa äkkiä paljon sisältöä elämään, joten eipä sitä parisuhteelle hirveästi aikaakaan jää.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi ja alistuisi miehelle, olisi naisella elämä ilman mielialalääkkeitä ja perheet voisivat paremmin.

mies52v

Eli ainoastaan hyvä, että sulta löytyy kotoa sellainen. Pidäppä siitä kiinni, harva nainen on nykyään noin epäitsenäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, erosin 30 vuotta sitten ja ajattelin samoin. En ole asunutkaan sen jälkeen kenenkään kanssa, seurustellut kyllä aina silloin tällöin mutta osa on kaatunut siihen etten ole halunnut mitään sen enempää.

Vaan nyt kun ikää on 60+, eläkeikä häämöttää. Lapset on aikuisia. Harvoilla ystävillä on puolisot ja omat menot milloin missäkin. Radalle ei kiinnosta mennä, se on sitä yksin lenkkeilyä ja kirjastoa. Joskus joku matka muttei sekään kivaa ole yksin, etenkin kun en ole kauhean sosiaalinen ja siellä useimmat on pariskunnittain.

Kyllä vaan olen alkanut ajatella toisin. Etenkin kun eläkkeellä tulot putoaa puoleen. Olisi se aika kiva kun olisi kahden tulot, toisen liksa jäisi melkein hummaamiseen. Ja olisi aina kaveri, kenen kanssa jutella ja matkustaa ja mennä ja tulla. Ja jos saa vaikka sydärin yöllä, minua ei pariin viikkoon kukaan kaipaisi. Puolensa ja puolensa mutta ajattelen ettei ole kiva olla yksin kun tulee vanhaksi. Näin 60+ sen kumppanin löytäminen ei ole hirveän helppoa, siksi minäkin otin yhteyttä vanhaan heilaan ja nyt ollaan yhdessä - vielä ei asuta mutta se on suunnitelma muutaman vuoden päästä.

En kyllä noiden käytännöllisten asioiden takia miestä ottaisi. No itse olen siinä hyvässä asemassa, että tulen pärjäämään yksin eläkkeelläni. Lisäksi olen sosiaalinen ja on kaikenlaisia harrastuksia ja laaja ystäväpiiri. Mutta miestä en enää huusholliini ota. Ihan hyvin voi asua eri asunnoissa ja silti tavata, jos jotain sellaista nyt tulee tapahtumaan. Mutta jokainen omalla tavallaan. 

Minä taas just ottaisin. Eläkkeellä olisi kiva matkustaa, osallistua, kaipaa juttuseuraa jne. Puoliso on kätevin ratkaisu.

Eräälle miehelle voisin sanoa, että se mitä sun kaveris meinasi tehdä. Ei sellaisia anneta anteeksi, koskaan.

Leave me alone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi ja alistuisi miehelle, olisi naisella elämä ilman mielialalääkkeitä ja perheet voisivat paremmin.

mies52v

Höpöhöpö. Mä pystyin lopettaan mielialalääkkeet kun erosin viimeisimmästä. Tuli syötyä toistakymmentä vuotta. Ei miestä eikä mielenterveysongelmia. Ollut elämäni parhaimmat vuodet. Uutta päänhajoittajaa ei tule.

Sanot vaan. Kohta alkaa outoja mielihaluja taas pyöriä mamman pään sisällä.

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi ja alistuisi miehelle, olisi naisella elämä ilman mielialalääkkeitä ja perheet voisivat paremmin.

mies52v

Eli ainoastaan hyvä, että sulta löytyy kotoa sellainen. Pidäppä siitä kiinni, harva nainen on nykyään noin epäitsenäinen.

Öh, ei löydy, jos naista tarkoitit

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi ja alistuisi miehelle, olisi naisella elämä ilman mielialalääkkeitä ja perheet voisivat paremmin.

mies52v

Höpöhöpö. Mä pystyin lopettaan mielialalääkkeet kun erosin viimeisimmästä. Tuli syötyä toistakymmentä vuotta. Ei miestä eikä mielenterveysongelmia. Ollut elämäni parhaimmat vuodet. Uutta päänhajoittajaa ei tule.

Sanot vaan. Kohta alkaa outoja mielihaluja taas pyöriä mamman pään sisällä.

mies52v

Hyvä ja onnellinen elämä suojaa parhaiten miehiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi ja alistuisi miehelle, olisi naisella elämä ilman mielialalääkkeitä ja perheet voisivat paremmin.

mies52v

Höpöhöpö. Mä pystyin lopettaan mielialalääkkeet kun erosin viimeisimmästä. Tuli syötyä toistakymmentä vuotta. Ei miestä eikä mielenterveysongelmia. Ollut elämäni parhaimmat vuodet. Uutta päänhajoittajaa ei tule.

Sanot vaan. Kohta alkaa outoja mielihaluja taas pyöriä mamman pään sisällä.

mies52v

Hyvä ja onnellinen elämä suojaa parhaiten miehiltä. 

Mutta mistä niitä haasteita sitten löydät? Nainen tarvitsee menoa ja meininkiä, sekä komentelun kohteen..toki jos olet yh, niin pompotettava sitten jo löytyykin kotoa, mutta muuten

mies52v

Samoin! Olen vasta 35 ja ajattelen juuri näin. En todellakaan hakemalla hakisi uutta parisuhdetta, vaan eläisin yksin koirien ja kissojen kanssa, todennäköisesti tyytyväisenä elämääni. Nykyinen parisuhde on todella hyvä, mutta ehkä siitä johtuen tai siitä huolimatta en enää kaipaisi toista, vierasta ihmistä rinnalleni.

Samaa mietin kun olin ex-vaimon aviossa. Noh ero tuli, oli liian turhaa elämää yksin. Nyt on jo neljät naiset nähty, valitettavasti ei ole vielä kohdalle osunut niin hyvää että olisin voinut rakastua siten että huonot ominaisuudet olisi jäänyt rakkauden varjoon. Mutta en ole heittänyt kirvestä kaivoon, on se vaan kaksinkerroin kauniimpaa ja ihanampaa toisen kanssa.