Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Mitä ne pohjimmaiset ongelmat sitten on?

Jos nuo palvelut ovat turhia, miksipä ei perheet niitä pohjimmaisia ongelmiaan korjaisi jo lähtöjään ihan itse? Miksi aina varrotaan, että joku ulkopuolinen taho tulee ja hoitaa ongelmat kuntoon? Se on kestämätöntä yhteiskunnan kannalta.

Lapsiperheet eivät myöskään olisi näin ahtaalla, elleivät vanhemmuudelle esitetyt vaatimukset olisi nykyään niin järjettömät.

Ja samaan aikaan ihan jo perusterveydenhuollon tms saaminen olisi tavattoman vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.

Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.

Ennen naisilla ei ollut autoja ja olivat pääasiallisesti kotona lasten kanssa, siis silloin kun nuo - 60-70 lukujen talot on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.

Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.

Ennen naisilla ei ollut autoja ja olivat pääasiallisesti kotona lasten kanssa, siis silloin kun nuo - 60-70 lukujen talot on tehty.

Tuohan ei ole totta. Kun ihmiset muutti kaupunkeihin, naiset lähtivät palkkatöihin, mutta hoitopaikkoja ei juuri ollut. Siitä lähti päivähoitojärjestelmän hidas kehitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Mitä ne pohjimmaiset ongelmat sitten on?

Jos nuo palvelut ovat turhia, miksipä ei perheet niitä pohjimmaisia ongelmiaan korjaisi jo lähtöjään ihan itse? Miksi aina varrotaan, että joku ulkopuolinen taho tulee ja hoitaa ongelmat kuntoon? Se on kestämätöntä yhteiskunnan kannalta.

Lapsiperheet eivät myöskään olisi näin ahtaalla, elleivät vanhemmuudelle esitetyt vaatimukset olisi nykyään niin järjettömät.

Ja samaan aikaan ihan jo perusterveydenhuollon tms saaminen olisi tavattoman vaikeaa.

Niin 70 - luvulla ei käytetty autoissa turvaistuimia, kaikki polttivat tupakkaa, kodeissa, autoissa, lapset elivät siinä savussa. Hygienia oli heikkoa, ei ollut lämpimiä suihkuja välttämättä. Ruoka oli yksipuolista ja useimmat saivat selkäsaunoja. Lasten harrastuksiin ei panostettu, Linnanmäelle pääsi kerran vuodessa. Ei ollut hoploppeja. Tällaista lapsuuttako haluat omillesi tarjota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Mitä ne pohjimmaiset ongelmat sitten on?

Jos nuo palvelut ovat turhia, miksipä ei perheet niitä pohjimmaisia ongelmiaan korjaisi jo lähtöjään ihan itse? Miksi aina varrotaan, että joku ulkopuolinen taho tulee ja hoitaa ongelmat kuntoon? Se on kestämätöntä yhteiskunnan kannalta.

Lapsiperheet eivät myöskään olisi näin ahtaalla, elleivät vanhemmuudelle esitetyt vaatimukset olisi nykyään niin järjettömät.

Ja samaan aikaan ihan jo perusterveydenhuollon tms saaminen olisi tavattoman vaikeaa.

Mitä ne vanhemmuuden vaatimukset on?

Typerä ja nairettava väite. Niin typerä että en viitsi edes kertoa 70-luvun lapsiperheistä.

Ihan oharina, minä en ymmärrä mitä nämä lapsiperheille asetetut älyttömät vaatimukset ovat. Itsellänikin on lapsia, eikä kukaan ole asettanut mitään vaatimuksia. Koulussa heidän pitää käydä, sen ymmärrän, eikä minulla ole mitään sitä vaatimusta vastaan.

Omilla lapsillani on ollut vaihtelevasti harrastuksia omien kiinnostusten mukaan, mutta esim. tällä hetkellä kummallakaan ei ole maksullista harrastusta kodin ulkopuolella. Säiden salliessa pelailevat korista tai jalkapalloa ja käyvät lenkillä ja kavereilla, talvisin pelaavat koneella ja katsovat videoita harrastuksenaan. Kukaan ei ole ikinä vaatinut, että pitäisi tehdä jotain muuta.

Oletan, että vanhempien oletaan myös ruokkivan ja vaatettavan lapsensa, mikä sekään ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus. Ruokavaliosta ei myöskään kukaan ole mitään erityisiä vaatimuksia esittänyt. Omat lapseni ovat hoikkia, ja syövät ihan tavallista ruokaa, yleensä samaa kuin muutenkin itselleni laittaisin.

Kertokaa nyt ihmeessä, mitkä vaatimukset ovat olennaisesti tiukemmat nyt kuin 70-luvulla? Tai no, muistan kyllä itsekin lapsuudestani, että silloin ei vaadittu mitään esim. lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Itsekin meinasin hukkua pari kertaa, kerran putosin katolta (läheltä piti, ettei käynyt huonosti) ja koulun jälkeen harrastettiin nyrkkitappeluita. Oi niitä aikoja.

Ehkä se älytön vaatimus on se, että nykyisin kaikki kurinpito on kielletty fyysisenä tai henkisenä väkivaltana. Sitäkin vaatimusta on silti helppo jättää noudattamatta kunhan ei kylillä huutele kaikkia tekemisiään ja kertoo lapsillekin tosiasiat.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oharina, minä en ymmärrä mitä nämä lapsiperheille asetetut älyttömät vaatimukset ovat. Itsellänikin on lapsia, eikä kukaan ole asettanut mitään vaatimuksia. Koulussa heidän pitää käydä, sen ymmärrän, eikä minulla ole mitään sitä vaatimusta vastaan.

Omilla lapsillani on ollut vaihtelevasti harrastuksia omien kiinnostusten mukaan, mutta esim. tällä hetkellä kummallakaan ei ole maksullista harrastusta kodin ulkopuolella. Säiden salliessa pelailevat korista tai jalkapalloa ja käyvät lenkillä ja kavereilla, talvisin pelaavat koneella ja katsovat videoita harrastuksenaan. Kukaan ei ole ikinä vaatinut, että pitäisi tehdä jotain muuta.

Oletan, että vanhempien oletaan myös ruokkivan ja vaatettavan lapsensa, mikä sekään ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus. Ruokavaliosta ei myöskään kukaan ole mitään erityisiä vaatimuksia esittänyt. Omat lapseni ovat hoikkia, ja syövät ihan tavallista ruokaa, yleensä samaa kuin muutenkin itselleni laittaisin.

Kertokaa nyt ihmeessä, mitkä vaatimukset ovat olennaisesti tiukemmat nyt kuin 70-luvulla? Tai no, muistan kyllä itsekin lapsuudestani, että silloin ei vaadittu mitään esim. lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Itsekin meinasin hukkua pari kertaa, kerran putosin katolta (läheltä piti, ettei käynyt huonosti) ja koulun jälkeen harrastettiin nyrkkitappeluita. Oi niitä aikoja.

70-luvulla oli ihan hyväksyttyä että isompi (pieni) sisarus kaitsi jopa vauvaa. Itse olin kolmevuotiaana jo itsekseni pihalla. Sitä ennen minua hoiti viisi vuotta vanhempi sisarus.

Nykysuositus (MLL) on se että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin. Ja silloinkin suositellaan että kuulostellaan, onko lapsi kypsä siihen.

Tästä saanet kuvan siitä vaatimushaitarista, millä on liikuttu 70-luvulta 2020-luvulle.

Ja nykyään muuten edes 17 vuotta 11 kuukautta 364 päivää vanha lähihoitajaksi valmistunut isosisko ei saa hakea edes samassa pihassa olevasta päiväkodista 7-vuotiasta eskarilaista.

Että repikää siitä.

Itse olin 70-luvulla 14-vuotiaana vastuussa 70 lapsesta kesäsiirtolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oharina, minä en ymmärrä mitä nämä lapsiperheille asetetut älyttömät vaatimukset ovat. Itsellänikin on lapsia, eikä kukaan ole asettanut mitään vaatimuksia. Koulussa heidän pitää käydä, sen ymmärrän, eikä minulla ole mitään sitä vaatimusta vastaan.

Omilla lapsillani on ollut vaihtelevasti harrastuksia omien kiinnostusten mukaan, mutta esim. tällä hetkellä kummallakaan ei ole maksullista harrastusta kodin ulkopuolella. Säiden salliessa pelailevat korista tai jalkapalloa ja käyvät lenkillä ja kavereilla, talvisin pelaavat koneella ja katsovat videoita harrastuksenaan. Kukaan ei ole ikinä vaatinut, että pitäisi tehdä jotain muuta.

Oletan, että vanhempien oletaan myös ruokkivan ja vaatettavan lapsensa, mikä sekään ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus. Ruokavaliosta ei myöskään kukaan ole mitään erityisiä vaatimuksia esittänyt. Omat lapseni ovat hoikkia, ja syövät ihan tavallista ruokaa, yleensä samaa kuin muutenkin itselleni laittaisin.

Kertokaa nyt ihmeessä, mitkä vaatimukset ovat olennaisesti tiukemmat nyt kuin 70-luvulla? Tai no, muistan kyllä itsekin lapsuudestani, että silloin ei vaadittu mitään esim. lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Itsekin meinasin hukkua pari kertaa, kerran putosin katolta (läheltä piti, ettei käynyt huonosti) ja koulun jälkeen harrastettiin nyrkkitappeluita. Oi niitä aikoja.

70-luvulla oli ihan hyväksyttyä että isompi (pieni) sisarus kaitsi jopa vauvaa. Itse olin kolmevuotiaana jo itsekseni pihalla. Sitä ennen minua hoiti viisi vuotta vanhempi sisarus.

Nykysuositus (MLL) on se että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin. Ja silloinkin suositellaan että kuulostellaan, onko lapsi kypsä siihen.

Tästä saanet kuvan siitä vaatimushaitarista, millä on liikuttu 70-luvulta 2020-luvulle.

Minä olen kyllä jättänyt lapset yksin heti kun ovat pärjänneet. Kukaan ei ole sanonut siitäkään yhtään mitään. Ekaluokkalainen jo oli yksinään iltapäivisin ja tuli yksin bussilla kotiin. Ja sama oli naapureilla. MLL:n suositus ei ole mikään laki, ja jos lapsi pärjää itsekseen, kuka asiasta edes kertoisi MLL:lle.

Ja todellakin meidän perheessä on isompi huolehtinut tarvittaessa pienemmästä ja keskenään leikkivät pihalla päiväkoti-ikäisinä. Tosin omaan korvaan 3-vuotiaan jättäminen aivan yksin ulos kuulostaa vaaralliselta, enkä omiani olisi yksin jättänyt vielä noin pieninä, koska olivat hyvin vilkkaita. Naapurin lapsi kylläkin oli mielestäni aivan liian pitkiä aikoja yksin pihalla 3-vuotiaana, mutta eipä siitäkään mitään seurauksia ollut. Muut yleensä huolehtivat hänestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oharina, minä en ymmärrä mitä nämä lapsiperheille asetetut älyttömät vaatimukset ovat. Itsellänikin on lapsia, eikä kukaan ole asettanut mitään vaatimuksia. Koulussa heidän pitää käydä, sen ymmärrän, eikä minulla ole mitään sitä vaatimusta vastaan.

Omilla lapsillani on ollut vaihtelevasti harrastuksia omien kiinnostusten mukaan, mutta esim. tällä hetkellä kummallakaan ei ole maksullista harrastusta kodin ulkopuolella. Säiden salliessa pelailevat korista tai jalkapalloa ja käyvät lenkillä ja kavereilla, talvisin pelaavat koneella ja katsovat videoita harrastuksenaan. Kukaan ei ole ikinä vaatinut, että pitäisi tehdä jotain muuta.

Oletan, että vanhempien oletaan myös ruokkivan ja vaatettavan lapsensa, mikä sekään ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus. Ruokavaliosta ei myöskään kukaan ole mitään erityisiä vaatimuksia esittänyt. Omat lapseni ovat hoikkia, ja syövät ihan tavallista ruokaa, yleensä samaa kuin muutenkin itselleni laittaisin.

Kertokaa nyt ihmeessä, mitkä vaatimukset ovat olennaisesti tiukemmat nyt kuin 70-luvulla? Tai no, muistan kyllä itsekin lapsuudestani, että silloin ei vaadittu mitään esim. lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Itsekin meinasin hukkua pari kertaa, kerran putosin katolta (läheltä piti, ettei käynyt huonosti) ja koulun jälkeen harrastettiin nyrkkitappeluita. Oi niitä aikoja.

70-luvulla oli ihan hyväksyttyä että isompi (pieni) sisarus kaitsi jopa vauvaa. Itse olin kolmevuotiaana jo itsekseni pihalla. Sitä ennen minua hoiti viisi vuotta vanhempi sisarus.

Nykysuositus (MLL) on se että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin. Ja silloinkin suositellaan että kuulostellaan, onko lapsi kypsä siihen.

Tästä saanet kuvan siitä vaatimushaitarista, millä on liikuttu 70-luvulta 2020-luvulle.

Minä olen kyllä jättänyt lapset yksin heti kun ovat pärjänneet. Kukaan ei ole sanonut siitäkään yhtään mitään. Ekaluokkalainen jo oli yksinään iltapäivisin ja tuli yksin bussilla kotiin. Ja sama oli naapureilla. MLL:n suositus ei ole mikään laki, ja jos lapsi pärjää itsekseen, kuka asiasta edes kertoisi MLL:lle.

Ja todellakin meidän perheessä on isompi huolehtinut tarvittaessa pienemmästä ja keskenään leikkivät pihalla päiväkoti-ikäisinä. Tosin omaan korvaan 3-vuotiaan jättäminen aivan yksin ulos kuulostaa vaaralliselta, enkä omiani olisi yksin jättänyt vielä noin pieninä, koska olivat hyvin vilkkaita. Naapurin lapsi kylläkin oli mielestäni aivan liian pitkiä aikoja yksin pihalla 3-vuotiaana, mutta eipä siitäkään mitään seurauksia ollut. Muut yleensä huolehtivat hänestäkin.

Niin. Sinä olet sitten toiminut vastoin suosituksia ja vaatimuksia. 

No on tehty mahdottomaksi ihmisen elämä kun lapsen hakija pitää ilmoittaa päiväkotiin, ja sen pitää olla täysi-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se älytön vaatimus on se, että nykyisin kaikki kurinpito on kielletty fyysisenä tai henkisenä väkivaltana. Sitäkin vaatimusta on silti helppo jättää noudattamatta kunhan ei kylillä huutele kaikkia tekemisiään ja kertoo lapsillekin tosiasiat.

Perhemeuvolassa voi käydä, jos kurinpitokeinoksi ei muuta tiedä kuin väkivallan. Omaa viisivuotiastani ei ole tarvinnut lyödä ja totteleehan tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oharina, minä en ymmärrä mitä nämä lapsiperheille asetetut älyttömät vaatimukset ovat. Itsellänikin on lapsia, eikä kukaan ole asettanut mitään vaatimuksia. Koulussa heidän pitää käydä, sen ymmärrän, eikä minulla ole mitään sitä vaatimusta vastaan.

Omilla lapsillani on ollut vaihtelevasti harrastuksia omien kiinnostusten mukaan, mutta esim. tällä hetkellä kummallakaan ei ole maksullista harrastusta kodin ulkopuolella. Säiden salliessa pelailevat korista tai jalkapalloa ja käyvät lenkillä ja kavereilla, talvisin pelaavat koneella ja katsovat videoita harrastuksenaan. Kukaan ei ole ikinä vaatinut, että pitäisi tehdä jotain muuta.

Oletan, että vanhempien oletaan myös ruokkivan ja vaatettavan lapsensa, mikä sekään ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus. Ruokavaliosta ei myöskään kukaan ole mitään erityisiä vaatimuksia esittänyt. Omat lapseni ovat hoikkia, ja syövät ihan tavallista ruokaa, yleensä samaa kuin muutenkin itselleni laittaisin.

Kertokaa nyt ihmeessä, mitkä vaatimukset ovat olennaisesti tiukemmat nyt kuin 70-luvulla? Tai no, muistan kyllä itsekin lapsuudestani, että silloin ei vaadittu mitään esim. lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Itsekin meinasin hukkua pari kertaa, kerran putosin katolta (läheltä piti, ettei käynyt huonosti) ja koulun jälkeen harrastettiin nyrkkitappeluita. Oi niitä aikoja.

70-luvulla oli ihan hyväksyttyä että isompi (pieni) sisarus kaitsi jopa vauvaa. Itse olin kolmevuotiaana jo itsekseni pihalla. Sitä ennen minua hoiti viisi vuotta vanhempi sisarus.

Nykysuositus (MLL) on se että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin. Ja silloinkin suositellaan että kuulostellaan, onko lapsi kypsä siihen.

Tästä saanet kuvan siitä vaatimushaitarista, millä on liikuttu 70-luvulta 2020-luvulle.

Minä olen kyllä jättänyt lapset yksin heti kun ovat pärjänneet. Kukaan ei ole sanonut siitäkään yhtään mitään. Ekaluokkalainen jo oli yksinään iltapäivisin ja tuli yksin bussilla kotiin. Ja sama oli naapureilla. MLL:n suositus ei ole mikään laki, ja jos lapsi pärjää itsekseen, kuka asiasta edes kertoisi MLL:lle.

Ja todellakin meidän perheessä on isompi huolehtinut tarvittaessa pienemmästä ja keskenään leikkivät pihalla päiväkoti-ikäisinä. Tosin omaan korvaan 3-vuotiaan jättäminen aivan yksin ulos kuulostaa vaaralliselta, enkä omiani olisi yksin jättänyt vielä noin pieninä, koska olivat hyvin vilkkaita. Naapurin lapsi kylläkin oli mielestäni aivan liian pitkiä aikoja yksin pihalla 3-vuotiaana, mutta eipä siitäkään mitään seurauksia ollut. Muut yleensä huolehtivat hänestäkin.

Niin. Sinä olet sitten toiminut vastoin suosituksia ja vaatimuksia. 

Et kai sinä kaikkien muidenkaan suositusten mukaan elä? Jos niitä kaikkia noudattaisi, ei mistään tulisi yhtään mitään. Eikö tavanomaisella älyllisellä kapasiteetilla varustettu ihminen oikeasti nykyisin enää pysty itse päättämään miten lapsensa hoitaa vaan pitää kuunnella jotain lapsettomien vanhojenpiikojen besserwisser-järjestöjen kateuksissaan väsäämiä mahdottomia 'suosituksia', joita ei kukaan muukaan noudata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oharina, minä en ymmärrä mitä nämä lapsiperheille asetetut älyttömät vaatimukset ovat. Itsellänikin on lapsia, eikä kukaan ole asettanut mitään vaatimuksia. Koulussa heidän pitää käydä, sen ymmärrän, eikä minulla ole mitään sitä vaatimusta vastaan.

Omilla lapsillani on ollut vaihtelevasti harrastuksia omien kiinnostusten mukaan, mutta esim. tällä hetkellä kummallakaan ei ole maksullista harrastusta kodin ulkopuolella. Säiden salliessa pelailevat korista tai jalkapalloa ja käyvät lenkillä ja kavereilla, talvisin pelaavat koneella ja katsovat videoita harrastuksenaan. Kukaan ei ole ikinä vaatinut, että pitäisi tehdä jotain muuta.

Oletan, että vanhempien oletaan myös ruokkivan ja vaatettavan lapsensa, mikä sekään ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus. Ruokavaliosta ei myöskään kukaan ole mitään erityisiä vaatimuksia esittänyt. Omat lapseni ovat hoikkia, ja syövät ihan tavallista ruokaa, yleensä samaa kuin muutenkin itselleni laittaisin.

Kertokaa nyt ihmeessä, mitkä vaatimukset ovat olennaisesti tiukemmat nyt kuin 70-luvulla? Tai no, muistan kyllä itsekin lapsuudestani, että silloin ei vaadittu mitään esim. lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Itsekin meinasin hukkua pari kertaa, kerran putosin katolta (läheltä piti, ettei käynyt huonosti) ja koulun jälkeen harrastettiin nyrkkitappeluita. Oi niitä aikoja.

70-luvulla oli ihan hyväksyttyä että isompi (pieni) sisarus kaitsi jopa vauvaa. Itse olin kolmevuotiaana jo itsekseni pihalla. Sitä ennen minua hoiti viisi vuotta vanhempi sisarus.

Nykysuositus (MLL) on se että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin. Ja silloinkin suositellaan että kuulostellaan, onko lapsi kypsä siihen.

Tästä saanet kuvan siitä vaatimushaitarista, millä on liikuttu 70-luvulta 2020-luvulle.

Minä olen kyllä jättänyt lapset yksin heti kun ovat pärjänneet. Kukaan ei ole sanonut siitäkään yhtään mitään. Ekaluokkalainen jo oli yksinään iltapäivisin ja tuli yksin bussilla kotiin. Ja sama oli naapureilla. MLL:n suositus ei ole mikään laki, ja jos lapsi pärjää itsekseen, kuka asiasta edes kertoisi MLL:lle.

Ja todellakin meidän perheessä on isompi huolehtinut tarvittaessa pienemmästä ja keskenään leikkivät pihalla päiväkoti-ikäisinä. Tosin omaan korvaan 3-vuotiaan jättäminen aivan yksin ulos kuulostaa vaaralliselta, enkä omiani olisi yksin jättänyt vielä noin pieninä, koska olivat hyvin vilkkaita. Naapurin lapsi kylläkin oli mielestäni aivan liian pitkiä aikoja yksin pihalla 3-vuotiaana, mutta eipä siitäkään mitään seurauksia ollut. Muut yleensä huolehtivat hänestäkin.

Niin. Sinä olet sitten toiminut vastoin suosituksia ja vaatimuksia. 

Olen käynyt ruokakaupassa jättäen viisivuotiaan puoleksi tuntia television vahdittavaksi. En jättäisi yksin kapakkareissun ajaksi.T: sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oharina, minä en ymmärrä mitä nämä lapsiperheille asetetut älyttömät vaatimukset ovat. Itsellänikin on lapsia, eikä kukaan ole asettanut mitään vaatimuksia. Koulussa heidän pitää käydä, sen ymmärrän, eikä minulla ole mitään sitä vaatimusta vastaan.

Omilla lapsillani on ollut vaihtelevasti harrastuksia omien kiinnostusten mukaan, mutta esim. tällä hetkellä kummallakaan ei ole maksullista harrastusta kodin ulkopuolella. Säiden salliessa pelailevat korista tai jalkapalloa ja käyvät lenkillä ja kavereilla, talvisin pelaavat koneella ja katsovat videoita harrastuksenaan. Kukaan ei ole ikinä vaatinut, että pitäisi tehdä jotain muuta.

Oletan, että vanhempien oletaan myös ruokkivan ja vaatettavan lapsensa, mikä sekään ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus. Ruokavaliosta ei myöskään kukaan ole mitään erityisiä vaatimuksia esittänyt. Omat lapseni ovat hoikkia, ja syövät ihan tavallista ruokaa, yleensä samaa kuin muutenkin itselleni laittaisin.

Kertokaa nyt ihmeessä, mitkä vaatimukset ovat olennaisesti tiukemmat nyt kuin 70-luvulla? Tai no, muistan kyllä itsekin lapsuudestani, että silloin ei vaadittu mitään esim. lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Itsekin meinasin hukkua pari kertaa, kerran putosin katolta (läheltä piti, ettei käynyt huonosti) ja koulun jälkeen harrastettiin nyrkkitappeluita. Oi niitä aikoja.

70-luvulla oli ihan hyväksyttyä että isompi (pieni) sisarus kaitsi jopa vauvaa. Itse olin kolmevuotiaana jo itsekseni pihalla. Sitä ennen minua hoiti viisi vuotta vanhempi sisarus.

Nykysuositus (MLL) on se että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin. Ja silloinkin suositellaan että kuulostellaan, onko lapsi kypsä siihen.

Tästä saanet kuvan siitä vaatimushaitarista, millä on liikuttu 70-luvulta 2020-luvulle.

Minä olen kyllä jättänyt lapset yksin heti kun ovat pärjänneet. Kukaan ei ole sanonut siitäkään yhtään mitään. Ekaluokkalainen jo oli yksinään iltapäivisin ja tuli yksin bussilla kotiin. Ja sama oli naapureilla. MLL:n suositus ei ole mikään laki, ja jos lapsi pärjää itsekseen, kuka asiasta edes kertoisi MLL:lle.

Ja todellakin meidän perheessä on isompi huolehtinut tarvittaessa pienemmästä ja keskenään leikkivät pihalla päiväkoti-ikäisinä. Tosin omaan korvaan 3-vuotiaan jättäminen aivan yksin ulos kuulostaa vaaralliselta, enkä omiani olisi yksin jättänyt vielä noin pieninä, koska olivat hyvin vilkkaita. Naapurin lapsi kylläkin oli mielestäni aivan liian pitkiä aikoja yksin pihalla 3-vuotiaana, mutta eipä siitäkään mitään seurauksia ollut. Muut yleensä huolehtivat hänestäkin.

Niin. Sinä olet sitten toiminut vastoin suosituksia ja vaatimuksia. 

Et kai sinä kaikkien muidenkaan suositusten mukaan elä? Jos niitä kaikkia noudattaisi, ei mistään tulisi yhtään mitään. Eikö tavanomaisella älyllisellä kapasiteetilla varustettu ihminen oikeasti nykyisin enää pysty itse päättämään miten lapsensa hoitaa vaan pitää kuunnella jotain lapsettomien vanhojenpiikojen besserwisser-järjestöjen kateuksissaan väsäämiä mahdottomia 'suosituksia', joita ei kukaan muukaan noudata.

Kyse oli siitä miten vaatimukset ovat muuttuneet.

Ja jos esim sun lapsellesi sattuisi jotain kun olet niitä rikkonut, saisit selittää vuoden vanhemmuuttasi lastensuojelulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se älytön vaatimus on se, että nykyisin kaikki kurinpito on kielletty fyysisenä tai henkisenä väkivaltana. Sitäkin vaatimusta on silti helppo jättää noudattamatta kunhan ei kylillä huutele kaikkia tekemisiään ja kertoo lapsillekin tosiasiat.

Perhemeuvolassa voi käydä, jos kurinpitokeinoksi ei muuta tiedä kuin väkivallan. Omaa viisivuotiastani ei ole tarvinnut lyödä ja totteleehan tuo.

Jos vanhempi ei uskalla pitää lastaan kurissa ilman perheneuvolaa, meneehän elämä tietenkin todella vaikeaksi. Mutta ylläripylläri, perheneuvolan voi jättää ihan omaan arvoonsa, eikä siitä seuraa yhtään mitään.

En näe lasten parempaa kohtelua vaatimistasona. Huonot vanhemmat silloinkin hoitivat lapsia huonosti niin kuin nykyäänkin mutta näille tavallisille on nyt annettu selvä viesti, että se on lasten huonoa hoitoa, 70-luvulla siitä puhuttiin vain selän takana hissukseen.

Omat vanhempani olivat huolehtivaisia 70-luvulla, olin ekaluokalla iltapäiväkerhossa, olin yksin kotona ensimmäisen kerran 7-vuotiaana vanhempien kauppareissun ajan, mutta toki ilmapiiri oli huolettomampi ja muistan itsekin istuneeni sisarusteni kanssa autossa, kun äiti oli kaupassa. Sääntöjä ei ollut mutta toki järki sanoi, mikä oli hyvää kasvatusta ja mikä ei. Omat vanhempani eivät tupakoineet eikä meillä saanut sisällä tupakoida, mutta alkoholia käyttivät juhlissa ja muutamia juhlia pääsin todistamaankin. En tuntenut ahdistusta tai vaaraa, olivat lapsuudessani niin harvoin humalassa (ehkä kerran vuodessa) ja silloinkin aina välittäviä vanhempia.

Ero nykyisyyteen on siinä, että esimerkkejä huonosta vanhemmuudesta löytyy netistä roppakaupalla, tuomitsijoita on heti kymmeniä, jos jonkun harkintakyky pettää, mutta nämä eivät ole mitään yhteiskunnan vaatimuksia vaan niitä, mitä asetamme itsellemme. En pidä huonona sitä, että netin kautta tietoisuus hyvästä vanhemmuudesta on kasvanut ja huonoa vanhemmuutta ei samalla tavalla peitellä kuin 70-luvulla. Vaatimustaso ei ole kasvanut mutta asian peittely on loppunut. Ja tietysti tuomitsijoiden määrä on kasvanut, kun asioita voi sanoa ns. päin naamaa anonyymisti netissä. Aiemmin sitä supistiin vain naapurustossa.

Lasten asema on siis nykyään paljon parempi kuin 70-luvulla. Heitä ei hyssytellä hiljaisiksi vaan heidän kokemuksensa otetaan tosissaan. Se, että joku huono vanhempi kokee painetta, on vain hyvä asia ja saa hänet ehkä pinnistelemään kohti paremmuutta. Ei se ole negatiivinen asia lainkaan. Kyttäystä voisi olla vähemmän, mutta oli sitä 70-luvullakin, se vain johti selän takana puhumisiin, nykyään paljastusvideoon netissä. Lapsen kannalta parempi se nykyinen tyyli.

Vierailija kirjoitti:

Ja nykyään muuten edes 17 vuotta 11 kuukautta 364 päivää vanha lähihoitajaksi valmistunut isosisko ei saa hakea edes samassa pihassa olevasta päiväkodista 7-vuotiasta eskarilaista.

Että repikää siitä.

Itse olin 70-luvulla 14-vuotiaana vastuussa 70 lapsesta kesäsiirtolassa.

7-vuotiaani sai tulla eskarista kotiin yksin, mutta ei viereisestä päiväkodista- jonne siis siirtyi eskaripäivien jälkeen. Kerran soitin, kun suolistosairauteni aktivoitui yllättäen, enkä päässyt pöntöltä mihinkään. Hoitaja joutui konsultoimaan päiväkodin johtajaa(!), joka ei antanut lupaa että 7-vuotias, joka vietti itsekseen jo aikaa saman päiväkodin pihalla, olisi tullut yksin kotiin. 

Tapahtui kesän alussa.