Aikuisia opettavat! Ärsyttävät aikuisopiskelijoiden tavat

Vierailija kirjoitti:

No onpas täällä paljon huonoja kokemuksia.

Itselläni on ihan hyvät kokrmukset. Ovat vastuuntuntoisia, haluavat suorittaa opinmot mahdollisimman nopeasti, pyytävät korvaavat tehtävät jos joutuvat olemaan pois ja ovat oma-aloitteisia esim. harjoittelupaikkojen suhteen. Myös se on ollut mukavaa nähdä, että nuoret opiskelijat tulevat hyvin toimeen aikuisempien kanssa ja molemmat saavat oppia toisiltaan. Mutta ehkä näissä on kovasti alakohtaisia eroja ja toisilla aloilla esim.sujuva kommunikointi ja yhteistyö toisten kanssa on tärkeämpää kuin toisilla.

Kerrankin on pysytty aloittajan aiheessa eli ärsyttävissä kokemuksissa

Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.

Luokanopettajaopiskelijana ärsytti suunnattomasti vähän vanhemmat opiskelijat, jotka tahtoivat jokaisella luennolla kertoa jonkin aiheeseen etäisesti liittyvän tarinan omasta lapsestaan. Näihin käytettiin sitten aikaa 20-30 minuuttia per luento, koska luennoitsijat eivät tohtineet keskeyttää opiskelijoiden monologeja.

Olen töissä aikuisten parissa toisella asteella ja täytyy sanoa että rakastan työtäni ja opiskelijat ovat pääsääntöisesti todella motivoituneita, tekevät tehtävät mukisematta ja heillä on paljon hyvää näkökulmaa kaikenlaisiin aiheisiin, sekä elämänkokemuksen tuomaa kypsää ja syvällistä ajattelua, mikä helpottaa opiskelua.

Mutta sitten on niitä, joiden mielestä minun tulisi pohtia heidän asioitaan ja olla tavoitettavissa 24/7, ovat sitä mieltä, että heidän pään sisällä oleva tietonsa oikeuttaa kurssien hyväksilukuihin, vaikka siitä ei ole mitään dokumentteja, ovat sitä mieltä, että heitä varten voidaan joustaa joka asiassa tai sitten vaan ilmoittavat, että eivät aio panostaa esim. ruotsin opiskeluun, koska heitä ei kiinnosta, eivätkä sitä tarvitse mihinkään (valitettavasti tutkintoon sen kyllä tarvitsee, eikä kukaan opettaja anna arvosanaa tuon toteamuksen perusteella). Myös nuo omat monologit ovat arkipäivää. Monet opettajat eivät myöskään jostain syystä kehtaa keskeyttää näitä puolen tunnin puheenvuoroja, vaikka syytä todella olisi.

Olen vuosia ollut aikuisopiskelijana ensin työn ohessa ja nyt eläkeläisenä. Eniten ärsyttää opettajien liika kohteliaisuus myöhästyjiä kohtaan. Kun maksullinen kurssi on merkitty alkavaksi klo 09.00, sanoo opettaja, että täältä puutuu vielä pari, odotellaan nyt kymmenen minuuttia, ettei tarvitse sitten kahteen kertaan kaikkea selittää. Ei näin. Paikalla olijat ovat maksaneet kurssin koko ajasta, aloitus siis klo 09.00 ja asiat selitetään vain kerran. Myöhästyjät kärsikööt nahoissaan eivätkä paikallaolijat. Joskus on joku opettaja selittänyt perusasiat jopa kolmeen kertaan näille myöhästelijöille.

Toinen ärsyttävä asia on ne muutamat puheliaat kälättäjät jotka esim. taidetunneilla vievät muilta keskittymisrauhan, harva opettaja kohteliaisuuttaan ymmärtää puuttua tähän epäkohtaan. Menen kursseille oppimaan, en seurustelemaan, sitä varten on kahvitauot ja ennen ja jälkeen tunnin voi kyllä tietysti jutella ja tutustua toisiin.

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettajaopiskelijana ärsytti suunnattomasti vähän vanhemmat opiskelijat, jotka tahtoivat jokaisella luennolla kertoa jonkin aiheeseen etäisesti liittyvän tarinan omasta lapsestaan. Näihin käytettiin sitten aikaa 20-30 minuuttia per luento, koska luennoitsijat eivät tohtineet keskeyttää opiskelijoiden monologeja.

Sote-alalla sama juttu. Jotkut myös selostavat kaikki lastensa asiat ja ongelmat, mikä on mielestäni jo asiatonta. Asumme pienehköllä paikkakunnalla, ja muuan opiskelija on selostanut ryhmällemme kaikki teininsä henkilökohtaiset ongelmat. Eikö pitäisi kunnioittaa teinin yksityisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.

Tuo on ikuinen ongelma aikuiskoulutuksessa. Opiskelija voi olla tietyn alan asiantuntija, opettaja taas ei. Esim. aineenopettajien pätevöitymiskoulutuksessa se opiskelija saattaa olla vaikka väitellyt tietyltä alalta, kun opettajalla on vain kevyt teoriaosaaminen.

apua mä en päässyt ekaan tilaisuuteen ja kyselen aina opettajalta kaikkea sähköposteissa 🙈😅😅

Mutta ajattelen, että se on opettajan tehtävä. Ja olen ihminen joka tarvitsee myös erityisohjausta koska mulla on adhd. Joten siinäpähän vastailee sitten, minkä minä sille voin etten tajua ?

Ja vaikka olisin infossa, kysyisin silti koska , no, ne asiat menisi vaan ohi..

Joten armoa!! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Ap, pystytkö itse hyväksymään sen että joskus opiskelija tietää aiheesta enemmän kuin opettaja? Jotkut opettajat kokevat sen nöyryyttävänä ja ryhtyvät turhaan puolustuskannalle.

Tuon pystyn kyllä helposti hyväksymään. Monesti joudunkin sanomaan, että en tiedä tuosta asiasta. Nämä yleensä niitä tilanteita, kun keskustelu lähtee rönsyämään tunnin aiheen ulkopuolelle ja sieltä kyllä pyrin keskustelun ohjaamaankin takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosia ollut aikuisopiskelijana ensin työn ohessa ja nyt eläkeläisenä. Eniten ärsyttää opettajien liika kohteliaisuus myöhästyjiä kohtaan. Kun maksullinen kurssi on merkitty alkavaksi klo 09.00, sanoo opettaja, että täältä puutuu vielä pari, odotellaan nyt kymmenen minuuttia, ettei tarvitse sitten kahteen kertaan kaikkea selittää. Ei näin. Paikalla olijat ovat maksaneet kurssin koko ajasta, aloitus siis klo 09.00 ja asiat selitetään vain kerran. Myöhästyjät kärsikööt nahoissaan eivätkä paikallaolijat. Joskus on joku opettaja selittänyt perusasiat jopa kolmeen kertaan näille myöhästelijöille.

Toinen ärsyttävä asia on ne muutamat puheliaat kälättäjät jotka esim. taidetunneilla vievät muilta keskittymisrauhan, harva opettaja kohteliaisuuttaan ymmärtää puuttua tähän epäkohtaan. Menen kursseille oppimaan, en seurustelemaan, sitä varten on kahvitauot ja ennen ja jälkeen tunnin voi kyllä tietysti jutella ja tutustua toisiin.

Kiitos, tässä tuli hyvä näkökulma vertaisen suunnalta. Myöhästelijöitä ja "kälättäjiä" riittää, mutta jostain syystä en jaksa ottaa niistä ressiä. Esim. "luennoilla" pulisijoille/supisijoille sanon, että ei ole pakko olla paikalla ja voi halutessaan poistua.  Yleensä hiljenevät tällä.  

Ap

Vierailija kirjoitti:

apua mä en päässyt ekaan tilaisuuteen ja kyselen aina opettajalta kaikkea sähköposteissa 🙈😅😅

Mutta ajattelen, että se on opettajan tehtävä. Ja olen ihminen joka tarvitsee myös erityisohjausta koska mulla on adhd. Joten siinäpähän vastailee sitten, minkä minä sille voin etten tajua ?

Ja vaikka olisin infossa, kysyisin silti koska , no, ne asiat menisi vaan ohi..

Joten armoa!! ❤️

Juu, ohjaaminen on opettajan työtä, mutta jos on vaikka se 100 opiskelijaa ryhmässä, niin siihen mahtuu jo tusina näitä yksilöllistä ohjausta tarvitsevaa. Vähin mitä erityistä tule tarvitseva voi tehdä, on tulla sinne opintojakson aloitukseen, missä ohjeet annetaan.

Ja jos kysyt asioita sähköpostilla, niin laita ne saman aiheen kysymykset edes samaan postiketjuun. Eli älä lähetä jokaista kysymystä varten täysin uutta viestiä. Ja laita viestin aiheeksi se, mitä asiasi koskee. 

OHIS!

Voisin vaikka vannoa, että sama aloitus on ollut palstalla aiemmin n. Vuosi sitten ja myös ainakin ensimmäisen sivun kommentit kuulostavat täysin samoilta.

Kuitenkin aloitus on tehty tänään..

Mitä ihmettä? Valemuistoja vai arpooko botti vanhoja keskusteluja ja kommentteja ja lisää ne foorumille uusina?

En ole aikuispuolen ope, mutta ope kuitenkin ja ihmettelen suhtautumista ja tarvetta hakea jotain "vertaistukea" av:n kaltaiselta palstalta moittimalla omia opiskelijoita. Itse ajattelen, että opettajan on osattava ymmärtää, että aikuisetkin ovat oppijoina erilaisia ja oman työn keskeinen haaste on saada kaikki pysymään kelkassa mukana.

Esimerkiksi itse olin sitä mieltä, että aikanaan yliopistossa tehtävänannot olivat todella usein huonoja ja epäselviä. Tyypillisin tilanne oli se, että aloin tehdä kurssin tehtäviä heti sen alettua ja sitten kahden viikon kuluttua tuleekin vielä lisää "pikku täsmennyksiä" tehtävänantoon ja joudun kirjoittamaan koko työn uudestaan tai kyselemään niitä ärsyttäviä kysymyksiä sähköpostilla ja olemaan se "ainoa, joka ei ole ymmärtänyt tehtävänantoa, vaikka kaikki 150 muuta ovat."

Uskon siihen, että useimmilla opiskelijoilla on jokin hyvä syy käytökseensä, vaikka se ei aina välttämättä opettajan korviin kantaudukaan. Tarvitseeko edes? Uskon myös siihen, että jos itse saan jatkuvasti kriittistä palautetta, on minun opettajana syytä ottaa se tosissani, riippumatta siitä, miten hyvin olisin omasta mielestäni jonkin asian valmistellut tai toteuttanut.

Ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aikuisopiskelija ja olen huomannut kurssini joissakin opiskelijoissa samoja piirteitä kuin ap. Osa osaa yhdistää työn, opiskelun ja perhe-elämän mallikkaasti, mutta sitten on näitä, jotka ovat jatkuvasti poissa tunneilta ja vaativat milloin mitäkin erityisjärjestelyjä tai helpotuksia. Nämä tapaukset purjehtivat kouluun näyttävästi myöhässä ties mistä syystä, mutta syy ei ole koskaan itsessä vaan jossain muussa: kiire, stressi, lapset ym.

Ehkä opiskelua ei kannattaisi aloittaa, jos se ei meinaa sopia yhteen muun elämän kanssa.

Jep! Joskus olen jollekin sanonutkin, että elämäntilanteesi ei ehkä nyt ole paras mahdollinen vaativille opinnoille. Ja uskokaa tai älkää, niin monesti äiti-ihmisillä on vastasyntyneitä vauvoja koulussa ja esim. luennoilla mukana. Ja ne sitten ravaa luokan ja käytävä väliä vauvan tarpeiden mukaan. Eikö voisi edes vauvan takia vähän hellittää?

Ap

Voi hitto että tämä on muuten toisen aikuisopiskelijan näkökulmasta ärsyttävää. Sitä järjestää omien lastensa hoidon ja työvuoronsa niin että pääsee tärkeälle luennolle, niin kappas vaan kun puolet ajasta kuluu sitten siihen että tulee jatkuvaa keskeytystä ja ees taas ravaamista kun joku onkin raahannut oman lapsensa mukaan!

Joo, ymmärrän että voi olla joskus tilanne että tukiverkkoja ei ole ja hoitajaa ei löydy, mutta miksi se tarkoittaa sitten sitä että ainakin puolet kurssilaisista joutuu kärsimään, jotta se yksi äiti-ihminen saa sen läsnäolomerkinnän? (osahan on sitten ihan innoissaan siitä kun ei tarvitse "tylsään" luentoon keskittyä vaan saa keskittyä siihen söpöön vavvaan, oi kun se onkin lutuinen, tui tui!") Ja jos joku kurssi on niin tärkeä, että siellä on oltava paikalla kuulemassa, niin miten tämä sillä äiti-ihmisellä toteutuu, kun hän keskittyy pitämään lastaan hiljaisena/ravaa luentosalin/luokan ulkopuolelle jatkuvasti lasta rauhoittamaan/syöttämään tms?!

Oh, on koronassa ollut se onni että valtaosa on nyt ollut etänä. Siellä jos jollain on mikki jäänyt auki ja lapset huutaa taustalla, niin voi hyvin vedota vaan siihen, että nyt en kuule mitään, laitatko mikin kiinni ja saa taas keskittyä aiheeseen :)

(Joo, voisihan tästä aina avata suunsa tilanteen ollessa päällä ja sanoa että hei, ei ole kiva kun vauvan/taaperon kanssa tänne tungetaan, mutta aika vaikeaa olla tälläinen änkyrä, kun pahimmillaan siellä on opettaja/luennoitsija ollut etunenässä lasta ihastelemassa + se puolet porukasta. Puolet sitten puree hammasta yhteen ja kiroilee mielessään että prkle nyt menee taas iso osa ajasta hukkaan, kun olisi halunnut keskittyä niihin opintoihin, eikä jonkun jami-jennicaan ja sen tekemisiin!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itse opettaja, mutta olen ollut nuori aikuinen aikuisopiskelijoiden joukossa, ja ne varttuneemmat aikuiset usein keskeyttelevät äkäisenä opettajia ja kyseenalaistavat hirveästi asioita. Eivät myöskään osaa tietokoneita yhtä taitavasti kuin nuoremmat, tähän kannattaa varautua, ettei anna liian vaikeita ohjeita kun atk taidot on lähinnä sähköposti ja google search.

Minkä ikäisistä oikein puhut? Esim. 70-80-luvulla syntyneet osaavat yleensä monipuolisemmin käyttää koneita kuin 2000-luvulla syntyneet. Nuoret osaa lähinnä somen käytön, keski-ikäiset hallitsevat myös toimisto-ohjelmat jne.

Ope

No harvempaa 2000-luvulla syntynyttä pidetään "aikuisopiskelijana". Meillä yliopistolla vuosikurssilaiset olivat pääsääntöisesti vuosina 85-95 välillä syntyneitä, ja hallitsivat hyvin tvt:n käytön. Sitten näillä +40v opiskelijoilla oli hankaluuksia lähes kaikessa.

Meillä yliopistolla taas ryhmän 40+v opiskelijat ovat ihan kelkassa mukana ja hallitsevat samat ohjelmat kuin nuoremmatkin. Nykyään kun ei oikein voi pudottautua kehityksestä pois, jos meinaa työllistyä (tai säilyttää työpaikkansa).

Olen pohtinut aihetta vuosien varrella, ja tässä muutama opetukseen haasteita luova opiskelijatyyppi:

1) diagnosoimaton keskittymishäiriö tai oppimisvaikeus. Ei ole mitenkään tavatonta, että oppilas on pystynyt älyllään kompensoimaan puutteitaan ja raivaamaan tiensä korkeakouluunkin saakka. Lievät häiriöt usein ovat jääneet piiloon, ja aikuislukiossa näitä havaitaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Näihin onneksi saa tukea, ja on hienoa nähdä kun oppilas pääsee vihdoin kukoistamaan.

2) "tyhmä duunari"-syndrooma: oppilas on tuntenut alemmuudentunnetta (kuviteltua tai ulkopuolisten toimesta vahvistettua) matalasta koulutuksestaan. Vaivaa erityisesti älykkäitä oppilaita ja vanhempia ihmisiä. Päästessään takaisin kouluun alkaa vuosikausien patoumat purkautumaan. Oppilas on liian innoissaan, kun kokee vihdoin pääsevänsä toisten ajattelevien ihmisten joukkoon.

3) Kotiäiti tai -isä. Opiskelija on elänyt liian tiiviissä lapsikuplassa ja muodostaa identiteettinsä lasten kautta. Heidän on mahdoton ymmärtää, että ulkopuolisia ei kiinnosta heidän lapsiinsa liittyvät muistelut tai että opetustilanne ei ole oikea paikka neljän minuutin kakkavaippajaaritteluun. Ehkä monet näistäkin ovat pitkään olleet ilman aikuisia keskustelukumppaneita? Ainakin omissani on sen tyyppisiä ihmisiä, että opetustilanne täytyy palauttaa haltuun vähän hellemmin. Harvoin tosin jäävät jankkaamaan.

4) Iso ego tai itsekeskeisyys. Omien kokemusteni mukaan tuntuu vaivaavaan erityisesti miehiä. Keski-ikäiset miehet ovat pahimpia! Nämä henkilöt eivät jotenkin osaa hahmottaa sitä, että maailmassa on muitakin ihmisiä. Hyvin haastavia ja raivostuttavia tapauksia, joille joutuu asettamaan rajoja opetustilanteessa. Toisaalta ovat hyviä kyseenalaistamaan asioita ja huomaamaan ihan oikeutettujakin asiavirheitä.

Löytyisikö vielä lisää haastavien aikuisopiskelijoiden arkkityyppejä?

Ihmisten elämäntilanteet ovat monenlaisia, että toisinaan on yhtälön summana pakko yrittää sovittaa opinnotkin siihen muuhun elämään. Se ei ole mikään ihan pieni stressi.

Itse olen ope, jonka oli pakko sovittaa vuodeksi opinnot, perhe, sivutoiminen opetus yhdessä paikassa ja lyhyet sijaisuudet siihen päälle parissa muussa koulussa. Siihen ei opetuspaikassa itseä nuoremmilla opettajilla ymmärrystä riittänyt, mutta selvisin.

Se mikä tässä yhtälössä ärsytti, oli itseäni nuorempi ope, joka käsittelee aikuista ihmistä kuin hän olisi 16 vee räkänokka, joka yrittää tehdä kaikkensa päästäkseen helpolla ja valehtelee aiemmat opinnot ja kokemukset.

Ei sitä keski-ikäisenä laita elämää "katkolle" ja mene hankkimaan lisätaitoja vain yrittääkseen luistaa kaikesta tekemisestä.

Vanhemmat opettajat tämän ymmärsivätkin ja heidän kanssaan asiat sujuivatkin mutkattomasti.

Off topic, mutta mikä on toi käsi- ja taideteollisen koulutuksen alkuosa: käsiteollinen? 🤔

Vierailija kirjoitti:

En ole aikuispuolen ope, mutta ope kuitenkin ja ihmettelen suhtautumista ja tarvetta hakea jotain "vertaistukea" av:n kaltaiselta palstalta moittimalla omia opiskelijoita. Itse ajattelen, että opettajan on osattava ymmärtää, että aikuisetkin ovat oppijoina erilaisia ja oman työn keskeinen haaste on saada kaikki pysymään kelkassa mukana.

Esimerkiksi itse olin sitä mieltä, että aikanaan yliopistossa tehtävänannot olivat todella usein huonoja ja epäselviä. Tyypillisin tilanne oli se, että aloin tehdä kurssin tehtäviä heti sen alettua ja sitten kahden viikon kuluttua tuleekin vielä lisää "pikku täsmennyksiä" tehtävänantoon ja joudun kirjoittamaan koko työn uudestaan tai kyselemään niitä ärsyttäviä kysymyksiä sähköpostilla ja olemaan se "ainoa, joka ei ole ymmärtänyt tehtävänantoa, vaikka kaikki 150 muuta ovat."

Uskon siihen, että useimmilla opiskelijoilla on jokin hyvä syy käytökseensä, vaikka se ei aina välttämättä opettajan korviin kantaudukaan. Tarvitseeko edes? Uskon myös siihen, että jos itse saan jatkuvasti kriittistä palautetta, on minun opettajana syytä ottaa se tosissani, riippumatta siitä, miten hyvin olisin omasta mielestäni jonkin asian valmistellut tai toteuttanut.

Kiitos kommentista. Hyviä  näkökulmia.

Ei ole ollut tarkoitus moittia omia opiskelijoitani vaan heidän toimintansa, jos jotain. Ja oikeastaan ei ole kyse moittimisesta, vaan omien tunteiden purkamisesta. Ja itse en näe pahana sitä, jos omia ärsytyksen aiheitaan purkaa ja vertaistukea hakee vaikkapa täältä. 

Ja noista tehtävänannoista vielä. Ainakin omilla opintojakson pakollisilla aloitustunneilla katsotaan yhdessä tehtävänannot läpi ja on mahdollisuus kysyä ja varmistaa, mikäli jokin on epäselvää. Se ärsyttää, kun paikalla ei olla kysymässä ja ei edes tutustuta niihin kirjallisena annettuihin kysymyksiin vaan kysytään siinä mainittuja asioita erikseen sähköpostilla.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistolla nuoret opiskelijat kuuntelivat ja vastastivat luennoitsijoiden kysymyksiin, jos jotain kysytään.

Aikuisopiskelijat kommentoivat jatkuvasti väliin jotain nälkävuodenmittaisia monologeja omista kokemuksistaan. Säälittää aina ne luennoitsijat, jotka kärsivällisennäköisesti kuuntelevat näitä turhia viivytyksiä. Aina nuo monologit eivät edes liity aiheeseen kun nimellisesti.

Tämä niin vahvasti. Otin joitakin iltakursseja monimuotopuolelta ja aina tämä sama kura joka kurssilla.

Eivät myöskään kuuntele ohjeita ja sitten viittaavat ja tuhraavat aikaa kyselyyn.