Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
ja silloinkin oli turvallista ja mukavaa ja töitä. Nyt on viety turvallisuus, työt, ostovoima, hyvinvointi, koulutuksen taso romahtanut pisa-pisteillä mitattuna, luokkakoot järkkyjä, opiskeluturvallisuus etenkin pk-seudulla romahtanut jne. Jotenkin surullista miten nopeasti Suomi on ajettu alas.
Kommentit (1210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 luvulla ihmiset asui paljon ahtaammin. Luokkakoot oli isompia kuten mainittiin. Ihmisten piti sankoin joukoin muuttaa Ruotsiin töihin. Välillä oli öljykriisiä. Kummempia viihdykkeitä ei ollut, ei nettiä ja tvssä pari kanavaa. Jos joutuisit nyt samanlaisiin olosuhteisiin, voisi mennä hermot parissa päivässä.
Itse asiassa moni lapsiperhe asuu nyt paljon ahtaammin kuin 70-luvulla.
70-luvulla monella duunarillakin oli sekä talo että kesämökki ja jopa yksinhuoltajapankkineiti asui Etu-Töölössä työsuhdelukaalissa neljän lapsensa kanssa 100 neliön asunnossa.
Unohdit sen piikatytön, jonka yksinhuoltaja tarvitsi päästäkseen töihin. 70-luvun päivähoitojärjestelyihin ei ole tässä vielä päästykään.
Mikä oli huomattavasti äitiystävällisempi ratkaisu kuin se että Helsingissä raahaat neljä lasta eri päivähoitopaikkoihin akselilla Malminkartano-Katajanokka-Mellunmäki-Lauttasaari.
Kyllähän nykyäänkin saa palkata lastenhoitajan kotiinsa, harva on vain valmis maksamaan todellisia kuluja, kun päivähoito on halpaa kuin saippua.
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen muisteli jossakin haastattelussa, kuinka hänen koko nettopalkkansa tutkijana yliopistolla meni kotiapulaisen palkkaan. Puolison palkka meni sitten muuhun elämiseen. Toki hänen mukaansa oli loistavaa saada tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään. Yksinhuoltajalle tämä luonnollisestikaan ei ole vaihtoehto.
Aivan. 70-luvulla tämäkin oli helppoa ja halpaa.
70-luvulla myös äidit oli ihan yleisesti kotona reilut kymmenenkin vuotta ja sitten palasivat töihin ja tämäkin kyseinen pankkineiti sai suoraan vakituisen työpaikan pääkassana. Pelkillä keskikoulupapereilla. Ja tosiaan pankki tarjosi lisäksi jatkuvasti ilmaista koulutusta ja sen luksusasunnon arvoalueelta.
Kaikki tämäkin on nykyään pelkkää utopiaa.
Ja tämän päälle muuten kotiin sai kunnasta/kauupngilta kodinhoitajan mm kun meni suonikohjuleikkaukseen. Pilkkahinnalla, vielä teiniperheeseenkin.
Nykyään ei saa vaikka lapset olisi ihan pieniä ja onnettomuudessa murtuisi selkäranka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitin koulun 1971 maalaiskirkonkylässä 31 oppilaan luokassa. 50-luvulla on isoissa kouluissa ollut 40-50 oppilaan luokkia. Mikä on nykyään järkky luokkakoko? Oli vain pieni apukoulu yhdellä paikkakunnalla ja sinne pääsi jos oli jotain edellytyksiä oppia lukemaan ja kirjoittamaan, mutta ei pärjännyt tavallisessa koulussa. Vaikeimmin vammaiset saivat vapautuksen. Häiriköitä oli kyllä, en ymmärrä miksi joku väittää ettei ole. Kun kuuntelen isäni juttuja, niin onhan siellä ollut melkoista menoa, yksi poika on vammauttanut yhden tytön iskemällä halolla päähän jo 30-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä, 70-luvun lopusta aina 90-luvun alkuun julkinen terveydenhuolto ja suun terveydenhuolto toimivat mahtavasti, ei jonoja, säännölliset käynnit jne. Noi toimivat ainakin meidän kaupungissa mahtavasti, nykyään ei toimi sitten lainkaan, pelkkää jonottamista ja siksi yksityispuoli on tullut rahastamaan terveydellä.
Vierailija kirjoitti:
Rauhanaikoja on kestänyt niin pitkään, että eriarvoistumiselle nyt ei voi mitään. Joillakin on ihan hemmetisti pätäkkää, kun sitä on kerryttäneet jo kolme sukupolvea, joten tällaisten sukujen harvat vesat ovat taatusti nykyään rikkaampia kuin 70-luvulla. Toisaalta tilanne heillä, jotka eivät jostain syystä pääse perimään, voi olla taloudellisesti paljonkin tiukempi kuin 70-luvun normi. Jos omalla työllä on pakko kustantaa asuminen, eläminen ja lasten muut kulut, köyhyys on aivan taattu.
Peritt raha ei kyllä liity lapsiperheisiin. Elinajat ovat niin pitkiä, että perintö auttaa eläkeiän vaurauteen, ei mihinkään muuhun. Kiva sinänsä, että edes siihen. Nykyään ei työeläkettä juuri kerry kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 luvulla ihmiset asui paljon ahtaammin. Luokkakoot oli isompia kuten mainittiin. Ihmisten piti sankoin joukoin muuttaa Ruotsiin töihin. Välillä oli öljykriisiä. Kummempia viihdykkeitä ei ollut, ei nettiä ja tvssä pari kanavaa. Jos joutuisit nyt samanlaisiin olosuhteisiin, voisi mennä hermot parissa päivässä.
Itse asiassa moni lapsiperhe asuu nyt paljon ahtaammin kuin 70-luvulla.
70-luvulla monella duunarillakin oli sekä talo että kesämökki ja jopa yksinhuoltajapankkineiti asui Etu-Töölössä työsuhdelukaalissa neljän lapsensa kanssa 100 neliön asunnossa.
Unohdit sen piikatytön, jonka yksinhuoltaja tarvitsi päästäkseen töihin. 70-luvun päivähoitojärjestelyihin ei ole tässä vielä päästykään.
Mikä oli huomattavasti äitiystävällisempi ratkaisu kuin se että Helsingissä raahaat neljä lasta eri päivähoitopaikkoihin akselilla Malminkartano-Katajanokka-Mellunmäki-Lauttasaari.
Kyllähän nykyäänkin saa palkata lastenhoitajan kotiinsa, harva on vain valmis maksamaan todellisia kuluja, kun päivähoito on halpaa kuin saippua.
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen muisteli jossakin haastattelussa, kuinka hänen koko nettopalkkansa tutkijana yliopistolla meni kotiapulaisen palkkaan. Puolison palkka meni sitten muuhun elämiseen. Toki hänen mukaansa oli loistavaa saada tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään. Yksinhuoltajalle tämä luonnollisestikaan ei ole vaihtoehto.
Aivan. 70-luvulla tämäkin oli helppoa ja halpaa.
70-luvulla myös äidit oli ihan yleisesti kotona reilut kymmenenkin vuotta ja sitten palasivat töihin ja tämäkin kyseinen pankkineiti sai suoraan vakituisen työpaikan pääkassana. Pelkillä keskikoulupapereilla. Ja tosiaan pankki tarjosi lisäksi jatkuvasti ilmaista koulutusta ja sen luksusasunnon arvoalueelta.
Kaikki tämäkin on nykyään pelkkää utopiaa.
Ja tämän päälle muuten kotiin sai kunnasta/kauupngilta kodinhoitajan mm kun meni suonikohjuleikkaukseen. Pilkkahinnalla, vielä teiniperheeseenkin.
Nykyään ei saa vaikka lapset olisi ihan pieniä ja onnettomuudessa murtuisi selkäranka.
Sun mielestäsi olisi helppoa ja halpaa, jos koko nettopalkkasi menisi lastesi hoitojärjestelyihin?
Veikkaan, että aika moni vetäisi tuossa tilanteessa samat johtopäätökset kuin ne raksaduunarit, jotka vielä 80-luvulla reissasivat työmailla naapurimaita myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.
Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.
Nyt kyllä hävettää 70-luvulla syntyneenä. Okei, veljesi meni vuonna 72 peruskouluun eli paljastat samalla, että asuitte Lapissa. Eikö edes veli kertonut, miten sai aloittaa ensimmäisten joukossa hienon peruskoulun? Helsingissä se alkoi vasta vuonna -77. Aloituksessa verrattiin 70- luvun tilanteeseen, ei silloin syntyneisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Koko pisa on aloitettu vasta vuonna 2000.
Siinä ap on oikeassa että pari edellistä hallitusta on kyllä huolella kurittanut lapsiperheitä ja suhteellisesti heidän asemansa on heikentenyt.
Mutta turvallisuus on nyt parempi kuin koskaan, kun puhutaan väkivallsta. Mutta sen sijaan taloudellinen turvallisuus ja luotto tulevaisuuden talouteen on kehno.
Suomi on ollut noin 50 vuotta porvariennemmistöinen maa ja kyllä se alkaa näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 luvulla ihmiset asui paljon ahtaammin. Luokkakoot oli isompia kuten mainittiin. Ihmisten piti sankoin joukoin muuttaa Ruotsiin töihin. Välillä oli öljykriisiä. Kummempia viihdykkeitä ei ollut, ei nettiä ja tvssä pari kanavaa. Jos joutuisit nyt samanlaisiin olosuhteisiin, voisi mennä hermot parissa päivässä.
Itse asiassa moni lapsiperhe asuu nyt paljon ahtaammin kuin 70-luvulla.
70-luvulla monella duunarillakin oli sekä talo että kesämökki ja jopa yksinhuoltajapankkineiti asui Etu-Töölössä työsuhdelukaalissa neljän lapsensa kanssa 100 neliön asunnossa.
Unohdit sen piikatytön, jonka yksinhuoltaja tarvitsi päästäkseen töihin. 70-luvun päivähoitojärjestelyihin ei ole tässä vielä päästykään.
Mikä oli huomattavasti äitiystävällisempi ratkaisu kuin se että Helsingissä raahaat neljä lasta eri päivähoitopaikkoihin akselilla Malminkartano-Katajanokka-Mellunmäki-Lauttasaari.
Kyllähän nykyäänkin saa palkata lastenhoitajan kotiinsa, harva on vain valmis maksamaan todellisia kuluja, kun päivähoito on halpaa kuin saippua.
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen muisteli jossakin haastattelussa, kuinka hänen koko nettopalkkansa tutkijana yliopistolla meni kotiapulaisen palkkaan. Puolison palkka meni sitten muuhun elämiseen. Toki hänen mukaansa oli loistavaa saada tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään. Yksinhuoltajalle tämä luonnollisestikaan ei ole vaihtoehto.
Aivan. 70-luvulla tämäkin oli helppoa ja halpaa.
70-luvulla myös äidit oli ihan yleisesti kotona reilut kymmenenkin vuotta ja sitten palasivat töihin ja tämäkin kyseinen pankkineiti sai suoraan vakituisen työpaikan pääkassana. Pelkillä keskikoulupapereilla. Ja tosiaan pankki tarjosi lisäksi jatkuvasti ilmaista koulutusta ja sen luksusasunnon arvoalueelta.
Kaikki tämäkin on nykyään pelkkää utopiaa.
Ja tämän päälle muuten kotiin sai kunnasta/kauupngilta kodinhoitajan mm kun meni suonikohjuleikkaukseen. Pilkkahinnalla, vielä teiniperheeseenkin.
Nykyään ei saa vaikka lapset olisi ihan pieniä ja onnettomuudessa murtuisi selkäranka.
Sun mielestäsi olisi helppoa ja halpaa, jos koko nettopalkkasi menisi lastesi hoitojärjestelyihin?
Veikkaan, että aika moni vetäisi tuossa tilanteessa samat johtopäätökset kuin ne raksaduunarit, jotka vielä 80-luvulla reissasivat työmailla naapurimaita myöten.
EI SE MENNYT.
Mun veljeni vaimo oli 70-luvulla lastenhoitajana. Eikä todellakaan tienannut varmaan kuin neljäsosan sen perheen äidin palkasta.
Itse olin vuoden vuonna 1978 lääkäriperheessä lastenhoitajana. Sain 200 markkaa ja lounaan ja asua alivuokralaisena. Ei ihan kulunut kuule sen kirurgin palkka minun palkkaamiseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.
Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.
Nyt kyllä hävettää 70-luvulla syntyneenä. Okei, veljesi meni vuonna 72 peruskouluun eli paljastat samalla, että asuitte Lapissa. Eikö edes veli kertonut, miten sai aloittaa ensimmäisten joukossa hienon peruskoulun? Helsingissä se alkoi vasta vuonna -77. Aloituksessa verrattiin 70- luvun tilanteeseen, ei silloin syntyneisiin.
Voi ei, nyt paljastit että asuit Helsingissä! Hävettääkö nyt?
Muuten emme asuneet Lapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Niin ja Suomalaisille syötetään ihan aina sitä samaa miten MEILLÄ on asiat hyvin ja kouluruokailun maksuton versus jopa muut EU-maat.
Olen asunut nk.köyhässä maassa missä ruoka maksaa ja kuuluimme vieläpä köyhien lapsiperheiden kastiin, vaikka elimme samanlaisilla tuloilla kun Suomessa.
Kouluruoka maksoi, mutta vain 50€/lukukausi ja se sisälsi alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan pöytään katettuna. Lapset olivat ihmeissään ja kehuivat ruokaa ihan aina.
Koulubussilla kulki lähes kaikki ja pysäkit olivat aina turvallisen lähellä, minne kyllä saatoin lapset aina. Vastassa oli henkilö kuka infosi koululle mahdolliset terveiset liittyen lapseen ja lapsen koulupäivään. Sama henkilö piti lapsista huolen kouluun saattaen.
Aina lukukauden alussa saimme listan tarvikkeista ja kirjoista, joita tullaan tarvitsemaan ja tuon listan kanssa menimme lähimpään kirjakauppaan mistä kirjat tilattiin ja yhdessä keräsimme muutkin tarvikkeet. Kirjoihin saimme ilman minkäänlaisia hakemuksia etuuden mikä käytännössä kattoi lähestulkoon aivan kaiken. Se mitä ei kattanut oli silti pienempi kun mitä täällä Suomessa ostamme koulua varten lapsillemme (kansiota, vihkoa, kyniä, kumeja,viivottimia, laskimet ym..).
Eli koen tuon ilmaisen kouluruoan melko näennäisenä asiana ja voisin täälläkin maksaa lukukausittain ruoasta jos se takaisi ravinteikasta ja hyvää ruokaa. He kenellä ei olisi tuohon maksuun varaa, saisi sen kenties sitten toimeentulotukena.
Moni muukin asia oli paremmin ja tässä ajateltu lähteä takaisin kunhan terveydentilani kohenee.
Lapsista muutenkin välitettiin enemmän kun meillä ja koetaan yhteisvastuuta lapsia kohtaan kaikella rakkaudella. Meillä kun yrität auttaa saati menisit lempeästi torumaan kiukuttelevaa tai tottelematonta lasta samalla vanhempiaan tukien ja auttaen niin saisit sellaiset vihat niskaasi ettei tolkkua.
Meni vähän Ot, mutta se on faktaa, että aiempi sukupolvi elivät nauttien rusinat pullasta. Sukupuolitaudit eivät vielä rehottaneet ja seksiä harrastettiin ilman kondomeita. Riitti, että lapsilla oli puhdasta ja ehjää yllä ja saivat ruokaa, ei ollut harrastuksia todellakaan valtaosalla, eikä paineita revetä suuntaan jos toiseen vanhempana.
Ei ollut kaupat auki viikonloppuisin ja vuorotyöt muutenkin harvinaisempaa, perheillä oli yhteistä vapaata eikä se vapaa tarkoittanut juoksemista Hoplopista kylpyläreissulle ja sieltä sukulaisten ja harrastusten kautta kotiin nukkumaan.
Pankista sai lainaa heppoisesti ja kyseisen sukupolven oli helppoa nousta keskiluokkaan ja töitäkin tekevälle oikeasti riitti ja uraakin pystyi rakentamaan vailla koulutusta. Nyt kyseinen ikäpolvi nostaa hyvät eläkkeet, eikä tulla milloinkaan näkemään enää vastaavaa aikakautta jolloin turvallisuus, vaihtoehdot ja itsensä toteuttaminen sekä omaisuuden kerääminen olisi niin helppoa. He, ketkä tuolloin sössivät mahdollisuutensa nousta vanhempiensa elintasoa korkeammalle eivät voi kun syyttää itseään. Talvetkin olivat talvia ja kesät kesiä. Tällä tarkoitan sanoa, että ei pelkästään rahalla voi suoranaisesti mitata kaikkea vaan tuolloin oltiin ehkä yleistiedon suhteen ja tekniikan suhteen vielä autuaan tietämättömiä, mutta henkisesti varmaan hyvinvoinniltaan silti rikkaampia.
Että olkoon vaan pihassa yhä useammalla kaksi autoa, mutta mittareita on monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.
Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.
Nyt kyllä hävettää 70-luvulla syntyneenä. Okei, veljesi meni vuonna 72 peruskouluun eli paljastat samalla, että asuitte Lapissa. Eikö edes veli kertonut, miten sai aloittaa ensimmäisten joukossa hienon peruskoulun? Helsingissä se alkoi vasta vuonna -77. Aloituksessa verrattiin 70- luvun tilanteeseen, ei silloin syntyneisiin.
Voi ei, nyt paljastit että asuit Helsingissä! Hävettääkö nyt?
Muuten emme asuneet Lapissa.
Kaikki Tikkurilasta pohjoiseen on Lappia, jos on helsinkiläinen ja oikein oppikoulun käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Anteeksi pitkä lainaus, mutta tästä juuri on kyse. Kun mikään ei riitä!
Ei ole ihme, ettei ole varaa tällaista ylläpitää. Mitä rikkauksia Suomella muka on? Ei niin mitään. Paperikaan ei mene enää kaupaksi ja Nokia mokattiin jo kymmenen vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään n 70-vuotiaat ovat Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan keskimäärin suutituloisempia kuin 30-vuotiaat, jos laskennallinen asuntotulo otetaan mukaan tarkasteluun.
Tämän takia kansa kuolee sukupuuttoon. Eivät ne 70-vuotiaat lapsia saa.
"jos imäginääritulot otetaan mukaan". Mitään laskennallista asuntotuloa ei ole paitsi kateellisten kommunistien mielestä.
Omistatko asunnon? Lahjoita se minulle ja muuta vuokralle. Voin vuokrata sinulle sen entisen asuntosi. Ethän sinä tässä mitään menetä. Vai oletko kateellinen kommunisti?
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.
Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.
Nyt samantyyppinen apu annetaan muualla kuin koulussa. Muut eivät sitä näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään n 70-vuotiaat ovat Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan keskimäärin suutituloisempia kuin 30-vuotiaat, jos laskennallinen asuntotulo otetaan mukaan tarkasteluun.
Tämän takia kansa kuolee sukupuuttoon. Eivät ne 70-vuotiaat lapsia saa.
Tässä haukutaan ehkä vähän väärää puuta, keskimäärin. Ei eläkeläiset kokonaisuutena ole erityisen varakkaita, joukossa vaan on joitakin onnekkaita ryhmiä.
Syntyvyyden laskuun johtanut köyhyys johtuu todennäköisesti mieluummin älyttömän pitkistä koulutusajoista kuin eläkeläisten eläkkeistä. Kun ikuiselta tuntuvan koulutusputken ja palkattomien harjoitteluiden ja tuskallisen ja pitkällisen työnhakuprosessin jälkeen vihdoin pääsee yli 30-vuotiaana töihin, ei siinä enää moni jaksa lapsia tehdä.
Jos sinulla on parempaa tietoa kuin Tilastokeskuksella, ota sinne yhteyttä, ja auta korjaamaan tilastoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.
Oman maan historiaan tutustuminen kannattaa aina. Kuinka noustaan ryysyistä rikkauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Anteeksi pitkä lainaus, mutta tästä juuri on kyse. Kun mikään ei riitä!
Ei ole ihme, ettei ole varaa tällaista ylläpitää. Mitä rikkauksia Suomella muka on? Ei niin mitään. Paperikaan ei mene enää kaupaksi ja Nokia mokattiin jo kymmenen vuotta sitten.
Kun ei meillä ole enää mitään siitä mitä tuolloin oli!
Ja jos 32-lapsinen luokka on sinusta liian iso niin tietkö että nykyään on yleisesti 60-70 lapsen ryhmiä. Ja nyt korona-aikaan he voi olla kokonaan ilman opettajaa siellä ns lähikoulussa.
Ja kun asioita pitäisi jatkuvasti uusia ihan muuten vaan. Meillä mies vähän väliä toteaa, että pitäisi uusia tv. On ostettu vuonna 2007, ei mitään vikaa ja toimii kuin uusi.
Mutta miehen mielestä pitäisi uusia, kun on vanha.
Itse taas olen sitä mieltä, että laitteet ja tavarat käytetään loppuun ja vasta sitten uusitaan.