Varakkaat - kertokaa millaisiin juttuihin olette törmänneet kun muut ovat kateellisia

En tiedä, mutta Ville Varakas lienee törmännyt puolustajaan uransa varrella monta kertaa.

Kouluttamaton tuloton miniä kuvittelee että meidän rahat on myös heidän. Lapsenlapsia emme saa tavata jos emme maksa 1000-2000 e kuussa perheelle elatusta sossun rahojen oheen. Koska kuvio on niin sairas ei olla tähän lähdetty.

Kaverin kanssa kun käydään baarissa, hän laskee joka juomasta hinta/känniominaisuuden, eli mistä tulee kovimpaan känniin mahdollisimman halvalla.

Ei ymmärrä sitä, jos tilaan jonkun erikoisoluen joka maksaa vaikka 15e pullo..

"eihän tossa ole ku 7 prossaa ja vielä pieni pullo 0.33l, tolla rahalla sä saisit 2,3 nelosstobea ja ne on sentään 0.4l"...

En ole vieläkään kovin varakas, mutta kuitenkin ihan hyvin toimeentuleva. Eron jälkeen mulla ei ollut autoa, ja kaverit ilmeisesti luuli että oon niin köyhä ettei siksi ole. Oli muuten aika kiusallista, kun se oli ainoastaan valinta, eikä mikään välttämättömyys.

Nyt sit kun ostin uuden auton niin mulle sanottiin että "sä tarvitsit sit sellaisen". Olis mielenkiintoista tietää miten mä sen vähemmän sitä autoa tarvitsen kuin vaikka kyseinen kommentoija itse. 

Eli säälitään jos ei ole autoa ja sit jos sellaisen ostaa niin sekään ei ole hyvä kun en enää näytä köyhältä yh:lta?

Mäkin tunnistin! Kirjoittelee sen verran aktiivisesti ja aina samalla tyylillä.

T. Omveeläinen myös :)

Vierailija kirjoitti:

Moi Heli,

sut tunnistaa kirjoitustyylistä :) T. OMVläinen

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenystävä on kirjanpitäjä.

Omistetaan 16 asuntoa, 1 on meillä ja 1 on hänellä, sanotaan häntä Tiinaksi.

Tiina asuu meidän kolmiossa, osa asunnosta on laitettu mun toimistoksi ja loput Tiinan toimistoksi. Käytännössä asunnossa on iso eteinen ja vuokralaiset tulevat siihen allekirjoittamaan paperit.

Käytännössä Tiina asuu asunnossa ja hänen kirjat ovat siskollaan.

Meillä on yhteisiä lapsuuden ystäviä. He tietävät Tiina tekee työtä kotoaan.

Tähän mennessä asunnot ovat maksaneet itse itseään ja lainaa on jäljellä luult 5 asunnosta.

Tämän jälkeen rahaa alkaa tulemaan aika kivasti. Mutta myös me aiomme ostaa ns lopunelämän kohdin, kun sellainen tulee myyntiin. Nyt on ns peruskoti, Helsingin kantakaupungissa, minkälaisia on paljon.

Kaikki asunnot ovat työsuhdeasuntoja ja kukaan ei tiedä toisia.

Tiedän ystäväni tietää minulla on työsuhdeasuntoja, mutta kukaan ei tiedä määriä.

10 asuntoa on samassa taloyhtiössä. Talo on 18 v vanha, kun remontteja tehdään, laskut ovat isot, mutta myös siinä vaiheessa sijoitusasunnot ovat velattomia.

Käyn ihan perusduunari töissä. Tällä hetkellä koronan vuoksi lomautettuna ja itse otin puoleksi vuodeksi lomautusta. Työkavereina on mm yh äitejä.

En puhu ikinä rahasta. Työkaverit luulee miehen palkalla on meidän koti ostettu, vaikka minulla oli niitä asuntoja ennen kuin edes nähtiin.

Kukaan ei pyydä mitään. Joka vuosi Tiina saa ostaa itselleen joululahjan 100 eurolla ja hän ostaa ns minun piikkiin kahvit, maksan sähköjä jne.

Tämä kaikki on juteltu ja päätetty näin tehdään.

Miehen serkku oli tulossa yhteen asuntoon vuokralle. Kyseli pääsiskö. Kerroin asunto on vuokrattuna ja asukas maksaa 1800 e vuokraa. En kyllä aio irtisanoa häntä. Serkku luulee vuokra-asuntoja on 1.

Kukaan ei ole koskaan ollut kateelline minulle,

Syystä että, kukaan e todellisuudessa tiedä että olen varakas ihminen.

Se ei nimittäin näy ulospäin mitenään.

Vierailija kirjoitti:

Keskituloiset pitkäaikaiset tutut ei luota siihen että heidän talous kestää, eivätkä esim luonastreffeillä käydessä tunne systeemiä "mä maksan nää tällä kerralla, sä seuraavalla". Tai tuntuu että heille se olisi iso pala jos jäisivät sen 15e tappiolle jos seuraavaa kertaa ei tulisi.

Mistä ajattelet, että ei ole varaa? Itse olen keskituloinen mutta en tykkää ollenkaan tuosta systeemistä, mielestäni on helpompaa jos jokainen maksaa omat ruokansa. En kerta kaikkiaan jaksa muistaa kuka maksoi ja milloin ja on noloa, jos itse syön vaikka kaksi kertaa peräkkäin jonkun toisen laskuun.