Varakkaat - kertokaa millaisiin juttuihin olette törmänneet kun muut ovat kateellisia
Katosiko moni kaveri kun varallisuutta kertyi? Naarmuttiko joku ferrariasi? Ilmestyikö pummaajia?
Entä mihin rahaa kannattaa käyttää jos sitä on paljon?
Kommentit (67)
Moi Heli,
sut tunnistaa kirjoitustyylistä :) T. OMVläinen
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenystävä on kirjanpitäjä.
Omistetaan 16 asuntoa, 1 on meillä ja 1 on hänellä, sanotaan häntä Tiinaksi.
Tiina asuu meidän kolmiossa, osa asunnosta on laitettu mun toimistoksi ja loput Tiinan toimistoksi. Käytännössä asunnossa on iso eteinen ja vuokralaiset tulevat siihen allekirjoittamaan paperit.
Käytännössä Tiina asuu asunnossa ja hänen kirjat ovat siskollaan.
Meillä on yhteisiä lapsuuden ystäviä. He tietävät Tiina tekee työtä kotoaan.
Tähän mennessä asunnot ovat maksaneet itse itseään ja lainaa on jäljellä luult 5 asunnosta.
Tämän jälkeen rahaa alkaa tulemaan aika kivasti. Mutta myös me aiomme ostaa ns lopunelämän kohdin, kun sellainen tulee myyntiin. Nyt on ns peruskoti, Helsingin kantakaupungissa, minkälaisia on paljon.Kaikki asunnot ovat työsuhdeasuntoja ja kukaan ei tiedä toisia.
Tiedän ystäväni tietää minulla on työsuhdeasuntoja, mutta kukaan ei tiedä määriä.
10 asuntoa on samassa taloyhtiössä. Talo on 18 v vanha, kun remontteja tehdään, laskut ovat isot, mutta myös siinä vaiheessa sijoitusasunnot ovat velattomia.
Käyn ihan perusduunari töissä. Tällä hetkellä koronan vuoksi lomautettuna ja itse otin puoleksi vuodeksi lomautusta. Työkavereina on mm yh äitejä.
En puhu ikinä rahasta. Työkaverit luulee miehen palkalla on meidän koti ostettu, vaikka minulla oli niitä asuntoja ennen kuin edes nähtiin.
Kukaan ei pyydä mitään. Joka vuosi Tiina saa ostaa itselleen joululahjan 100 eurolla ja hän ostaa ns minun piikkiin kahvit, maksan sähköjä jne.
Tämä kaikki on juteltu ja päätetty näin tehdään.Miehen serkku oli tulossa yhteen asuntoon vuokralle. Kyseli pääsiskö. Kerroin asunto on vuokrattuna ja asukas maksaa 1800 e vuokraa. En kyllä aio irtisanoa häntä. Serkku luulee vuokra-asuntoja on 1.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri oli kateellinen, kun esimerkiksi minulla oli eväänä Chiquita-banaani ja hänellä vain Pirkka.
Terveisiä Eijalle!
Katoppa hintataso uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksen puute varakkaampien asioita kohtaan tulkitaan joidenkin puolelta joskus kateudeksi. Esimerkiksi minulle lähetettiin (pyytämättä) WhatsApp:iin kuvia heidän juuri ostamastaan omakotitalostaan osoitteen kera. En kommentoinut kuvia, vaan vastasin viestiin vain: "Laitan osoitteen ylös 🙂"
Olin kuulemma kateellinen, kun en kehunut heidän taloaan ja huoneitaan :D. Rehellisesti sanoen niissä ei mielestäni ollut erityisemmin kehuttavaa, aika normaalilta omakotitaloasumiselta näytti, ei siis ollut mistään lukaalista kysymys. Kehun vilpittömästi silloin, jos näen jotain mitä ihailen. Ja sen ei tarvitse olla kallista tai varakkaampaa, vaikka sitäkin se toki voi olla. En ajattele asiaa sen kannalta.
Mikset onnitellut kaupoista? Toivottanut onnea uuteen kotiin? Eihän nyt kehua tarvitse, jos se on ongelma, tosin varmaan kaikesta löytää kehun aihetta, jos haluaa olla mukava.
Mutta, ollaanpa nyt rehellisiä, kyllähän sä taisit nyt vähän iloita siitä, että toinen huomasi sun "neutraalin", välinpitämättömyyden, senkin velmu! ;) Eikä tainut olla ensimmäinen kerta.
Tiedän että siitä pariskunnasta se nainen odottaa kehuja. Ja tuo viesti oli siis siltä mieheltä. Normaalisti se mies ei lähettele minulle viestejä, mutta silloin sattui lähettämään, oletettavasti sen naisen kehotuksesta :D
Se samainen nainen oli aikoinaan kirjoittanut minulle mesessä opiskeluaikoina, että "onneksi on säästötilillä rahaa omaa taloa varten. Ihanaa". Totesin siihen että niin varmaan. Enempää en kommentoinut, mutta mielessäni ajattelin, että nostatte kuitenkin toimeentulotukea... Teillä ei todellisuudessa olisi siihen oikeutta, vaan se on viimesijainen tuki vähävaraisille. No tietysti se tili varmaan oli sen vanhempien nimissä, olettaisin. Kusetusta silti.
Kaveri, jota ei ollut nähnyt muutamaan vuoteen, tuli käymään kotikaupungissa. Pyysi konserttiin kanssaan sekä ostamaan konserttilipun itselleen samalla kun ostan itselleni. Ei koskaan maksanut lippua, mikä oli vähän erikoista. Ei sitä nyt viitsinyt alkaa tiukkaamaankaan, mutta jotenkin noloa ettei tuonut sitä esiin.
Jos taas olisi sanonut että mulla on nyt todella vähän rahaa, voinko maksaa tämän lipun sinulle myöhemmin, sen olisi voinut tarjota, mutta epäkohteliasta jotenkin vaan luikerrella siitä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksen puute varakkaampien asioita kohtaan tulkitaan joidenkin puolelta joskus kateudeksi. Esimerkiksi minulle lähetettiin (pyytämättä) WhatsApp:iin kuvia heidän juuri ostamastaan omakotitalostaan osoitteen kera. En kommentoinut kuvia, vaan vastasin viestiin vain: "Laitan osoitteen ylös 🙂"
Olin kuulemma kateellinen, kun en kehunut heidän taloaan ja huoneitaan :D. Rehellisesti sanoen niissä ei mielestäni ollut erityisemmin kehuttavaa, aika normaalilta omakotitaloasumiselta näytti, ei siis ollut mistään lukaalista kysymys. Kehun vilpittömästi silloin, jos näen jotain mitä ihailen. Ja sen ei tarvitse olla kallista tai varakkaampaa, vaikka sitäkin se toki voi olla. En ajattele asiaa sen kannalta.
Mikset onnitellut kaupoista? Toivottanut onnea uuteen kotiin? Eihän nyt kehua tarvitse, jos se on ongelma, tosin varmaan kaikesta löytää kehun aihetta, jos haluaa olla mukava.
Mutta, ollaanpa nyt rehellisiä, kyllähän sä taisit nyt vähän iloita siitä, että toinen huomasi sun "neutraalin", välinpitämättömyyden, senkin velmu! ;) Eikä tainut olla ensimmäinen kerta.
Tiedän että siitä pariskunnasta se nainen odottaa kehuja. Ja tuo viesti oli siis siltä mieheltä. Normaalisti se mies ei lähettele minulle viestejä, mutta silloin sattui lähettämään, oletettavasti sen naisen kehotuksesta :D
Se samainen nainen oli aikoinaan kirjoittanut minulle mesessä opiskeluaikoina, että "onneksi on säästötilillä rahaa omaa taloa varten. Ihanaa". Totesin siihen että niin varmaan. Enempää en kommentoinut, mutta mielessäni ajattelin, että nostatte kuitenkin toimeentulotukea... Teillä ei todellisuudessa olisi siihen oikeutta, vaan se on viimesijainen tuki vähävaraisille. No tietysti se tili varmaan oli sen vanhempien nimissä, olettaisin. Kusetusta silti.
Kyllä sä kuulostat kateelliselta, tai ainakin hyvin kaunaiselta ja katkeralta.
Miksi laitat kommenttiin hymyemojin, olisit laittanut sen keskisormen, kun sitä kuitenkin tarkoitit? :D Ja kyllä kaikki sen tietääkin.
Kamala teeskentelijä olet!
Kerran siipeilevä ystäväni varasi tisteilylle itselleen kalleimman hytin parvekkeineen ym ihanuuksineen. Minulle maksajalle oli varannut ikkunattoman parin neliön kopin. Risteily kesti kaksi viikkoa. En kiusallakaan provosoitunut. Nauratti vain röyhkeytensä. Sanomattakin on selvää, että se risteily jäi sitten viimeiseksi.
Monasti uus- tai wannaberikkaat pienyrittäjäkokkarit kokevat niin paljon tätä "kateutta". Lähes kaikki on kateutta. Kaavapäätökset, verot ja liikennesäännötkin on kateutta.
Olen itse puoliksi self-made man ja puoliksi onnekas, ja alkupääoma ln tullut vanhemmilta. Omaisuutta on toki asunnossa mutta mökki perustasoa ja autokin pieni. Monet tietää etten ole varaton, mutta ei ole kukaan pumminut tai kuulteni kadehtinut. Remonttimiehet - siis ne yrittäjät, yritttävät helposti laskuttaa liikaa joten sopimuksissa ei saa olla tulkinnanvaraisuuksia eikä valvontaa saa jättäö tekemättä.
En osaa kommentoida täällä tiettyyn kommenttiin. Mutta tuohon puskista tulleeseen talon osto kuvien laitteluun minulla on myös tuo samainen mentaliteetti.
Ostan kotini itselleni, en muille. Miellän kodin jokaisen pyhäköksi, paikaksi mikä on rakkain, missä jokainen vapaasti oma itsensä, paikka mitä suojellaan ja tehdään itsensä näköiseksi. En tämän vuoksi ymmärrä tarvetta lähetellä kuvia ja kalastella kehuja kodistaan. Tai miksi joku negatiivisesti kävisi toisen kotia arvostelemassa. Tutuille jotka ovat osoittaneet positiivista kiinnostusta asiasta voin kuvia laittaa, jakaa sisustus ideoitanini ja kysellä mielipidettä jne. Mutten kenellekkään muulle niitä kuvia lähettäisi.
Muutenkin kummastuttaa kun ihmiset kysymättä tuovat vaatemerkkinsä taikka mattojensa hinnat julki, ilman että sitä kysyttäisiin erikseen. Ei se hinta sitä ulkonäköä minun silmissä mitenkään määritä tai saa haluamaan samanlaista. Ihan älytöntä leveillä jollain koti asialla tai taloudellaan ihmisille jotka eivät ole materialisti kiinnostuneita. Ei kaikki ajattele hintaa kun ostavat haluamansa esim sen maton taikka auton. Joillekkin se käyttömukavuus ja kodikkuus on etusijalla kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksen puute varakkaampien asioita kohtaan tulkitaan joidenkin puolelta joskus kateudeksi. Esimerkiksi minulle lähetettiin (pyytämättä) WhatsApp:iin kuvia heidän juuri ostamastaan omakotitalostaan osoitteen kera. En kommentoinut kuvia, vaan vastasin viestiin vain: "Laitan osoitteen ylös 🙂"
Olin kuulemma kateellinen, kun en kehunut heidän taloaan ja huoneitaan :D. Rehellisesti sanoen niissä ei mielestäni ollut erityisemmin kehuttavaa, aika normaalilta omakotitaloasumiselta näytti, ei siis ollut mistään lukaalista kysymys. Kehun vilpittömästi silloin, jos näen jotain mitä ihailen. Ja sen ei tarvitse olla kallista tai varakkaampaa, vaikka sitäkin se toki voi olla. En ajattele asiaa sen kannalta.
Mikset onnitellut kaupoista? Toivottanut onnea uuteen kotiin? Eihän nyt kehua tarvitse, jos se on ongelma, tosin varmaan kaikesta löytää kehun aihetta, jos haluaa olla mukava.
Mutta, ollaanpa nyt rehellisiä, kyllähän sä taisit nyt vähän iloita siitä, että toinen huomasi sun "neutraalin", välinpitämättömyyden, senkin velmu! ;) Eikä tainut olla ensimmäinen kerta.
Tiedän että siitä pariskunnasta se nainen odottaa kehuja. Ja tuo viesti oli siis siltä mieheltä. Normaalisti se mies ei lähettele minulle viestejä, mutta silloin sattui lähettämään, oletettavasti sen naisen kehotuksesta :D
Se samainen nainen oli aikoinaan kirjoittanut minulle mesessä opiskeluaikoina, että "onneksi on säästötilillä rahaa omaa taloa varten. Ihanaa". Totesin siihen että niin varmaan. Enempää en kommentoinut, mutta mielessäni ajattelin, että nostatte kuitenkin toimeentulotukea... Teillä ei todellisuudessa olisi siihen oikeutta, vaan se on viimesijainen tuki vähävaraisille. No tietysti se tili varmaan oli sen vanhempien nimissä, olettaisin. Kusetusta silti.
Kyllä sä kuulostat kateelliselta, tai ainakin hyvin kaunaiselta ja katkeralta.
Miksi laitat kommenttiin hymyemojin, olisit laittanut sen keskisormen, kun sitä kuitenkin tarkoitit? :D Ja kyllä kaikki sen tietääkin.
Kamala teeskentelijä olet!
Ensinnäkin tunnen sen miehen, joka viestin lähetti, enkä hänelle ikimaailmassa laittaisi keskisormihymiötä, hän on hyväsydäminen ihminen. Se eukkonsa taasen ei, ja hän on sen miehen kautta sukuumme tullut. Ja tiedän tasan tarkkaan, sen miehen tuntien, että nuo viestit on usuttanut se hän avovaimo laittamaan varmaan monille. Siksi ratkaisin asian laittamalla neutraalin mutta ystävällissävytteisen viestin, jossa kuitenkin sain ohitettua sen naisen perimmäisen tavoitteen. :)
Vierailija kirjoitti:
Monasti uus- tai wannaberikkaat pienyrittäjäkokkarit kokevat niin paljon tätä "kateutta". Lähes kaikki on kateutta. Kaavapäätökset, verot ja liikennesäännötkin on kateutta.
Olen itse puoliksi self-made man ja puoliksi onnekas, ja alkupääoma ln tullut vanhemmilta. Omaisuutta on toki asunnossa mutta mökki perustasoa ja autokin pieni. Monet tietää etten ole varaton, mutta ei ole kukaan pumminut tai kuulteni kadehtinut. Remonttimiehet - siis ne yrittäjät, yritttävät helposti laskuttaa liikaa joten sopimuksissa ei saa olla tulkinnanvaraisuuksia eikä valvontaa saa jättäö tekemättä.
Minulla on sellainen ammatti, että on helppo arvata meillä olevan rahaa. Lisäksi lapsi harrastaa kallista lajia. Muista jutuista ei välttämättä edes tietäisi. Ei köyhäillä, mutta ei kyllä pröystäilläkään. Kämppä on halpa, mutta iso. Auto ei ole mitään statusmerkkiä eikä vaatteetkaan. Ihan perusarkea vietetään niin kuin muutkin.
Minulla on paljon tuttuja ja kavereita hoitoalalla. Heidän suunnastaan on tullut paljon katkeria kommentteja kevään ja kesän aikana, kun olen istunut päivät kotitoimistossa etätöissä heidän painaessaan duunia maskit naamalla. Tämän katkeruuden kuitenkin ymmärrän ja nostan hattua kaikille, jotka hoitoalalla jaksavat. En silti ala heidän lasten huvituksia ja konserttilippuja makselemaan.
T. 40
En mihinkään. Harva tietää varakkuudestani. Ajan 6 vuotta vanhalla pikkuautolla, vaatteet normaalit, käyn lidlssä ostoksilla, asun paritalossa pk-seudulla, en missään ökytalossa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Väitän että kukaan ei osaisi erottaa varakasta tavallisesta ihmisestä Suomessa. Ylivoimainen valtaosa luulisi varakkaaksi velaksi elävää snobia, jolla on hienon näköinen vaatetus ja hienon näköinen lainalla ostettu auto.
Tämä! Ja ihmiset myös kohtelee sen mukaisesti. Kun menet jonnekin vimpan päälle laitettuna, merkkivaatteet ja kalliinnäköiset asusteet päällä, myyjät syövät kädestäsi. Jos menet hieman huolittelemattomana, vanhassa hieman jo kulahtaneessa takissa ja Prismasta ostetut vaatteet päällä, saat katsella ihan rauhassa. Kukaan ei tule myymään eikä tyrkyttämään yhtään mitään.
Ihmiset aina luulee tietävänsä toisista kaiken yhdellä vilkaisulla- etenkin ylimielisyyteen taipuvaiset luonteet.
Auton vaihtoon ei kommentoida mitään tai sitten jollekin se jää hampaankoloon. Kerran yksi sanoi,että säkin käyt töissä,vaikkei tarttis.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksen puute varakkaampien asioita kohtaan tulkitaan joidenkin puolelta joskus kateudeksi. Esimerkiksi minulle lähetettiin (pyytämättä) WhatsApp:iin kuvia heidän juuri ostamastaan omakotitalostaan osoitteen kera. En kommentoinut kuvia, vaan vastasin viestiin vain: "Laitan osoitteen ylös 🙂"
Olin kuulemma kateellinen, kun en kehunut heidän taloaan ja huoneitaan :D. Rehellisesti sanoen niissä ei mielestäni ollut erityisemmin kehuttavaa, aika normaalilta omakotitaloasumiselta näytti, ei siis ollut mistään lukaalista kysymys. Kehun vilpittömästi silloin, jos näen jotain mitä ihailen. Ja sen ei tarvitse olla kallista tai varakkaampaa, vaikka sitäkin se toki voi olla. En ajattele asiaa sen kannalta.
Jos joku vaikeassa tilanteessa oleva onnistuisi saamaan vihdoin oman vuokra-asunnon, niin silloin onnittelisin häntä lämpimästi. Kysyisin tarvitseeko apua asuntonsa sisustamisessa, siis en tarkoita ettei hän itse saisi laitettua tavaroita paikoilleen, vaan tarkoitan että voisin vinkata jos tiedän jonkun jolta liikenisi huonekaluja edullisesti tai peräti lahjoituksena. Mistään kierrätyskeskuksista niitä ei välttämättä kannata hankkia ludevaaran takia.
töiden kautta tunnen varakkaita, silmiinpistävää on mielestäni, ei pummaaminen ,,vaan mielistely ja lipominen jota ihmiset kohdistaa varakkaisiin. kaikki varakkaiden ihmisten seurustelukumppanit ym. lähipiiri usein narsisti tai sosiopaatti tyylistä. olis karseeta olla kaikkien tuntema rikas.pelottaisi.
nimimerkki sivusta seurannu
Keskituloiset pitkäaikaiset tutut ei luota siihen että heidän talous kestää, eivätkä esim luonastreffeillä käydessä tunne systeemiä "mä maksan nää tällä kerralla, sä seuraavalla". Tai tuntuu että heille se olisi iso pala jos jäisivät sen 15e tappiolle jos seuraavaa kertaa ei tulisi.
Rikkaat oikeesti luulee että kaikkia kiinnostaa... Omassakin kaveripiirissä on vaikka kuinka monia tuloluokkia, ainoastaan yksi puolituttu joka joskus roikkuu mukana jaksaa kertoa aina kuinka oli päivystämässä viikonloppuna ja tienasi niin ja näin paljon. Kukaan muu ei puhu rahasta juuri ikinä, paitsi ihan normaaleja asioita (mihin säästää, mikä aikoo hommata, missä käydä...) Vaan tuo yks päivystäjä aina mussuttaa rahoistaan varsinkin kun pari olutta on menny.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri oli kateellinen, kun esimerkiksi minulla oli eväänä Chiquita-banaani ja hänellä vain Pirkka.
Terveisiä Eijalle!
Mitä eroa näillä on paitsi merkki?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tulee lainaamaan rahaa ja kuvittelee ettei tarvii maksaa takasin.
Tämä. En ole mikään multimiljonääri, mutta omaisuus on kyllä seitsennumeroinen. Tälläkin varakkuudella on lainan kyselijöitä riittänyt. Joskus olen sortunut antamaan ja nähty on, ettei ole aikomustakaan ollut maksaa takaisin. Pelkkää epärehellistä hyötymistarkoitusta siis. Ei kait minulla mitään olisi, jos rahaa heittelisin sinne tänne.
Mikset onnitellut kaupoista? Toivottanut onnea uuteen kotiin? Eihän nyt kehua tarvitse, jos se on ongelma, tosin varmaan kaikesta löytää kehun aihetta, jos haluaa olla mukava.
Mutta, ollaanpa nyt rehellisiä, kyllähän sä taisit nyt vähän iloita siitä, että toinen huomasi sun "neutraalin", välinpitämättömyyden, senkin velmu! ;) Eikä tainut olla ensimmäinen kerta.