Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
ja silloinkin oli turvallista ja mukavaa ja töitä. Nyt on viety turvallisuus, työt, ostovoima, hyvinvointi, koulutuksen taso romahtanut pisa-pisteillä mitattuna, luokkakoot järkkyjä, opiskeluturvallisuus etenkin pk-seudulla romahtanut jne. Jotenkin surullista miten nopeasti Suomi on ajettu alas.
Kommentit (1210)
Vierailija kirjoitti:
Tässä taitaa tosiaan olla jokin sukupolvikuilu?
Itse olen reilu nelikymppinen ja asuntoasiat on meillä menneet vanhaan malliin. Opiskeluaikana solussa, ja vuokralla kimppakämpässä. Sitten vuokralle kaksioon nykyisen puolison kanssa. Kun tuli lasten aika, hankittiin oma asunto kerrostalosta. Vasta kun oli varaa, vaihdettiin rivitaloon.Nuorimmaisen kanssa kun olin kotona, tapasin itseäni kymmenisen vuotta nuorempia äitejä mammakerhoissa. Ihmettelin miten monella heillä oli varaa asua rivitalossa, isommassa asunnossa kuin meillä, vaikka olivat kotona ja monella puoliso vielä opiskelemassa tai työtön. Kesti tosi kauan tajuta, että asuivat aso-kämpissä tai kaupungin vuokra-asunnossa, jonka sossun maksoi.
Nyt mitä tuon nuorimmaisen juttuja kuuntelee, niin suurin osa luokkakavereista asuu omakotitalossa. Kerrostalossa tosi harva. Jännä, kun joku kai niissäkin vielä asuu.
Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen? Taidat asua jossain pikkukaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tv elintason mittari? Eikö ennemminkin töllötyksen mittari. Minulla ei ole televisiota, olen köyhä. Olisin voinut koska tahansa hankkia jonkinlaisen töllöttimen huoneen nurkkaan, vaan on jäänyt hankkimatta. On nääs ollut tärkeämpiä asioita kuten laskujen maksu ja ruoan osto. Halvan töllöttimen saa tori piste fiistä parillakin kympillä, jos se niin tärkeä on. Että tv on kertaluonteinen hankinta, en sillä mittaisi vielä elintasoa. Vai onko sittenkin niin, että elintaso voi ennemminkin laskea liiallisen tv:n töllötyksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taitaa tosiaan olla jokin sukupolvikuilu?
Itse olen reilu nelikymppinen ja asuntoasiat on meillä menneet vanhaan malliin. Opiskeluaikana solussa, ja vuokralla kimppakämpässä. Sitten vuokralle kaksioon nykyisen puolison kanssa. Kun tuli lasten aika, hankittiin oma asunto kerrostalosta. Vasta kun oli varaa, vaihdettiin rivitaloon.Nuorimmaisen kanssa kun olin kotona, tapasin itseäni kymmenisen vuotta nuorempia äitejä mammakerhoissa. Ihmettelin miten monella heillä oli varaa asua rivitalossa, isommassa asunnossa kuin meillä, vaikka olivat kotona ja monella puoliso vielä opiskelemassa tai työtön. Kesti tosi kauan tajuta, että asuivat aso-kämpissä tai kaupungin vuokra-asunnossa, jonka sossun maksoi.
Nyt mitä tuon nuorimmaisen juttuja kuuntelee, niin suurin osa luokkakavereista asuu omakotitalossa. Kerrostalossa tosi harva. Jännä, kun joku kai niissäkin vielä asuu.
Yli puolet Suomen kotitalouksista on yhden hengen talouksia, eli varmaankin kerrostaloissa asuu paljon yhden hengen talouksia. En itsekään sinkkuna haluaisi missään omakotitalossa asua. Lapsiperheitäkin kyllä kerrostaloissa asuu, esim. kaverini naapurissa asuu suuren pankin kovapalkkaisin rahastonhoitaja perheineen, kerrostalossa.
Aloituksessa puhutaan mm.turvattomuudesta ,työpaikoista jne.
Voisiko nyt joku lapsiperhe köyhä heittää tänne 5-10 puutetta prioriteetti järjestyksessä mistä on pulaa eniten. Miten köyhyys teillä ilmenee?
Rahasta on puute den ymmärrän, sillähän köyhyys korjataan. Tämä keskustelu lainehtii kouluruuasta kuitenkin paskaan päivähoitoon . Ne eivät minusta ole mitään köyhyyden mittareita perhetasolla.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.
Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.
Kun mulla oli vielä mies kaksi autoa oli pakolliset että päästiin töihin (vuorotyöt). Täällä ei ole mahdollista mennä julkisilla. 2 autoa oli pakollinen paha, ei luksusta. Oltiin nuoria ja vakuutukset oli silloin vähintään 700e vuosi per auto, ja verot päälle. Ei naurattanut. Toki olis voinut muuttaa kaupunkiin, mutta jos kaikki niin tekevät niin kuka viljelee ruoan ja haluatteko tehtaat sun muut kans Helsinkiin? Tosin siinä tilanteessa ei edes olisi saanut säästettyä rahaa kun asuminenkin niin kallista että ei edes oltais päästy sinne kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa puhutaan mm.turvattomuudesta ,työpaikoista jne.
Voisiko nyt joku lapsiperhe köyhä heittää tänne 5-10 puutetta prioriteetti järjestyksessä mistä on pulaa eniten. Miten köyhyys teillä ilmenee?
Rahasta on puute den ymmärrän, sillähän köyhyys korjataan. Tämä keskustelu lainehtii kouluruuasta kuitenkin paskaan päivähoitoon . Ne eivät minusta ole mitään köyhyyden mittareita perhetasolla.
Olen pitkän linjan yksinhuoltaja. Minulla on asiat hyvin, on tuloja. Seuratessani monia yksinhuoltajia:
1) eron kohdalla jää yhdet tulot, monella naisvaltaisella alalla n €2000/netto/kk. Siihen kyllä noin 600€ tukia päälle jos 2 lasta (lapsilisät ja elatusminimit).
2) monella eronneella naisella on käynyt niin, että (avioliittolaista huolimatta) lähtiessä uuteen alkuun, heillä ei ole yhtään alkupääomaa uuteen asuntoon.
3) he eivät saa keskituloisena asumistukia
4) perheasunnon vuokra +/-1000€/kk. Ruokaan 600€/kk, autoon 400€/kk kuluineen plus ehkä rahoitusta 200€. 400 euroa jää puhelimiin, vakuutuksiin, lasten harrastuksiin, vaatteisiin, vapaa-aikaan ym.
Sanoisin, että keskituloiset yksinhuoltajat ovat niitä suurimpia väliinputoajia. Ei tukia, mutta kulut juoksee. Sairaanhoitajat, papit, poliisit, psykologit yms.
Jos on 2 tulonsaajaa, niin monella on ongelmia budjetoinnissa. Ei osata laskea, paljonko korkoihin menee ja ostetaan yli varojen velaksi. Sohvat, puhelimet, ulkomaanmatkat, keittiörempat, autot, tietokoneetkin rahoituksella! Kato kun saa osamaksulla...
Jos olisin naimisissa, niin eläisimme yhdellä palkalla ja toinen säästettäisiin+sijoitettaisiin korkoa korolle. Ei mitään velkoja paitsi asunto.
Katsokaa 10 vuotta eteenpäin. Talousennustajien mukaan 10v päästä on saavutettu valtava globaali velkapommi, joka räjähtää käsiin.
PS ihmiset kokee köyhyyden tunnetta myös inflaation vuoksi. 5v päästä inflaatio on huipussaan, joten helpotusta ei ole muuta kuin opetella itse taloustaitoja:
1) kotitalouden kulutusvelat minimiin 2) tulotasoa ylös. Tulovirta on varmin tie vaurauteen.
Minusta lapsiperheiden elämänlaatu on heikentynyt. Ei kyse ole telkkareista tms vaan siitä että elämä on kehnompaa.
Minusta esim lähikoulujen puute, lukioiden pääsyrajojen nousu yläilmoihin, terveyspalvelujen keskittäminen, kirjastojen sulkeminen, pikkukauppojen katoaminne, harrastusten kallistuminen ja niihin kulkemisen vaikeutuminen heikentää tosi paljon sitä lapsiperheen elämää.
Mekin asumme alueella, jossa OLI ennen oma koulu, OLI oma Elanto, OLI neuvola ja hammaslääkäri kävelymatkan päässä, OLI terveyskeskus kävelymatkan päässä, OLI harrastuksia ja lasten kerhoa ja muskaria omassa seurakuntarakennuksessa, OLI suora bussi keskustaan...
Paino sanalla OLI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpot tutkinnot! Hehheh, nykyään pääsee lukiostakin ulos ilman sujuvaa lukutaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Helpot tutkinnot! Hehheh, nykyään pääsee lukiostakin ulos ilman sujuvaa lukutaitoa.
Ennen pääsi maisteriksi 1-2 vuodessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Mitä muuta voimme odottaa oikeistohallituksen raunioilla.
Ja Marinin hallitus lahjoitti juuri 100 miljoonaa sairaalle lastensuojelubisnekselle... Että se siitä lapsiystävällisestä vasemmistosta.
Ai jaa. Mikä juttu tämä on? Mulla ei ole tietoa tapauksesta.
Olen 70-luvulla syntynyt ja maalla kasvanut. Kyllä meillä elettiin niukemmin kuin nykyisessä perheessäni. Lapsuudenkodissani viljeltiin kaikki mahdollinen itse, jolla säästettiin ruoka laskussa. Marjat poimittiin metsästä ja puutarhasta. Viikoittain syötiin itse pyydystettyä kalaa ja lihaa syötiin tyyliin kastikkeessa eli ei mitään pihvejä.
Vaatteet ostettiin alennusmyynnistä ja käytettyjä vaatteita saatiin tuttavaperheistä. Kouluvaatteet oli erikseen, että ne säästyivät parempina. Äiti ompeli jonkun verran lapsille vaatteita, koska kankaat olivat halvempia kuin valmis vaatteet, esim. kaikki juhlavaatteet.
Meillä oli yksi televisio, lankapuhelin ja lapsilla yhteinen huone.
Tarpeelliset liikuntavälineet oli, mutta ne kierrätettiin lapselta toiselle ja perheestä toiseen. Lapsilla oli jokaisella yksi maksullinen harrastus.
Suurin ero on nykyiseen on, että ruoka on vaihtelevampaa ja välillä käydään ulkona syömässä. Lapsuudenperheessäni syötiin aina kotona (paitsi lomalla saatettiin syödä huoltoasemalla automatkalla). Matkustelemme enemmän ja kalliimmin.
Vaatteita on enemmän, kuten myös elektroniikkaa. Minulla oli oma auto käytössä, vaikka olin hoitovapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taitaa tosiaan olla jokin sukupolvikuilu?
Itse olen reilu nelikymppinen ja asuntoasiat on meillä menneet vanhaan malliin. Opiskeluaikana solussa, ja vuokralla kimppakämpässä. Sitten vuokralle kaksioon nykyisen puolison kanssa. Kun tuli lasten aika, hankittiin oma asunto kerrostalosta. Vasta kun oli varaa, vaihdettiin rivitaloon.Nuorimmaisen kanssa kun olin kotona, tapasin itseäni kymmenisen vuotta nuorempia äitejä mammakerhoissa. Ihmettelin miten monella heillä oli varaa asua rivitalossa, isommassa asunnossa kuin meillä, vaikka olivat kotona ja monella puoliso vielä opiskelemassa tai työtön. Kesti tosi kauan tajuta, että asuivat aso-kämpissä tai kaupungin vuokra-asunnossa, jonka sossun maksoi.
Nyt mitä tuon nuorimmaisen juttuja kuuntelee, niin suurin osa luokkakavereista asuu omakotitalossa. Kerrostalossa tosi harva. Jännä, kun joku kai niissäkin vielä asuu.
Niillä on varaa, koska perintö. Ikäluokkien pienetessä kasvaa se joukko, joka perii niin lapsettomat tädit ja enot, vanhempansa ja jopa isovanhempansa.
Mitä se perintö sitten usein on? - kiinteistöjä. Pari pientä yksiötä Helsingistä tekee automaattisesti parikymppisestäkin miljonäärin.
Ei tehnyt 70-luvulla, jolloin palkat ja asuminen olivat jotenkin tasapainossa. Enää eivät ole. Palkat ovat kärsineet inflaation suhteessa pääomaan, eli suomalaisten ollessa kyseessä, asuntoihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvulla syntynyt ja maalla kasvanut. Kyllä meillä elettiin niukemmin kuin nykyisessä perheessäni. Lapsuudenkodissani viljeltiin kaikki mahdollinen itse, jolla säästettiin ruoka laskussa. Marjat poimittiin metsästä ja puutarhasta. Viikoittain syötiin itse pyydystettyä kalaa ja lihaa syötiin tyyliin kastikkeessa eli ei mitään pihvejä.
Vaatteet ostettiin alennusmyynnistä ja käytettyjä vaatteita saatiin tuttavaperheistä. Kouluvaatteet oli erikseen, että ne säästyivät parempina. Äiti ompeli jonkun verran lapsille vaatteita, koska kankaat olivat halvempia kuin valmis vaatteet, esim. kaikki juhlavaatteet.
Meillä oli yksi televisio, lankapuhelin ja lapsilla yhteinen huone.
Tarpeelliset liikuntavälineet oli, mutta ne kierrätettiin lapselta toiselle ja perheestä toiseen. Lapsilla oli jokaisella yksi maksullinen harrastus.
Suurin ero on nykyiseen on, että ruoka on vaihtelevampaa ja välillä käydään ulkona syömässä. Lapsuudenperheessäni syötiin aina kotona (paitsi lomalla saatettiin syödä huoltoasemalla automatkalla). Matkustelemme enemmän ja kalliimmin.
Vaatteita on enemmän, kuten myös elektroniikkaa. Minulla oli oma auto käytössä, vaikka olin hoitovapaalla.
Niin. Sellaista se elämä oli maaseudulla. Sodan jälkeen asutettiin iso joukko sotaveteraaneja kivisille tiloille kera lehmänkantturan. Sieltä se joukko sitten valui hitaasti kaupunkeihin paremman elämän ja työn perässä. Pitkään tuota kehitystä jarrutettiin.
Suomessa tehtiin kaikki kaupungillistumisen estämiseksi. Lopputulos oli juuri se, että elämä kävi lopulta kestämättömäksi maaseudulla ja joukko "karkasi" sieltä kepukinkereiden syleilystä syntisiin kaupunkeihin.
Suomalaista maaseutueloa 60- ja 70-luvuilla ei kannata käyttää yhtään minkään mittana. Kaupungissa odottivat heti paremmat palvelut, palkat ja asumisen taso. Toivottiin kuitenkin että jos elämä jotenkin maataloustukiaisten kanssa jatkuisi, minkä seurauksena Suomi oli vielä 70-luvulla Pohjoismaiden maaseutuvaltaisin maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kun kaikilla pitäisi olla kaikkea ja kaiken uutta.
Kyllä meillä 80-luvulla oli köyhempää kuin nyt. Oli yksi auto. Halpa vanha onakotitalo. Yksi tv palveli 20 vuotta, pesukone 30 vuotta. Ruoka oli yksinkertaista. Ei koskaan limsaa tai karkkia. Leivottiin itse, omat perunat, omenat ja porkkanat. Vähän vaatteita, 2 talvitakkia ja kengät. Yksikertaiset huonekalut ja niitä ei uusittu, korjattiin ehkä. Ei maksullisia harrastuksia. Yksi puhelin.
Kuinka paljon nykyihmisillä on tavaraa, vaatteita ja ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Jos puhutaan lapsiperheiden köyhyydestä, niin on ehkä pikkuisen ot alkaa ylistää jotain oppikoulua, jonne pääsivät vain rikkaiden lapset ja jota oltiin ajamassa alas jo 70-luvun alussa, koska systeemi oli niin toivottomasti ajastaan jäljessä.
Jos puhuttaisiin vaikka 50-luvun luokkajaosta, voisi oppikoulu jotenkin liittyä aiheeseen. Mutta tässä kyllä puhutaan ajanjaksosta, jolloin käytännössä kaikki ovat käyneet peruskoulua, lapsiperheiden elämästä 1970-luvulta nykypäivään.
Koko maassa peruskouluun siirryttiin vasta 1976. Kyllä monellakin on kokemusta oppikoulussa 70-luvulla.
Ja tässä keskustelussa ei puhuta oppikoulusta 1970-luvun alkupuolella, vaan lapsiperheiden köyhyydestä 1970-luvulta nykypäivään.
Ja esim minä olin 70-luvulla lapsi/nuori ja nyt lqpsiperheen äiti.
Peruskoulua en käynyt.
Minä olin myös 70-luvulla lapsi, enkä edes tuntenut ketään, joka ei olisi käynyt peruskoulua. Nuorin tuntemani vanhan systeemin käynyt oli kaverin äiti. Sukupolvikokemukset muuttuvat nopeasti.
No minä taas tunnen minunlaisiani monta. Se vaan riippuu siitä missä on silloin asunut.
Ihan mielenkiinnosta: kuinka suuri osa kansakoululuokastasi pyrki/pääsi keskikouluun? Ja miten isoja olivat koulumaksut?
Meillä keskikoulu oli kaikille. Se oli ilmainen.
Sitten oli naapurikaupungissa lyseo. Siellä piit maksaa kirjat, matkat ja ruoka.
Jälkimmäiseen 19 oppilaasta meni kolme. Luku olisi varmasti ollut isompi jos koulumatka ei olisi ollit niin työläs.
Loput meni sinne keskikouluun.
Tuota juuri ajoin takaa. Peruskoulua kuitenkin oli tuossa vaiheessa suunniteltu jo parikymmentä vuotta. Kokeilukunnissa se oli ollut käytössä jo pitkään, toisaalla taas kaikki pääsivät ilmaiseen kunnalliseen keskikouluun. Eihän siinä ollut loppuvaiheessa muuta eroa kuin nimi.
Pääkaupunkiseudulla oppikouluun piti pyrkiä todistuksella ihan loppuun asti. Itse pyrin keväällä -73. Aiempina vuosina oli ollut pääsykokeet. Oppikoulu (eli keskikoulu) muuttui kolmannen luokan jälkeen peruskouluksi, mutta ainoa muutos meillä oli, että ruoka ja kirjat tulivat ilmaisiksi ja luokka-aste olikin neljännen sijaan kahdeksas. Muutoin jatkoimme oppikoulun oppimissuunnitelman mukaisesti loppuun asti. Lukukausimaksuja ei onneksi ollut - silloin ei varmaan olisi minullakaan ollut mahdollisuutta kouluttautua.
Itse olen köyhän yksinhuoltajaperheen tytär ja muistan 70-luvun köyhyyden lähinnä kuristavana propagandana ja yhden asian totuutena. Silloinkaan ei saanut kyseenalaistaa vallitsevaa hegemoniaa. Mutta koska olin lapsi ja nuori, niin elämässä oli paljon tärkeämpääkin pohdittavaa. Vaikka meillä tai minulla ei ollut yhtään mitään niin en sitä edes huomannut. Muut ehkä huomasivat, mutta en koskaan kokenut syrjintää tai haukkumista köyhyydestäni. Se oli aika monellekin normaalia. Lääkärit tekivät kotikäyntejä lapsuudessani.
80-luvun puolella muutin yhteen puolisoni kanssa ja alku oli todella köyhää kitkuttamista. Teimme kuitenkin ensimmäisen ulkomaan matkan. Loppupuolella syntyi kaksi tytärtämme ja rupesimme vaurastumaan ja elämä tuntui turvatummalta kuin koskaan. Terveyskeskukseen pääsy oli pääkaupunkiseudulla aina tuntien jonotuksen takana.
Ensimmäisen oman asunnon ostimme vuonna -92 juuri ennen kuin suuri lama tuntui kouriintuntuvasti koko yhteiskunnassa. Selvisimme kuitenkin ilman työttömyyttä ja pikkuhiljaa yhteiskunta alkoi tervehtyä. Terveyskeskukset, neuvolat ja kotipalvelut toimivat hyvin pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa kehyskunnassa. Päiväkodit ja koulut olivat loistavia.
Vaurastuimme jälleen ja rakensimme omakotitalon vielä kauemmas pk-seudulta. Huomasin, ettei kaikkialla asiat toimikaan yhtä hyvin. Oikomishoitoa ja puheterapiaa ei saanut. Terveyskeskuksessa oli krooninen lääkärivaje. Koulussa oli ongelmaisia opettajia, joten hyvät eivät kauaa siellä pysyneet.
Sum summarum - asuinpaikka määrää todella paljon sen, kuinka yhteiskunnan palvelut toimivat. On turha kuvitella, että jos itselläsi kaikki on hyvin, niin kaikilla muillakin on samoin. Monet sanovat, että maksan mielelläni veroja ja käyvät itse mukavasti työterveyshuollossa, jossa kaikki pelaa. Tai ovat ruotsinkielisiä ja saavat kaikki palvelut Folkhälssanista kun suomenkieliset jäävät ilman. Toinen seikka on siinä, että kannattaa ottaa selvää mitä lakisääteisiä velvoitteita kunnalla on ja vaatia näitä palveluita. Mekin aikoinaan tyydyttiin "ei oo" vastaukseen tietämättöminä.
1970-lukua ei voi nykymaailmaan verrata, kuten ei voi vaikkapa 1910-lukua 1940-lukuun.
70-80 -luvut ovat olleet minulle ihan hyvää ja yltäkylläistä aikaa.
.
Kun olin lapsi 70-80-luvulla, meillä oli kaikki mahdollinen "ihanuus", mikroaaltouuni, sauna kerrostalohuoneiston yhteydessä, mutta sentään leipäkonetta ei koskaan.
Yh- äidilläni oli oma osake, auto, minulla kaikki sekin, mitä en ehkä olisi tarvinnut.
Kai piti näyttää, että meillä on.
.
Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin on onni Hekan kaksiossa autottomana, mutta on ihan uusi mikroaaltouuni, tuore Nikonin ammattilaismalli, parveke täydessä syysloistossa, pullo cavaa ja ainakin toistaiseksi hyvä terveys.
Vierailija kirjoitti:
Köyhille ei kuulukaan kylvää verorahoja, se on vastuutonta.
Vaikka oletkin ulilaudan penska trolli sanon silti, että iphone pakolaisille ja muihin pimeisiin ulkomaan projekteihin sitten saa? Koska sinne ne suomalaisten verorahat eniten menevät ehheh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Suomessa kouluissa on NEGATIIVISESTI integraatiot vaikuttaneet, luokattomuus (koko koulu samassa tilassa, tämä tullut myöhemmin), opetussuunnitelman muuttuminen huonompaa, itse/omatoimusestioppivuus, numerottomuus (todistukseen arvostellaan sanoin), ke.hi.tys.maista tulleet ovat laskeneet Pisaa...
Ulkomaita myöten ovat ammattilaiset ihmetelleet miksi Suomi huonontaa hyvää koulujärjestelmän mikä tulleet esiin hyvin Pisassa. Nyt tulokset sitten laskee kuin lehmän häntä.
Psykologian tohtori saa ympäri maailmaa yhteydenottoja, joissa ihmetellään, miksi Suomi muutti menestyksekkään koulujärjestelmänsä
Tohtorin mukaan ulkomailla ihmetellään sitä, miksi Suomi uudistaa koulujärjestelmää vastoin tutkimustietoa. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006208500.html
Ruotsalaisprofessori ihmettelee, miksi Suomen opetussuunnitelma ”matkii huonosti pärjännyttä Ruotsia” https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002917406.html
Ruotsalaisprofessori ihmettelee Suomen uutta opetussuunnitelmaa: "Miten he ajattelevat?"
Professori Inger Enkvist kirjoittaa, että Suomi ei tunnu ymmärtäneen, mikä sen vahvuus on ja nyt se heittäytyy kokeilemaan uusia työskentelytapoja https://yle.fi/uutiset/3-9113822
Suomen uusi opetussuunnitelma ei vakuuta Ruotsissa: ”Kuka olisi uskonut?”
Professorin mukaan Ruotsissa voitaisiin mielellään ottaa käyttöön Suomen vanha opetussuunnitelma. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001246243.html
SUOMESTA HALUTAAN TAHALKAAN TEHDÄ KEHITYSMAA ILMEISESTI.
Tässä taitaa tosiaan olla jokin sukupolvikuilu?
Itse olen reilu nelikymppinen ja asuntoasiat on meillä menneet vanhaan malliin. Opiskeluaikana solussa, ja vuokralla kimppakämpässä. Sitten vuokralle kaksioon nykyisen puolison kanssa. Kun tuli lasten aika, hankittiin oma asunto kerrostalosta. Vasta kun oli varaa, vaihdettiin rivitaloon.
Nuorimmaisen kanssa kun olin kotona, tapasin itseäni kymmenisen vuotta nuorempia äitejä mammakerhoissa. Ihmettelin miten monella heillä oli varaa asua rivitalossa, isommassa asunnossa kuin meillä, vaikka olivat kotona ja monella puoliso vielä opiskelemassa tai työtön. Kesti tosi kauan tajuta, että asuivat aso-kämpissä tai kaupungin vuokra-asunnossa, jonka sossun maksoi.
Nyt mitä tuon nuorimmaisen juttuja kuuntelee, niin suurin osa luokkakavereista asuu omakotitalossa. Kerrostalossa tosi harva. Jännä, kun joku kai niissäkin vielä asuu.