Aikuisia opettavat! Ärsyttävät aikuisopiskelijoiden tavat

Vierailija kirjoitti:

OHIS!

Voisin vaikka vannoa, että sama aloitus on ollut palstalla aiemmin n. Vuosi sitten ja myös ainakin ensimmäisen sivun kommentit kuulostavat täysin samoilta.

Kuitenkin aloitus on tehty tänään..

Mitä ihmettä? Valemuistoja vai arpooko botti vanhoja keskusteluja ja kommentteja ja lisää ne foorumille uusina?

En usko. Tämä on monea koskettava aihe ja näyttää siltä, että aikuisopiskelijoiden käytös on yhtä rasittavaa kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut aihetta vuosien varrella, ja tässä muutama opetukseen haasteita luova opiskelijatyyppi:

1) diagnosoimaton keskittymishäiriö tai oppimisvaikeus. Ei ole mitenkään tavatonta, että oppilas on pystynyt älyllään kompensoimaan puutteitaan ja raivaamaan tiensä korkeakouluunkin saakka. Lievät häiriöt usein ovat jääneet piiloon, ja aikuislukiossa näitä havaitaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Näihin onneksi saa tukea, ja on hienoa nähdä kun oppilas pääsee vihdoin kukoistamaan.

2) "tyhmä duunari"-syndrooma: oppilas on tuntenut alemmuudentunnetta (kuviteltua tai ulkopuolisten toimesta vahvistettua) matalasta koulutuksestaan. Vaivaa erityisesti älykkäitä oppilaita ja vanhempia ihmisiä. Päästessään takaisin kouluun alkaa vuosikausien patoumat purkautumaan. Oppilas on liian innoissaan, kun kokee vihdoin pääsevänsä toisten ajattelevien ihmisten joukkoon.

3) Kotiäiti tai -isä. Opiskelija on elänyt liian tiiviissä lapsikuplassa ja muodostaa identiteettinsä lasten kautta. Heidän on mahdoton ymmärtää, että ulkopuolisia ei kiinnosta heidän lapsiinsa liittyvät muistelut tai että opetustilanne ei ole oikea paikka neljän minuutin kakkavaippajaaritteluun. Ehkä monet näistäkin ovat pitkään olleet ilman aikuisia keskustelukumppaneita? Ainakin omissani on sen tyyppisiä ihmisiä, että opetustilanne täytyy palauttaa haltuun vähän hellemmin. Harvoin tosin jäävät jankkaamaan.

4) Iso ego tai itsekeskeisyys. Omien kokemusteni mukaan tuntuu vaivaavaan erityisesti miehiä. Keski-ikäiset miehet ovat pahimpia! Nämä henkilöt eivät jotenkin osaa hahmottaa sitä, että maailmassa on muitakin ihmisiä. Hyvin haastavia ja raivostuttavia tapauksia, joille joutuu asettamaan rajoja opetustilanteessa. Toisaalta ovat hyviä kyseenalaistamaan asioita ja huomaamaan ihan oikeutettujakin asiavirheitä.

Löytyisikö vielä lisää haastavien aikuisopiskelijoiden arkkityyppejä?

Ainakin sellainen tulee itselle joskus vastaan, että opiskelija on jo etukäteen "päättänyt" että tätä hän ei voi oppia ja tunneilla sitten tuskailee ja huokailee kuuluvasti. Nämä voi olla nuoria tai aikuisia ja alattelen, että on huonoista aiemmista oppimiskokemuksista johtuvaa.

Ap

Ap:ä ja muilla tänne vastanneilla kansankynttilöillä ei taida olla kovin syvällistä kokemusta työelämästä. Kuvitteletteko koululaitoksen/yliopistojen olevan joku ylivertainen kaiken tiedon keskus joka jakaa sitten tietoa tietämättömille. No ei se ole totta kuin joillakin marginaalisilla aloilla joilla yksityinen sektori ei toimi. Todellisuudessa yliopistot, amk ja ammatillisetoppilaitokset ovat useimmilla aloilla vain perässähiihtäjiä.

Mitä oppiarvoihin tulee niin väistöskirja ei ole kuin opinnäytetyö samoin gradut. On huvittavaa kuinka niitä jaksetaan korostaa. Miksei korosteta sen jälkeisiä saavutuksia? No se väitöskirja tai gradu on todellisuudessa monen akateemisen uran huippuhetki.

Vierailija kirjoitti:

apua mä en päässyt ekaan tilaisuuteen ja kyselen aina opettajalta kaikkea sähköposteissa 🙈😅😅

Mutta ajattelen, että se on opettajan tehtävä. Ja olen ihminen joka tarvitsee myös erityisohjausta koska mulla on adhd. Joten siinäpähän vastailee sitten, minkä minä sille voin etten tajua ?

Ja vaikka olisin infossa, kysyisin silti koska , no, ne asiat menisi vaan ohi..

Joten armoa!! ❤️

Tämä onkin uusi ilmiö, n. 20+ -vuotiaat diagnooseilla ratsastavat. Anteeksi vaan. Eivät tule infoon yms, eivätkä ilmoita asiasta, eivätkä kerro syytä (tai syy on "olin kipee" kun ilmiselvästi oikea syy on "ei huvittanut"). Sitten keskeyttävät ja kyselevät koko ajan, eivät edes viitsi yrittää kuunnella, koska heille on päähän taottu pienestä pitäen että sulla on toi ADHD, joten et voi osata tätä ja tuota. Eivät kyllä muuten eroa porukasta niin mitenkään, mutta pakko saada olla spesiaali. Ja opettajien pitää juuri heitä neuvoa koko ajan, koska "se on sun duuni ja mä en voi itselleni mitään, koska diagnoosi". Siellä luokassa voi olla aika monta muutakin joilla on ADHD tai vielä vakavampi ongelma, mutta he eivät tunne tarvetta siitä huutaa jatkuvasti ja häiritä tuntia.

T. Aikuisopiskelija on-off vuodesta 2001

Aikuisia opettavana jaan monen kirjoittajan negatiiviset kokemukset. Nuorempana oli turhan kohtelias ja annoin monologien jatkua. Nyttemmin sanon, että palataanpa päivän aiheeseen. Jos kälätys alkaa olen itse hiljaa niin pitkään, että tajuavat lopettaa. Joskus olen myös opastanut poistumaan muualle.

Meillä on vielä johdon käsitys sellainen, että opiskelijoita pitäisi loputtomasti myötäillä ja suostua esimerkiksi erilaisiin vaihtoehtoisiin tapoihin suorittaa jokin opintojakso. Vähäinenkin narina esimerkiksi opettajatutorille johtaa esimiehen noottiin.

Jos opiskelijoilla on hyvät lähtötiedot ja kokemusta omalta alaltaan, pidän kyllä sellaisiakin lähtitunteja, jotka etenevät lähes kokonaan keskustellen. Opin näin itse paljon uutta. Harvoin muutenkaan luennoin. Ei sellaista jaksa erkkikään, että tuntikausia viikosta viikkoon harrastaa yksinpuhelua. Tuntitehtävien avulla voi oppia ja vähintäänkin hakea tietoa sopivilta sivuilta.

Palaute on monenkirjavaa ja suhtaudun siihen niin, että jos 80 % porukasta on tyytyväisiä, niin asia kunnossa. Anonyymina voi kaadella niitä likasankojaan miten mielii.

Itse olen enemmän järkyttynyt, että opiskelemaan valikoituu tänä päivänä noin heikkolahjaisia aikuisia? Onko kyse jostain avoimen kursseista, vai onko opiskelijoiden pääsyvaatimukset laskeneet niin radikaalisti, että sekaan valikoituu tuollaisia ihmisiä?!

🌼🌼🌼#kasvomaskitalkoot🌼🌼🌼

Vierailija kirjoitti:

Ap:ä ja muilla tänne vastanneilla kansankynttilöillä ei taida olla kovin syvällistä kokemusta työelämästä. Kuvitteletteko koululaitoksen/yliopistojen olevan joku ylivertainen kaiken tiedon keskus joka jakaa sitten tietoa tietämättömille. No ei se ole totta kuin joillakin marginaalisilla aloilla joilla yksityinen sektori ei toimi. Todellisuudessa yliopistot, amk ja ammatillisetoppilaitokset ovat useimmilla aloilla vain perässähiihtäjiä.

Mitä oppiarvoihin tulee niin väistöskirja ei ole kuin opinnäytetyö samoin gradut. On huvittavaa kuinka niitä jaksetaan korostaa. Miksei korosteta sen jälkeisiä saavutuksia? No se väitöskirja tai gradu on todellisuudessa monen akateemisen uran huippuhetki.

Tässä viestissä on kyllä elämämkoulu (sic) vahvasti läsnä.

PS. Mikään ihmeen ”ap:ä”?

Olen aikuisopiskelija, aloitin avoimessa ja pääsin yliopistoon muutama vuosi sitten. Aika näyttää tuleeko maisteria?!

Luennoillani ei ole koskaan ollut kenelläkään lasta mukana (ja häiritsemässä). Yleisessä luentotilaisuudessa (poliitikkojakin paikalla) oli yhdet lastenvaunut ja niissä vauva. He jäivät ylös oven viereen eivätkä häirinneet ketään, kun kulkivat ulos. Mahdollisesti yhden luennoijan sukulaisia.

En harrasta monologeja, koska mulle on kauhistus avata suuni, kun paikalla on useampia ihmisiä. Tehtävänantoja morkkaa useimmiten useampi kuin yksi opiskelija!

Ekalla päiväluennollani yksi tyttö kysyi miten moodlessa kysytään jotain. Ope kirjoitti lauseen ja painoi painiketta. Olin aivan öönä, että nuori yo (edelliskeväältä?) kysyy tuollaista. Eli ei voi sanoa, että aikuisopiskelijat ovat aina it-taidottomampia kuin nuoret!

Miksei ap hae tukea työpaikaltaan?

Olen 36v aikuisopettaja, ja etenkin nuorempana mutta varsin usein edelleen joku opiskelija (tyypillisesti 40+ mies) kokee tarvetta ilmaista ihastumistaan. Nuorempana näitä oli melkein joka ryhmässä. Oikeasti, saa sitä ihastua tai pitää toista viehättävänä, mutta en silti halua asiasta kuulla.

Kai tämä on rasituksen hetkellä tehty aloitus. Tietysti jokaisessa opetusryhmässä on omat ärsyttävät yksilönsä. Kaiken kaikkiaan aikuisryhmiä on ihanan helppoa opettaa! Monologeja tulee jonkin verran, mutta kyseenalaistamisen osaavat, kiitos sen alati kädessä pysyvän kännykän, jo nuoret. Tämä on siis oma kokemukseni. Aikuisryhmässä muunlaiset käytöshäiriöt eivät syö opetusaikaa. Eräs 80-vuotias vanha rouva oli aivan ihastuttavan innokas opiskelija.

Jos ärsyttää paljon, ehkä kannattaa välillä kokeilla lasten ja nuorten opettamista.

Ope kirjoitti:

Ainakin sellainen tulee itselle joskus vastaan, että opiskelija on jo etukäteen "päättänyt" että tätä hän ei voi oppia ja tunneilla sitten tuskailee ja huokailee kuuluvasti. Nämä voi olla nuoria tai aikuisia ja alattelen, että on huonoista aiemmista oppimiskokemuksista johtuvaa.

Ap

Oikein hyvä lisäys! Näitä tapaa erittäin paljon. Tässä voi myös olla taustalla ankarat tai opiskeluvastaiset vanhemmat. Se ankaruus siirtyy sitten opiskelijalle pinttyneeksi ajatusmalliksi. On haukuttu toistuvaksi tyhmäksi, kun ei olla osattu tehdä tehtävää ilman tarvittavia pohjatietoja jne. Varsinkin matalasti koulutetut ovat turhaan mystifioineet opiskelua, juuri omien huonojen kokemustensa ja asenteiden takia, ja kierre on valmis syntymään.

Masentuneen oloisilla oppilailla on myös tällaista lannistuneisuutta usein, varmaan huonon itsensä arvostuksen takia. Ja vaikuttaahan (vaikeat) masennustilat oppimiseen.

Olen huomannut että tähän auttaa parhaiten lempeä, kannustava ja innostava asenne, jossa muistutetaan elämänmittaisesta oppimisesta. Ja siitä ettei oppiminen ole pelkästään kouluun sidoksissa. Pienetkin arkiset asiat ovat oppimista, ja todiste siitä että kyllä sitä oppimiskykyä on, kunhan on avoin uudelle ja uskaltaa yrittää. Tietysti ne oppimisvaikeudet ovat sitten erikseen, mutta niihin voi aina puuttua.

Onkohan peruskoulutuksessa joskus opetettu vääriä käsityksiä ihmisen oppimiskyvyistä aikuisena? Menin itse kouluun vasta 90-luvun puolivälissä, ja hämärästi muistan vanhemman opettajan joskus paasanneen että jos ei 25-vuotiaaksi mennessä opi, niin sitten on menetetty tapaus. Ehkä hän yritti herätellä lusmuilevia oppilaita, tai sitten kyseessä oli sen aikauden tietämys aivoistamme?

-Arkkityyppien listaaja

Itsekin olin aikuisopiskelija kokkipuolella ja innokas oppimaan. Kävikin niin, että tunneilla varsinkin nuorempi polvi pääsi päsmäämään ja kun kerran itse pääsin vastausvuoroon, nuorempi katkaisi puheeni huutaen oman vastauksensa. Lopetin viittamisen. PTSD lukiosta.

Keittiöllä sitten kysyin tietysti tarvitteassa apua, mutta nuorempien mielestä olin naurettava ja kuuluisin fossiileihin. Ihan vaan sen takia, että halusin varmasti tietää, miten mitäkin masiinaa käytetään, enkä tehdä virhettä. Nuoret tekivät niitä tämän tästä. Olin tällöin 29.. Mutta kai näistä 19-22-vuotiaista olin elämää vanhempi.

Sinnepä jäi opinnot. Masennuksen, ahdistuksen ja työpelon takia.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuisopiskelija, aloitin avoimessa ja pääsin yliopistoon muutama vuosi sitten. Aika näyttää tuleeko maisteria?!

Luennoillani ei ole koskaan ollut kenelläkään lasta mukana (ja häiritsemässä). Yleisessä luentotilaisuudessa (poliitikkojakin paikalla) oli yhdet lastenvaunut ja niissä vauva. He jäivät ylös oven viereen eivätkä häirinneet ketään, kun kulkivat ulos. Mahdollisesti yhden luennoijan sukulaisia.

En harrasta monologeja, koska mulle on kauhistus avata suuni, kun paikalla on useampia ihmisiä. Tehtävänantoja morkkaa useimmiten useampi kuin yksi opiskelija!

Ekalla päiväluennollani yksi tyttö kysyi miten moodlessa kysytään jotain. Ope kirjoitti lauseen ja painoi painiketta. Olin aivan öönä, että nuori yo (edelliskeväältä?) kysyy tuollaista. Eli ei voi sanoa, että aikuisopiskelijat ovat aina it-taidottomampia kuin nuoret!

Miksei ap hae tukea työpaikaltaan?

Kiitos anekdootistasi. En usko että kenenkään tarkoitus tässä on yleistää liiaksi. Vakuutan kuitenkin että opettajana näkee niin suuria määriä oppilaita, että pakostakin syntyy käsitys joistain stereotypioista. Nykypäivänä opettaja kyllä osaa nähdä yksilön.

Kyseenalaistan vaatimuksen siitä, ettei aiheesta voi käydä yleisellä tasolla anonyymia keskustelua. Monille voi olla mahdoton käydä sitä työpaikalla kollegoiden kanssa ilmapiiriongelmien tai kiireen takia. Jos asia herättää kommentoijassa näin suuren vastustuksen, niin haluaisin herätellä sinua pieneen hiljaiseen itsetutkiskeluun.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Olin aikuisena oppilaana nuorisopuolella käsi- ja taideteollisessa, samoissa tiloissa oli myös saman linjan aikuispuoli. Aikuispuolen oppilaat käyttäytyivät epäasiallisesti nuorisopuolta kohtaa, vaikka puolet "nuorisosta" oli alaa vaihtavia aikuisia. Etuilivat työstökoneille, jättivät paikat epäsiistiin kuntoon työskentelyn jälkeen ja yksin omivat koko hitsaamon itselleen, vaikka oli useampi kone kaikkien käytössä. Tauoilla naureskeltiin ja väheksyttiin "pentujen touhuilulle". Heidän opettaja vielä puolusti heidän käytöstään ja käyttäytyi ainakin yhtä huonosti itse meitä kohtaan.

Olen myös aikuisena +50v opiskelemassa päiväopintoina AMKssa uutta ammattia.

Hävettää välillä oman ikäryhmän käytös.

Ei oteta asioista selvää, syytetään ties mitä kun tehtävät tekemättä.

Teen töitä opiskelun ohella ja en ota töitä kun läsnäoloa tarvitaan koulussa. Se on just se idea, opitaan uutta. Miten voi oppia kun ei ole edes paikalla. Ja ylimielinen asenne "ei meidän aikaan"

Kun just siksi olemme siellä koulussa kun se "meidän aika" meni jo.

Itse osaan muutakin kuin sähköpostin ja googlen. Alentuva asenne joita kohtaan päivittäin kun tullaan opettamaan miten hiirtä pidetään

Niin on tässä tasapainoteltavaa.

Nuoret taas... että ne on taitavia kun on ihan oikein 3 kk työkokemusta. Kokonaistyökokemus, koko elämän aikana kerrytetty. Osaavat kaiken. Turhaa se on täti-ihmisen tulla kertomaan. Oikeastaan mitää. Ei se osaa.

Välillä sitä on niin väsyny. Nyt kasassa 160/240. Jaksaa jaksaa!

Ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.

Tuon pystyn kyllä helposti hyväksymään. Monesti joudunkin sanomaan, että en tiedä tuosta asiasta. Nämä yleensä niitä tilanteita, kun keskustelu lähtee rönsyämään tunnin aiheen ulkopuolelle ja sieltä kyllä pyrin keskustelun ohjaamaankin takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Ap

Tuo on eri asia, jos rönsyillään aiheen ohi. Miten suhtaudut jos omassa opetuksessasi on virheitä, vanhentunutta tietoa ja opiskelija osoittaa sen? Opettajilla on joskus suuria vaikeuksia tuossa, että hyväksyvät olevansa väärässä. Etenkin jos on tottunut enemmän opettamaan vain nuoria. Tuolloin voi kokea aikuisopiskelijat ärsyttävinä vaikka kyse on omasta heikosta itsetunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OHIS!

Voisin vaikka vannoa, että sama aloitus on ollut palstalla aiemmin n. Vuosi sitten ja myös ainakin ensimmäisen sivun kommentit kuulostavat täysin samoilta.

Kuitenkin aloitus on tehty tänään..

Mitä ihmettä? Valemuistoja vai arpooko botti vanhoja keskusteluja ja kommentteja ja lisää ne foorumille uusina?

En usko. Tämä on monea koskettava aihe ja näyttää siltä, että aikuisopiskelijoiden käytös on yhtä rasittavaa kaikkialla.

Tästähän saa käsityksen että aikuisopiskelijat olisivat rasittavampia kuin nuoriso-opiskelijat. Pääsääntöisesti on kuitenkin toisinpäin. Aikuiset ei sentään esim. haistattele, eikä heillä ole samanlaista läheisriippuvuutta puhelimeensa.

Ap, sinähän todennäköisesti olet otsekin välillä aikuisopiskelija, koska opettajatkin joutuvat lisäkouluttautumaan vähän väliä. Päteekö nuo jutut myös itseesi? Millä tavalla itse olet ärsyttävä kun olet opiskelijan roolissa?

Korkeakoulu vaatii varsinkin peruskurssitasolla nuorta ja viatonta mieltä, joka ei ymmärrä että professorit ja yliopettajat ovat ihan vi tun pihalla melkein kaikesta muusta kuin omasta spesialiteetistaan ja eikä myöskään ymmärrä että proffat ja muut pelaa koko ajan omaan pussiin, yrittäen ylentää omat kiinnostuksensa ja tutkimuksensa maailman tärkeimmiksi asioiksi.

Kun sitten tulee aikuinen ihminen ja näkee sen huuhaa-proffan läpi ja ymmärtää että proffa ei pystyisi työskentelemään päivääkään yksityisellä sektorilla, niin vi tut taa han se proffaa tai korkeakouluopettajaa kun joku näkee hänen lävitsensä.

Nuori mieli on myös niin konformistinen, että epäilemättä järkyttyy jos joku kehtaa kyseenalaistaa proffaa. Pääosin tästä syystä aikuisopiskelijat ärsyttävät nuoria opiskelijoita.

Ei sillä, varmasti aikuisopiskelijoihin joku oikea besserwisserkin mahtuu, mutta pääosin on kyse korkeakouluopettajien ylimielisyydestä ja ylpeydestä, ja nuorten opiskelijoiden konformistisuudesta.

M/40 ( päivätöissä, ei aikuisopiskelija )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osaan muutakin kuin sähköpostin ja googlen. Alentuva asenne joita kohtaan päivittäin kun tullaan opettamaan miten hiirtä pidetään

Tuo on muuten aika erikoista, että iän perusteella tehdään päätelmiä tietotekniikan taidoista. Itse olen mm. työskennellyt TVT-kouluttajana ja jollain ihan muuhun alaan liittyvällä kurssilla kolmekymppinen kloppi yritti selostaa jotain alkeita sähköpostin käytöstä. Olen kuitenkin käyttänyt sähköpostia päivittäin ennen kuin hän osasi edes puhua.