Aikuisia opettavat! Ärsyttävät aikuisopiskelijoiden tavat
Kysely aikuisia opettaville: mitkä aikuisopiskelijan "tavat" ärsyttävät (ja miksi)?
Aloitan itse. Opiskelija on keikkatyönsä takia poissa opintojakson pakolliselta aloitustunnilta ja kyselee sitten jälkikäteen ohjeita lukuisilla epämääräisillä sähköposteilla eikä vaikuta tutustuneen kirjallisesti annettuihin ohjeisiin.
Olisi edes yrittänyt ottaa asioista selvää opettajalta kyselemättä, kun kerran itse päätti olla tulematta vartavasten järjestettyyn aloitustilaisuuteen.
Kommentit (240)
Ei siis kannata opiskella mitään, kun kysyminen on kiellettyä ja opeille tulee paha mieli, jos joku vähänkin kyseenalaistaa heidän puheensa 😁 Onneksi itselläni oli aikuiskoulutuksessa vain opettajia, joilta sai kysyä neuvoa tarvittaessa ja jopa olla heidän kanssaan eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.
Minusta on ainakin aivan mahtavaa, jos joku opiskelija tuo esille tietävänsä aiheesta minua enemmän. Pyydän häntä kernaasti jakamaan tietojaan koko ryhmälle. Minähän siitä palkan saan, vaikka istun kuuntelemassa ja oppimassa itsekin.
Vinkkivitonen: tee orientaatiosta lyhyt video Moodleen, jossa käyt läpi kurssin suorittamiseen ja ohjeisiin liittyvät asiat. Sitten kun joku kysyy, linkkaat tuon. Helpottaa työtäsi!
Kannattaa muutenkin hyödyntää sitä teknologiaa eli Moodleen foorumi, jossa opiskelijat voivat kysyä. Usein he alkavat vastailla toistensa kysymyksiin. Älä ota kysymyksiä sähköpostiin missään nimessä.
Eli opettajana voit paljon myös itse vaikuttaa siihen, paljonko kysymyksiä tulee.
Selkeät ja virtaviivaset ohjeet ja rakenne kurssilla myös vähentää kysymyksiä.
Itse ainakin opin eniten siitä, kun kuuntelin toisten opiskelijoiden pohdintaa ja kokemuksia. Pelkkä opettajan luennoinnin kuunteleminen on tylsää ja siitä ei saa irti niin paljoa kuin keskusteluista. Pelkkä luennointi on vanhanaikaista ja se tuottaa huonoja oppimistuloksia. Opiskelija käsittelee asioita mielessään ja yhdessä toisten kanssa ja oppimistuloksetkin paranee, uudet asiat jää mieleen paremmin jne.
Ei opettajan kuulu olla se aktiivinen osapuoli, vaan opiskelijan.
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittävää keskustelua. Että ihan aikuisopiskelijat kysyvät ja kyseenalaistavat. No eikös itsenäinen ajattelu ole opiskelun pointti? Minä ainakin olisin tyytyväinen jos koku uskaltaa ajatella itse. Kun minä olin opiskelija, kukaan ei kysynyt mitään luennoitsijoilta.
Mutta ne ei nimenomaan ajattele eikä ainakaan kuuntele. Ei se mitään itsenäistä ajattelua on, jos käyttää luentoaikaa asian vierestä kommentoimiseen ja luennoitsijan "valistamiseen". Ainoastaan itsekkyyttä ja huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen enemmän järkyttynyt, että opiskelemaan valikoituu tänä päivänä noin heikkolahjaisia aikuisia? Onko kyse jostain avoimen kursseista, vai onko opiskelijoiden pääsyvaatimukset laskeneet niin radikaalisti, että sekaan valikoituu tuollaisia ihmisiä?!
No itse esimerkiksi opiskelen ammatillisessa oppilaitoksessa aikuisille suunnatussa koulutuksessa, johon valittiin haastattelun perusteella. Opiskelijoilla on hyvin monenlaisia taustoja, mutta en kyllä ketään kuvailisi heikkolahjaiseksi. Minusta aikuisopiskelijoilla voi olla sellainen itsekeskeinen ja -riittoinen asenne. Jos on vaikka vuosia ollut samassa työpaikassa ja tottunut siellä osaamaan ja tietämään kaiken ja opastamaan muita, paluu koulunpenkille ja samalle tasolle muiden opiskelijoiden kanssa voi ottaa koville. Ja sanon tämän siis itsekin vuosia työelämässä olleena aikuisopiskelijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.
Tuo on ikuinen ongelma aikuiskoulutuksessa. Opiskelija voi olla tietyn alan asiantuntija, opettaja taas ei. Esim. aineenopettajien pätevöitymiskoulutuksessa se opiskelija saattaa olla vaikka väitellyt tietyltä alalta, kun opettajalla on vain kevyt teoriaosaaminen.
Mitä tarkoitat aineenopettajan pätevöitymiskoulutuksella? Aineenopettajan pedagogisia opintoja? Nämä ovat yliopisto-opintoja, joita vetävät yliopiston lehtorit ovat kyllä yleensä tohtoreita.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuisopiskelija, aloitin avoimessa ja pääsin yliopistoon muutama vuosi sitten. Aika näyttää tuleeko maisteria?!
Luennoillani ei ole koskaan ollut kenelläkään lasta mukana (ja häiritsemässä). Yleisessä luentotilaisuudessa (poliitikkojakin paikalla) oli yhdet lastenvaunut ja niissä vauva. He jäivät ylös oven viereen eivätkä häirinneet ketään, kun kulkivat ulos. Mahdollisesti yhden luennoijan sukulaisia.
En harrasta monologeja, koska mulle on kauhistus avata suuni, kun paikalla on useampia ihmisiä. Tehtävänantoja morkkaa useimmiten useampi kuin yksi opiskelija!
Ekalla päiväluennollani yksi tyttö kysyi miten moodlessa kysytään jotain. Ope kirjoitti lauseen ja painoi painiketta. Olin aivan öönä, että nuori yo (edelliskeväältä?) kysyy tuollaista. Eli ei voi sanoa, että aikuisopiskelijat ovat aina it-taidottomampia kuin nuoret!
Miksei ap hae tukea työpaikaltaan?
Juu, tietokoneen ja sovellusten käytössä taitaa olla ongelmia yhtälailla nuorilla ja aikuisilla. Se on tärkeintä, että uskaltaa kokeilla ja kysyy sitten apua, jos ei onnistu.
Ap
Tämän keskustelun ansiosta tuli sellainen olo, että täytyypä pitää tunneilla suu kiinni, ja parempi on, että opettajat ette sitten kyselekään mitään. Kuunnellaan ja tehdään muistiinpanot ja lopuksi tentti kuten 1800- luvulla, hyvää tulee!
Voi apua, pystyn niin samaistumaan näihin kokemuksiin luokanopettajan opinnot käyneenä. Aikuisopiskelijoilla korostui hyvin vahvasti juurikin tuo kaikkien asioiden kyseenalaistaminen sekä näkeminen ja tulkitseminen oman itsensä kautta, ja tarve jakaa se koko luentosalille. Ei tietenkään kaikilla, mutta yksikin tällainen tapaus kurssilla teki heti ilmapiiristä tosi raskaan. Tottakai siis saa olla aktiivinen ja kyseenalaistaa, mutta kun se on jatkuvaa ja johtaa kyseisen henkilön henk. koht. elämästä luennoimiseen, mikä ei yleensä tuo mitään lisäarvoa aiheen käsittelylle ja monesti on vielä ihan asian vierestä.
Klassinen tilanne oli myös se miten luennon lopussa luennoitsija tiedustelee onko kenelläkään enää mitään kysyttävää, ja tällainen henkilö jatkaa vielä jankkaamista/esittää kysymyksen mikä jollain tavalla koskettaa tätä henkilöä itseään ja minkä voisi käydä kysymässä luennoitsijalta henk.koht. luennon jälkeen. Muita kiinnostaisi vain päästä nopeasti tauolle että kerkeäisi sen yhden kahvin käydä jonottamassa ennen seuraavaa luentoa, eikä kukaan kehtaa/uskalla poistua.
Jos sitten luennolla tai pari- ja ryhmätehtävissä päätyi nuorena opiskelijana tekemään tehtäviä tällaisen kanssa ja käymään keskustelua jostain aiheesta, argumentit usein keskustelun edetessä menivät vähättelevälle ja kaikkitietävälle tasolle tyyliin "minulla on lapsia, minä kyllä tiedän, sinä olet vielä niin nuori ettet ymmärrä". Nyt itse olen näiden päsmäröivien elämäntilanteessa ja ymmärrän, että ihan asiaa olivat näkemykseni, vaikka minua yritettiinkin ikäni puolesta vähätellä. Kyse ei ole iästä vaan ihan muista tekijöistä. Tuo ikään tai kokemattomuuteen vetoaminen ja sen kortin käyttäminen onkin yksi asia, mikä itselläni ärsytti suunnattomasti aikuisopiskelijoissa näin kanssaopiskelijan näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei siis kannata opiskella mitään, kun kysyminen on kiellettyä ja opeille tulee paha mieli, jos joku vähänkin kyseenalaistaa heidän puheensa 😁 Onneksi itselläni oli aikuiskoulutuksessa vain opettajia, joilta sai kysyä neuvoa tarvittaessa ja jopa olla heidän kanssaan eri mieltä.
Tuo kommenttisi alku taitaa olla omaa tulkintaasi. Tuskinpa vaan kukaan on näin sanonut tai edes tarkoittanut. Kyllä saa neuvoa kysyä, mutta ei valmiita vastauksia. Ja saa olla eri mieltäkin, mikäli asia on sellainen, että se on mielipidekysymys.
Ap
Helsingissä ammattikoulun aikuispuolella oli ongelmana se että huonosti suomea puhuvat ja me suomalaiset sekoitettiin tunneilla samoihin ryhmiin.
Tunteja oli leikattu ja opettajan energia meni siihen kun hän selitti näille ketkä eivät osanneet suomea hyvin asioita ja me suomalaiset jätettiin oman onnensa nojaan.
Tunnit eivät edenneet koska opettaja yritti pitkän kaavan mukaan selittää selkokielelle muille mitä se tarkoittaa.
Tehtävät olivat helppoja lukioon verrattuna.
Opettaja sanoi etsikää vastaukset googlesta.
Tietysti aikuisopiskleijoilla on omat ärsyttävät erityispiirteensä, niin on nuorilla pari kymppisilläkin omansa. jokaisellamopettajallakin on omat ärsyttävät päähänpintymänsä.
Molemmat joutuvat sietämään toisiaan ja opettajat kumpaakin ryhmää.
Mielestäni tämä on hyvä tilanne kehittää omaa luonnetta ja ymmärrystä toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.
Tuo on ikuinen ongelma aikuiskoulutuksessa. Opiskelija voi olla tietyn alan asiantuntija, opettaja taas ei. Esim. aineenopettajien pätevöitymiskoulutuksessa se opiskelija saattaa olla vaikka väitellyt tietyltä alalta, kun opettajalla on vain kevyt teoriaosaaminen.
En ymmärrä tätä. Jos opiskelija on kyseisen alan asiantuntija, mitä hän tekee luennoilla? Ja miksi alaa opettaisi opettaja, jolla ei ole kyseisen alan pätevyyttä? Aineenopettajana ei todellakaan toimita "kevyen teoriaosaamisen pohjalta".
Terv. aineenope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.
Tuo on ikuinen ongelma aikuiskoulutuksessa. Opiskelija voi olla tietyn alan asiantuntija, opettaja taas ei. Esim. aineenopettajien pätevöitymiskoulutuksessa se opiskelija saattaa olla vaikka väitellyt tietyltä alalta, kun opettajalla on vain kevyt teoriaosaaminen.
Mitä tarkoitat aineenopettajan pätevöitymiskoulutuksella? Aineenopettajan pedagogisia opintoja? Nämä ovat yliopisto-opintoja, joita vetävät yliopiston lehtorit ovat kyllä yleensä tohtoreita.
Joo, mutta väikkärit on heillä usein didaktiikkaan liittyviä tai joka tapauksessa yhdeltä kapealta alalta. Oppitunneilla käsitellään myös ainesisältöjä, joissa opiskelijoilla voikin olla ko. opettajaa paljon laajempi tietämys. Etenkin luonnontieteissä tavallista että pedagogisissa opinnoissa on opiskelemassa useampikin tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.
Tuo on ikuinen ongelma aikuiskoulutuksessa. Opiskelija voi olla tietyn alan asiantuntija, opettaja taas ei. Esim. aineenopettajien pätevöitymiskoulutuksessa se opiskelija saattaa olla vaikka väitellyt tietyltä alalta, kun opettajalla on vain kevyt teoriaosaaminen.
En ymmärrä tätä. Jos opiskelija on kyseisen alan asiantuntija, mitä hän tekee luennoilla? Ja miksi alaa opettaisi opettaja, jolla ei ole kyseisen alan pätevyyttä? Aineenopettajana ei todellakaan toimita "kevyen teoriaosaamisen pohjalta".
Terv. aineenope
Rautalankaesimerkki: puhutaan kemian menetelmistä, opiskelijana on kokenut alan tutkija, didaktikko tietää asiasta vain teoriatasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.
Tuo on ikuinen ongelma aikuiskoulutuksessa. Opiskelija voi olla tietyn alan asiantuntija, opettaja taas ei. Esim. aineenopettajien pätevöitymiskoulutuksessa se opiskelija saattaa olla vaikka väitellyt tietyltä alalta, kun opettajalla on vain kevyt teoriaosaaminen.
Mitä tarkoitat aineenopettajan pätevöitymiskoulutuksella? Aineenopettajan pedagogisia opintoja? Nämä ovat yliopisto-opintoja, joita vetävät yliopiston lehtorit ovat kyllä yleensä tohtoreita.
Joo, mutta väikkärit on heillä usein didaktiikkaan liittyviä tai joka tapauksessa yhdeltä kapealta alalta. Oppitunneilla käsitellään myös ainesisältöjä, joissa opiskelijoilla voikin olla ko. opettajaa paljon laajempi tietämys. Etenkin luonnontieteissä tavallista että pedagogisissa opinnoissa on opiskelemassa useampikin tohtori.
Objektiivisen tiedon jakamisessa ei olekaan mitään pahaa, se on jopa suotavaa. Jatkuva omista subjektiivisista kokemuksista ja näkemyksistä avautuminen ja minäkeskeisyys taas ei kuulu luennoille.
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.
Tuon pystyn kyllä helposti hyväksymään. Monesti joudunkin sanomaan, että en tiedä tuosta asiasta. Nämä yleensä niitä tilanteita, kun keskustelu lähtee rönsyämään tunnin aiheen ulkopuolelle ja sieltä kyllä pyrin keskustelun ohjaamaankin takaisin varsinaiseen aiheeseen.
Ap
Tuo on eri asia, jos rönsyillään aiheen ohi. Miten suhtaudut jos omassa opetuksessasi on virheitä, vanhentunutta tietoa ja opiskelija osoittaa sen? Opettajilla on joskus suuria vaikeuksia tuossa, että hyväksyvät olevansa väärässä. Etenkin jos on tottunut enemmän opettamaan vain nuoria. Tuolloin voi kokea aikuisopiskelijat ärsyttävinä vaikka kyse on omasta heikosta itsetunnosta.
Okei, nyt ymmärrän mitä hait. Saattaa kuulostaa omahyväiseltä, mutta näitä tilanteita tulee vastaan tosi harvoin. Johtuu opetettavan aiheeni luonteesta ja siitä, että osaan asiani hyvin. Joskus opiskelija on sanonut, että selostitko asian nyt oikeinpäin ja enhän minä varma voi olla, että mitä suusta on sattunut juuri ulos tulemaan. No, sitten otetaan vaan homma uusiksi. No problem, hyvä vaan jos joku hoksaa puheessani tulleet virheet. Yhden termin opetin vuosikaudet väärin, yhden kirjaimen virhe. Siitä opiskelija kerran kysyi ja minua alkoi naurattaa, että niinpä näyttää olevan kuten sanot.
Sitten tuo vanhentunut tieto, jos sitä esittäisin, niin se olisi toooooosi vanhaa. Niin hitaasti opetukseni ydinasiat muuttuu aikojen saatossa.
En muista, että olisi koskaan tullut väittelyä tai vääntöä asiasisällöstä opiskelijoiden kanssa. Jos varmistus asiaan ei löydy samantien, niin palataan asiaan uudelleen myöhemmin. Kyllä se on mahdollista, että asiat ovat muuttuneet ja minä olen väärässä.
Ap
Oppilas turhautuu, jos kurssin vetäjä ei pidä rönsyilijöitä aisoissa. Monella on tarve tulla kuulluksi. Tälle on kuitenkin olemassa oikea ja väärä paikka. Pitkät puhujat pitää keskeyttää ystävällisesti.
Hanki Tigerista 3 min tiimalasi, ja tavaksi laitaa se heti pöydälle mittaamaan aikaa kun kenen tahansa puheenvuoro alkaa. 3 min riittää anekdooteille opetustilanteessa.
Olin joskus koirakurssilla, missä kukaan ei tohtinut sanoa sanaakaan ja siksi muutaman kerran otin puheenvuoron. Tämä innosti kurssilla mukana olevan lapsen vähän väliä kertomaan omia tarinoitaan. Vetäjän pitäisi pitää puheenvuorot kurissa jotta pysytään asiassa. Tiimalasisysteemi voisi toimiakin, se ei osoittele ketään.