Omien kokemustenne perusteella: tulevatko Asperger-ihmiset automaattisesti hyvin juttuun keskenään?

Eivät tietenkään. Yksilöitä aspergerit ovat siinä missä muutkin ihmiset. Kaikki assit eivät edes halua ihmissuhteita ollenkaan, vaan viihtyvät omissa oloissaan.

Eivät välttämättä. Riippuu henkilökemioista. Joku assi voi olla toisen mielestä superärsyttävä kun taas toisen kanssa on helppoa koska tuntuu, että ymmärtää toisiaan.

Ärsyyntyvät toisistaan, jos ovat eri asioista kiinnostuneita. Asseilla kun on usein tarve luennoida kiinnostuksen kohteistaan todella yksityiskohtaisesti ja se taas ei toimi, jos kuulijoita ei kiinnosta pätkääkään.

Tulevatko kaikki punatukkaiset hyvin juttuun keskenään? Tai likinäköiset? Tai liikuntarajoitteiset? Tai ruskeasilmäiset?

Eivät. Asperger ei ole persoonallisuuden piirre.

Ne on hyviä sellaisessa rinnakkaisolemisessa. Samassa tilassa istutaan tekemässä omia juttuja.

No en tule - täysin riippuu ihmisestä.

Eivät välttämättä tule. Aspergerit eivät ole yhdestä muotista valettuja. Omissa oloissaan viihtyvä, hieman muodollisesti käyttäytyvä as-henkilö ja ekstraseurallinen norsu posliinikaupassa -tyyppinen assi tuskin pääsevät helposti yhteiselle aaltopituudelle. Eiväthän kaikki neurotyypillisetkään tule hyvin toimeen keskenään vain siksi, että ovat neurotyypillisiä.

Tulen hyvin harvan ihmisen kanssa aidosti juttuun, oli hän sitten assi tai neurotyypillinen. Pystyn toki hoitamaan välttämättömät asiat, mutta en kaipaa läheisempää kanssakäymistä kenenkään kanssa.

Olen lievä asperger ja viihdyn hyvin muiden aspergertyyppien kanssa.

Tykkään rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta.

Kaikki ystäväni ovat neurotyypillisiä. Mutta he ovat hyvin empaattisia ja erilaisuutta suvaitsevia. Muiden assien kanssa en ole oikein koskaan tullut erityisemmin juttuun, jotenkin vain liian samantyyliset vaikeudet korostuvat.

Mitä vähemmän kontakteja sen parempi - riippumatta _mistään_.

Ainakin tutkimusten mukaan autistit tulevat keskenään paremmin toimeen kuin autisti ja ei autisti, koska autistit kommunikoivat omalla tavallaan.

Ei todellakaan. Paremmin tulee yleensä toimeen "normaalien" ihmisten kanssa. Assit tosin ymmärtävät ehkä toistensa käytöstä paremmin olettaen että ymmärtävät itse että ovat asseja.

Yksilöllistä. Itselläni ei ole läheisiä ystävyyssuhteita ollenkaan enkä sellaisia kaipaakaan. Yksin on vain niin paljon helpompaa, mukavampaa ja stressittömämpää!

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tutkimusten mukaan autistit tulevat keskenään paremmin toimeen kuin autisti ja ei autisti, koska autistit kommunikoivat omalla tavallaan.

LÄHDE! Muuten valehtelet.

Äitini kanssa tulen juttuun. Mutta molemmat tiedämme olevan täysin asseja ja vähän erikoisia. Se on eri asia, jos on lähisukulainen. Muuten olen mielummin tekemisissä empaattisten neurotyypillisten kanssa.

Ainakin minulle on täysin samantekevää, ovatko ystäväni asseja vai neurotyypillisiä. Tärkeintä on rehellisyys, luottamus ja toista kunnioittava kohtelu.

Monet assit korostavat aina omaa rehellisyyttään, totuuden kertomisen kykyään ja oikeudenmukaisuuttaan. Mediassa ym. kuvataan heitä usein näillä määreillä.

Tämä on kokemukseni perusteella ihan hölynpölyä. Se, että sanoo suoraan mitä ajattelee ei ole synonyymi rehellisyydelle. Miettikääpä nyt hieman. Assin käsitys voi olla täysin vinksahtanut jostakin ihmisestä tai asiasta. Se, että hän sanoo tämän "suoraan" ja kaunistelematta ei tee siitä totta tai assia rehelliseksi.

Asseissa kuten neurotyypillisissä on ihmisiä joka lähtöön eikä assien nostaminen jalustalle oikeudenmukaisuuden airueina palvele ketään.

Riippuu yksilöstä, mutta olen huomannut, että olen paljon paremmin samalla aaltopituudella muiden assien kanssa kuin neurotyypillisten. Ja jos tilassa on asseja, niin luultavammin ystävystyn ennemmin heidän kanssaan. Eikä se tapahdu tiedostaen, vaan niin vaan käy. Mutta ei sitä silti kaikkien kanssa hyvin juttuun tule.